The Richest Man in Babylon on George S. Clasonin vuonna 1926 kirjoittama kirja, joka jakaa taloudellisia neuvoja muinaiseen Babyloniin sijoittuvin vertauskuvin. Oheisessa katkelmassa Babylonin kuningas Sargon on pyytänyt Babylonin rikkainta miestä Arkadia opettamaan sadalle valitulle miehelle seitsemän päivän ajan, miten he voisivat tulla yhtä rikkaiksi kuin Arkad.
Jotkut teistä, oppilaani, ovat kysyneet minulta: “Miten voi mies säästää kymmenyksen kaikesta ansaitsemastaan kun hänen ansaitsemansa kolikot eivät riitä edes hänen pakollisiin menoihinsa?” Näin sanoi Arkad oppilailleen toisen päivän aluksi.
“Kuinka moni teistä kantoi eilen muassaan laihaa rahakukkaroa?”
“Kaikki meistä”, vastasi luokka.
“Kuitenkaan te ette kaikki ansaitse yhtä paljon. Jotkut teistä ansaitsevat paljon enemmän kuin toiset. Joillakin teistä on paljon suuremmat perheet elätettävänään. Kuitenkin kaikkien teidän kukkaronne olivat yhtä laihoja. Kerron teille nyt epätavallisen totuuden miehistä ja miesten pojista. Se on tämä; Ne, mitä me kutsumme pakollisiksi menoiksi tulevat aina kasvamaan yhtä suureksi tulojemme kanssa ellemme vastusta tätä.”
“Älkää sekoittako pakollisia menoja mielihaluihinne. Kaikilla teistä, mukaan lukien perheenne, on enemmän mielihaluja kuin mitä tulonne pystyvät tyydyttämään. Tämän vuoksi käytätte tulojanne näiden mielihalujen tyydyttämiseen niin pitkälle kuin tulonne vain riittävät. Siltikin teillä on vielä tyydyttymättömiä haluja.”
“Kaikki miehet joutuvat kantamaan taakkanaan surrempaa määrää mielihaluja, kuin mitä he pystyvät tyydyttämään. Luuletteko, että vaurauteni takia pystyn tyydyttämään jokaisen mielihaluni? Tämä on harhaluulo. Aikani on rajallinen. Voimani ovat rajalliset. Matkustuskykyni on rajallinen. Kykyni syödä on rajallinen. Kykyni tuntea mielihyvää on rajallinen.”
“Sanon teille: Niin kuin rikkaruohot kasvavat pellolla jonne viljelijä on jättänyt tilaa niiden juurille, niin myös halujen määrä kasvaa miehessä milloin vain on mahdollisuus, että ne voitaisiin tyydyttää. Halunne ovat moninaiset, mutta vain osan niistä voitte te tyydyttää.”
Tarinan opetus päti tuhansia vuosia sitten, vuonna 1926 ja pätee edelleenkin. Pakollisia menoja ei ole olemassa. On vain menoja, joita ajan kuluessa olemme alkaneet pitää pakollisina.
Muualla verkossa:
- The Richest Man in Babylon (kirja PDF-muodossa)
- The Richest Man in Babylon *
(Amazon)
- Halut ja tarpeet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Ei aiheeseen liittyviä artikkeleita.
13 kommenttia artikkeliin “Pakollisia menoja ei ole olemassa”
Jätä kommentti
Varmista aina tällä sivustolla esiteltyjen tuotteiden ja palveluiden yksityiskohdat. Voit jättää palautetta rikkinäisistä linkeistä kommenteissa.
* Jotkut tämän sivun linkeistä ovat affiliate-linkkejä. Affiliate-linkkiä klikatessasi siirryt haluamallesi sivulle affiliate-verkoston kautta, joka maksaa minulle rahaa klikkauksista. Läpinäkyvyyden vuoksi olen merkinnyt affiliate-linkit niiden perään kirjoittamallani tähdellä (*).


Tämä on kyllä mainio aihe! Olen seurannut blogiasi pitkään, ja seuraan tiiviisti edelleen. Välillä mielessä käy häivähdys epäluuloa – onko enää olemassa lisäkeinoa, kuinka säästää enemmän ja paremmin? Kyllä “säästä itsellesi ensin” tuli ainakin minulle uutena ideana. 15 % tuloista lähtee säästötilille tästä lähtien heti kuun alussa!
Näin vuoden alussa moni ihminen uudistuu tipattoman tammikuun tai kesäkuntoon laihduttamisen merkeissä. Olisiko aika viritellä uutta säästökampanjaa? Tyyliin älä osta mitään tai kuluta vain tietty summa tietyssä ajassa.
Oon tämmönen pilkunviilaaja ja saivartelija, niin tuli heti mieleen, että eikö esim vuokraa tms asuntolainanlyhennöksiä pidetä pakollisina menoina?
Jos et voi laittaa rahaa säästöön asuntolainan lyhennyksen tai vuokran suuruudeen vuoksi, tarkoittaa se sitä, että elät tuloihisi nähden liian leveästi.
Asuntolainan lyhennyksen ja vuokran suuruus on valinta, jonka olemme tehneet.
Tuonpuoleiseen ei saa mammonaa mukaan, kannattaa heti kuluttaa kaikki, isot asuntolainat tulee siitä ettei tarvitse kitua liian pienessä talossa. Pitää toteuttaa unelmansa! Kaikki raha menee lainojen lyhennykseen, pakollisiin vakuutuksiin (turha vakuutukset jätetty, kuten esim henkivakuutus ym.) ja ruokaan jne. Vaatteet saadaan osittain muilta käyttynä. Emme matkusta Thaimaahan. Ollaan onnellisia!
Yritäppä opiskelijana.
Halvimmat vuokra-asunnot n.250e/kk. Pakollinen kotivakuutus noin 50e vuodessa –> asumiskulut vuodessa 3050e ja kuukaudessa 254,17e.
Tulot kuussa 469,80e –> 9 kk:n tulot 4228,20e.
10% säästöön joka kuukausi on 0,1 * 469,80e = 46,98e
Käyttöön jäävä raha kuukaudessa: 469,80e – 46,98e – 254,17e = 168,65e
Päivää kohti 168,65e / 30 = 5,62e
Tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon mahdollisia kirjahankintoja, matkakuluja, vaatteita, muita laskuja tai ruokakuluja.
Opiskelijat, alkakaas säästämään!
Olavi: Kädestä suuhun -elämisen ongelma on, että pienetkin taloudelliset shokit voivat keikauttaa henkilökohtaisen talouden nurin. Mitä pienemmät taloudelliset puskurit olemme itsellemme rakentaneet, sitä pienemmistä yllättävistä menoista tulee kriisi.
Taloudellisia kriisejä voivat aiheuttaa esimerkiksi yllättävä sairaus, avioero, lähisukulaisen kuolema tai työttömäksi joutuminen.
Lisäksi kuukausittain käytettävissä olevat tulot yleensä pienenevät reilusti eläkkeelle päästessä. Nykyisten kolmikymppisten kuten minun tukena ei välttämättä enää edes ole nykyisen kaltaisia eläkejärjestelmiä. Mikään ei tietenkään estä töissä käymistä hamaan loppuun saakka, mutta useimpien mielessä varmasti siintää ajatus rattoisista ja taloudellisesti turvatuista eläkepäivistä.
Joni: Yhdysvalloissa vanhemmat pyrkivät ratkaisemaan ongelman rakentamalla lapsilleen ns. college fundin, jonka turvin he voivat rahoittaa lastensa opiskelun. Tällaisen rahaston rakentaminen edellyttää, että vanhemmat eivät tuhlaa kaikkea ansaitsemaansa välittömästi vaan laittavat osan rahoista sivuun lastensa tulevaisuutta varten.
Liittyen vuokra-asumisen kustannuksiin, jos vuokra olisi nyt 250 euroa kuukaudessa ja tulot ja menot menisivät tasan, olisiko mahdollista löytää asunto tai asumismuoto, jossa vuokra olisi 10 % pienempi eli 225 euroa kuukaudessa? Varmasti. Vaihtoehtona voisi olla vaikkapa kommuuni tai solu.
“Jos et voi laittaa rahaa säästöön asuntolainan lyhennyksen tai vuokran suuruudeen vuoksi, tarkoittaa se sitä, että elät tuloihisi nähden liian leveästi.”
Tämähän nyt ei vastannut alkuunkaan siihen mitä kysyin. Vaikka lyhennyksen/vuokran jälkeen rahaa jäisikin ihan mukavasti käytettäväksi, niin eikö ne siltikin ole niitä pakollisia menoja? Jos eivät, niin haluaisin kuulla vinkin, miten vuokranmaksun voi välttää
Sladdi: Vuokraa ei tarvitse välttää kokonaan, mutta sitä voi tarvittaessa pienentää vaihtamalla asuntoa. Meno ei ole siis pakollinen, vaan sen suuruus perustuu aikoinaan tehtyyn valintaan.
Aina näissä jutuissa törmää poikkeuksetta siihen seikkaan,ettei amerikkalainen hapatus ole verrattavissa eikä mene läpi Suomessa ei sitten millään.Täällä hyysätään kansa hengiltä ylenmääräisillä maksuilla ,veroilla ja jätevesisysteemeillä..
Tullut todettua: Minulla on tässä vähän sellainen ajatus, että Suomessa tullaan menemään näissä asioissa väkisin Amerikan mallin suuntaan:
- eläkejärjestelmä muuttuu yksityiseksi
- lääkärihoitoa pitää hakea yksityiseltä terveysasemalta
- korkeakouluihin tuodaan hiljalleen lukukausimaksuja
Yhdysvalloissa tällainen on ollut arkipäivää kymmeniä vuosia ja ihmiset myös varautuvat näihin taloudellisesti.
Eläkeaikaiset tulot perustuvat 401(k) ja Roth IRA -säästöihin, lääkärikustannuksia varten on yksityiset sairausvakuutukset (jotka samalla kontrolloivat hintatasoa ja hoidon laatua) ja vanhemmat säästävät valtion tukemina lastensa opiskeluja varten.
Suomessa tilanne tuntuu olevan sellainen, että Yhdysvaltojen mallia kohti mennään, mutta tässä murrosvaiheessa elävien pitää huolehtia omatoimisesti siitä, että taloudellinen tilanne vastaa muuttunutta todellisuutta.
Tämä on nyt tätä temppu-psykologiaa. Ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, ja varsinkin täällä Suomessa lämpimän nukkumasijan ainakin talvella. Nämä molemmat maksavat. Eli kyllä, vaikka kuinka yrittäisi temppuilla, niitä pakollisia menoja on!
Olen huomannut, että halvempaan asuntoon on vaikeampi perheen vaihtaa, sillä jos tekee uuden vuokrasopimuksen vaikka hiukan pienempäänkin asuntoon tai samankokoiseen, niissä on silti kovempi vuokra kuin tässä asunnossa, jossa olemme jo useita vuosia asuneet. Kun naapuriin tuli uudet vuokralaiset samankokoiseen asuntoon, heidän vuokransa oli korkeampi kuin meidän, vaikka meille on vuosittain tullut pieni vuokrankorotus. Siitä huolimatta meidän on halvempaa asua tällä vanhalla vuokrasopimuksella kuin muuttaa.