Pankit markkinoivat erilaisia sijoitustuotteita. Tässä artikkelissa käyn läpi kolme eri sijoitustuotteiden muotoa yksittäisen säästäjän kannalta.
1. Pääomaturvatut lainat ja sijoitusrahastot
Näitä tuotteita pankit tavallisimmin yrittävät myydä. Indeksiosuuslainoja voidaan pitää kaikista epäedullisimpina sijoittajan kannalta. Yksinkertaisimmillaan ne on mahdollista rakentaa yhdistämällä nollakuponkilaina jonkin johdannaisen kanssa.
Esimerkiksi nollakuponkilaina, josta lainan liikkeellelaskija maksaa kahden vuoden päästä 100, mutta on tänään arvoltaan 90 euroa, jättää 100 euron sijoitukselle vapaata pääomaa 10 euroa. Tällä jäljelle jääneellä 10 eurolla voidaan hankkia optio, joka tuottaa rahaa, jos sen kohde-etuutena oleva indeksi nousee tietyn tavoitteen yli. Tällä yhdistelmällä saadaan ”pääomaturvattu laina”.
Todellisuudessa sijoittaja kuitenkin maksaa ostetusta optiosta preemion, eräänlaisen vakuutusmaksun, ja sijoitettu nollakuponkilainakin sisältää riskin siitä, että inflaatio ja siten myös korkotaso muuttuvat, jolloin säästölle ei välttämättä saa kohtuullista korkoa. Optiosta maksettavan preemion vuoksi pääomalainaan sijoittanut henkilö häviää pitkällä aikavälillä, koska osaketuottojen keskiarvoistuessa preemio vähentää itse käteen jäävää ”keskiarvoa”.
Indeksiosuuslainoihin sisältyy myös suuri määrä erilaisia riskejä, jotka voivat tuhota myös lainan nimellisen rahamäärän. Esimerkkinä voidaan pitää Lehman Brothersin, joka oli Yhdysvaltalainen investointipankki, liikkeeseen laskemia indeksiosuuslainoja, joista tuli miltei arvottomia, sen mentyä konkurssiin. Tällaiset riskit saatetaan kertoa pienellä printillä sijoitustuotteen esitteessä.
Sijoitusrahastojen ongelmana ovat taas olleet niiden hintavat hallinnointikustannukset ja lunastuspalkkiot. Hyvin tavallinen hallinnointipalkkio tavallisissa sijoitusrahastoissa on 1 %. Eksoottisimpien sijoitusrahastojen palkkiot saattavat olla jopa kaksinkertaiset edellä mainittuun lukuun nähden. Akateemisessa tutkimuksessa on myös sijoitusrahastojen havaittu häviävän osakeindeksituottoihin nähden. Rahastoihin sijoittamista perustellaan usein sijoitusten hajauttamisella, joka pienentää sijoituksen riskiä suhteessa sen odotettuun tuottoon. Sijoitusten hajauttamista voidaan kuitenkin tehdä toisilla sijoitusinstrumenteilla vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin perinteisillä sijoitusrahastoilla.
2. Osakkeet, ETF-rahastot ja indeksiosuusrahastot
Osakkeet ovat varmasti kaikista halvin sijoitusmuoto, koska niiden omistaminen ja säilyttäminen ei yleensä maksa mitään. Jos osakkeita hankitaan suurilla kertaostoksilla, jäävät myös kaupankäyntikustannukset pieniksi. Itsenäisen osakesäästämisen haasteisiin kuuluu kuitenkin kyky hallita omia sijoituksia passiivisesti tai tuottavasti, jotta tuotot eivät kuluisi turhaan kaupankäyntiin tai sijoittajan virheisiin.
Vaikka hyvin harva myöntää olevansa huono sijoittaja, tutkimusten mukaan keskivertopiensijoittaja ei osakespekuloinnissa onnistu hyvin. Osakesijoittamisessa sijoittajalle/säästäjälle itselleen jää myös vastuu sijoituksesta, joka on tärkeää, koska sijoitettaessa vain yhteen osakkeeseen on mahdollista menettää kaikki siihen sijoitettu raha yrityksen, jonka osakkeen sijoittaja omistaa, mennessä konkurssiin.
ETF-rahastoilla, joita suomenkielellä kutsutaan pörssinoteeratuiksi rahastoiksi, voidaan saada parempi hajautus, koska ne yleensä seuraavat jotain osakeindeksiä. Niistä kuitenkin joudutaan maksamaan hallinnointipalkkiota, joka on tavallisesti 0.4 % – 1 %.
Indeksiosuusrahastot taas ovat perinteisen rahaston kaltainen rahasto, mutta ne pyrkivät myös ETF-rahastojen tavoin mahdollisimman yksinkertaisella sijoituspolitiikalla seuraaman indeksituottoja ja tarjoamaan sijoittajalle edullisemmat hallinnointikustannukset.
3. Pankkitalletukset ja rahamarkkinarahastot
Pankkitalletukset ovat erittäin riskittömiä piensijoittajalle, koska talletuksilla on julkisen vallan takuu 50 000 euroon asti. Säästäjä voi pitää pääsääntöisesti rahaa käyttelytilillä tai määräaikaistilillä, joista jälkimmäiselle saa tavallisesti parempaa korkoa, mutta säästöt eivät ole käytettävissä vähään aikaan. Pääsääntönä talletusten kohdalla on, että mitä pidemmän määräaikaistalletuksen tekee sitä parempaa tuottoa voi saada. Määräaikaistalletuksista saattaa saada aika-ajoin myös parempaa tuottoa kuin talletukselle markkinaehtoisesti saisi, koska määräaikaistalletustarjouksilla pankki voi yrittää houkutella itselleen asiakkaita.
Vaihtoehto lähes riskittömälle pankkitalletukselle on rahamarkkinarahasto, jota pankissa usein markkinoidaan. Pankkien myymät rahamarkkinarahastot, jotka tuottavat tavallisesti Euribor-korkojen suuruista tuottoa, saattavat olla erittäin kalliita verrattuna niiden odotettuun tuottoon. Esimerkiksi tällä hetkellä, kun Euribor-korot ovat hyvin matalia (3kk Euribor on kirjoitushetkellä 0.76 %), pankki saattaa periä 0.5 % hallinnointipalkkiota rahamarkkinarahastosta, jolloin tuotosta se vie 0.76 % tuotto-odotuksesta noin 66 % itselleen.
Yhteenveto
Jos sijoittaa riskillä ja haluaa pärjätä sijoittamisessa mahdollisimman edullisesti ja helposti, ovat ETF-rahastot ja indeksiosuusrahastot kannattavin vaihtoehto. Osakesijoittamisesta voi saada mielekkään harrastuksen, mutta se vaatii aikaa ja paljon itsekuria, jotta tuotto ei katoa kaupankäyntiin. Jos nämä piirteet on mahdollista tunnistaa itsestään, osakesijoittaminen saattaa olla silloin kaikista kannattavin vaihtoehto. Pankkitalletuksia voidaan tällä hetkellä pitää riskiä kaihtavan säästäjän kannalta parhaana vaihtoehtona.
Tämän päivän vinkin on kirjoittanut KTM Jarkko Peltomäki. Jarkko Peltomäki kirjoittaa blogia Piksussa, jonka aiheena on mm. ETF-sijoittaminen.
ETF:ät ja Rahastot ovat kaikista helpoimmat vaihtoehdot, jos ei riitä aikaa seurata markkinoita ja firmoja sekä tehdä suoria osakesijoituksia.
Osaksijoittamisesta saa kuin saakin erinomaisen jännittävän harrastuksen samalla, vaatien kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja sijoituskohteiden jatkuvaa seuraamista.
Itse ainakin tuppaan tutkimaan ja lukemaan vähän liikaakiin suomalaisomisteisista yhtiöistä, joihin sijoittanut. Aikaa saattaa mennä pari tuntia päivässä tietoa kaivaen. Tämä ei ole pakollista, mutta jokaisen kannattaa miettiä omalla kohdalleen paras sijoitusstrategia.