Tuhannen euron säästöhaasteen viimeisenä vinkkinä on saavuttaa säästämisen zen master -taso ja pyrkiä tekemään säästämisestä automaattista. Kerron tässä kaksi vinkkiä, joita itse aion kokeilla ja soveltaa: kirjekuorimenetelmä sekä suoraveloitukset. Tämä on kuitenkin taas niitä vinkkejä, joihin teidän lukijoiden ajatukset ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentteja siis kaivataan.
Kirjekuorimenetelmän katsotaan kehittyneen 1930-luvulla Yhdysvaltain suuren laman jälkeen. Se sopii siis paremmin kuin hyvin nyky-Suomeen. Kirjekuorimenetelmän ajatuksena on jakaa käteisenä saatu palkka menoerittäin kirjekuoriin, joiden päälle kirjoitetaan kunkin menoerän nimi. Yksinkertaisimmillaan menoerät voisivat olla vuokra, sähkölasku, ruoka ja säästöt. Kirjekuorimenetelmän ajatuksena on tehdä rahan tuhlaamisesta hankalampaa.
Ramit Sethi kertoo kirjassaan nuorille sopivasta tavasta kirjekuorimenetelmän soveltamiseen. Tässä tavassa kirjekuorimenetelmällä hallitaan ainoastaan baareissa käynnin kustannuksia. Ajatuksena on hankkia erillinen tili ja sille jokin kortti jolla ei voi ostaa jos tili on tyhjä. Muutoin tämä tapa synnyttäisi turhia tilinylitysmaksuja. Kuukauden alussa tilille laitetaan budjetoitu määrä rahaa baareissa hillumiseen. Kun rahat ovat loppu, et enää käy ulkona siinä kuussa. Vaihtoehtoisesti hallittavana menoerä voi olla jokin muu juttu, johon normaalisti menee liikaa rahaa.
Automaattisten suoraveloitusten tekeminen on toinen hyvä tapa tehdä säästämisestä automaattista. Tässä mallissa palkan tultua käyttötilille siitä maksetaan heti laskut ja tietty määritelty osa siirretään säästöihin sekä sijoituksiin. Alla olevassa kuvassa näkyy Ramit Sethin kirjassaan esittämä amerikkalainen versio kyseisestä ajatuksesta.
Olen miettinyt oman säästämiseni automatisoimista tähän tapaan:
Palkka tulee käyttötilille.
60 % palkasta siirretään toiselle käyttötilille, jolta maksetaan automaattisesti kiinteät kuukausimenot (vuokra, laajakaista kuukausimaksu). Muut laskut maksetaan tältä tililtä suoraveloituksina niiden saavuttua.
30 % tämän tilin varoista siirretään käyttötilille, johon on kytketty ruokaostoksiin tarkoitettu pankkikortti.
10 % palkasta siirretään automaattisesti sijoituksiin.
10 % palkasta siirretään säästötilille säästökohteisiin.
Käyttötilille jäävät rahat voi tuhlata vapaasti kuukauden aikana sille kytketyllä pankkikortilla.
Tämän mallin ongelmana on kuitenkin se, että käyttötili menee herkästi miinukselle ja Osuuspankin tilinylitysmaksut eivät ole sieltä halvimmasta päästä.
Soittelin muutama viikko takaperin suomalaiset pankit lävitse ja selvitin, että millaisia palveluita kukin pankki tarjoaa tulojen ja menojen seurantaan verkkopankissa.
Seuraavat pankit ilmoittivat, että heiltä ei löydy Oma talous -tyyppistä palvelua ollenkaan:
Handelsbanken
Nordea
Paikallisosuuspankit
Säästöpankki
Sofia
Sampo Pankki
Handelsbankenin asiakaspalvelu mainosti heidän nettisivuiltaan löytyviä lainalaskureita. Myös Nordean asiakaspalvelu mainitsi, että heidän sivuiltaan löytyy kuitenkin laskureita, tässä tapauksessa tulo- ja menoarvion tekemiseen tarkoitettuja. Sofia Pankilla ei ole Oma talous -tyyppistä palvelua. Heiltä löytyvät kuitenkin omaisuusraportit. Sampo Pankista kerrottiin, että Oma talous -tyyppinen palvelu on rakenteilla.
Osuuspankki
Osuuspankin tulojen ja menojen seuranta on nimeltään Oma talous. Oma talous -palvelun saa käyttöön vain sellaisille tileille joihin on valittu verkkotiliote.
Ominaisuudet:
Kululajit voi nimetä itse
Säästämistavoitteiden seuranta
Tietyn laskun suuruuden seuranta kuukausittain
Oma talous -palvelun suositushinta on 1,20 euroa kuukaudessa ja sen voi maksaa OP-bonuksilla.
Palvelun demoon voi tutustua Osuuspankin etusivun kautta kirjautumalla verkkopankkiin testitunnuksella: 123456 ja salasanalla: 7890.
S-pankki
S-Pankin verkkopankista löytyy ominaisuus nimeltään Tulojen ja menojen seuranta. Palvelussa voi tarkastella yhden tai useamman tilin tuloja ja menoja yhteenvetoraporttina. Yhteenveto koostetaan tapahtumalajeittain, joita ovat esimerkiksi korttiostot, asumiskulut ja terveydenhoitomaksut.
Ominaisuudet:
Kululajit voi nimetä itse
Saldohälytys
S-Pankin palvelu kuuluu verkkopankin hintaan. Verkkopankki on maksuton omistaja-asiakkaille. Muille verkkopankin käyttö maksaa 2,50 €/kk.
Tapiolan palvelu on nimeltään Talouden hallinta. Palvelussa voi lajitella tilitapahtumia maksulajeittain. Palvelusta löytyy lisäksi Saldopalvelu sekä Virtuaalinen Säästöpossu.
Ominaisuudet:
Kululajien nimet samat kuin verkkopankin Uusi maksu -lomakkeella
Saldohälytys
Säästämistavoitteiden seuranta
Talouden hallinta -palvelu kuuluu verkkopankin kuukausimaksuun. Verkkopankin kuukausimaksu on kalleimmillaan 6 €/kk.
Ålandsbanken
Ålandsbankenin versio Oma talous -palvelusta on nimeltään Talouteni. Kysymyksessä näyttää olevan täysin sama palvelu kuin S-Pankilla. Oletettavasti molempien pankkien verkkopankki on saman palveluntarjoajan toimittama.
Ominaisuudet:
Kululajit voi nimetä itse
Saldohälytys
Talouteni-palvelu kuuluu verkkopankin hintaan, joka on 2,50 €/kk.
Yhdysvalloissa yksityishenkilöt ovat voineet jo useiden vuosien ajan kytkeä verkkopankkinsa suoraan erilaisiin taloudenhallinnan ohjelmistoihin. Näistä kuuluisimpia ovat omalle koneelle ladattava Quicken sekä verkon kautta käytettävä Mint.com. Suomalaiset pankit ovat kuitenkin toistaiseksi olleet nihkeitä luovuttamaan henkilöasiakkaidensa tietoja ulkopuolisten palveluiden käyttöön.
Tilanne on kuitenkin ilmeisesti muuttumassa. Alkusyksyn aikana on uutisoitu, että suomalainen Balancion Oy on kehittämässä suuresti Mint.com:ia muistuttavaa palvelua. Palvelun beta-versio on avautumassa syksyn aikana ja palvelu on tarkoitus avata kaikelle kansalle vuoden 2010 alkupuolella.
Kutkuttava kysymys on, että siirtyvätkö tilitiedot – ja tapahtumat automaattisesti verkkopankeista Balancionin järjestelmään ja mitä verkkopankkeja Balancion tukee avautuessaan. Lähetin aiheesta sähköpostitse kysymyksen Balancion Oy:n toimitusjohtaja Jussi Muurikaiselle ja sain seuraavan vastauksen: ”Kaikki Suomessa operoivat pankit löytyvät. Käyttäjä hakee datan palvelun kautta verkkopankkinsa tunnuksilla.”
Alla Jussi Muurikaisen lähettämä suunnittelijan näkemys siitä, miltä menojen seuranta Balancionin palvelussa voisi näyttää. Vierityspalkki-blogista löytyy lisää kuvia sekä arvio Balancionista.
Mikäli et malta odottaa ensi vuoden alkuun Balancionin avautumista, löytyy maailmalta useita Mint.com-tyyppisiä palveluita, joihin voi ladata omat tilitapahtumansa CSV-tiedostomuodossa. Yksi tällainen palvelu on Pocketsmith *. Pocketsmithin ideana on hallita omaa taloutta kalenterin avulla. Kalenteriin voi merkitä säästötavoitteita, odotettuja tuloja sekä odotettuja menoja. Näiden sekä toteutuneiden tilitapahtumien perusteella palvelu laskee, että miltä taloudellinen tilanteesi näyttää tulevaisuudessa. Pocketsmithin perusversio on ilmainen.
Selvitä ensin tulot, jotta näet paljonko voit käyttää rahaa velkaantumatta. Tuloja syntyy esimerkiksi palkoista, eläkkeistä ja tuista.
Menojen selvittämiseksi pidä kirjanpitoa jonkin aikaa, jotta näet mihin rahasi todellisuudessa kuluvat. Kirjaa menot päivittäin tai vaikka kerran viikossa kuittien mukaan. Tämä auttaa myös muistamaan eräpäivät ja varautumaan maksuihin.
Muista laskea myös velat mukaan.
Tee vuoden lopussa vuosiyhteenveto ja arvioi suunnitelmien onnistumista.
Faktisesti Marttaliiton ohjeet ovat totta ja näin tekemällä kulut pysyisivät varmasti hallinnassa. En kuitenkaan tiedä ketään, joka olisi oikeasti pitänyt kirjaa kokonaista vuotta Marttojen Excel-lomakkeiden avulla. Yleisemmin prosessi menee niin, että ihmiset lataavat nuo lomakkeet, tulostavat ne ja kirjoittavat pariin kohtaan jotakin. Parin päivän kuluttua lomakkeet ovatkin jo pölyyntymässä laatikossa. Menojen siirtäminen päivittäin kuiteista kirjanpitoon on yksinkertaisesti liian työlästä.
I will teach you to be rich -kirjan kirjoittanut Ramit Sethi suosittelee henkilökohtaisen talouden hallintaan hieman yksinkertaisempaa lähestymistapaa. Hän kutsuu tätä tietoiseksi kuluttamiseksi (engl. conscious spending). Ramitin malli perustuu MSN Money -sivuston Richard Jenkinsin ”The 60 Percent Solution” -malliin ja on luonteeltaan nollasummabudjetointia. Nollasummabudjetointi tarkoittaa sitä, että kaikki tulot kohdistetaan budjetissa johonkin menokategoriaan.
Ramitin suosittelemat menokategoriat ovat:
Kiinteät kulut (50 – 60 % tuloista).
Sijoitukset (10 % tuloista).
Säästöt (5 – 10 % tuloista).
Tuhlausrahat (20-35 % tuloista).
Kiinteät kulut ovat sellaisia, jotka sinun on pakko maksaa. Kiinteiden kulujen selvittäminen onnistuu helpoiten jonkin valmiin menoeräluokituksen perusteella. Ramit lajittelee kiinteät kulut seuraaviin kategorioihin:
Vuokra / asuntolaina
Hyödykkeet (sähkö, vesi, kaukolämpö)
Matkapuhelin ja lankapuhelin
Sairausvakuutus, lääkäri- ja lääkelaskut
Autolainan lyhennys
Julkinen liikenne
Lainat
Ruokaostokset
Vaatteet
Internet ja kaapelitelevisio
Tee kategorioista taulukko ja täytä jokaisen kategorian perään siihen vuodessa ja kuukaudessa kuluva rahamäärä. Voit kirjoittaa taulukkoon suoraan ne luvut, jotka muistat ulkoa (esim. Internet-liittymän kuukausimaksu). Selvitä loput luvut tutkimalla edellisen kuukauden tiliotteesi. Lisää lopuksi kategoria ”Yllättävät ja unohtuneet kulut” ja merkitse tämän suuruudeksi 15 % kiinteiden kulujesi summasta.
Sijoitukset ovat sitä mitä nimikin sanoo eli pitkäaikaisia sijoituksia eläkeikää varten. Hyvä peukalosääntö on, että sinun pitäisi sijoittaa kuukausittain 10 % nettopalkastasi.
Säästöt sisältävät sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin säästötavoitteesi. Lyhyen ajan säästötavoitteesi voi olla esimerkiksi lomamatka, keskipitkän aikavälin häät ja pitkän aikavälin käsiraha omistusasunnosta.
Tuhlausrahat sisältävät kaiken sen rahan, minkä voit nyt huoletta ja ilman syyllisyydentuntoa tuhlata joka kuukausi. Ramitin suositus on, että tämän rahamäärän suuruus olisi noin 20 – 35 % nettotuloistasi. Jos et tiedä, että mitkä menot kuuluvat tuhlausrahoihin ja mitkä kiinteisiin menoisin, lue ohjeeni tarpeiden ja halujen erottamisesta.
Saatuasi suunnitelmasi valmiiksi voit asettaa sitä käyttäen itsellesi erilaisia säästötavoitteita. Ramit suosittelee kirjassaan, että:
Pidät säästötavoitteesi realistisina.
Keskityt muutamaan pahimpaan rahareikään sen sijaan, että yrittäisit säästää 5 % kaikissa menoissasi.
Huomisessa vinkissä kerron, että miten voit tänään luodun suunnitelman pohjalta kasvattaa jatkossa varallisuuttasi automaattisesti.
Jossakin vaiheessa jokaisen penninvenyttäjän eteen tulee hetki, jossa omista menoista ei voi enää nipistää. Turhat palvelutilaukset on peruttu, sähkölasku kilpailutettu ja kauppareissussakin vierähtää tunti yksikköhintojen vertailun vuoksi. Tällöin ainoaksi tavaksi kasvattaa varallisuutta jää tulojen lisääminen.
Tulojen kasvattamiseen on useita tapoja:
Palkankorotuksen pyytäminen
Työpaikan vaihtaminen
Sivutulojen hankkiminen
Oman yrityksen perustaminen
Tulojen lisääminen on siitä hauska juttu, että se on mahdollista kaikille. Olemme kuitenkin usein itse sokeita omille vahvuuksillemme.
Tärkeintä onkin tunnistaa omat vahvuutensa ja pyrkiä saamaan niiden avulla tulovirtaa. Meillä kaikilla on jotakin tietoa, osaamista tai luontaista lahjakkuutta, jota voisimme käyttää lisätulojen hankintaan.
Tämän päivän vinkkinä on 1000 euron vararahaston tekeminen pahan päivän varalle.
Jos elämme kädestä suuhun, joudumme aina jonkin yllättävän tapahtuman sattuessa turvautumaan luottokorttiin tai pahimmassa tapauksessa pikavippeihin. Mitä vähemmän rahaa meillä on käytettävissämme, sitä pienemmät yllättävät menot tuntuvat kriiseiltä.
Yleinen suositus puskurirahaston tai vararahaston suuruudeksi on 3 – 6 kuukauden menoja vastaava summa. Mitä epävarmempi taloudellinen tilanteesi on, sitä suurempi puskurirahastosi tulisi olla. Dave Ramsey suosittelee vararahaston rakentamisen aloittamista 1000 dollarista. Tämän voi mielestäni suomentaa huoletta 1000 euroksi.
Yritä saada 1000 euron vararahastosi rakennettua alle kuukaudessa. Dave Ramsey muotoilee The Total Money Makeover -kirjassaan saman asian näin:
Twist and wring out the budget, work extra hours, sell something or have a garage sale, but quickly get your $ 1,000. Most of you should hit this step in less than a month. If it looks as though it is going to take longer, do something radical. Deliver pizzas, work part-time, or sell something else. Get crazy. You are way too close to the edge of falling over a major money cliff here. Remember, if the Joneses (all the broke people) think you are cool, you are heading the wrong way. If they think you are crazy, you are probably on the track.
Kun saat 1000 euroa kasaan, tee kaksi asiaa: piilota rahat itseltäsi ja pidä ne aina likvidissä muodossa. Käytännössä paras vaihtoehtosi on pitää rahat tähän tarkoitukseen pyhitetyllä säästötilillä.
Jotkut teistä ehkä kysyvät, että eikö rahamarkkinarahastoista saisi vararahaston varoille paremman tuoton. Vararahaston tarkoituksena on olla vakuutus ei sijoitus, joten rahoille saatava tuotto on sivuseikka. Rahamarkkinarahastojen huono puoli on, että alat ajatella vararahastoasi sijoituksena, etkä tarpeen tullen haluakaan ottaa rahoja käyttöön. Minulla on ystäviä, jotka ovat niin rakastuneita vararahastoonsa, että maksavat yllättävät menonsa ennemmin luottokortilla kuin koskevat vararahastoonsa.
Jos sinulla on jo 1000 euroa säästettynä eikä sinulla ole korkeakorkoisia velkoja, rakenna suoraan 3 – 6 kuukauden menojasi vastaava vararahasto. Jos sinulla on vakituinen työpaikka ja muutenkin vakaa tilanne, 3 kuukauden menoja vastaava summa riittää. Jos taas olet pätkätöissä ja / tai elämäsi on kaoottista, tee vararahastostasi suurempi.
Jos sinulla on kuuden kukauden menojasi vastaava summa säästettynä, erota säästösi ja vararahastosi erillisiksi tileiksi. Mikäli sinulla ei ole mitään erityistä säästökohdetta, johon olet rahoja säästämässä, sijoita ylimääräiset varasi omaa riskiaversiotasi vastaavan sijoitusallokaation mukaisesti. Jos et tiedä mitä edellinen lause tarkoitti, aloita lukemalla jokin hyvä sijoittamista käsittelevä kirja.
Tämän päivän vinkki liittyy yhteen omiin suosikkiaiheistani eli laajakaistaliittymiin. Tavoitteena on löytää halvempi laajakaistaliittymä. Lisäksi toivoisin teiltä palautetta tekemästäni laajakaistaliittymien hintavertailusivustosta.
Laajakaistaliittymien nopeus ilmoitetaan yleensä megabitteinä ja kilobitteinä sekunnissa. Esimerkiksi 1 / 512 -laajakaistaliittymänopeus tarkoittaa sitä, että tieto siirtyy verkosta tietokoneellesi 1 Mbit/s nopeudella ja tieto siirtyy tietokoneeltasi verkkoon 512 kbit/s eli 0,5 Mbit/s nopeudella. Mitä enemmän megabittejä, sitä nopeampi laajakaistaliittymä.
Normaalikäytössä sopiva laajakaistaliittymän download-nopeus (ensimmäinen ilmoitettu numero) on 1 Mbit/s. Korkearesoluutioisten Youtube-videoiden sujuvaan katsomiseen tarvitaan 2 Mbit/s nopeus. Videoiden vuokraaminen verkosta edellyttää 8 Mbit/s nopeutta. Oman laajakaistaliittymäni nopeus on 1 Mbit/s. Upload-nopeudeksi (toinen ilmoitettu numero) normaalikäyttäjälle riittää useimmissa tapauksissa 512 kbit/s.
Mikäli et katso netistä videoita tai lataa suuria tiedostoja, on 1 Mbit/s useimmiten aivan riittävä laajakaistaliittymän nopeus. Varmista siis, että sinulla ei ole tarpeettoman nopeaa liittymää. Jos kotonasi on nuoria, kannattaa kuitenkin kysyä heidän mielipidettään. Monet nuoret käyttävät laajakaistaliittymää televisio-ohjelmien ja videoiden katsomiseen verkosta.
Halvinta laajakaistaliittymää voi etsiä tekemäni laajakaistaliittymien hintavertailun avulla, joka löytyy osoitteesta http://www.laajakaistavertailu.fi. Olen yrittänyt listata tuonne kullakin paikkakunnalla toimivat laajakaistaliittymiä myyvät teleoperaattorit, paikkakunnalle saatavilla olevat laajakaistaliittymät sekä niiden kuukausihinnat. En saa tuosta sivustosta juurikaan palautetta, joten kaikki ideat ja ajatukset tuon sivuston kehittämiseksi ovat enemmän kuin tervetulleita.
Lopuksi vielä joitakin vinkkejä laajakaistaliittymän hankintaan liittyen:
Laajakaistaliittymästä käytettävä ”tyyppinimi” riippuu siitä verkosta, jonka päälle laajakaistaliittymä on toteutettu. Laajakaistaliittymien käyttämiä verkkoja ovat esimerkiksi lankapuhelinverkko (ADSL), kaapelitelevisioverkko (kaapelimodeemi), valokuituverkko, sähköverkko (datasähkö), matkapuhelinverkko (3G, mokkula tai langaton laajakaista), NMT-verkko (@450) sekä langaton WiMax-verkko.
Kaikki verkot voivat mennä tukkoon jos niissä on liikaa yhtäaikaisia käyttäjiä.
Operaattorit tarjoavat määräaikaisia liittymiä suojellakseen katettaan. Asiakkaiden vaihtaessa liittymää harvemmin on operaattorien helpompi nostaa hintojaan.
Halvin tapa laajakaistaliittymän hankintaan on hankkia se yhdessä samassa talossa asuvien naapurien kanssa. Tällaisten niin sanottujen kiinteistöliittymien kuukausimaksut ovat usein vain puolet yksin ostettujen liittymien hinnoista.
Mikäli päädyt langattomaan laajakaistaan, varmistu, että voit kokeilla liittymän toimivuutta ja nopeutta kotonasi ennen lopullista ostopäätöstä.
Lähes kaikilla operaattoreilla on omat prosessit lähtevien asiakkaiden pitämiseen. Voit saada hyvitystä tai alennusta kuukausimaksuun tai esimerkiksi nopeamman liittymän samalla hinnalla uhkaamalla vaihtaa operaattoria.
Tässä omat vinkkini. Kertokaa omat vinkkinne kommenteissa ja antakaa ihmeessä palautetta tuosta tekemästäni laajakaistavertailusivustosta.
Pankit markkinoivat erilaisia sijoitustuotteita. Tässä artikkelissa käyn läpi kolme eri sijoitustuotteiden muotoa yksittäisen säästäjän kannalta.
1. Pääomaturvatut lainat ja sijoitusrahastot
Näitä tuotteita pankit tavallisimmin yrittävät myydä. Indeksiosuuslainoja voidaan pitää kaikista epäedullisimpina sijoittajan kannalta. Yksinkertaisimmillaan ne on mahdollista rakentaa yhdistämällä nollakuponkilaina jonkin johdannaisen kanssa.
Esimerkiksi nollakuponkilaina, josta lainan liikkeellelaskija maksaa kahden vuoden päästä 100, mutta on tänään arvoltaan 90 euroa, jättää 100 euron sijoitukselle vapaata pääomaa 10 euroa. Tällä jäljelle jääneellä 10 eurolla voidaan hankkia optio, joka tuottaa rahaa, jos sen kohde-etuutena oleva indeksi nousee tietyn tavoitteen yli. Tällä yhdistelmällä saadaan ”pääomaturvattu laina”.
Todellisuudessa sijoittaja kuitenkin maksaa ostetusta optiosta preemion, eräänlaisen vakuutusmaksun, ja sijoitettu nollakuponkilainakin sisältää riskin siitä, että inflaatio ja siten myös korkotaso muuttuvat, jolloin säästölle ei välttämättä saa kohtuullista korkoa. Optiosta maksettavan preemion vuoksi pääomalainaan sijoittanut henkilö häviää pitkällä aikavälillä, koska osaketuottojen keskiarvoistuessa preemio vähentää itse käteen jäävää ”keskiarvoa”.
Indeksiosuuslainoihin sisältyy myös suuri määrä erilaisia riskejä, jotka voivat tuhota myös lainan nimellisen rahamäärän. Esimerkkinä voidaan pitää Lehman Brothersin, joka oli Yhdysvaltalainen investointipankki, liikkeeseen laskemia indeksiosuuslainoja, joista tuli miltei arvottomia, sen mentyä konkurssiin. Tällaiset riskit saatetaan kertoa pienellä printillä sijoitustuotteen esitteessä.
Sijoitusrahastojen ongelmana ovat taas olleet niiden hintavat hallinnointikustannukset ja lunastuspalkkiot. Hyvin tavallinen hallinnointipalkkio tavallisissa sijoitusrahastoissa on 1 %. Eksoottisimpien sijoitusrahastojen palkkiot saattavat olla jopa kaksinkertaiset edellä mainittuun lukuun nähden. Akateemisessa tutkimuksessa on myös sijoitusrahastojen havaittu häviävän osakeindeksituottoihin nähden. Rahastoihin sijoittamista perustellaan usein sijoitusten hajauttamisella, joka pienentää sijoituksen riskiä suhteessa sen odotettuun tuottoon. Sijoitusten hajauttamista voidaan kuitenkin tehdä toisilla sijoitusinstrumenteilla vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin perinteisillä sijoitusrahastoilla.
2. Osakkeet, ETF-rahastot ja indeksiosuusrahastot
Osakkeet ovat varmasti kaikista halvin sijoitusmuoto, koska niiden omistaminen ja säilyttäminen ei yleensä maksa mitään. Jos osakkeita hankitaan suurilla kertaostoksilla, jäävät myös kaupankäyntikustannukset pieniksi. Itsenäisen osakesäästämisen haasteisiin kuuluu kuitenkin kyky hallita omia sijoituksia passiivisesti tai tuottavasti, jotta tuotot eivät kuluisi turhaan kaupankäyntiin tai sijoittajan virheisiin.
Vaikka hyvin harva myöntää olevansa huono sijoittaja, tutkimusten mukaan keskivertopiensijoittaja ei osakespekuloinnissa onnistu hyvin. Osakesijoittamisessa sijoittajalle/säästäjälle itselleen jää myös vastuu sijoituksesta, joka on tärkeää, koska sijoitettaessa vain yhteen osakkeeseen on mahdollista menettää kaikki siihen sijoitettu raha yrityksen, jonka osakkeen sijoittaja omistaa, mennessä konkurssiin.
ETF-rahastoilla, joita suomenkielellä kutsutaan pörssinoteeratuiksi rahastoiksi, voidaan saada parempi hajautus, koska ne yleensä seuraavat jotain osakeindeksiä. Niistä kuitenkin joudutaan maksamaan hallinnointipalkkiota, joka on tavallisesti 0.4 % – 1 %.
Indeksiosuusrahastot taas ovat perinteisen rahaston kaltainen rahasto, mutta ne pyrkivät myös ETF-rahastojen tavoin mahdollisimman yksinkertaisella sijoituspolitiikalla seuraaman indeksituottoja ja tarjoamaan sijoittajalle edullisemmat hallinnointikustannukset.
3. Pankkitalletukset ja rahamarkkinarahastot
Pankkitalletukset ovat erittäin riskittömiä piensijoittajalle, koska talletuksilla on julkisen vallan takuu 50 000 euroon asti. Säästäjä voi pitää pääsääntöisesti rahaa käyttelytilillä tai määräaikaistilillä, joista jälkimmäiselle saa tavallisesti parempaa korkoa, mutta säästöt eivät ole käytettävissä vähään aikaan. Pääsääntönä talletusten kohdalla on, että mitä pidemmän määräaikaistalletuksen tekee sitä parempaa tuottoa voi saada. Määräaikaistalletuksista saattaa saada aika-ajoin myös parempaa tuottoa kuin talletukselle markkinaehtoisesti saisi, koska määräaikaistalletustarjouksilla pankki voi yrittää houkutella itselleen asiakkaita.
Vaihtoehto lähes riskittömälle pankkitalletukselle on rahamarkkinarahasto, jota pankissa usein markkinoidaan. Pankkien myymät rahamarkkinarahastot, jotka tuottavat tavallisesti Euribor-korkojen suuruista tuottoa, saattavat olla erittäin kalliita verrattuna niiden odotettuun tuottoon. Esimerkiksi tällä hetkellä, kun Euribor-korot ovat hyvin matalia (3kk Euribor on kirjoitushetkellä 0.76 %), pankki saattaa periä 0.5 % hallinnointipalkkiota rahamarkkinarahastosta, jolloin tuotosta se vie 0.76 % tuotto-odotuksesta noin 66 % itselleen.
Yhteenveto
Jos sijoittaa riskillä ja haluaa pärjätä sijoittamisessa mahdollisimman edullisesti ja helposti, ovat ETF-rahastot ja indeksiosuusrahastot kannattavin vaihtoehto. Osakesijoittamisesta voi saada mielekkään harrastuksen, mutta se vaatii aikaa ja paljon itsekuria, jotta tuotto ei katoa kaupankäyntiin. Jos nämä piirteet on mahdollista tunnistaa itsestään, osakesijoittaminen saattaa olla silloin kaikista kannattavin vaihtoehto. Pankkitalletuksia voidaan tällä hetkellä pitää riskiä kaihtavan säästäjän kannalta parhaana vaihtoehtona.
Tämän päivän vinkin on kirjoittanut KTM Jarkko Peltomäki. Jarkko Peltomäki kirjoittaa blogiaPiksussa, jonka aiheena on mm. ETF-sijoittaminen.
Tämän päivän vinkkinä on hakea parempaa korkoa pankkitalletuksille. Parempaa korkoa voi yrittää hankkia neuvottelemalla nykyisen pankin kanssa tai siirtämällä rahat sellaiselle tilille, jossa niiden tuotto on parempi.
Olen itse käyttänyt näistä nikseistä molempia. Minulla oli Osuuspankissa jatkuva tuottotili, jonka talletuskorkona oli OP-prime-korko vähennettynä 2,000 %-yksiköllä. Kävin pankissa ja sain laskettua korkomarginaalini 1,500 %-yksikköön. OP-prime ei ole tällä hetkellä kuitenkaan kuin 1,700 %.
Osuuspankin tarjoaman talletuskoron laskiessa siirsin säästöni S-Pankkiin. S-Tuottotilillä saan talletukselleni korkoa S-Prime – 0,5 %. S-Primen ollessa 2,0 % saan talletukselleni korkoa 1,5 %.
Harrastin vielä vuosi sitten 3 kuukauden määräaikaistalletusten ketjuttamista. Kolmen kuukauden määräaikaistalletusten korot ovat kuitenkin tällä hetkellä niin pienet, että ketjuttaminen ei kannata.
Tuotot tästä vinkistä eivät ole järin suuria. Pankin kanssa neuvotteluun kuluva aika on kuitenkin niin pieni, että kyllä tälläkin vinkillä tuntipalkoille pääsee.
Toivon tämän päivän vinkkiin paljon kommentteja teiltä lukijoilta. Aihe on nimittäin yksi Tarkan markan toivotuimpia, mutta samalla hankalimpia – vakuutusmaksujen pienentäminen.
Vakuutusmaksuja voi pienentää saman yhtiön sisällä mm. seuraavilla keinoilla:
Siirtämällä vakuutukset sen puolison nimiin, jolle vakuutusmaksut tulevat iän, sukupuolen tai muun syyn vuoksi edullisimmiksi.
Käyttämällä hyväksi keskittämisedut.
Kasvattamalla vakuutuksien omavastuita. Omavastuun kasvattaminen pienentää vakuutusmaksuja todella tehokkaasti.
Pienentämällä vakuutuksen laajuutta.
Olen käyttänyt itse näistä keinoista kahta ensimmäistä. Siirsimme noin vuosi sitten vakuutuksemme avopuolisoni nimiin. Hän on edelleen ikänsä puolesta oikeutettu vakuutusyhtiöiden nuorisovakuutuksiin. Lisäksi keräämme keskittämisetuja sillä, että Easy-vakuutuksen lisäksi myös liikennevakuutuksemme on Pohjolassa. Lisäksi saamme jonkinlaista etua Osuuspankin omistajajäsenyydestä. Otin oman Easy-vakuutukseni alunperin pelkän matkavakuutuksen vuoksi.
Vakuutuksen laajuuden pienentäminen ja omavastuun kasvattaminen voi muuttaa vakuutusmaksua todella radikaalisti. Taloussanomat uutisoi viime vuoden lopulla, että suppean kotivakuutuksen saa halvimmillaan vain 14 eurolla. Tällainen vakuutus voi olla useimmille aivan riittävä.
Näiden keinojen lisäksi voi kokeilla turhien vakuutusten jättämistä kokonaan pois sekä vakuutusyhtiöiden vertailua ja kilpailuttamista.
Jätä pois turhat vakuutukset
Eräs kyseenalainen vakuutus on opiskelija-asunnossa asuvien nuorten kotivakuutus. Mikäli omassa asunnossa ei ole juurikaan rahanarvoisia tavaroita, ei vakuutuksessakaan välttämättä oikein ole järkeä. Helsingin Sanomien haastattelema vakuutus- ja rahoitusneuvonnan päällikkö perusteli kotivakuutuksen tärkeyttä hieman oudosti näin: ”Yllättävän usein tapahtuu sellaista, että kostean illan jälkeen nukahdetaan lattiakaivon päälle suihkuun, ja hana jää päälle.”
Taloussanomat uutisoi heinäkuussa, että oikeusturvavakuutukseen ei kannata luottaa. Toisin kuin aiemmin oikeusturvavakuutukset eivät enää korvaa esimerkiksi vastapuolelle korvattaviksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi oikeusturvavakuutusten korvaussummat ovat niin pieniä, että ne eivät ”riitä oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen edes yksinkertaisessa perusriidassa”.
Vakuutusyhtiöiden vertailu ja kilpailuttaminen
Oma mielikuvani on, että vakuutuksien vertailu verkossa on Suomessa vielä hieman hankalaa. Paras löytämäni sivusto tähän tarkoitukseen on ollut Vakuutuskone. Heidän sivuillaan voi vertailla kotivakuutusten sekä autovakuutusten hintoja. Tällä hetkellä kotivakuutuksia tarjoavista yrityksistä mukana näyttävät olevan Tapiola, Fennia, Lähivakuutus, Aktia, Pohjola, If sekä Nordea. Autovakuutusten osalta mukana ovat Pohjola, Tapiola, Nordea, Fennia, Turva, If, Lähivakuutus, Pohjantähti sekä Aktia.
Vakuutusyhtiöiden vertailu kannattaa. Taloussanomien tekemän vertailun mukaan ero halvimman ja kalleimman kotivakuutuksen välillä voi olla yli 200 euroa vuodessa.
Eri vakuutusyhtiöiden tarjoamat vakuutukset eivät kuitenkaan ole pakollista liikennevakuutusta lukuunottamatta identtisiä tuotteita. Pelkkä hintojen vertailu ei vakuutusten osalta ole valitettavasti mahdollista. Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan sivuilta löytyy hyviä oppaita vakuutusten valinnasta ja vakuuttamisesta ylipäänsä.
Pakollinen vakuutus
Lopuksi minun on vielä pakko mainita, että työttömyysvakuutus on mielestäni aivan ehdoton juttu. Yleisen työttömyyskassan jäsenyys ei maksa kuin 99 euroa vuodessa. Työttömyyden sattuessa kohdalle tämä vakuutus maksaa itsestäni takaisin parissa päivässä. Solidaarisemmat lukijat löytävät samat edut oman ammattiliittonsa kautta.
Vakuutusmaksujen pienentäminen on aiheena hankala, joten jos sinulla on aiheeseen liittyvää tietoa tai osaamista, jaa se ihmeessä kommentoimalla tätä vinkkiä. Erityisesti kaipaisin kommenttejanne asuntolainoihin liitetyistä lainaturva- ja henkivakuutuksista.