Helpoin tapa nostaa % ylöspäin on tarkkailla kulutustaan. Tulojen nostaminen on monesti hankalampaa ja valtio rankaisee suurista tuloista.

asumiskulut ensinnäkin. missä voisi asua ilman maksua? vanhempien luona? jos he ovat kuolleet? jossain asunnottomien yömajassa? kavereiden luona? huomaamme nopeasti, että tällaiset ratkaisut ovat tilapäisiä.

tuo get rich slowly:n pay yourself first slogani on kyllä hyvä, ja suurimpaan osaan ihmisistä se pääteekin, muttei kaikista köyhimpiin, joiden on poikettava tästä säännöstä laskurikkaina kuukausina. toki menoja pystyy supistamaan hyvin pieniksi jos oikein tiukka paikka tulee. esim. muuttamaan soluasuntoon jonnekin pikkupaikkakunnalle, pyytää puhelin lahjana ja ottaa vain vastaan puheluita kuukausimaksuttomalla liittymällä jne. tai muuttaa sisaruksen kämppään ja tehdä kotityöt vastapalveluksena ruoasta jne. mutta ei tällainen taida olla mahdollista loppuelämän ajaksi, tai hyvin harvalla on sukulaisia, jotka tällaisiin järjestelyihin suostuisivat.

tuo elämä täysin ilman menoja on mielenkiintoinen ajatus, mutta hyvin harva voisi sen toteuttaa, vaikka työkyky menisi. täysin ilman menoja pystyisi ehkä elämään jos löytyisi yhteistyöhaluisia sukulaisia, ei muuten.

ja sitten on tietysti joukko ihmisiä, jotka ovat hyvin pienituloisia, mutta jotka ovat mukana työelämässä ehkä osa-aikatyön muodossa. tällöin on ehkä vielä vaikeampaa elää täysin ilman menoja.

mutta suurelle enemmistölle “maksa itsellesi ensin” on erittäin hyvä ohje.

Maksa itsellesi ensin on väline pakottaa itsensä säästämään tulevaisuutta varten. Eläke ei ole ikinä 100 % työn aikaisesta palkasta. Mikä sitten eteen, kun palkkatulot loppuvat ja pitäisikin selvitä 60 prosentilla aikaisemmista tuloista?

Tuloilla ja säästämismahdollisuuksilla ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta yhteyttä toisiinsa.

ja jos laskut ovat syntyneet “hyvinä aikoina” niin ne on hoidettava pienemmilläkin tuloilla, vaikkakin kyseisestä palvelusta luopuisi kun tulot tippuvat. eli väitän, että useimmille tuo “maksa itsellesi ensin” -teesi kyllä toimii, mutta se luo käytännön hankaluutta, jos tulot ovat hyvin pienet. varsinkin siis silloin, kun on erityisen “laskurikas” kuukausi kyseessä. joskus säästämistavoitteesta on tingittävä, koska pakollisia menoja on paljon. Minusta on tärkeää säästää vaikka vain kymmenen euroa per kuukausi, mutta jo kymmenen prosentin säästö kuukaudessa voi olla mahdottomuus todella pienituloiselle.

anita: Joissakin tapauksissa on mahdollista maksaa itselle ennen verokarhua.

Lisäksi on syytä pitää pieni puskurivaranto ylimääräistä käyttötilillä vähän kuin kuminauhana, ettei vahingossakaan tarvitse kajota säästöihin. Mitä paremmin kulutustaan seuraa ja tuntee, sen pienempi tämän osuus tarvitsee olla.