Helsingin Sanomien Hinta & Laatu -sivuilla pohdittiin tänään yksittäisen kuluttajan mahdollisuuksia nostaa isänmaa taantumasta. Helsingin Sanomat yritti mm. selvittää missä kuluttajan euro elvyttää tehokkaimmin.
Valtiollahan on menossa kampanja Älä ruoki lamaa, jonka tavoitteena on saada suomalaiset kuluttamaan lamasta huolimatta kuten ennenkin. Älä ruoki lamaa -kampanjan sivuilla todetaan: ”Kun raha liikkuu ja kauppa käy, yritykset voivat laajentaa liiketoimintaansa, palkata uutta henkilökuntaa ja tarjota entistä parempia tuotteita ja palveluita meille kaikille, mikä ruokkii edelleen talouskasvua ja vaurastumista.”
Kansantaloudessa tällaista noidankehää kutsutaan säästämisen paradoksiksi. John Maynard Keynes esitti, että jos laman aikana kaikki säästävät enemmän, kokonaiskysyntä laskee, joka taas vähentää säästöjen määrää. Kokonaiskysynnän lasku johtuisi tässä ajatusmallissa kulutuksen vähenemisestä ja taloudellisen kasvun heikkenemisestä.
Onko tarkan markan kuluttaja siis väistämättä isänmaan vihollinen? Ei välttämättä. Ensinnäkin säästämisen aiheuttama kysynnän hiipuminen pakottaa yrityksiä laskemaan hintojaan, joka vastaavasti lisää kysyttyä määrää. Toisekseen pankkitalletukset eivät jää pankkiin makaamaan, vaan pankit lainaavat ne eteenpäin yrityksille, jotka taas käyttävät niitä uusien investointien rahoittamiseen.
Lisäksi pitää muistaa, mistä tämä lama sai alkunsa – amerikkalaisten kotitalouksien velkakuplan puhkeamisesta. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten säästämisaste oli vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä -0,9 %. Tilastokeskusta lainaten: ”[Kotitalouksien] juoksevat tulot eivät riittäneet kulutusmenojen kattamiseen.” Joidenkin arvioiden mukaan jo 400 000 suomalaista rahoittaa päivittäistä kulutustaan pikavipeillä. Velkomustuomioita saanut luottotietohäiriöinen henkilö tuskin kykenee kulutuksellaan lamaa nujertamaan.
Edellä mainitsemani ei-keynesiläisten ekonomistien esittämät säästämisen positiiviset vaikutukset eivät muuten toteudu, jos valtiot väliintulollaan estävät hintojen luonnollisen laskun (vrt. Älä ruoki lamaa -kampanjan toinen teesi: ”Älä vaihda halvempaan” tai puheet valtion tukemasta kotimaisen ruoan hinnan korottamisesta).
Taloudellinen nationalismi ja tiettyjen teollisuudenalojen suosiminen lukitsee resurssit tuottamattomiin yrityksiin. 1930-luvulla jokainen valtio, USA etunenässä, yritti suojella itseään nostamalla ulkomaisten tuotteiden tuontitariffit pilviin. Tämä aiheutti kansainvälisen kaupan romahtamisen, jonka seurauksista koko maailma sai kärsiä 10 vuotta myöhemmin.
Ai niin. Helsingin Sanomien tutkimat (leikkimieliset) parhaimmat elvytyskohteet olivat:
- HK:n lihapyörykät kermakastikkeessa
- Fazerin tai Oululaisen pullapitko
- Lähileipä-merkin leipä
- Luomuliiton Leppäkettumerkki-tuotteet
- Lomaile kylpylässä tai hiihtokeskuksessa
- Syö ravintolassa tai käy kahvilassa
- Käy hierojalla
- Teetä remontti
- Osallistu käsityökurssille
- Harrasta maksullista liikuntaa
Jos haluat pelastaa Suomen lamalta, anna piut paut populistipoliitikkojen protektionistisille puheille ja pyri osaltasi muodostamaan taloudellisen nationalismin vastaista kansalaisliikehdintää. Vaihtoehtoisesti voit käydä ostamassa lähikaupasta paketin HK:n lihapyöryköitä kermakastikkeessa. Kumpi nyt tuntuu itsestäsi helpommalta.
Jos hinnat laskevat, on vaarana deflaatiokierre.
Inflaation muuttuessa deflaatioksi kulutus vähenee entisestään, sillä ensi vuonna (tai kuussa) kaikki on halvempaa. Mitään ei kannata ostaa nyt. Tämä se vasta lamavaaran luokin.