Oletko joutunut työttömäksi? Tarjottiinko sinulle muutosturvaa? Haluatko tietää selkokielellä, mistä muutosturvassa on kysymys? Upeaa, olet oikeassa blogissa. Tässä kaikki, mitä sinun pitää yksittäisenä ihmisenä tietää muutosturvasta:
Muutosturva on (lähes) ilmaista rahaa.
Jos joudut työttömäksi ja sinulta kysytään, että haluatko hakea muutosturvan ansio-osaa, vastaa kyllä.
Ilmainen raha voi kuulostaa käsitteenä vähittäänkin epäilyttävältä, mutta tässä tapauksessa tähän ei kuitenkaan ole kovinkaan kummoista koiraa haudattuna. Muutosturva on vain yksi näitä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihmeellisyyksiä, joita ei välttämättä arkijärjellä voi oikein käsittää.
Edellisen työpaikkani vanha ammattiliittojyrä kertoi muutosturvan taustat niin, että muutosturva (tai tarkemmin ottaen muutosturvan ansio-osa) on jonkinlainen työttömyysturvan päälle tuleva rahasumma, jonka kaikki saivat aiemmin automaattisesti. Jossakin vaiheessa tästä järjestelmästä tehtiin kuitenkin (ammattiliittojen harmiksi) vapaaehtoinen. Ideana oli, että jos ilmaisen rahan eteen täytyy tehdä yhtään mitään, moni jättää sen tekemättä.
Muutosturvan ansio-osan saaminen on hämmentävän helppoa. Sinun pitää vain saada itsellesi käteen paperi, jonka nimi on työllistymisohjelma. Käytännössä saat tämän paperin niin, että marssit työvoimatoimistoon ja kerrot työkkärin tädille mitä aiot tehdä työllistymisesi eteen. Työkkärin täti kirjaa tämän ylös tietokoneelle, tulostaa sen ja pyytää kyseiseen paperiin allekirjoituksesi. On kuitenkin tärkeää, että toimit nopeasti. Sen jälkeen kun sinut on irtisanottu, sinulla on 30 päivää aikaa tämän paperin hankkimiseen.
Toki, sinun pitää myös tehdä paperiin kirjattuja asioita. Jos kuitenkin haluat löytää töitä, teet todennäköisesti ”työllistymistäsi edistäviä toimenpiteitä” muutenkin. Tämä paperi ei siis tuo sinulle mitään aivan järisyttäviä lisävastuita. Vielä vuonna 2009 muutosturvan saamiseksi riitti omaehtoinen työnhaku. Olen kuitenkin kuullut, että tämä porsaanreikä olisi vuoden 2010 alusta tukittu.
Muutosturvan saamiseksi on olemassa joitakin ehtoja. Jos olet ollut vakituisessa työpaikassa vähintään kolme vuotta ja sinut irtisanotaan tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella on muutosturvan saaminen käsittääkseni varmaa. Voit saada muutosturvaa joissakin tapauksissa myös silloin jos olet lomautettu tai jos määräaikainen työsuhteesi on päättynyt.
Näistä virallisista asioista muutosturvaan liittyen löytyy tietoa esimerkiksi näiltä sivuilta:
STT uutisoi, että finanssiyhtiö Nordnetin teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ovat varautuneet heikommin odottamattomiin menoihin kuin muut pohjoismaalaiset.
Nordnetin kyselyn mukaan lähes joka kolmannella suomalaisella on taloudellista puskuria alle 500 euroa. Myös hyvätuloisten suomalaisten puskuri on Nordnetin mukaan Pohjoismaiden pienin. Suomalaisista vain 20 prosenttia on varannut pahan päivän varalle yli 10 000 euroa, kun Tanskassa vastaava luku on 23, Norjassa 30 ja Ruotsissa 31 prosenttia.
Vararahaston pitäisi olla 3-6 kuukauden menoja vastaava summa. Vararahaston suuruus riippuu omasta elämäntilanteesta. Pätkätöitä tekevillä ja yrittäjillä pitäisi olla käteisenä tai heti käteisesti muutettavissa kuuden kuukauden menojen verran rahaa. Valtion virkamiehille ja vakituisessa työsuhteessa oleville riittää kolmen kuukauden menojen suuruinen vararahasto.
Vararahastoa ei pidä kuitenkaan alkaa rakentaa näin suureksi, mikäli on korkeakorkoisia lainoja. Tässä tapauksessa oikea järjestys on:
Rakenna 1000 euron vararahasto
Maksa pois korkeakorkoiset lainasi
Rakenna 3-6 kuukauden menoja vastaava vararahasto
1000 euron vararahastoa rakennettaessa kaikkien keinojen pitää olla käytössä. Mikäli kuulut tähän kolmasosaan suomalaisista, joilla on taloudellista puskuria alle 500 euroa, aiheuttaa pienikin äkillinen menoerä sinulle taloudellisen kriisin. Tässä tilanteessa otetaan sitten niitä pikavippejä ja muita korkeakorkoisia lainoja.
Tällaisessa tilanteessa pitäisi käyttää kaikki lailliset keinot tuon 1000 euron saamiseksi täyteen. Kaikki terveet suomalaiset voivat onnistua tässä kuukaudessa, maksimissaan kahdessa. Keinoja ovat esimerkiksi:
myy irtainta omaisuuttasi
ota toinen työpaikka illaksi ja kolmas viikonlopuiksi
palauta kaikki vanhat pullot ja tölkit kauppaan
Oman vararahastoni suuruus on 10 200 euroa ja pidän näitä rahoja tällä hetkellä S-Pankissa.
Olen kirjoittanut vararahastoista paljon ja kirjoitan varmasti jatkossakin. Tässä joitakin aiempia juttuja:
Sain tänään puhelun vakuutusyhtiö Tapiolan edustajalta, joka kyseli, että olisinko kiinnostunut siirtämään vakuutukseni nykyisestä yhtiöstäni Pohjolasta heille. Olin juuri menossa lounaalle puhelun tullessa, mutta ajattelin, että kuunnellaanpa loppuun mitä heillä olisi tarjota. Mitä pidemmälle puhelu meni, sitä enemmän huomasin ahdistuvani. Nykyistä vakuutusturvaani vastaavien vakuutusten löytäminen toisen vakuutusyhtiön valikoimista oli kuin tervaa joisi.
Vakuutuksien vertailu ja ymmärtäminen on hankalaa. Vaikka vakuutuksen nimi olisikin sama, voi vakuutusten sisältö olla radikaalisti erilainen. Lisäksi meillä kaikilla on vakuutuksia ottaessamme tietty mielikuva siitä, missä tilanteessa vakuutus antaa meille turvaa. Luomme mieleemme jonkin uhkakuvan ja ajattelemme, että vakuutus turvaa meidät tältä kamalalta uhkakuvalta. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole ja monet vakuutukset ovat tosiasiassa täysin turhia.
Uusimmassa Taloustaito-lehdessä tulilinjalle on joutunut tällä kertaa oikeusturvavakuutus. Taloustaito-lehden mukaan oikeusturvavakuuutuksien suurin ongelma on, että yleisimmät riidanaiheet on rajattu pois vakuutuksista. Lisäksi vakuutusmäärä on normaaleissa oikeusturvavakuutuksissa 8500 euroa. Lehden haastatteleman lakimiehen mukaan laajahkoon riitaan voi kulua noin 35-45 tuntia, jolloin kustannushaarukka pyörisi 7000-9500 euron tuntumassa. Omasta pussista maksettavaa voi siis jäädä hyvinkin tuhat euroa.
Jutussa annetaan myös muita esimerkkejä oikeusturvavakuutuksien rajoituksista:
Vakuutuksista ei korvata työhön liittyvien riitojen kuluja
Vakuutuksista ei korvata sijoitusasuntoja koskevien riitojen kuluja
Vakuutuksista ei korvata avoeron varallisuusriitojen kuluja
Vakuutuksista ei korvata avioeron varallisuusriitojen kuluja
Lakimiesavun käyttö hallintoviranomaisissa, hallintooikeudessa tai erikoistuomioistuimissa ei sisälly vakuutuksiin
Korkeimpaan oikeuteen tehtävistä valituksista voi saada korvausta vain jos korkein oikeus myöntää valitusluvan
Jos riita sovitaan ennen oikeudenkäyntiä, vakuutus ei välttämättä korvaa oikeudenkäyntikuluista kuin puolet
Tavanomainen oikeusturvavakuutus ei korvaa vakuutetun maksettavaksi tuomittuja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja
Rikosjuttujen kulut on rajattu suurimmalta osin vakuutusten ulkopuolelle (vaikka vakuutettu olisi rikoksen kohteena)
Lisäksi oikeusturvavakuutuksista löytyy Taloustaito-lehden mukaan kahden vuoden sääntönä tunnettu ehto. Jos vakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa eli riidan syntyessä ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, myös riidan perusteen on pitänyt syntyä vakuutuksen voimassaoloaikana. Tämä sääntö on Taloustaito-lehden mukaan tärkeä erityisesti asuntokauppariidoissa. Kotivakuutuksen tulee olla voimassa asuntokaupan tekohetkellä, jotta oikeusturvavakuutuksesta saa korvausta mahdollisessa asuntokauppaa koskevassa riitatilanteessa.
Vakuutuksien ehdot, kattavuus ja rajoitukset ovat maallikolle hankalia ja vapaaehtoisten vakuutusten kilpailuttaminen on käytännössä hyvin hankalaa. Pienen präntin lisäksi vakuutusten hintojen vertailua vaikeuttavat vielä erilaiset bonukset, keskittämisalennukset ja asiakasomistajaedut. Saa nähdä, että saanko ikinä omia vakuutuksiani vaihdettua toiseen (halvempaan) yhtiöön.
Sain äsken puhelun lehtimyyjältä, jonka argumentointi oli harvinaisen ovelaa ja sitkeää. Minulle on tullut tällainen soitto jo kerran aiemminkin ja on oikeastaan sääli, että en saanut tuota puhelua nauhoitettua. Myyjä kertoi, että koska olen ollut niin hyvä Sanoma Magazines -yrityksen asiakas, voin valita neljästä eri lehtivaihtoehdosta viiden kuukauden lehdet ja ne ”eivät maksa yhtään mitään”. Lisäksi saisin päälle jonkun tilaajalahjan ja näistä viiden kuukauden lehdistä sekä tästä tilaajalahjasta ei tulisi minulle laskua ”kuuna kuunan päivänä”.
Tässähän ei tietenkään ollut kysymys mistään lahjasta vaan siitä, että saisin 12 kuukauden lehdet tilaamalla viiden kuukauden lehdet veloituksetta. Nämä puhelut alkavatkin olla koko ajan yhä ovelampia ja ovelampia. Viiden kuukauden lehdille, jotka eivät ”maksa yhtään mitään kuuna kuunan päivänä” on hankala sanoa ei.
Kuuntelin tuota myyntipuhetta niin tarkasti kuin kykenin ja hyvin rimaa hipoen siinä mentiin. Suomessahan on olemassa lainsäädäntöä, jonka mukaan sanaa ”ilmainen” saa käyttää ainoastaan silloin, jos tuote on täysin ilmainen. Esimerkiksi ”ilman eri maksua” on aivan laillinen tapa sanoa, että tuotteen saamiseksi täytyy maksaa jostakin muusta asiasta. En sitten tiedä, miten tuo ”eivät maksa yhtään mitään” -lauseen kanssa lienee. Sanaa ”ilmainen” ei kuitenkaan tuon puhelun aikana kuulunut.
Toisaalta, jos tästä joku kuluttaja nyt sitten valittaisikin, hän voisi todennäköisesti palauttaa nuo lehdet ja saada rahansa takaisin ilman kysymyksiä. Suurin osa meistä kuluttajista on kuitenkin niin mukavuudenhaluisia, että jos kerran ostamme jonkun kestotilauksen, emme pura sitä oikeastaan ikinä.
Täytyisi melkein selvittää, että saisiko tuohon puhelimeen jonkun ohjelman, jonka avulla noita puheluita voisi nauhoittaa ja laittaa vaikka tänne blogiin kuunneltaviksi.
Etsiessäni tänä aamuna erästä aivan toista kirjaa käteeni sattui joitakin vuosia sitten lukemani opus nimeltään The secrets of consulting. Tämän kirjan aihepiiri menee jonkin verran ohi tämän blogin aihepiiristä eli säästämisestä, mutta tuossa kirjassa kerrotaan kuitenkin yksi hieno tarina, jonka olen aina halunnut jakaa täällä blogissa.
Tämä tarina liittyy tiskaamiseen, varallisuuden kasvattamiseen ja… vadelmahilloon. Kirjan kirjoittaja Gerald M. Weinberg kertoo tässä tarinassa tiskaamisen kautta siitä, miten voi saada tulonsa kasvuun, mutta samalla myös siitä, miten tässä prosessissa usein menettää jotakin. Tuon jutun nimi on vadelmahillosääntö (engl. The Law of Raspberry Jam).
Tiskaaminen itsessään on helppoa, manuaalista työtä. Tiskaajalle tuodaan eteen likaisia tiskejä ja tiskaajan käsien työn kautta tiskit muuttuvat puhtaiksi. Mikäli tiskit jäävät likaisiksi, tiskaaja ei voi syyttää kuin itseään. Joskus tiskaajan eteen tuodaan jokin astia, jossa on oikein pinttynyttä likaa. Kaikki käsin tiskanneet tietävät, että esimerkiksi kuivunut kananmunankeltuainen ei meinaa lähteä lautasten pinnasta millään ilveellä irti. Kun tiskit on viimein saanut pestyä, on olo tyytyväinen: ”Minä sain jotakin aikaan tänään!” Kun tiskausrupeama on ohi, voi kumihanskat ripustaa naulaan eikä likaisille tiskeille tarvitse enää uhrata yhtäkään ajatusta ennen seuraavaa tiskivuoroa.
Tiskaamisen konsultti menettää tämän välittömän tyytyväisyyden tunteen. Mikäli tiskauskonsultin asiakkaalla on ongelmia, hän voi ohjeistaa tätä oikeassa tiskaustekniikassa. Tästä huolimatta tiskit voivat jäädä likaisiksi. Tiskaamisen suorittaa tiskaaja, konsultin tehtävä on vain antaa neuvoja parhaassa tiskaustekniikassa. Konsultin etuna on kuitenkin se, että hän voi vaikuttaa tiskaamiseen laajemmalti. Siinä ajassa missä hän itse tiskaisi sata mukia, hän voi neuvoa kahta muuta henkilöä onnistuneen tiskausprojektin suorittamisessa.
Tiskaamisen kouluttaja voi vaikuttaa vielä laajemmalti. Siinä missä tiskaamisen konsultti antaa vankkumattoman huomion vain yhdelle asiakkaalleen, tiskaamisen kouluttaja voi kouluttaa kerralla 15-20 tiskaajaa. Tiskaajat voivat olla kaiken lisäksi eri yrityksistä. Jokainen osallistuja saa hieman vähemmän, mutta koulutus maksaa vähemmän kuin konsultointi, joten viesti leviää laajemmalle. Toki, jotkut koulutettavat eivät oikein pysy kärryillä tunnilla, mutta onko sillä niin väliä?
Tiskaamisen luennoitsijalla on mahdollisuus vielä suurempaan yleisöön. Tiskausalan konferenssiyleisössä voi olla satoja tiskaajia! Toki, jotkut ehkä nukkuvat tunnilla ja osa käsittää viestin aivan väärin.
Miksi kuitenkaan lopettaa tähän? Kiitos ihmeen, jonka nimi on painokone, on mahdollista kirjoittaa kirja tiskaamisesta. Tämä kirja voi Suomen kokoisessa maassa tavoittaa potentiaalisesti kaikki tämän maan tiskaajat. Englanniksi kirjoitettuna kirja voi tavoittaa miljoonia tiskaajia ja sen sijaan, että tiskaisi paikallisen ravintolan takahuoneessa tiskejä voisi ansaita miljoonia! Jos tämäkään ei riitä, voi Internetiin rakentaa tiskausaiheisen ohjesivuston, jossa tiskausohjeita voi jakaa kerralla kaikkialle maailmaan.
Tarinan opetus tässä vaiheessa on, että puhtaan manuaalisen työn suorittaja ei yleensä tule rikkaaksi. Suurempien rahamäärien ansaitseminen edellyttää aina sitä, että vaikuttaa suurempaan määrään ihmisiä tai asioita kerralla. Olemme myös oppineet (ehkä) joitakin keinoja tämän tekemiseen:
konsultointi
kouluttaminen
opettaminen
kirjan kirjoittaminen
Miten tämä kaikki sitten liittyy vadelmahilloon? No, tämä asia kerrotaan tässä alkuperäisessä kirjassa huomattavasti lennokkaammin kuin minä osaan sen kertoa, mikä sattuukin oikeastaan aika sopivasti. Vadelmahilloon, kulttuuriin ja myös omaan osaamiseen liittyy nimittäin sellainen fakta, että mitä enemmän sitä levittää, sitä ohuemmaksi se käy. Työn suorittaja itse pystyy kokemaan työn tekemisesta sellaista välitöntä nautintoa, jota esimerkiksi esimies, luennoitsija tai tietokirjailija ei voi ikinä kokea. Oma osaaminen ja viesti kyllä leviää laajemmalle ja rahaa tulee huomattavasti enemmän, mutta olo voi olla joskus hieman ontto.
Matkaillessa on joskus hankalaa löytää hyvää ruokapaikkaa. Sen lisäksi, että ruoan toivoisi olevan edukasta on erityisesti eksoottisemmissa kohteissa pelkona, että ruoasta saa seurakseen vatsataudin.
Television Madventures-sarjasta tuttu kaksikko Riku Rantala ja Tuomas Milonoff jakavat uudessa kirjassaan mm. seuraavat vinkit edulliseen syömiseen (ja vatsavaivojen välttämiseen):
Valitse ravintola, jossa on asiakkaina paljon paikallisia ihmisiä.
Tilaa ruokaa, joka on kuumennettua, käristettyä tai kuorittua.
Valitse annos, jonka raaka-aineet ovat paikallisia ja vaihtuvat nopeasti.
Tilaa ruokaa, joka kuuluu paikalliseen ruokakulttuuriin.
Vältä jäätelöä, jäitä, salaattia, majoneesia ja äyriäisiä.
Kraanaveteen liittyy aina sairastumisriski.
Erinomaisia vinkkejä, joista varsinkin ensimmäinen säästää myös rahaa. Huomasin viimeksi viikko sitten Puolassa ollessani, että ulkomailla ollessa hintatasoa vertaa Suomen hintoihin. Jos vaikkapa lounas on 10 % halvempi kuin Suomessa, ottaa sen kun ajattelee, että onhan tämä nyt halvempaa kuin Suomessa ravintolassa. Kuitenkin etsimällä paikkoja, joissa myös paikalliset syövät, voi reissun aterioissa säästää todella suuria summia.
Erityisesti turistien suosimissa lomakohteissa kannattaa halpaa ruokaa haluavan kävellä yhden korttelin verran sen kuuluisimman turistikohteen vierestä kauemmaksi. Kävin Puolassa Poznanissa paikallisten suosimassa ruokapaikassa nimeltään Piccolo Bar, jossa annos spaghettia maksoi 4,40 slotia eli 1,20 euroa! Tämä paikka ei tosiaan ollut kuin sen 200 metriä syrjempänä kuin saksalaisten turistien suosimat ravintolat kaupungin keskustorin laidalla, joissa ruoka-annoksesta sai maksaa 13 euroa. 13 euroa ei ole paha hinta koko ateriasta, mutta 10 euron säästö on 10 euron säästö vaikka oltaisiinkin ulkomailla.
Täytän tämän vuoden joulukuussa 32 vuotta. Odotettu elinaikani on noin 48 vuotta eli 420 480 tuntia. Kun tästä vähennetään aika, jonka käytän nukkumiseen, syömiseen ja muihin peruselintoimintoihin, jää jäljelle noin puolet eli 220 240 tuntia. Tämä on se aika, joka minulla on käytettävissä kaikkien unelmieni toteuttamiseen.
Olen jo aiemmin puhunut siitä, kuinka tärkeää oman todellisen tuntipalkan laskeminen on oman taloudellisen tilanteen ymmärtämiseksi. Todellinen tuntipalkkahan kertoo sen, että paljonko saat oikeasti lisää rahaa itsellesi työssäkäymisen ansiosta kun otetaan huomioon kaikki työhön liittyvät menot ja työhön kulutettu aika. Työaika käsittää siis näissä laskelmissa myös työmatkoihin käytetyn ajan. Palkasta taas vähennetään työhön liittyvät menot kuten esimerkiksi lisäkustannus toisesta autosta ja pakollisen perjantaipullon hinta.
Tällaiset laskelmat ovat Suomessa hyödyllisiä erityisesti valkokaulustyöläisille ja varsinkin ylemmille toimihenkilöille. Näiltä ammattiryhmiltä kun odotetaan usein sitä, että töissä ollaan aamukahdeksasta iltakuuteen, töihin pukeudutaan viimeisen muodin mukaiseen jakkupukuun (jokaiselle viikonpäivälle omansa) ja autona pitää olla vähintään Volvo V70. Kun palkka on vielä kiinteä kuukausipalkka, laskee monen pikkudirikan todellinen tuntipalkka nämä korjaukset huomioiden usein aivan tavallisten palkansaajien tasolle. Tätä statusvajetta korjaamaan otetaan sitten kaikenlaisia pikavippejä ja kulutusluottoja… mutta eksyn aiheesta.
Vaikka tämän kirjan lukeminen onkin ollut varsinaista tervanjuontia, on tässä nostettu esiin muutamia erinomaisia ajatuksia todelliseen tuntipalkkaan liittyen.
Ensinnäkin, kirjasta löytyy hyvin, hyvin kattava lista erilaisista kuluista, joita meille syntyy pelkästään työn vuoksi. Näiden pääkategoriat ovat:
työmatkat
pukeutuminen ja ehostus
ruokailu
päivittäinen palautuminen töistä
pakoviihde
lomat ja kalliit lelut
työhön liittyvät sairaudet
muut työhön liittyvät menot
Pelkästään näitä kategorioita on kahdeksan! Kun kaikki nämä menot vähennetään palkasta, ei jäljelle jää aivan hirveästi.
Olen itse laskeskellut (jo ennen työpaikan ottamista), että minulle ei jää nykyisestä työstäni juuri mitään käteen. Taustana tähän, että minulla oli jo ennen töiden aloittamista oma yritys, josta saan palkkatuloja. Kiitos progressiivisen verotuksen, töistä saamani palkka verotetaan siis raskaimmalla mahdollisella kädellä. Työpaikkani sijaitsee Helsingissä ja asun itse Hämeenlinnassa. Joudun taittamaan työmatkani autolla, joten meidän piti ottaa talouteemme toinen auto. Lisäksi olen iltaisin niin väsynyt, että en useinkaan jaksa tehdä oman yritykseni juttuja enää iltaisin. Tällaiset asiat on hyvä tiedostaa työpaikkaa valitessa.
Kirjan toinen loistava oivallus on kytkeä todellinen tuntipalkka jokaiseen menoon. Kuten lähes jokaisessa vastaavassa oppaassa, myös tässä kirjassa ehdotetaan omien kuukausittaisten menojen selvittämistä ja listaamista tähän tapaan:
vuokra 530 euroa
autovakuutus 20 euroa
ruoka 250 euroa
Tämän kirjan budjettipohjissa on kuitenkin kohta, jossa pitää laskea, että kuinka monta työtuntia tämän menon kattamiseksi joutuu oikeasti tekemään. Hommahan ei todellakaan mene niin, että jos bruttotuntipalkkasi on 20 euroa tunti ja ostat 10 euron kirjan, olet ollut töissä tämän ostoksen vuoksi 0,5 tuntia. No, sir! Kun otetaan huomioon työmatkat, työhön liittyvät kulut ja verot, todellinen luku voi olla lähempänä kahta tuntia.
Kirjan kirjoittajat eivät kuitenkaan jää tähän vaan he oikein takomalla takovat viestiänsä perille: ”Aina kun käytät rahaa, annat samalla pois aikaasi, elämänenergiaasi, jota et enää ikinä tule saamaan takaisin.” Kirjassa ehdotetaankin, että katsoisit jokaista menoerääsi, jokaista ostostasi, jokaista kuittiasi ja kysyisit nämä kolme kysymystä:
Sainko tästä menosta sellaista tyydytystä ja arvoa, että menosta maksamani hinta on suhteessa tuhlaamaani elämänenergiaan?
Onko elämänenergian käyttäminen tähän tarkoitukseen arvojeni ja elämäntarkoitukseni mukaista?
Miten tämä menoerä muuttuisi, jos minun ei tarvitsisi tehdä työtä elääkseni?
Näistä kysymyksistä erityisesti toisen kysyminen voi olla hyvin valaisevaa. Annan esimerkin. Kysyttäessä varmasti suurin osa vanhemmista sanoisi, että lapset ovat heille kaikki kaikessa. Ihmisten todelliset arvot näkyvät kuitenkin siinä, että mihin he oikeasti käyttävät aikansa. Jos tupakoivan vanhemman todellinen tuntipalkka on 5 euroa ja hän polttaa reilun askin päivässä, tuleeko tämä vanhempi ajatelleeksi, että ilman tuota tupakka-askia hänellä olisi yksi tunti enemmän aikaa lapsillensa joka päivä? Toisin sanoen, ymmärtääkö hän, että hän tuhlaa joka päivä yhden tunnin elämänenergiaansa ansaitakseen rahat päivittäisen tupakka-askin ostamiseen ja että tämä tunti on pois siitä ajasta, jonka hän voisi viettää lastensa kanssa?
Kuten todettua, tämän kirjan lukeminen on ollut hyvin ahdistava kokemus. Kirja on kuitenkin saanut minut ajattelemaan useampaan otteeseen sitä, miten käytän aikani ja pakottanut minut vastakkain oman elämäni rajallisuuden kanssa. Elämänenergia (engl. life energy) on käsitteenä ”hieman” new age. Itse asia on silti totta. Oma tuntumani on, että monille tällaista tekstiä lukeville voi olla hankala uskoa, että nämä asiat ovat oikeasti heidän hallinnassaan. Tosiasia kuitenkin on, että elämme niin upeassa maassa, että voimme päättää hyvin pitkälle itse siitä, miten oman (rajallisen) elämämme jokaisen tunnin käytämme.
Tässä vielä lopuksi pari käytännössä kokeilemaani vinkkiä oman todellisen tuntipalkan nostamiseksi:
Pidä omaa tuntikirjanpitoa ja tee vain niin paljon työtunteja, mistä sinulle maksetaan. Pidä ylityöt vapaina tai mahdollisuuksien mukaan ota ne rahana. Älä anna plussien karttua leikkurin yli.
Neuvottele työsopimuksesi niin, että työmatkoihin käyttämäsi aika on työaikaasi.
Jos mahdollista, valitse pääasialliseksi työntekopaikaksesi lähinnä kotiasi sijaitseva yrityksen toimipiste.
Jos sinulle tarjotaan toimihenkilön työehtosopimuksen sijasta ylemmän toimihenkilön sopimusta, selvitä miten tämä vaikuttaa todelliseen tuntipalkkaasi. Pyydä tarvittaessa palkankorotus.
Jos sinulle tarjotaan ylennystä ja työehtosopimuksesi muuttuu, laske, että paljonko palkkasi pitää marginaaliverotus huomioiden nousta, että todellinen tuntipalkkasi kasvaisi.
Laskiessasi todellista tuntipalkkaasi ota aina huomioon verot. Verohallinnon sivuilta löytyy laskurit, joiden avulla tämä onnistuu näppärästi.
Tee mahdollisuuksien mukaan etätöitä. Pyrin itse tekemään kaksi etätyöpäivää viikossa. Tämä säästää minulta kuusi tuntia aikaa työmatkoissa (sekä polttoainekulut).
Ota huomioon työmatkakuluja laskiessasi, että autoilun todelliset kustannukset ovat noin neljä kertaa polttoainekustannukset. Voit saada osan takaisin työmatkavähennyksenä, mutta et kaikkea.
Tällainen juttu tällä kertaa. Minkälaisia ajatuksia tämä herätti?