Mikäli olet varma, että et aio ikinä ottaa lahjaa käyttöön etkä saa sitä palautettua tai vaihdettua sopivampaan, kannattaa se yleensä myydä heti uutena. Elektroniikka vanhenee ja vaatteet menevät pois muodista nopeasti. Katso ohjeeni tarpeettomien tavaroiden myynnistä.
Myös joululahjaksi saatujen uusien tuotteiden syrjäyttämät vanhat tavarat kannattaa laittaa heti myyntiin. Esimerkiksi talviurheiluvälineet tekevät nyt hyvin kauppansa. Vanhoista matkapuhelimista taas pääsee tehokkaasti eroon Kierrätä kännykkä -palvelun * avulla.
Tänä vuonna on Etelä-Suomessakin lunta tullut siihen malliin, että Suomessa taitaa olla tällä hetkellä kaikkien laskettelukeskusten likimain kaikki rinteet auki. Joulun välipäivien suuret alennusmyynnit alkavat huomenna ja varsinkin urheiluliikkeet täyttyvät uusia lumilautoja ja laskettelusuksia haluavista innokkaista. Vielä pitäisi kuitenkin tietää, että mitkä ovat tarjolla olevista vaihtoehdoista parhaat.
Apuun tulee Kuluttaja-lehti, joka raportoi numerossaan 7/2010 eri maiden kuluttajärjestöjen kansainvälisenä yhteistyönä tekemän laskettelusuksien vertailun tuloksista.
Tässä testissä olleet sukset ja niiden saamat yhteispistemäärät:
Salomon Daytona 24 (4,5)
Head i.Peak 78 (4,3)
Atomic Vario D2 VF 73 (4,2)
K2 A.M.P. Shockwave (4,2)
Fischer Motive 76 Powerrail (4,2)
Blizzard Mangum 7.& IQ (4,2)
Elan Waveflex 78 Fusion orange (4,2)
Kneissl Black Star MC (4,1)
Salomon XW Storm (4,1)
Head i.Peak 74 (4,0)
Nordica Fire Arrow 74 XBI CT (3,9)
Stöckli Rotor 74 (3,8)
Rossignol Zenith Z 76 Carbon (3,8)
Dynastar Legend Sultan 80 (3,2)
Testivoittajaksi selviytyi siis Salomon Daytona 24. Kuluttaja-lehti huomauttaa, että erityisesti tämän suksen kohdalla hintojen vertailu kannattaa. Kyseisen suksen ohjevähittäishinta on 649 euroa, mutta esimerkiksi Suksikauppa.com myy kyseistä suksea hintaan 429 euroa siteiden kanssa.
Kannattaa kuitenkin huomata, että Kuluttaja-lehden testi ei ota mitään kantaa suksien soveltuvuudesta erilaisille laskijoille. Esimerkiksi testin voittanutta Salomon Daytona 24 -suksea luonnehditaan Suksikauppa.com:n sivuilla seuraavasti:
Korkean suorituskyvyn omaava erityisen vakaa carving-suksi, jossa on uskomattoman laaja sweet spot. Powerline-aktiivivaimennus takaa itsevarman laskun koko päiväksi. Eksperttilaskijoille, carving-rinteisiin, keskitiukkoihin käännöksiin.
Kysymyksessä ei siis ole ainakaan tuon kuvauksen perusteella mikään aloittelijoiden suksi.
Kirjoittaessani muita jouluaiheisia vinkkejä törmäsin vielä seuraaviin kolmeen tapaan säästää joululahjakuluissa:
1. Lahjojen määrän ja maksimihinnan sopiminen
Eräs paljon käytetty tapa vähentää joululahjakuluja on sopia etukäteen ennen joulua lahjojen maksimihinnasta ja määrästä. Tätä tunnutaan suosittelevan varsinkin lapsettomille ja vähävaraisille pariskunnille. Lahjan maksimiarvon sopiminen kuulostaa kohtuullisen järkevältä, mutta en sitten tiedä onko sillä määrällä niin väliä.
Kannattaa kuitenkin suhtautua tähän rennosti. Jos toinen ostaa omilla rahoillaan toiselle jotakin hieman arvokkaampaa, ei se liene syy antaa joulun mennä piloille.
2. Lahjarinki
Sopikaa suvun tai perheen kesken, että kuka antaa lahjan kenellekin. Tämän voi vaikka arpoa ennen joulua. Tätä mallia käytetään paljon esimerkiksi työporukan pikkujouluissa. Suvuissa, joissa on paljon lapsia, tämä voi olla ainoa vaihtoehto hoitaa joulu ilman, että puoli sukua on velkaneuvonnassa helmikuussa.
Yhdysvalloissa tällaista lahjavastuun jakamista näytetään kutsuvan nimellä secret Santa. Onkohan suomeksi jotain vastaavaa ilmaisua?
3. Joulun siirtäminen
Tämän vinkin perusoletuksena on, että tavarat ovat halvempia joulun jälkeisissä alennusmyynneissä kuin mitä ne olivat ennen joulua. Tämän vinkin ideana onkin antaa jouluna vain lupaus lahjan ostamisesta joulun jälkeen. Mikäli tämä temppu onnistuu, voi varsinkin vaatteiden hinnassa säästää parhaimmillaan jopa muutaman kymmenen prosenttia. Riskinä on, että sitä haluttua lahjaa ei enää joulun jälkeen löydykään mistään. Vaatteissa riskinä on, että haluttu koko loppuu alennusmyynneissä heti kättelyssä.
Tämä voi myös olla hieman tylsä käytännössä ja uskoisin, että pienille lapsille annettavissa lahjoissa tämä ei oikein toimi.
Miltä nämä vinkit kuulostavat? Oletko kokeillut näitä käytännössä tai tiedätkö jotain vastaavia vinkkejä?
Joulu on parin päivän päästä ja kiitos sitkeän flunssani, joululahjaostokseni jäävät taas aivan viime tippaan. Koska tässä ei ole oikein muutakaan tekemistä olen mietiskellyt, että mitkä olisivat kaikkein parhaiten Tarkan markan teemaan sopivia joululahjoja. Tällaisen lahjan pitäisi olla mielellään hyödyllinen, se ei saisi olla kovin kallis ja sen pitäisi luonnollisesti tuottaa iloa sekä lahjan antajalle että vastaanottajalle. Eettinen joululahja ei olisi varmasti huono vaihtoehto sekään.
Itse tehdyt joululahjat
Kaikkein parhaiten nämä edellä mainitut kriteerit täyttäisi itse tehty joululahja. Itse tehdyt lahjat ovat edullisia, niissä on mukana tunnetta, lahjan antaja on käyttänyt niihin kaikkein arvokkainta omaisuuttaan eli aikaa ja niissä on varmasti ajateltu lahjan saajaa. Itse tehtyjen lahjojen klassikkoja ovat villasukat, pipot, kaulaliinat ja jopa villapaidat. Itse tehdyt vaatteet ovat yleensä myös kestäviä. Minulla on tälläkin hetkellä päälläni isoäitini 1960-luvulla isälleni neuloma villapaita.
Kierrätetyt joululahjat
Eräs näppärä tapa säästää joululahjoissa on antaa vanhoja joululahjoja uudelleen kiertoon. Yhdysvalloissa tälle on kehitetty oma nimikin, regifting. Minultakin löytyy tällä hetkellä asunnosta vielä avaamattomia konvehtirasioita, astiastoja ja käyttämättömiä vaatteita. Oman isäni suosima tapa oli laittaa kiertoon hänen saamansa yrityslahjat. Yrityslahjojen ongelma kuitenkin on, että niistä löytyy yleensä jostakin lahjan antaneen yrityksen logo joko painettuna, kaiverrettuna tai maalattuna.
Mikäli annat vanhan joululahjan uudelleen kiertoon, varmistu, että et anna samaa lahjaa takaisin lahjan alkuperäiselle antajalle.
Työlupaukset
Työlupaukset voivat olla lahjan saajalle hyvinkin mieluisia joululahjoja. Työlupaus voi olla esimerkiksi apua lumitöissä, siivouslahjakortti tai lastenhoitoapua.
Hyödylliset joululahjat
Eettisen joululahjan vastakohtia ovat yleensä kaikenlainen krääsä ja erityisesti yksityiskohtaiseen ja harvinaiseen tarpeeseen kehitetyt keittiön pienlaitteet. Tämän vuoden superturhakkeita ovat perunankuorimakone, nenäkarvatrimmeri sekä limsakoneet. Myös erilaiset vatsalihaslaitteet on ehkä paras jättää kaupan hyllylle.
Turhakkeiden vastakohtana voisi ajatella joululahjaa, joka on varmasti hyödyllinen. Get Rich Slowly -blogi ehdottaa esimerkiksi seuraavia hyödyllisiä joululahjoja:
energiansäästövälineet kuten väriä vaihtava suihkupää
lasinpesuneste
vitamiineja vuodeksi
huulirasvaa ja kosteusvoidetta
Näistä tuo väriä vaihtava suihkupää menee kuitenkin mielestäni kohtuullisen vahvasti tuonne turhakkeiden kategoriaan. Näiden lisäksi voisin kuitenkin lisätä listaan erilaisia turvallisuutta lisääviä välineitä:
häkävaroitin mökille tai saunan eteiseen
laadukas taskulamppu
heijastinliivit
palopeite
korvatulpat ja kotelo
monitoimiveitsi
Lahjakortit
Olen kirjoittanut lahjakorttien ongelmista paljon. Tuossa edellisessä listassa tuli kuitenkin yksi oikeasti hyödyllinen versio lahjakortista eli lahjakortti ruokakauppaan. Lahjakortti ruokakauppaan on siitä erinomainen lahja, että se tulee ainakin varmasti käytettyä. Olettaen tietenkin, että lahjakortti on lahjan saajan käyttämään ruokakauppaan. Täällä maaseudulla ei Stockmannin lahjakortti paljon lämmitä.
Vielä hieman laajempi versio ruokalahjakortista voisi Suomessa olla S-ryhmän lahjakortti. S-ryhmä alkaa olla sen verran iso, että tuolla voi ostaa melkein mitä vain. Vinkkinä muuten, että jos olet ostamassa lahjakorttia, osta vaikka useampi pienempi. Isommat jäävät herkemmin käyttämättä.
Hieman vastaava yleislahjakortti on Presentcard-palvelun * SuperLahjakortti. Tämä lahjakortti käy kaikissa Presentcard-palveluun liittyneissä liikkeissä, joita tuntuu piisaavan ihan riittämiin.
Osakkeet
Olen miettinyt paljon rahasto-osuuden ostamista kummityttärelleni. Tällaisessa rahasto-osuudessa olisi se etu, että siihen mennessä kun kummityttöni on 18 vuotta, tuo rahasto-osuus olisi kasvanut melkoisen isoksi rahapotiksi. Olen kuitenkin jäänyt siihen käsitykseen, että rahasto-osuuden antaminen lahjaksi ei ole Suomessa aivan niin helppoa kuin luulisi.
Rahasto-osuuden sijasta vaihtoehtona voisi olla joku yksittäinen osake, josta saisi vielä osakekirjan. Omasta hyllystäni tällainen osakekirja vielä löytyy, mutta en tiedä kuinka helppoa osakekirjojen saaminen on käytännössä nykyään. Yksittäinen osake opettaa myös varsin kehnosti hajauttamisesta. Toisaalta, osake voi luoda nuoressa kipinän osakemarkkinoiden seuraamiseen ja herättää kiinnostuksen talousasioihin. Toisaalta en itse tiedä, että haluaisinko herättää nuorissa kiinnostusta spekulointiin.
Hyväntekeväisyyslahjat
Eräs hyvinkin eettisen tuntuinen lahja on tehdä lahjan saajan puolesta lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Monet hyväntekeväisyysorganisaatiot antavat tällaisista lahjoista jonkun kivan, tulostettavan lahjakirjan lahjan saajalle annettavaksi. Kuuluisin näistä palveluista taitaa olla Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen Lahja.
Hyväntekeväisyyslahjoja annettaessa kannattaa selvittää, että kuinka suuri osa lahjan arvosta menee oikeasti hyötykäyttöön. Joillakin hyväntekeväisyysjärjestöillä hallintokulujen osuus on hävyttömän korkea.
Toisten ihmisten mielestä perinteisen kehitysavun ongelmana on, että tekee kehitysavun vastaanottajat yhä enemmän riippuvaisiksi rikkaista länsimaista. Mikäli koet, että tämä ongelma on lähellä sydäntäsi, voi ratkaisuna olla Kiva.org-niminen organisaatio, joka antaa mikrolainoja köyhiin maihin. Myös Kivalta voi ostaa joululahjaksi lahjakortteja.
Arvat
Arvat voivat olla oikein näppärä viime hetken joululahja. Arpojen ongelmana on, että niitä pitää ostaa aika monta per nuppi, että edes joku voittaisi. Myynnissä taitaa kuitenkin olla sellaisiakin arpoja, joissa on aina joku voitto. Arvat voi myös ajatella Suomessa jonkinlaisena hyväntekeväisyytenä.
Varsinkin pienet lapset (ja isot pienet lapset) voivat kuitenkin masentua jos arvasta ei tullutkaan voittoa.
Raha
Jos mikään muu ei auta, voi aina antaa lahjaksi käteistä. En kuitenkaan välttämättä suosittele käteislahjan antamista ainakaan vaimolle tai tyttöystävälle. Käteistä ei myöskään kannata antaa aikuisille lapsille. Tutkimukset kun ovat osoittaneet, että vanhemmiltaan tai sukulaisilta toistuvasti rahaa lahjaksi saavat menestyvät taloudellisesti rahallista apua saamattomia heikommin. Rahalla on siis myös turmeleva vaikutus.
Tällaisia ajatuksia ja ideoita pälkähti omaan mieleeni. Lisää vinkkejä voi heittää tulemaan kommenteissa!
Jouluun on enää kaksi yötä ja Tarkan markan blogikin siirtyy pikkuhiljaa joulun viettoon. Sitä ennen kuitenkin joitakin vinkkejä, joiden avulla joulusta selviää taloudellisesti pienemmin vaurioin. Päivitin jo viime viikolla 10 jouluista säästövinkkiäni, mutta tässä vielä toinen mokoma lisää.
1. Tee muistilista
Mikään ei tuhoa hermoja (ja lompakkoa) niin kuin viime hetken reissut lähikauppaan ostamaan niitä unohtuneita tavaroita. Tarkista ainakin nämä asiat:
Joulun välipäivinä pizzeriat ja hampurilaispaikat ovat aivan täynnä joulukinkkuun kyllästyneitä suomalaisia. Ulkona syöminen voi tulla kalliiksi, joten varaa välipäiville jo etukäteen muutakin kuin jouluista syötävää. Pakastepizzat ovat halpoja ja voittavat joskus jopa pizzerioiden pizzat. Oma suosikkini on muuten Dr. Oetkerin Diavola.
3. Vuokraelokuvan katsominen on halpaa hupia
Välipäivinä myös leffateatterit ovat yleensä täynnä aktiviteettia halajavia lomalaisia. Halvempi vaihtoehto elokuvateatterille ovat vuokraelokuvat. Penninvenyttäjä käy nappaamassa itselleen ilmaisen leffavuokrauksen. Leffavuokraamossa tuskin tulee sorruttua joulun jälkeen kalliisiin karkkeihinkaan.
4. Tarkasta auton rengaspaineet ennen matkalle lähtöä
Kylmällä ilmalla auton rengaspaineet laskevat, joskus jopa vaarallisen alhaiselle tasolle. Tarkasta rengaspaineet ennen matkalle lähtöä niin vältyt kalliilta soitolta tiepalveluun. Hämeen Sanomien jutun mukaan juhlapyhinä pelkkä hälytysmaksu on 291 euroa. Tarkasta myös vararenkaan ilmanpaineet. Tarkasta myös, että autosta löytyvät muut varusteet kuten tunkki, pyöränpulttien avain sekä lämmintä vaatetta. Taskulamppu ja heijastinliivit eivät myöskään ole pahitteeksi.
5. Osta joulukuusi halvemmalla
Joulukuusta halvempi vaihtoehto on tietenkin tekokuusi. Aidonkin joulukuusen saa kuitenkin yleensä halvemmalla kun lähtee ostamaan kuusta ”budjetti edellä”. Joulukuusikauppiailta löytyy yleensä aina tarjota joku kuusi budjettiin kuin budjettiin. Aivan pieniä kuusia saa täällä ”maaseudulla” viidellä eurolla, keski-isokin irtoaa aatonaaton iltana yleensä kymmenellä eurolla. Halvimmalla kuusen saa tietenkin omasta metsästä. Eräs näppärä vaihtoehto on istuttaa kesällä takapihan nurkalle pari kuusentainta. Tällainen kuusifarmi ei juuri hoitoa tarvitse.
6. Yritä pitää maltti viime hetken joululahjoissa
Jos joululahjojen ostaminen on (jälleen kerran) jäänyt viime tippaan, tulee kova hinku heittää budjetti romukoppaan kunhan lahjat vain jostakin löytyvät. Toinen helmasynti on ajatus siitä, että lahjoja ei ole tarpeeksi. Kirjoitan tästä seuraavaksi ihan oman juttunsa. Yritä muistaa, että rahalla ei voi ostaa rakkautta ja että ihmiset reagoivat yleensä siten kuin odotat heidän reagoivan.
7. Varo lainaksi juhlimista
Jos rahat eivät riitä ja tarvitset nopeasti lainaa, yritä olla ottamatta pikavippejä. Huonoista vaihtoehdoista paras on yleensä käyttää luottokortin maksuominaisuutta.
8. Joulu voi olla myös mahdollisuus lisätuloihin
Joulu voi olla myös mahdollisuus huimiin lisätuloihin ja tehdä muutamassa päivässä monen viikon tili. Klassinen esimerkki ovat tietenkin joulupukit, joille maksetaan palkkaa noin 50 euroa tunnissa. Joulun ajan palkanlisät voivat olla aivan normaaleissakin hommissa yli 100 %.
9. Ole hellä kehollesi (ja lompakollesi)
Rankan työvuoden jälkeen monilla on tunne, että jouluna pitää ”rentoutua” ahtamalla itsensä täyteen ruokaa, tuhlaamalla ilman mitään tolkkua ja vetämällä kännit. Tällainen ”rankka työ vaatii rankat huvit” voi kuitenkin kostautua henkisenä (ja fyysisenä) krapulana heti joulun välipäivinä. Tämä on niin kliseistä, mutta TV-shopit, kuntosalit ja luontaistuotekaupat tekevät joulun jälkeen hurjan tilin vatsalihaslaitteilla, kuntosalijäsenyyksillä ja laihdutuspillereillä.
Voit kuitenkin ennakoida tämän ja syödä joulunakin vain tarpeeksi. Ruoan heittäminen pois maksaa toki rahaa, mutta vielä kalliimmaksi tulevat ne joulun jälkeen ostetut 1-2-3 kilot pois -pillerit. Konvehtirasiat on meidän taloudessa jätetty viime vuosina suosiolla avaamatta ja heitimmekin viime keväänä pois viisi avaamatonta ja vanhenutta pakettia Pandan juhlapöydän konvehteja.
10. Hyödynnä ilmaiset huvit
Joulun aikana on tarjolla paljon ilmaisia huvituksia. Näistä omassa perheessäni tärkein on jouluaattoyön joulukirkko, jossa käymme omalla kotipaikkakunnallani.
Tässä omat vinkkini joulunviettoon. Kommentoida saa ja omia vinkkejä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään!
Stockmannin lahjakortti - perinne monissa perheissä
Lahjakortit ovat käteviä joululahjoja. Toisin kuin pelkkää rahaa annettaessa, lahjakortin avulla voi määritellä (tai nuorten kohdalla jopa määrätä) mihin lahjarahat käytetään. Lahjakortit ovat käteviä myös silloin, jos et tiedä aivan tarkalleen mitä lahjan saaja haluaa. Erityisesti nuorille ostetaan paljon vaateliikkeiden ja kirjakauppojen lahjakortteja.
Aikuisemman väen suosiossa ovat hemmottelulahjakortit. Lahjakortti äidille kylpylään, hierojalle tai jalkahoitoon voi olla hyvinkin toivottu lahja.
Säästäväisyysnäkökulmasta lahjakorteissa on kuitenkin joitakin huonoja puolia:
Monet lahjakortit jäävät lunastamatta. Hieman tilastosta riippuen lahjakorteista on arvioitu jäävän käyttämättä kymmenestä jopa kolmeenkymmeneen prosenttiin. Jotakin käyttämättömien lahjakorttien määrästä kertoo se, että Yhdysvalloissa lahjakortteja jää lunastamatta joka vuosi 8 miljardin dollarin arvosta.
Jos lahjan saajan haluama tuote on kalliimpi kuin lahjakortin arvo, täytyy lahjan saajan yleensä maksaa erotus itse. Joulun jälkeen tilit ovat monilla tyhjinä ja lahjakortti voikin unohtua hyllylle ja jäädä kokonaan käyttämättä. Minulla on edelleenkin hyllyssäni kaksi vuotta sitten jouluna saamiani lahjakortteja.
Lahjakorteista ei anneta vaihtorahaa. Jos henkilön kaupasta löytämä tuote on halvempi kuin lahjakortin arvo, voi lahjakortin saajalle tulla halu ostaa loppurahalla (ja parilla ylimääräisellä eurolla) jotakin, mitä hän ei oikeasti tarvitse.
Vaikka käteisen antaminen joululahjaksi voikin tuntua hieman tunteettomalta ja kylmältä, eurot harvemmin jäävät kenelläkään käyttämättä. Rahaa annettaessa lahjan saaja voi lisäksi itse päättää, että mihin ja milloin lahjarahansa käyttää.
Jos kaikesta huolimatta päädyt lahjakortin kannalle, voi lahjakortin ostaa aivan viime hetkelläkin netistä. Esimerkiksi Presentcard-sivustolta * voi ostaa lahjakortteja melkein mihin vaan.
Jos taas saat lahjakortin joululahjaksi ja epäilet, että saa sitä käytettyä, kannattaa se laittaa myyntiin niin nopeasti kuin mahdollista. Useimmat lahjakortit menevät vanhaksi vuoden kuluessa ostopäivämäärästä.
Mitä mieltä olet lahjakorteista joululahjana? Annatko itse lahjakortteja? Onko sinulla jäänyt käyttämättä lahjakortteja?
Olen kirjoittanut täällä blogissa monta kertaa siitä, kuinka tärkeää on laskea oma todellinen tuntipalkkansa. Yksi tärkeä todelliseen tuntipalkkaan vaikuttava tekijä on työmatka. Työmatka vaikuttaa todellista tuntipalkkaa laskevasti kahta kautta. Ensinnäkin, työmatkoihin kuluva aika tulee ottaa näissä laskuissa huomioon työhön käytettynä aikana. Toisekseen työmatkoihin kuluu yleensä rahaa.
Aloitin elokuun alussa työt Helsingissä tietäen, että todellinen tuntipalkkani tulee jäämään todella alhaiseksi. Päivittäinen työmatkani on yli 100 kilometriä yhteen suuntaan ja olen kulkenut sen omalla autollani. Toki, voisin kulkea työmatkani myös julkisilla kulkuneuvoilla. Tällöin päivittäin työmatkoihin käyttämäni aika kasvaisi kuitenkin vähintään neljään tuntiin. Vaikka tiesin, että todellinen tuntipalkkani jäisi todella alhaiseksi halusin silti aloittaa työnteon. Minulle tarjottu työ oli todella mieluisa ja kotini neljä seinää alkoivat käydä ahdistaviksi.
En ole ikinä liiemmin pitänyt autoilusta. Ostin ensimmäisen oman autonikin vasta viime vuoden lopussa 30-vuotiaana. Nyt neljän kuukauden (lähes) päivittäisen reilun kahden tunnin työmatka-autoilun jälkeen voin huoletta todeta, että en todellakaan pidä autoilusta. Mikään ei ole niin tylsää kuin ajaa reilun tunnin verran suoraa moottoritietä pimeässä töihin. Päätinkin huvikseni laskea, että paljonko minulla oikeastaan kuluu rahaa työmatkoihin.
Olen yrittänyt hahmottaa tätä lukua monesta eri suunnasta ja saamani tulos on ollut joka kerta yhtä järkyttävä. Olen aina tiedostanut, että autoilu on Suomessa kallista ja että yksityisautoilua verotetaan Suomessa ankarimman mahdollisen mukaan. Työmatkoihin kuukausittain käyttämässäni rahasummassa ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Ajan vuosimallin 2004 1,4-litraisella Toyota Corollalla, jonka keskikulutus näyttää olevan työmatkallani näin talvisin noin 8 litraa sadalla kilometrillä. Työmatkani ollessa yhteen suuntaan sata kilometriä ja bensiinin hinnan ollessa 1,50 euroa litralta, menee minulla pelkkään polttoaineeseen kuukaudessa 504 euroa. Nopea katsaus verkkopankkiin ja ostamaani polttoaineeseen osoittaa, että tämä luku pitää hyvinkin paikkaansa.
Mielenkiintoiseksi tämä laskeminen kuitenkin käy kun otetaan huomioon autoilun muut kulut. Näitä ovat esimerkiksi huollot, lasinpesuneste, parkkimaksut, parkkisakot, uudet renkaat, vakuutus, verot ja korjaukset. Tämän lisäksi tulee huomioida yksi kustannus, joka ei näy pankkitilillä eli käytön ja ajan perusteella aiheutuva auton arvon aleneminen. Harva autoilija pitää kuitenkaan näistä kaikista kustannuksista kirjaa. Meidän tavallisten tallaajien onneksi osa kuitenkin näin tekee ja tämän perusteella tiedämme, että auton käytön todelliset kustannukset ovat noin kaksi kertaa polttoaineen hinta. Laskin oman autoni käytön muut kustannukset Autoliiton laskurin avulla ja lopputulos oli, että työmatkani maksavat minulle vuodessa 11 712 euroa.
Joku nokkela voi nyt todeta, että kodin ja työpaikan väliset matkakulut voi vähentää verotuksessa. Tämä pitää paikkaansa, mutta vaikka verottaja hyväksyisikin työmatkani oman auton käytön mukaan, en siltikään voisi vähentää näitä kuluja verotuksessa kuin 7000 euroa. 50 % veroasteellakin tämä tarkoittaisi, että työmatkoista jää maksettavaa omasta pussista 8212 euroa vuodessa. Tämä summa on kokonaisuudessaan pois käytettävissä olevista tuloistani. Toisin sanoen työmatkakuluni syövät käteen jäävää palkkaani vähintään 26,32 prosenttia.
Jotain pitäisi siis tehdä. Vaihtoehtoja ovat ainakin:
etätöiden tekeminen
asunnon hankkiminen lähempää juna-asemaa
muutto pääkaupunkiseudulle työpaikan lähelle (ajallisesti)
työpaikan vaihtaminen
Etätöiden tekeminen on mahdollista tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaksikin päivää etätöitä viikossa on varsin paljon. Tämä on kuitenkin valintani ainakin alkuvaiheessa.
Olen myös katsonut asuntoja lähempää juna-asemaa. Tästä seuraisi välittömästi se, että perusteet oman auton käytölle poistuisivat. Työmatkoihin kuluva aika kasvaisi junalla ja bussilla kulkiessa neljään tuntiin, mutta toisaalta rahaa kuluisi enää kahden kuukausilipun verran eli 370 euroa kuukaudessa. Kesäloman huomioiden tarkoittaisi tämä 4440 euroa vuodessa, josta verovähennyksen jälkeen jäisi maksettavaa 2520 euroa. Huomioiden todellisen työajan kasvunkin, todellinen tuntipalkkani nousisi neljä prosenttia. Lisäksi voisin teoriassa tehdä jotakin muuta tuottavaa työtä niiden kahden tunnin aikana, jotka viettäisin päivittäin junassa. Tämän vaihtoehdon suuri ongelma on kuitenkin siinä, että kuten kaikki VR:llä kulkeneet tietävät, junat kulkevat joskus hieman miten sattuu.
Muutto pääkaupunkiseudulle olisi periaatteessa mahdollista omalta osaltani, mutta avovaimolleni tämä on vielä 1,5 vuoden ajan hankalaa hänen opintojensa vuoksi. Työmatkakuluissa säästyneillä 614,84 eurolla kuukaudessa vuokraisi kuitenkin Espoostakin ainakin hieman paremmin varusteltua ja tilavampaa asuntoa kuin missä nyt asumme.
Viimeisenä vaihtoehtona on sitten työpaikan vaihtaminen tai jopa takaisin yrittäjäksi palaaminen. Nykyinen työni on kuitenkin niin mielenkiintoista, että irtisanoutuminen tuntuu hieman liian radikaalilta ratkaisulta. Työpaikan vaihtaminen olisi teoriassa mahdollista, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi myös alan vaihtoa. Kaikki tämän alan yritykset kun ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle.
Minua voi kuitenkin vielä lykästää, sillä työnantajayritykseni aikoo muuttaa pois nykyisestä toimistostamme viimeistään kesään mennessä. Pidänkin tällä hetkellä sormia ristissä ja toivon, että uusi toimistomme sijaitsisi lyhyen kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta.
Uusin Kuluttaja-lehti moittii Giganttia siitä, että ”Gigantissa asiakkaita houkutellaan ostamaan vakuutus, joka on usein rahanhukkaa”. Olen kirjoittanut turhista vakuutuksista ennenkin, mutta näin joulun alla ei toisto liene pahitteeksi.
Jokainen, joka on ostanut jotakin Gigantista on varmasti huomannut, että Gigantin myyjät ovat kovin innokkaita tarjoamaan taulutelevisioiden ja muiden laitteiden seuraksi tuotevakuutusta. Ostajasta voikin tuntua siltä, että hän on saapunut kodinkoneliikkeen sijasta vakuutusyhtiöön. Tämä tunne ei ole täysin vailla pohjaa, sillä Kuluttaja-lehden mukaan Gigantin myyjiä on ohjeistettu tarjoamaan tuotevakuutusta kaikille asiakkaille.
Yhdelle tuotteelle otetut tuotevakuutukset ovat kuitenkin yleensä aina turhia. Tähän on kolme syytä:
Myyjien tulee Suomen lain mukaan vastata tuotteen virheistä myös takuuajan jälkeen.
Jos tapahtuu onnettomuus, kotivakuutus korvaa osan tuotteen hinnasta.
Yhden tuotteen tuotevakuutus voi maksaa saman verran kuin koko asunnon irtaimiston vakuuttaminen vuodeksi.
Gigantin myyjien näkökulmasta tuotevakuutukset ovat luonnollisesti upea juttu. Myyjän yhdestä myydystä vakuutuksesta saama henkilökohtainen myyntipalkkio ei ole välttämättä kovin suuri, mutta toisaalta pelolla jos millä on helppo myydä. Jokainen meistä pystyy kuvittelemaan jonkun kotona tapahtuvan tilanteen, joka voi aiheuttaa kalliin ja herkän elektroniikkalaitteen rikkoontumisen. Lapset voivat leikeissään törmätä kalliiseen taulutelevisioon, kissa voi kaataa kukkaruukun television päälle ja kesällä ukkonen voi tulla ja iskeä salaman televisioon. Eri asia on, että kuinka todennäköisiä tällaiset tapahtumat oikeasti ovat.
Gigantin vakuutusesitteissä kerrotaan, että tuotevakuutus tulee avuksi silloin, jos tuotteen takuu on umpeutunut, myyjän tuotevastuu ei ole voimassa tai jos kotivakuutus ei korvaakaan vahinkoa. Toisin päin sanottuna tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että Gigantin tuotevakuutus ei ole voimassa, jos vahinko kuuluu kotivakuutuksen piiriin. Gigantin tuotevakuutuksesta ei myöskään saa käteiskorvauksia vaan korvaus tapahtuu aina huollon tai korvaavan tuotteen muodossa. Sen, mikä on korvaava tuote päättää vakuutusehtojen mukaan Gigantti itse.
Yksittäisen kuluttajan on vakuutuksia ottaessaan lähdes mahdotonta arvioida, että milloin joku vakuutus on kannattava ottaa. Yleisimpiä vakuutuksia kuten koti- tai liikennevakuutuksia ostaessamme voimme kuitenkin luottaa jollakin tasolla siihen, että vakuutusyhtiöiden kilpailu (ja vakuutuksien kilpailuttaminen) on ajanut näiden vakuutusten vakuutusmaksujen ja korvausten suhteen järkevälle tasolle. Tuotevakuutuksien kohdalla tilanne on erilainen. Vakuutus otetaan ”hetken huumassa” myyntitilanteessa ja en ainakaan itse tunne ketään, joka olisi lähtenyt kilpailuttamaan yksittäisen tuotteen tuotevakuutusta.
Jos siis menet joulun alla ostamaan kodinelektroniikkaa kodinkonekaupasta ja varsinkin jos sinulla on jo kotivakuutus (kuten lähes kaikilla suomalaisilla on), kannattaa ehkä jättää se taulutelevision tuotevakuutus ottamatta. Gigantin ketjukoordinaattori Juhana Lamberg toteaa Kuluttaja-lehden haastattelussa: ”Ei ole myyjän tehtävä päättää, tarvitseeko asiakas vakuutusta.” Näinhän se menee. Caveat emptor.
Viimeisen viikon aikana lehdistä on voinut lukea Helsingin lumiongelmista. Viimeksi eilen Helsingissä oli sattunut alkuiltaan mennessä 45 kolaria huonon kelin vuoksi. En itse oikein ymmärtänyt näitä uutisia ennen kuin jouduin keskiviikkona autoilemaan Helsingin keskustassa. Mannerheimintie eduskuntatalon edessä oli kuin perunapelto ja tiehen oli muodostunut hyvinkin 15 senttiä syviä jäätyneen sohjon muodostamia kuoppia. Paluumatkallani toimistolle Helsingintietä pitkin jotkut takavetoiset autot liukuivat ruuhkassa jopa alamäkeen. Kaiken kaikkiaan minulla kului 6,4 kilometrin matkan taittamiseen 1 tunti ja 50 minuuttia.
Lehdistössä lumiongelmien pääsyylliseksi on mainittu, että lumelle ei ole tilaa Helsingin keskustassa. Aura-autot auraavat lumen jalkakäytäville ja jossakin vaiheessa jalkakäytävät vain ovat täynnä. Helsinki ei kuitenkaan paini lumiongelmiensa kanssa yksin ja maailmasta löytyy huomattavasti suurempia kaupunkeja, joissa sataa joka vuosi enemmän lunta ja jotka silti pystyvät tämän ongelman ratkaisemaan.
Vietin vuoden 2005 kevään vaihto-oppilaana Montréalissa, jossa 50 sentin lumikinokset ovat arkipäivää. Montréalissa on asukkaita 1,6 miljoonaa, joten kysymyksessä ei ole mikään pieni tuppukylä. Ihastelin monet kerrat sitä tapaa, jolla lumen poisto Montréalissa kotikadullani hoidettiin. Pääosassa tässä esityksessä oli iso lumilinko, joka tuntui suorastaan imevän kadun puhtaaksi. Lumilingosta lumi lensi suoraan isojen rekka-autojen lavoille. Aina kun yhden rekka-auton lava oli täynnä, tuli lingon alle välittömästi uusi perävaunullinen rekka ottamaan vastaan lisää lunta. Rekkojen avolavat oli vielä rakennettu niin, että toisella puolella lavan oli korkeampi, joten lumi ei lentänyt ohi lavasta. Yleensä samaan aikaan molempien puolien jalkakäytävillä ahersivat pienet bobcatin tyyppiset koneet, jotka kippailivat lunta kasoihin, josta kauhakuormaaja kävi sitten nostamassa ne rekkoihin. Tästä prosessista löytyy paljon videoita Youtubesta, joista ohessa yksi.
Tämä juttu ei ehkä liity suoraan henkilökohtaiseen taloudenhallintaan. Uskoisin kuitenkin, että tämä Helsingin lumiongelma ei voi tehdä kovinkaan hyvää kaupungin elinkeinoelämälle näin joulukaupan alla. Jos kuluttajat eivät pääse jouluostoksille ja työntekijät töihin, millä ne talouden rattaat sitten pyörivät? Henkilökohtaisemmalla tasolla en välittäisi tuhota autoni jousitusta, kytkintä enkä vaihteistoa ajelemalla aiemmin Mannerheimintieksi kutsuttua tankkiuraa pitkin työtapaamiseen.
Ehdotankin, että sen sijaan, että Helsingin kaupungin päättäjät käyttävät verorahoja menemällä ryyppäämään Romaniaan, kaupunki lähettäisi jonkun pienen delegaation Montréaliin tutustumaan siihen, millaisella prosessilla ja millaisilla laitteilla lumen saa pois kaduilta tehokkaasti. Huomattavasti edullisemmaksi tietenkin tulisi, jos heidät ohjaisi tähän blogikirjoitukseen katsomaan vaikka vain tuon oheisen Youtube-videon.
Linkkiä tähän juttuun saa levittää vapaasti ystäville, tuttaville, kadunmiehille ja vaikka Staran (joksi rakennusvirastoa kuulemma nykyisin kutsutaan) virkamiehille. Jos lumiongelma sillä poistuu, omasta puolestani virkamiehet saavat nauttia vaikka sixpackin kaljaa keskellä päivää Montréalissa ollessaan.
Ps. Helsingin Sanomien mukaan Helsingin keskustaa puhdistaa 12 miestä kalustoineen. CBC:n mukaan Montréalissa keskustan puhdistamiseen on varattu 3000 miestä ja 2000 konetta.
Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen etsin lähinnä erilaisia keinoja saada ostettua samat asiat halvemmalla. Onnistuinkin tässä varsin hyvin ja sain oman talouteni melkoisen hyvään tasapainoon. Kuten monilla muillakin taloudenhallintaa harrastavilla, minuakin alkoi kuitenkin jossakin vaiheessa kiinnostaa pelkän kulujen pienentämisen lisäksi myös varallisuuteni kasvattaminen. Monet ohittavat menojen karsimisvaiheen jopa kokonaan ja aloittavat säästämisen tietty rahasumma silmissään. Miljoona euroa tuntuu olevan ainakin alle kolmekymppisillä miehillä varsin suosittu tavoite.
Perinteinen tapa oman varallisuuden kasvattamiseksi on sijoittaa palkkatuloista yli jääviä rahoja osakemarkkinoille. Jotkut sijoittajat hyväksyvät sen, että osakemarkkinoiden keskituotto on noin 8 % vuodessa. Monet ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että heillä on kyky markkinoiden voittamiseen. Tämä aktiivisten sijoittajien joukko käyttää paljon aikaa ja energiaa yritysten tilinpäätösten opiskeluun, Arvopaperi-lehden foorumeilla keskusteluun ja erilaisten pörssikatsausten lukemiseen.
Itse en usko, että pystyisin saavuttamaan osakemarkkinoilla tai sijoittamisella ylipäänsä keskimääräistä suurempia tuottoja. En myöskään rakasta sijoitusriskiä. Olenkin päättänyt, että sijoitan passiivisesti ja käytän osakemarkkinoiden seuraamisen sijasta ylimääräisen energiani siihen, että pyrin kasvattamaan aktiivisesti omia tulojani.
Omien tulojen kasvattamiseen on monta tietä. Omaa palkkatasoaan voi yrittää nostaa kouluttamalla itseään lisää, vaihtamalla rahakkaampaan työpaikkaan tai ihan vain yksinkertaisesti pyytämällä pomolta lisää liksaa. Varsinaisten palkkatulojen lisäksi monet hankkivat palkkatulojen päälle lisätuloja. Näidenkin hankkimiseen löytyy satoja erilaisia keinoja kuten esimerkiksi:
oman osaamisen myyminen toiminimen kautta
tavaroiden kuten käsitöiden valmistaminen ja myyminen
marjojen, sienien tai vaikkapa palautuspullojen kerääminen
oman alan kurssien opettaminen ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa
Oma valintani tulojen kasvattamiseen on ollut yrittäjyys, jonka aloitin reilu vuosi sitten. Kerron täällä blogissa jossakin vaiheessa tarkemmin siitä, että miten minulla on tässä yrityksessäni käynyt. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin jakaa kanssanne kolme havaintoa, jotka olen viimeisen vuoden aikana tehnyt yrittäessäni kasvattaa tulojani yritystoiminnan kautta. Nämä ovat:
toisin kuin menoja karsiessa, suuria tuloja hankkiessa on hankala pärjätä yksin
suuria tuloja hankkiessa täytyy olla valmis käyttämään rahaa saadakseen rahaa
ensimmäinen vaihe talousasioiden saamisessa järjestykseen voi olla niinkin yksinkertainen kuin oman työpöydän siivoaminen
Ensimmäinen havaintoni liittyy omaan luonteeseeni. Luulen, että jos avovaimoltani kysyttäisiin kolmea vahvinta luonteenpiirrettäni hän vastaisi yhtenä kohtana, että olen melkoinen kontrollifriikki. Vihaan kaikenlaista epävarmuutta. Haluni kontrolloida asioita tulee ilmi myös siten, että en mielellään luovuta vastuuta muille. Minua ei voikaan kutsua varsinaiseksi tiimipelaajaksi.
Niin kauan kuin omista raha-asioista huolehtiminen tarkoitti minulle pelkkää menojen karsimista, ei tästä ”minä itte” -asenteesta ollut minulle (taloudellisesti) liiemmin haittaa. Päinvastoin, olin jopa ylpeä siitä kuinka paljon minä (paino sanalla minä) sain menojani karsittua. Olinkin parhaimmillani kuin joulutarinan Ebenezer Scrooge, joka jouluaattona laskee yksin rahojaan kynttilänvalossa kylmässä rahasäiliössä villaviltti päällään.
Tuottavan yritystoiminnan luominen yksin on kuitenkin lievästi sanottuna haastavaa. Yritystoiminnan alkuvaiheessa rahojen ollessa kortilla täytyy toki tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Jos ja kun yritystoiminta lähtee kasvuun, ei aika kuitenkaan riitä enää kaikkeen. Yritystoiminnan laajentaminen edellyttääkin useimmissa tapauksissa sitä, että palkkaa avukseen lisää työntekijöitä. Sen lisäksi, että tässä menettää osan kontrollista (kukaan ei osaa lukea ajatuksiani tai tehdä juuri niin kuin olen ajatellut), tarkoittaa tämä myös sitä, että osa niistä rahoista, jotka tulivat aiemmin kokonaisuudessaan itselleeni meneekin nyt muiden ihmisten palkkoihin.
Sen lisäksi, että oma aika ei riitä kaikkeen ei yrittäjältä myöskään yleensä löydy tarpeeksi pääomaa (rahaa) yritystoiminnan käynnistämistä varten. Tällöin rahaa täytyy hankkia muualta. Jotkut onnistuvat houkuttelemaan sukulaisensa sijoittajiksi, mutta monilla aloittavilla yrittäjillä on edessä pankkilainan hakeminen. Startup-yrityksissä voi kyseeseen tulla myös kiinnostuneiden enkeli- tai pääomasijoittajien löytäminen. Kumman tahansa vaihtoehdon valitsee, on osa kontrollista ja tulovirroista annettava pois ulkopuoliselle taholle.
Kuten tästä alustuksesta voi päätellä, en ole itse ottanut yritystoimintaani mukaan sijoittajia. En myöskään ottanut pankkilainaa yritystoimintani käynnistämistä varten vaan luotin siihen, että pärjään niin sanotulla tulorahoituksella. Olen kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että laajentaakseni yritystoimintaani minun pitäisi tehdä muutamia isompia investointeja. Työntekijänä toimiessa investointipäätösten tekeminen oli helppoa. Jos tarvitsimme jossakin projektissa jonkun ohjelmistolisenssin, tilasimme sen. Yrittäjänä jokainen käyttämäni euro on kuitenkin pois omalta pankkitililtäni ja minun pitää olla mahdollisimman varma siitä, että tulen saamaan sen jossakin vaiheessa takaisin korkojen kera. Tämä on sinänsä päivänselvä asia, mutta silti käytännössä kovin hankala.
Viimeinen havaintoni on kahteen ensimmäiseen verrattuna paljon käytännönläheisempi ja liittyy kuitteihin. Yrittäjälle kuitit ovat hyvin arvokkaita. Kuitit syntyvät menoista, menot vähentävät voittoja ja mitä vähemmän voittoa yritys tekee, sitä vähemmän sen täytyy maksaa veroja. Jokainen hukkunut kuitti on yrittäjälle hukkunutta rahaa. En aiemmin aivan ymmärtänyt, että miksi niin monet amerikkalaiset henkilökohtaisen taloudenhallinnan oppaat lähtevät liikkeelle raha-asioiden sijasta oman asunnon ja työtilan laittamisesta järjestykseen. Enpä ihmettele enää. Käytännön esimerkkinä yleisen siisteyden ja järjestyksen merkityksestä voisi olla vaikkapa se, että sain kotiini perintäyritykseltä noin viikko sitten karhukirjeen laskusta, jota en ollut mielestäni ikinä nähnyt. Aloin etsiä tuota alkuperäistä laskua, mutta en sitä parin tunnin asunnon mylläämisenkään jälkeen löytänyt. Lopulta selvisi, että kysymyksessä oli laskun lähettäneen yrityksen oma virhe. Jos paperini olisivat olleet paremmassa järjestyksessä olisin voinut kiistää karhukirjeen ponnekkaasti samantien.
Olen jo tehnyt jonkin verran näiden asioiden eteen viimeisen vuoden aikana, mutta paljon on vielä tehtävää. Hulluinta tässä on, että en voi mitenkään tietää, että ovatko nämä asiat oikeasti tärkeitä vai koenko ne vain itse sellaisiksi. Esimerkiksi luottamuksella on yritystoiminnassa sijansa, mutta monissa tapauksissa täytyy oma selusta suojata tekemällä hyviä ja selkeitä sopimuksia. Piheyteni hyvänä puolena taas on ollut, että yritystoimintani on ollut alusta lähtien kannattavaa.
Kuten sijoitustoiminnassa, myös yritystoiminnassa isot riskit ja isot tuotot kulkevat kuitenkin yleensä käsi kädessä. Yritänkin ensi vuonna uskaltaa kokeilla jotakin, jota voisi kuvailla tarkan harkinnan jälkeen tehdyiksi isommiksi investoinneinniksi vastuuta ja tuottoa muille jakaen pitämällä samalla huolta siitä, että velvoitteet yhteiskuntaa ja muita sidosryhmiä kohtaan tulevat hoidetuiksi nohevasti.
Käytännön ensimmäisenä askeleena yritän koota tänään Ikeasta ostamani mappihyllyt. Saa ainakin nuo maksetut ja maksamattomat laskut pois lattialta pyörimästä.
