Kävin jokin aika sitten Hämeenlinnan kaupungin talous- ja velkaneuvonnassa kyselemässä hieman talous- ja velkaneuvonnan toiminnasta. Talous- ja velkaneuvontaan tulevien henkilöiden tilanne on tyypillisesti hyvin hankala. Jonna Oinonen Lahden talous- ja velkaneuvonnasta kuvaili tilannetta Iltasanomissa vuosi sitten näin: ”Lähes jokapäiväistä on, että työssäkäyvällä pariskunnalla on kulutusluottoja 50 000-70 000 euroa ja sen päälle jopa yli 200 000 euron asuntolaina”.
Mukaani tuolta reissulta tarttui vihkonen nimeltään Raha-asiat, yksityistalouden opas. Oppaan on tehnyt Kuluttajavirasto yhteistyössä Marttaliiton, Marthaförbundetin ja Takuu-Säätiön kanssa.
Tässä, kuten lähes kaikissa vastaavissa oppaissa tarjotaan ratkaisuksi rahavaikeuksiin perinteisiä Marttojen säästövinkkejä. Marttojen sinänsä hyvää tarkoittaviin vinkkeihin liittyy kuitenkin raskaasti ylivelkaantuneiden näkökulmasta kolme ongelmaa:
- Marttojen säästövinkit eivät skaalaudu
- Marttojen säästövinkit eivät huomioi vaihtoehtoiskustannusta
- Marttojen säästövinkit ovat helppo pakotie
Marttojen säästövinkit eivät skaalaudu
Raha-asiat -oppaan sivulla 11 sanotaan: ”Ruokamenoissa voi säästää satakin euroa kuukaudessa, jos on aikaa, taitoja ja halua valmistaa ruoka itse.” Oppaan mukaan esimerkiksi itse tehty hiivaleipä maksaa vuodessa 98 euroa kun kaupasta ostetun hinnaksi tulee 537 euroa vuodessa. Taloustaito-lehden numerossa 5/2010 todetaan seuraavasti:
Marttaliiton tekemien laskelmien mukaan nelihenkisellä perheellä, joka syö runsaasti eineksiä, uppoaa päivittäisiin ruokakuluihin reilut 37 euroa. Kun taas perhe, jossa ruoka tehdään pääasiassa itse, ruokakulut ovat vain runsaat 16 euroa. Eroa päivää kohden tulee näiden kahden perheen välillä siis peräti 20 euroa.
Oletetaan, että esimerkkinä annetun hiivaleivän valmistukseen kuluu aikaa 1 tuntia. Hiivaleivän hinta kaupassa on 2,50 euroa ja hiivaleipä maksaa itse tehtynä 1 euron. Tekemällä joka päivä kolme hiivaleipää esimerkin nelihenkinen perhe säästää kuukaudessa: (2,50 – 1,00 euroa) x 3 tuntia päivässä x 30 päivää kuukaudessa = 135 euroa. Vain kolmen tunnin päivittäisellä äidin tekemällä työllä perhe säästi 4,50 euroa päivässä!
Marttojen säästövinkit eivät huomioi vaihtoehtoiskustannusta
Yllä olevan esimerkin perusteella ruoan valmistaminen itse näyttäisi varsin kannattavalta. Säästöä tuli 135 euroa eikä sen eteen tarvinnut käyttää kuin aikaa. Aika ei ole kuitenkaan ilmaista. Hiivaleivän tekemisen sijasta esimerkin äiti olisi voinut tehdä kotoa käsin esimerkiksi puhelinmyyntiä.
Tehdään seuraavat oletukset: Puhelinmyyjän bruttotuntipalkka on 8 euroa tunnissa. Perheenäiti käy töissä, joten hän maksaa sivutuloistaan veroa marginaaliverotuksen mukaan. Äiti on todella hyvätuloinen, joten hänen sivutulojen veroprosenttinsa on 50 %. Äidillä on omaa aikaa päivässä 3 tuntia. Äiti käyttää kaiken tämän vapaa-ajan hiivaleivän leipomisen sijasta puhelinmyyntiin.
Kuukaudessa äiti voisi tienata puhelinmyynnillä: 8 euroa tunnissa x 3 tuntia päivässä x 30 päivää kuukaudessa x 0,50 = 360 euroa.
Vaihtoehtoiskustannuksen huomioiden esimerkkimme äiti ei siis säästänytkään 135 euroa vaan hävisi 225 euroa.
Marttojen säästövinkit ovat helppo pakotie
Vaihtoehtoiskustannuksen huomioimatta jättäminen ja skaalautuvuusongelma ovat kuitenkin pientä Marttojen säästövinkkien suurimman ongelman rinnalla. Ne antavat rahavaikeuksien kanssa painiville ihmisille mahdollisuuden mennä siitä, mistä aita on matalin.
Kuinka moni tällaisia säästövinkkejä lukeva ihminen ajattelee mielessään: ”En ymmärrä näistä korkolaskuista yhtään mitään, mutta kaipa minä voisin kokeilla tuota hiivaleivän tekemistä.” Talousvaikeuksien kanssa painivien ihmisten yleisin virhe on, että tosiasioiden hyväksymisen sijasta he alkavat pyöritellä pennejä. Ihmiset rakastavat yksityiskohtien kanssa puuhastelua ja Marttojen vinkit vastaavat suoraan tähän tarpeeseen.
Marttojen säästövinkit olivat vielä 50 vuotta sitten hyvinkin hyödyllisiä. Äidit olivat kotona, isät kävivät töissä ja talousvaikeudet johtuivat joko siitä, että äiti oli ylittänyt ruokaan varatun budjetin tai siitä, että isä ei ollut saanut tarpeeksi ylityövuoroja tehtaalla. Tässä maailmassa omien varojen yli eläminen vaati todellista yrittämistä. Mikään pankki ei myöntänyt asuntolainoja, jotka olivat ylimitoitettuja lainanhakijan varallisuuteen ja lainan takaisinmaksukykyyn nähden.
Nyky-Suomessa tilanne on toinen. Lähes minkä tahansa tuotteen pystyy ostamaan luotolla tai rahoituksella ja pankit suorastaan yllyttävät asiakkaitaan ottamaan ylisuuria asuntolainoja. Mikäli perheen isä haluaa uuden 5-sarjan BMW:n, onnistuu se kätevästi rahoituksella. Jos opiskelijalla ei ole varaa lähteä launtai-iltana baanalle, voi hän tilata kännykällä 50 euron pikavipin ryyppyrahaksi.
Vararahaston tekeminen, korkolaskujen laskeminen ja suurimpien menoerien kilpailuttaminen ovat hankalan ja monimutkaisen kuuloisia asioita. Niistä on kuitenkin rahavaikeuksien kanssa painivalle henkilölle paljon enemmän hyötyä kuin leivontaharrastuksen aloittamisesta.
Katso myös:
Sulla oli mahdollisesti pointti, mutta lakkasin keskittymästä siinä vaiheessa kun perheen leipojaksi ilmoitettiin äiti ja kolmen leivän tekoon kulutettiin 3 tuntia. Lapsiakin synnyttämätön osaa kyllä tehdä kolme leipää samassa ajassa kuin yhden.
…ehkä jos lapsi on paikalla ei olekkaan niin helpo leipoa…vink vink
Mulla on lapsi ja esim lihan paloittelu,kuoruttaminen ja paistaminen voi viedä 3h kun lapsi vaatii huomiota ja täytyy pestä kädet koko ajan..tämä ei ole suoraan verrattavissa leipomiseen, mutta kuitenkin.
Kaisa: Entäpä jos äiti tekee itse salaatin, leivän, pääruoan ja jälkiruoan. Menisikö tämä samassa ajassa kuin pelkän leivän tekeminen?
Kuinka ison leipätaikinan kolmen leivän tekeminen vaatii? Mahtuvatko kaikki kolme leipää kerralla uuniin? Mitä kahdelle ylimääräiselle leivälle tehdään?
Toisin kuin leipomot, yksittäiset kotitaloudet eivät voi yleensä nauttia tuotannon skaalaeduista.
Huomioiden työhön käytettävän ajan, kaupasta ostetut einekset, leipä ja jopa ravintolaruoka voivat olla yllättävän halpoja. Tarkka vastaus kysymykseen, että kannattaako ruoka tehdä itse riippuu siitä, lasketaanko äidin käyttämälle ajalle mitään hintaa.
Marttojen esimerkeissä äidin työhön käyttämän ajan kustannukseksi on laskettu 0 euroa tunnilta. Onko tämä oikein?
Kiitos Markus!
Puhut taas asiaa 🙂
Puhut täyttä asiaa. Omaa panosta on tuotava silti vähän mukaan.
Opintoaikanani minäkin tein itse leipäni. Sämpylät, hiivaleivät yms. Kyllähän se tietenkin halvemmaksi rahallisesti tuli ja taitojen karttuessa ne on mahdollista itse asiassa pyöräyttää aika nopeastikin. Mutta niinkuin tuossa tuot esiin, vaiva ei maksanut itseään silti takaisin. Kaupasta sai kulutettuun aikaan nähden halvalla hyvät sörsselit ja oli vähemmän tiskattavaa.
Vaihtoehtoiskustannus on vähän kaksipiippuinen asia ja riippuu paljon mitä sillä tarkoitetaan, koska sillä on todellista rahallista arvoa vain silloin, jos tuo menetetty aika olisi aidosti mahdollista käyttää vastaavaan tuloa tuottavaan työhön.
Tosielämässä useimpien kohdalla vaihtoehtoiskustannus siis on yksinkertaisesti vain menetettyä aikaa jostakin toisesta samalla tavalla aikaa vievästä, mutta tuloa tuottamattomasta työstä, harrasteesta tai pelkästä olemisesta. Tällöin se on hyödyllistä jo pelkkänä toimintana ja auttaa ajan kuluttamisessa (joillakuilla tämäkin on ongelma). Henkilökohtaisesti allekirjoittanut pystyi hyödyntämään ajan paremminkin, joten leipomiset saivat jäädä.
Kirjoituksesi osuu kyllä ihan nappiin siinä, että aivan liian monet ”säästövinkit” ovat vain sijaistoimintaa jonkin oikeasti hyödyttävän toiminnan sijaan ja pään puskemista pensaaseen sen sijaan, että ratkottaisiin oikeitakin raha-asioita.
80/20-sääntö pätee säästövinkeissäkin.
Keskittyminen olennaiseen pitäisi ihmisten pikkuhiljaa oppia. Ei järkevä rahankäyttö niin hirveän vaikeaa ole.
Äiti tietysti pakastaa sen mitä ei syö/syötä heti. Ja äiti tietenkin voi olla nainen jos haluaa.
Saituri: Psykologisesti katsottuna säästämisen aloittaminen tällaisista pienistä ja helpoista asioista voi olla hyväksikin.
Velkalumipallonkin idea perustuu siihen, että velkojen takaisinmaksu aloitetaan pienimmästä velasta. Onnistumisen elämys voittaa joskus puhtaan matematiikan.
muistan omasta lapsuudestani hyvin, kun äidin kanssa leivottiin leipää isossa leivinuunissa. Menihän siihen aikaa mutta veti se uunikin enemmän leipiä kuin joku nihkeä sähköuuni.
Ja se aika oli äidin kanssa hyvin vietettyä laatuaikaa josta jäi hyvät muistot. Toisin olisi ollut jos olisi ostanut jonkun käntyn kaupasta ja painanut duunia sen aikaa. Ja olisi maksanut minun hoidostani, jotta voi hoitaa työtään..
Ei se täti jossittelemalla sedäksi muutu.
Hyvä pointti, että säästövinkit eivät aina ole kovin tehokkaita, vaikka pienikin säästäminen on tärkeää. Se vain ei ole kannattavaa, jos se ei ole tehokasta.
Sinänsä olen vastaväitteiden kanssa samaa mieltä, että esimerkkiin on monta vastaväitettä: leipiä tekee tosiaan viikoksi tai useammaksi kerralla nopeammassa ajassa kuin laskelma antaa olettaa ja leipä laitetaan pakastimeen säilöön.
Saivartelua voidaan jatkaa: pakastaminen vie sähköä, sulattaminen vie aikaa eikä leipä ole enää tuoretta vaan pakaste ja toisaalta äiti on kuitenkin perheen kanssa eikä töissä, eikä ihminen voi kaikkea valveillaoloaikaa käyttää tuottavaan työhön.
Oikein über-hippiä on muistuttaa, että millainen suhde saavuttamisella, selviytymisellä ja kokemisella on keskenään missäkin elämänvaiheessa – joskus on ihan hyvä tehdä ”normaaleja” vanhanaikaisia selviytymistekoja (paistaa leipää) sen sijaan, että tuo muun kauppareissun mukana valmiin leivän ja katsoo leiväntekoon säästyneen ajan lukemalla nettiblogeja tai telkkaria; ja perheen kanssa ei voi ikinä viettää enempää aikaa.
Leivän tekeminen voi tosiaan olla mukavaa yhdessäoloa äidin kanssa.
Lähtötilanne velkaneuvontaan tulevilla on kuitenkin tällainen: ”Lähes jokapäiväistä on, että työssäkäyvällä pariskunnalla on kulutusluottoja 50 000-70 000 euroa ja sen päälle jopa yli 200 000 euron asuntolaina, kertoo Jonna Oinonen Lahden talous- ja velkaneuvonnasta.” (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1718268)
Kyllä tämä Marttojen ohje on ainut oikea. Itse tekemällä säästää. Eikä kaikille ole näitä puhelinmyyjän paikkoja avoinna. Ei kai nyt kukaan leivo vain yhtä leipää kerrallaan vaan sitä voi tehdä esim. kahdeksi viikoksi ja pakastaa. Se pakastinhan on kuitenkin jokaisella päällä koko ajan ja vie sähköä oli se tyhjä tai täysi. Ja keittoa voi tehdä ison kattilallisen ja syödä pari päivää ja pakastaa loput. Keittoruoka tulee kaikkein edullisimmaksi kuitenkin.
Itse pääsin veloistani eroon tekemällä kahta työtä ja kaikki ylimääräinen meni velkojen maksuun. Aina löytyy lisätöitä, jos ei ole liian nirso siitä mitä tekee. Jos todella haluaa velattomaksi, niin on saatava rahaa eikä muutaman euron säästöjä sieltä sun täältä. Tottakai arkimenoissa voi säästää, mutta harvemmin niillä ruokalaskuista saaduilla säästöillä isoja velkoja maksellaan. Veloista päästyäni olen jatkanut kahden työn tekemistä, ja nyt voi sekä törsätä että laittaa rahaa säästöön.
Suosittelisin velkaisia ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään itselleen, että ihan itse on itsensä saattanut siihen tilaan. Kukaan ei salaa tee velkaa toiselle. Ja sen jälkeen sitten onkin aika hommata itse itsensä pois siitä tilanteesta.
Jesss Maija.
Viimeinkin joku joka on minun kanssani samaa mieltä. Liian monella se velkongelma jatkuu vain siksi, että ei olla suuresta itkusta ja hammasten kiristyksestä huolimatta sitten kuitenkaan valmiita todella tekemään asian vaatimia vaikeita päätöksiä, vaikka ne ovat hyvinkin yksinkertaisia ja päivänselviä; kuluja alas ja tuloja ylös. Asiaa pitkitetään ikään kuin kuvittelemalla, että joulupukki tai hammaskeiju auttaa suosta ylös ilman omia uhrauksia.
Velkongelma on periaatteessa ongelma vain niin kauan kuin henkilö haluaa väen vängällä säilyttää nykyisen kulutustason, mutta samalla kuitenkin päästä niistä veloista eroon.
Niin kuin sinäkin olet huomannut, vaaditaan asian oikomiseksi nykytilaa suurempaa ponnistelua ja usein myös väliaikaista elintason laskua.
Huonoja kulutustapoja muuttamalla ja olennaisissa asioissa säästämällä voi tuota prosessia kuitenkin merkittävästi jouduttaa, koska niiden johdosta tilanteeseen on alunperin jouduttukin.
Leipäkoneella säästää mielestäni aikaa ja rahaa.
Olen tehnyt leipäkoneella leipäni vajaa 10 vuotta, siinä menee 10…15 min kun ”lataa” tarvikkeet koneeseen ja 3 tunnin päästä on leipä valmis, leikkaamiseen ja pakastamiseen menee ehkä 5min. elikä yhteensä n. 20min ”työaikaa” yhtä leipää kohti ja sillä pärjään vajaan viikon.
Tarvikkeet leipään maksanee 10..20% mitä kaupan leivät ja minulla kylläkin säästö on huomattavasti enemmän koska gluteenittomat leivät on hinnaltaan monikertaiset tavallisiin verraten.
Suosittelen ehdottomasti leivän tekoa leipäkoneella ja saat melko tuoretta ja juuri sellaista leipää kuin haluat, sekä halvalla, (leipäkone kestänee toista kymmentä vuotta ja niitä saa käytettyinäkin halvalla).
jos teet leivän perheelle, niin lapsetkin näkee sen ja oppii ehkä paremmin työntekoa kuin katsomalla kuinka iskä/äiskä puhuu puhelimessa puolipäivää.
siinä puhelinmyynnissä on kuitenkin kyse vain turhakkeista.
ja toisten ajan tuhlaamisesta kun näiden pitää vastata kaikenmaailman kaupustelijoille eikä ehdi sitä leipää tekemään.
Tuo skaalausjuttu oli ihan väärin ajateltu, huono logiikka.
Ei leipomossakaan tehdä leipiä yksi kerrallaan.
Itse teen 4-6 leipää kerrallaan !
Itse työ eli valmistelu, vaivaus, muotoilu ja loppuputsaus
vie ehkä sen 1-1,5 t.
Voi myös ajatella leipomisen kuuluvan harrastuspuolelle,
jolloin se ei vie paljon ja antaa paljon, myös taloudelle.
Vrt. tietokonepelit, kaljan kittaus pubissa…
Työaikaa ei ole se aika, jonka leivät
muhivat uunissa.
Ei leipuri seiso uunin vieressä vahtimassa.
Leipoessa voi tehdä muutakin, kuunnella radiota, katsoa
tv:stä, kuunnella musiikkia, seurustella, tehdä
ateriaa…
Leivän hintavertailu muuttuu kotileivän eduksi
silläkin, että kotona voi tehdä luomuleipää ja esim.
gluteenitonta ilman
lisäaineita.
Kaupan luomu- ja erikoisleivän kilohinnat liikkuvat tuossa 6 €
ylöspäin, perustarjousruiskiksen ollessa 3 €
Sitäpaitsi monet pitävät leipomista,ruuan itseviljelyä
ja valmistusta ts. keskittymistä oman ruokatalouden
huolelliseen hoitoon paljon mielekkäämpänä
tekemisenä kuin vaikkapa esilletuotua puhelintyötä.
Se sopii vain toisille, toisille sopii leivonta.
Kotityöt eivät kuulu miesväen suosikkeihin, niitä
mielellään mollataan tälläkin tavalla. ”Ei kannata,
liian halvalla tekee ihminen työtä, pitää tehdä
paremmalla tuntipalkalla tms.”.
”turha siis muka kotona tehdä mitään, kun lähiön rasvapizzan ja
kebabin saa tänään 4 egulla.”
Kotileipurin ei myöskään tarvitse kahlata kaupan
leipähyllyllä aikaa tuhlaamassa ja pusseja näpläämässä,
kantaa ylimääräistä painoa kotiin jne.
Kaisa: Tarkoitin skaalautumisella sitä, että vaikka tekisit kuinka paljon leipiä, et voi säästää enempää vuodessa kuin kaupasta ostetun leivän hinta vähennettynä itse tehdyn leivän hinnalla.
Totesit, että leivän leipominen tuntuu mielekkäämmältä tekemiseltä. Osuit tällä näiden vinkkien ongelman ytimeen. Leivän tekeminen on kivaa, se on mielekästä tekemistä, se on ihanaa. Täydellinen pakotie arjesta ja arjen ongelmista… kuten niistä talousvaikeuksista, joita pitäisi alkaa ratkaista.
Itse asiassa tuo säästö riippuu varmasti elämäntilanteestakin. Minä leivon leivät pääasiassa itse ja uskoisin, että vaikka lasken työlle hinnan, niin saan leivät näin halvemmalla. Itse tehdyn leivän hintahan ei ole se halvimpien leipien hinta vaan erikoisleipien.
Aikaa tuohon menee seuraavasti:
Liotan hiivan veteen ja laitan jauhot sekaan. (3 min) Yleiskone hoitaa vaivaamisen ja voin jatkaa aamupalan syömistä sillä aikaa. Pysäytän koneen. (20sek) Taikina kohoaa itsekseen ja teen sillä välin vaikka sitä puhelinmyyntityötä.
Otan taikinan kulhosta ja jaan sen neljään vuokaan. (5min.) Taikina kohoaa itsekseen.
Uunin laitan lämpiämään (20 sek)
Leivät uuniin + munakello hälyttämään (1 min) ja ne paistuvat itsekseen, kunnes otan ne uunista pois ja herkuttelemme tuoreella leivällä.
Muut leivät voin laittaa pakkaseen.
Näin siis meillä.
No jos se äiti tai isä nyt joka tapauksessa on kotona vaikkapa useamman pienen lapsen kanssa, niin lastenhoidon lomassa kannattaa tietenkin tehdä itse ruokia ja leipoa. Lasten kanssa voi tehdä vaikka retken metsään ja samalla kerätä nokkoset nokkoskeittoon ja kuusenkerkät mehuun. Kotona voi (tai on pakko) leipomisen ja kotitöiden aikana pyyhkiä ja pestä pyllyt ja paikkailla naarmut ja onkia herneet nenästä ja ratkoa riitoja ja ihastella piirrustuksia. Mutta montakohan lehteä Markus möisi samalla kun kolme lasta kiljuu huomiota housunpuntissa kiinni…
Krisse: Kirjoitin jutun nimenomaan talous- ja velkaneuvonnan näkökulmasta. Lisäsin pari tarkentavaa virkettä jutun alkuun.
Jos olisin valinnut Marttojen leipien leipomisvinkit velanmaksutavakseni, olisin saanut leipoa leipiä maailman tappiin asti enkä siltikään olisi saanut velkojani maksettua. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa haluaako hiukan nipistää menoissa vai oikeasti haluta velattomaksi. Enemmän tuo leipominen menee säästövinkkien puolelle kuin että se olisi keino velattomaan elämään. Toki jos velkaa on esim.Ellokselle 200€ ja siihen pitää löytää rahat, niin leipomisella se onnistuu.
Mielestäni martat ovat periaatteessa tässä oikeilla jäljillä, mutta
markkinoivat säästöideologiaansa väärin.
Myöskin totta on, että ylivelkaantumisesta ei pääse pääse pelkällä
leivän leipomisella, vaan järeämpiä otteita tarvitaan.
Ruoanlaiton/leipomisen osaaminen ei ole mikään huono taito, varsinkaan
köyhän näkökulmasta. Köyhän ensimmäinen sääntö on, ettei saa näyttää
köyhältä. Eli ei missään nimessä kannata lihottaa itseään eineksillä
ja roskaruualla. Lihavilla naisilla on käsittääkseni ihan tutkitusti
alhaisempi tulotaso kuin hoikemmilla kanssasisarillaan.
Toisekseen ruoanlaiton kasvatuksellista aspektia ei pidä aliarvioida.
Ainakin omasta tyttärestäni ruoanlaitto on hauskaa, ja hän osallistuu
mielellään perheen yhteisiin askareisiin.
Nuo laskelmat eivät pidä paikkaansa puhelinmyynnin palkanlaskennan osalta. Kyseessä siinä voi olla myös provikkapalkkainen työ etenkin noin pienillä tuntimäärillä, mikä on hyvin yleistä mionessa puhelimyyntiyrityksessä kun vain katsoo työpaikkailmoituksissa olevia palkkausehtoja ja puhelinmyyntiä ei saa harjoittaa sunnuntaisin, joten tuntimääräkään ei pidä paikkaansa, jos se lasketaan jokaiselle päivälle ja tuossa ajanjaksossa on ainakin 4 sunnuntaita.
Ja normaali puhelinmyyjän tuntiliksa on 4,25 euroa, jonka päälle voivat tulla provisiot myydyistä vuosikerroista ja voipa olla myös, että tuonkin tuntihinnan saadakseen pitää olla tietyn verran myyntiä kuten oli Hyvissäkin lehdissä myytävä 20 vuosikertaa/tunti syksyllä 2007 edes tuon minimituntitaksan saadakseen provisioiden lisäksi. Ehkä kannattaisi ottaa asioista paremmin selvää enenkuin tekee tuollaisia laskelmia ja jakaa vielä niitä verkossa eteenpäin 😉
Sisulikka: Kuten todettua, kysymyksessä oli hypoteettinen esimerkki tyypillisestä kotona tehtävästä työstä. 8 euron tuntipalkkaoletus on hyvin maltillinen.
Lähes kaikilla meillä on jotakin sellaista osaamista tai taitoja, joiden avulla voimme hankkia sivutuloja.
Joskus olemme vain hieman sokeita niille.
Ensimmäisen kerran tämä blogi ärsytti kirjoittajan suppeakatseisuuden vuoksi.
Elämäntilanteita on hyvin monia !!
Ovatko Marttojen ohjeet vain YLIvelkaantuneille ?
Miksi kuluttaa rahaa ollenkaan tarpeettomasti ? Tarvehierarkian alemmat tasot on kuitenkin käsittääkseni hoidettava.
Tuosta viimeisetä kommentista voisi jatkaa vasta-argumentointia pitkään.
kotko: Toki, elämäntilanteita on monia.
Velkaneuvontaan menevät ihmiset ovat kuitenkin siellä siksi, että he ovat velkavaikeuksissa, jotka ovat usein hyvinkin syviä.
Kirjoitin tämän jutun nimenomaan siksi, että huomasin, että Suomesta puuttuvat kokonaan sellaiset säästämisoppaat, jotka auttaisivat syvästi velkaantuneita ihmisiä.
Marttojen ohjeet eivät ole vain YLIvelkaantuneille, mutta Suomesta puuttuvat mielestäni ylivelkaantuneille tehdyt ohjeet ja oppaat.
Tämä juttu ja kommentit ovat olleet hyödyllisiä, koska ne ovat auttaneet minua jäsentämään ajatuksia tämän aiheen suhteen. Olenkin alkanut miettiä, että tekisin oman sivuston, johon kokoaisin vain ja ainoastaan pikavippikierteeseen joutuneille ihmisille suunnattuja ohjeita.
Kunhan sanon, että olipa harvinaisen epäpätevä teksti.
Luulen että joku toinen antaa virheet ylen, mutta vaikka sellainen, että puhelinmyyntiä voi tehdä samalla kun ne leivät ovat uunissa (paistoaikaa en niinkään muuten laskisi tekoajaksi).
Ja jos myykin ääntään, on siis puhelintyttö (sillä äidillehän tässä pitää hommaa keksiä, ei isälle, kuten teksti suureen ääneen huomauttaa), samalla voi tehdä vaikka mitä.
Että pointtia oli, mutta se hukkui virheisiin. Ainoastaan lopun ”tyytyvät pyörittelemään pennosia”, mutta ehkei marttavinkit oelkkaan suoraan niille syvimmällä rotkossa oleville, vaan juuri meille jokapäiväisille.
Mä pidän tästä blogista niin paljon. Kiitos, kun kirjoitat tätä.
Olisipa mun äitini löytänyt sun blogin, ennen kuin ajautui toista kertaa elämässään varattomaksi ja hukkui velkoihin.
Meillä kotona toistui tämä kaava (kaksi kertaa, ensin ennen 1990-luvun lamaa ja toisen kerran 2000-luvulla):
1. Eteisen vaatekaapin alalaatikko pursuaa avaamattomia laskuja, luottokunnan kirjeitä, kirjeitä pikavippiyhtiöiltä, kirjeitä pankista jne. jne. jne.
2. Pihalla on kaksi autoa, joista molemmat on hankittu osamaksulla.
3. Sähköyhtiön miehet kolkuttaa ulko-ovea ilmoittaakseen, että he tulevat nyt katkaisemaan sähköt, kun laskua ei ole maksettu. (Sitten se maksetaan, mutta voitte kuvitella, millaisiin summiin lasku on kohonnut alkuperäisestä.)
4. Äiti pöllii lastensa rahoja säästöpossusta, että pystyy ostamaan osamaksulla hankittuun autoon bensaa. Syyllisyys painaa mieltä niin paljon, että pahaa tekee. Lupaa maksaa takaisin, mutta kaikki tietävät, että niin ei koskaan käy.
5. Kaikkea hankitaan, kuten älytön määrä joululahjoja, vaikka tiedetään, että mitään ei voida maksaa koskaan takaisin.
6. Hankitaan uusi puhelin uudella liittymällä. Siihen voi hankkia söpön soittoäänen.
7. Luottokorttivelka kuitataan ottamalla toinen luottokortti. Sitten pari lainaa nettipankin kautta (kun on kuukausipalkkainen, lainaa sai ennen ennen syksyä 2008 ilman kyselyjä).
8. Lähdetään bensa-asemalle pelaamaan hedelmäpeliä. Voitetaan kymppi, laitetaan se taskuun ja ostetaan sillä seuraavana päivänä kaupasta vanhaa leipää. ”On hyvä säästää”
Mua niin pänni ihmiset, jotka eivät voi ottaa paperia ja kynää kauniseen käteen ja oikeasti laskea plus- ja vähennyslaskulla, mitä on varaa ostaa ja mitä ei. Ei koskaan tietoakaan siitä, että tilille jätettäisiin jotain pahan päivän varalle. Sen sijaan ollaan velkaa joka paikkaan – kauppoihin, pankkeihin, sukulaisille, tuttaville. Velkaantuminen ahdistaa ja hävettää niin paljon, että lopputuloksena on sarja sydänkohtauksia. Velka ei ole mikään sairaus tai luonnonilmiö, josta ei pääse eroon. On tartuttava ongelmaan ja tehtävä isoja ratkaisuja. Ja mielellään mahdollisimman pian. Äitinin vitkutteli vuosia asenteella ”kyllä näistä veloista sitten jotenkin selviää aina”.
Tuli lama, asuntomarkkinat jämähtivät, pankki laittoi kodin pakkohuutokauppaan (ja siitä saatiin 50 % vähemmän mitä vuotta aikaisemmin markkinoilla olisi saatu). Käteen jäi iso kasa velkaa ja yhden auton avaimet.
Mun äiti ei juopottele, rellestä tai pelaa uhkapelejä. Hänellä on hyväpalkkainen työ valtion leivissä. Lähtökohdat olivat todella hyvät. Joku vaan meni pieleen. Kahdesti. Mä en pysty ymmärtämään, miksi.
(Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että olen ottanut minimaalisen asuntolainan, pidän jatkuvasti 3 kk palkkaa tililläni, en ”shoppaile”, meillä on vanha käytetty, käteisellä ostettu auto. Leivän tosin ostan leipomosta.)
Ärsyynnyin ensin minäkin tuosta vertailusta ja etenkin noista liioitteluista leivän tekemisen ajassa ja puhelinmyyjän tuntipalkassa. Kolme leipää tekaisee tunnissa ja se kolme leipää riittää nelihenkisessä perheessä melkein viikoksi, puhelinmyyjän tuntipalkka on todellisuudessa jotain ihan muuta kuin 8 euroa.
Mutta, kommenteja lukiessani hoksasin että hairahduin ajattelemaan normisäästäjiä, en niitä ylivelkaantuneita, kuten näytti moni muukin tehneen. Ylivelkaantuneen on myytävä omaisuutta -tai vaihdettava halvempaan- ja hommattava lisää palkkaa joko uuden työpaikan tai lisätyön muodossa. Siitä harvemmin pääsee yli taikka ympäri. Uuden auton ostaminen on ihan käsittämätöntä tuhlausta, pari vuotta vanha vastaa uutta ja 90-luvun puolivälin tuhat euroa maksavaa autoa korjauttelee kummasti vaikka merkkikorjaamoissa jos tarvetta ilmenee.
SL:
ADHD aiheuttaa helposti kierteen, missä hyvistäkin lähtökohdista ei päästä mihinkään tai päästään vain huonoihin lopputuloksiin.
ADHD:n pääpiirteet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus, ja nämä toteutuvat eri yksilöillä eri tavalla yhden, kahden tai kaikkien piirteiden yhdistelminä. Oireilu vaihtelee yksilölliseti hyvinkin vakavasta lievään.
Oireita tästä ovat mmm.
* toimintaan ryhtyminen ennalta suunnittelematta
* huoleton tai välinpitämätön asenne määräyksiin tai tehtäviin
* kyvyttömyys saattaa tehtäviä loppuun
* vaikeus organisoida tai priorisoida toimia tai tehtäviä.
Toisaalta myös kaksisuuntainen mielialahäiriö (yltiöpositiivisuus, jota seuraa luovuttaminen, välinpitämättömyys ja jopa masentuneisuus) aiheuttaa myös samantyyppistä asioiden hallinnan vaikeutta.
Se, että em. tapaukset ovat toistuneet vakavista seurauksista huolimatta, viittaa johonkin muuhun kuin pelkkään ”osaamattomuuteen”, ”huolimattomuuteen” tai ”ymmärtämättömyyteen”… Ja näitä ihmisiä on paljon! Tsemppiä!