Joidenkin mielestä osakkeiden ostaminen ja omistaminen on aina keinottelua. Erään naisille suunnatun sijoitusoppaan kirjoittaneiden henkilöiden mielestä kaikki, jotka eivät tuhlaa koko palkkaansa kerralla ovat sijoittajia. Kuka on sijoittaja ja kuka keinottelija? Mitä eroa sijoittamisella ja keinottelemisella on? Onko tämän eron tuntemisella ja sisäistämisellä merkitystä?
Luen ja tilaan jatkuvasti henkilökohtaista taloudenhallintaa ja sijoittamista käsitteleviä kirjoja. Eräs tämän kesän aikana lukemistani kirjoista on ollut Benjamin Grahamin vuonna 1973 julkaistu The Intelligent Investor: The Definitive Book on Value Investing
Benjamin Graham kirjoittaa kirjassaan sijoittamisen ja keinottelun eroista seuraavasti (suomennos ja lihavoinnit minun):
Mitä tarkoitamme sijoittajalla? Läpi tämän kirjan käytämme termiä ”sijoittaja” erotuksena termistä ”keinottelija”. Jo vuonna 1934, oppikirjassamme Security Analysis, yritimme muotoilla kuvauksen näiden kahden eroista sanoen: ”Sijoitusoperaatio on sellainen, joka huolellisen arvioinninkin jälkeen lupaa pääoman pysyvyyden ja riittävän tuoton. Operaatiot, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia ovat luonteeltaan spekulatiivisia”.
Vaikka olemmekin pitäneet vankasti kiinni tästä määritelmästä seuranneiden 38 vuoden aikana, on hyvä huomata termin ”sijoittaja” käytössä tapahtuneet muutokset tänä aikana. Vuosien 1929-1932 aikana tapahtuneen markkinoiden laskun jälkeen kaikkia osakkeita pidettiin yleisesti luonteeltaan spekulatiivisina. (Eräs johtava auktoriteetti totesi yks’kantaan, että vain obligaatioita voi ostaa sijoituksena.) Tämän vuoksi meidän on täytynyt puolustaa määritelmäämme sellaisia syytöksiä vastaan, joiden mukaan se määrittelee sijoittajien liian laajasti.
Nyt meidän huolenaiheemme on päinvastainen. Meidän täytyy estää lukijoitamme hyväksymästä nykyisen tavan käyttää termiä ”sijoittaja” kuvaamaan kaikkea ja kaikkia osakemarkkinoilla. Viimeisimmässä painoksessamme lainasimme seuraavaa johtavan talousaiheisen lehden etusivun otsikkoa kesäkuulta 1962:
PIENSIJOITTAJAT USKOVAT LASKUUN, MYYVÄT PIENIÄ MÄÄRIÄ OSAKKEITA LYHYEKSI
Lokakuussa 1970 tämän saman lehden pääkirjoituksessa kritisoitiin ”vastuuttomia sijoittajia”, jotka tällä kertaa ryntäsivät ostamaan osakkeita.
Nämä lainaukset kuvaavat epäselvyyksiä, jotka ovat vallinneet monien vuosien ajan sanojen sijoittaminen ja keinottelu käytössä. Ajattele ehdottamaamme määritelmää sanalle sijoittaminen ja vertaa sitä tilanteeseen, jossa kokematon kansalainen myy muutamia osakkeita, joita hän ei edes omista ja jolla on suureksi osaksi tunteellinen vakaumus, että hän voi ostaa ne takaisin paljon alhaisemmalla hinnalla. (Ei ole irrelevanttia todeta, että vuoden 1962 artikkelin ilmestyessä markkinat olivat laskeneet merkittävästi ja olivat valmiina vielä suurempaan nousuun. Lyhyeksi myynnin kannalta aika ehkäpä niin huono kuin mahdollista.) Yleisemmin ottaen, myöhemmin käytettyä fraasia ”vastuuttomat sijoittajat” voisi pitää jopa naurettavana ellei se olisi niin vahingollista. Hieman kuin sanoisi ”tuhlaileva saituri”.
Sanomalehti käytti näissä tapauksissa sanaa ”sijoittaja”, koska Wall Streetin rennossa kielenkäytössä kuka tahansa joka ostaa tai myy arvopapereita on sijoittaja, riippumatta siitä mitä hän ostaa, mihin tarkoitukseen, millä hinnalla tai ostaako hän käteisellä vai velaksi. Vertaa tätä vuonna 1948 vallinneeseen suhtautumiseen osakkeita kohtaan. Tuolloin yli 90 % tutkimuksen kohteena olleista kansalaisista kertoi vastustavansa osakkeiden ostamista. Noin puolet kertoi syyksi ”ei turvallista, uhkapeliä” ja noin puolet ”ei tuttua”. On todellakin ironista (mutta ei yllättävää) että osakkeiden ostamista pidettiin keinotteluna ja riskisenä aikana jolloin niitä tarjottiin myyntiin huomattavan houkuttelevalta pohjalta ja jolloin ne olivat kohta valmiita kaikkien aikojen suurimpaan nousuunsa. Vastakohtaisesti se fakta, että ne olivat nousseet tasolle, joka oli aiempien kokemusten perusteella arvioituna huomattavan vaarallinen muutti ne ”sijoituksiksi” ja niitä ostavan kansanosan ”sijoittajiksi”.
Osakesijoittamisen ja osakekeinottelun välinen ero on aina ollut hyödyllinen ja tämän eron katoaminen on syy huoleen. Olemme usein sanoneet, että Wall Streetin instituutiona olisi syytä palauttaa tämä ero ja korostaa sitä aina suuren yleisön kanssa toimiessaan. Muutoin pörssejä voidaan vielä jonakin päivänä syyttää suurista spekulatiivisista menetyksistä, joista niitä kärsineitä ei ollut ennalta asiaankuuluvasti varoitettu. Ironisesti, taas kerran, suuri osa joidenkin rahoitusyhtiöiden kokemasta taloudellisesta häpeästä näyttää juontavan juurensa siitä, että ne ovat lisänneet spekulatiivisia osakkeita omiin pääomarahastoihinsa. Luotamme, että tämän kirjan lukija saavuttaa kohtuullisen selkeän kuvan riskeistä, jotka liittyvät osakkeisiin – riskeistä, jotka ovat erottamattomia niihin liittyvästä tuotto-odotuksesta ja joilla molemmilla on paikkansa sijoittajan laskelmissa.
Sanomamme viittaa siihen, että enää ei välttämättä ole olemassa täysin puhdasta tapaa sijoittaa edustavaan otokseen osakkeita siinä mielessä, että olisi aina mahdollista ostaa niitä hinnalla, johon ei sisälly riskiä huolestuttavan suurista todellisista tai laskennallisista tappioista. Useimpina ajanhetkinä sijoittajan täytyy hyväksyä, että hänen osakesijoituksensa sisältävät spekulatiivisen komponentin. Sijoittajan tehtävä on rajoittaa tämän komponentin suuruutta ja varautua henkisesti ja taloudellisesti epäsuotuisiin lopputuloksiin, jotka voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia.
On vielä syytä lisätä kaksi kappaletta osakekeinottelusta itsessään erotuksena osakkeihin nykyään sisältyvästä spekulatiivisesta komponentista. Puhdasverinen keinottelu itsessään ei ole laitonta, moraalitonta eikä se (yleensä) lihota sitä harjoittavien henkilöiden lompakkoa. Tämän lisäksi, tietty määrä keinottelua on tarpeellista ja välttämätöntä, sillä useisiin osakkeiden osto- ja myyntitapahtumiin sisältyää huomattavien tuottojen ja tappioiden mahdollisuuksia ja jonkun on kannettava näihin liittyvät riskit. On olemassa älykästä keinottelua ja älykästä sijoittamista. Mutta on olemassa monia tilanteita, joissa keinottelu voi olla järjetöntä. Näitä ovat ensisijaisesti: 1) keinottelu kun luulet olevasi sijoittamassa; 2) keinottelu vakavasti sen sijaan että tekisit sitä huvin vuoksi silloin, kun sinulla ei ole riittävää tietoa tai taitoa siihen; 3) keinottelu suuremmilla rahamäärillä, kuin joita sinulla on varaa hävitä.
Näkemyksemme mukaan jokaisen ei-ammattilaisen, joka toimii velkavivulla tulisi huomata, että hän on ipso facto keinottelemassa ja hänen välittäjänsä tulisi näin hänelle neuvoa. Lisäksi jokainen, joka ostaa osallistuu niin sanottuihin ”kuumiin” osakeanteihin tai tekee minkä tahansa vastaavan ostoksen, joko keinottelee tai uhkapelaa. Keinotteleminen on aina kiehtovaa ja se voi olla kovin hauskaa silloin kuin olet voitolla. Jos haluat kokeilla onneasi siinä, laita syrjään osa – mitä pienempi sen parempi – rahoistasi erilliseen rahastoon tätä tarkoitusta varten. Älä ikinä lisää rahaa tälle tilille vain siksi, että markkinat ovat nousussa ja voitot vyöryvät sisään. (Se on aika harkita rahojesi ottamista pois spekulatiivisesta rahastostasi). Älä ikinä laita keinotteluun ja sijoittamiseen varaamiasi rahoja samalle tilille ja pidä keinottelu ja sijoittaminen erillään myös ajatuksissasi.
Vain pari vuotta sitten Suomen suurimman tilipankin Nordean ”sijoitusneuvojat” mainostivat kirkkain silmin Mermaid-rahastoja yksityishenkilöille soveltuvina turvallisina sijoituksina. Osuuspankin riskittömänä pidetty rahamarkkinarahasto on tälläkin hetkellä rakennettu johdannaisinstrumenttien avulla ja sen sisälle on lisätty puhtaasti spekulaativisia sijoituksia. Puolustusvoimien entinen komentaja kertoi viime viikolla sijoittaneensa 10 000 euroa WinCapitaan, joka mainosti 400 % varmoja tuottoja sijoitetulle pääomalle. Monet suomalaiset käyvät tänäkin sunnuntaina katsomassa asuntoja ja ostavat niitä ylimitoitetuilla asuntolainoilla, koska asunnot ovat hyviä ostoksia ja varmoja sijoituksia, koska niiden hinnat ovat nousseet viimeisen vuoden aikana yli 10 prosenttia.
Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samana.
Katso myös: The Intelligent Investor: The Definitive Book on Value Investing. A Book of Practical Counsel (Revised Edition)
Oliko tämän sivun aiheena enemmänkin affiliate-linkkien mainostaminen? Anteeksi vain ,mutta ainakin minulle jäi sellainen mielikuva.
Luulisin ,että aika harva blogin lukija on kiinnostunut tapahtumista tai keinotteluista jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten.
Juuppo: Kirjoitan näistä jutuista, koska ne kiinnostavat minua. Minun mielestäni jokaisen sijoittajan olisi hyvä tuntea talouden ja erityisesti keinottelun historia. Historian tuntemus auttaa meitä ymmärtämään nykyisiä tapahtumia ja toivottavasti näkemään, että monet uusina tai ainutlaatuisina pitämämme tapahtumat ovat lähes suoraa toisintoa historiasta.
Suomessa pidetään esimerkiksi johdannaisinstrumentteja kuten futuureja hyvinkin uusina ja eksoottisina tulokkaina. Kuitenkin esimerkiksi viljafutuureista puhutaan jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.
Toivon, että jokainen sijoittamista harrastava blogini lukija olisi kiinnostunut niin viime vuosisadan tapahtumista kuin satoja vuosia sitten tapahtuneista klassisista keinotteluista. 1990-luvun lopun IT-huuma näyttäytyy varsin erilaisessa valossa jos sitä vertaa sähköistymisen alkuaikoihin tai vaikkapa 1700-luvun alun Englannin listautumisantihuumaan.
Kyllä minua ainakin kiinnosti tämä teksti. Pitkästä aikaa tässäkin blogissa teksti, joka kiinnosti myös säästäväistä ihmistä, eikä vain kuluttajaa 🙂
Hei luenjuttujasi, jotka minun kannalta ovat useimmin lukemisen arvoisia ja moniin sitältyy itsellekin hyviä ajatuksia ja oppeja. Joku toinen ei näytä tajuavan, että kaikki,mitä olemme oppineet elämässä koulussa, kirjoista, tv:stä jne. ovat historiaa.
Kiitoksia jutuistasi.
Tää oli oikein hyvä. Pitää yrittä lukea toi kirja itsekin jossain välissä.