Kuukausi: tammikuu 2012

Makasin maanantain ja tiistain välisenä yönä puoli yhden aikaan kuumeisena sängyssä tavoitteenani mitata kuumeeni perinteisellä elohopeaa sisältävällä mittarilla. Flunssainen kun olin, onnistuin jotenkin sähläämään ja mittari osui sitä ravistaessani sylissäni olleen tarjottimen kulmaan.

Lopputulos oli, että kuumemittarin elohopeaa oli pienen pieninä pisaroina villapaidallani, hölkkähousuillani, vuoteeessa, yöpöytänä käyttämälläni rottinkirahilla, kannettavan tietokoneeni päällä, kirjojeni päällä sekä oikeastaan jokaisen mahdollisen esineen päällä kahden metrin säteellä.

Opin seuraavan kahden päivän aikana kolme asiaa:

1. Jos olet rikkonut elohopeaa sisältävän kuumemittarin, älä ikinä yritä siivota kuumemittarin elohopeaa pölynimurilla.
2. Suomalaisten ja amerikkalaisten ohjeet rikkoutuneen kuumemittarin elohopean siivoamiseksi ovat kuin eri planeetalta.
3. Jos vielä mittaat kuumettasi perinteisellä kuumemittarilla, vie se apteekkiin ja osta tilalle myrkytön kuumemittari kuudella eurolla.

Mutta tarina jatkuu…

Ennen kuin ehdin edes asiaa ajatella, avovaimoni oli jo soittanut myrkytystietokeskukseen ja kysynyt, että miten tuon elohopean kanssa pitäisi toimia. En kuullut mitä he avovaimolleni sanoivat, mutta kovin kauaa puhelu ei kestänyt. Heitä kiinnosti lähinnä, että olenko niellyt elohopeaa sekä missä asun ja he halusivat vakuuttaa, että nielty elohopea ei ole vaarallista.

Otin päällimmäiset vaatteeni pois ja pyysin avovaimoani viemään vuodevaatteet paketissa ulos. Tämän jälkeen aloin aluksi lattialta näkemääni elohopeaa kuumemittarin kotelon sisään. Elohopea tuntuu olevan siitä jännä aine, että helpoin tapa kerätä elohopeaa oli elohopealla. Pienen elohopeapallon koskiessa isompaan näistä tuli vielä isompi pallo, joka liikkui lattialla melkoista vauhtia. Hetken aikaa homma oli ihan hauskaa ja muistutti lähinnä Katamari Damacy -tietokonepeliä.

Olin kuitenkin kuumeinen, väsynyt ja tässä vaiheessa jo kohtuullisen ärtynyt, joten noin puolen tunnin jälkeen nappasin pölynimurin ja imuroin lattialle jääneet elohopeat talteen. Virhe!

Opin myöhemmin, että oikeastaan ainoa tapa saada kuumemittarin elohopeasta vaarallista on imuroida sitä. Elohopea ilmeisesti menee heittämällä läpi pölynimurin pölypussista hajoten matkalle pieniksi hitusiksi, tästä edelleen pölynimurin lämpimän moottorin läpi ja lopulta elohopeahöyrynä huoneilmaan. Tämä höyry on sitä vaarallista tavaraa, ei nestemäinen elohopea. Esimerkiksi elohopean syöminen olisi ollut (hämmentävää kyllä) ilmeisesti paljon vaarattomampaa kuin elohopean imurointi.

Suomalaiset ohjeet kuumemittarin elohopeasta

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ohjeet kuumemittarin elohopeasta ovat seuraavat:

Nykyisin elohopea on korvattu vaarattomalla metalliseoksella. Vain vanhoissa kuumemittareissa on elohopeaa.

Kuumemittarin elohopea on metallista elohopeaa, joka ei juurikaan imeydy nieltynä eikä iholta. Hoitotoimenpiteitä ei tarvita. Kuumemittarin elohopea höyrystyy muutaman vuorokauden kuluessa huoneilmaan, jolloin se voi hengitettynä imeytyä. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei myrkytysvaaraa yleensä ole.

Toimita rikkoutuneen kuumemittarin elohopea tiiviissä astiassa apteekkiin ongelmajätteenä. Siivouksessa voi käyttää esim. harjaa ja rikkalapiota (imurointia ei suositella, koska se voi lisätä elohopean höyrystymistä).

”Eihän kuumemittareissa ole käytetty elohopeaa kymmeniin vuosiin”

Monilla muillakin suomalaisilla sivuilla sanotaan, että kuumemittarien sisällä ei olisi enää elohopeaa.

Voin kuitenkin vakuuttaa viimeisen parin päivän kokemuksiini perustuen, että suurimmassa osassa perinteisiä kuumemittareita on ihan sitä itseään eli elohopeaa, oli mittari kuinka uusi tahansa. Oma mittarini on pari vuotta sitten paikalliselta lääkäriasemalta saatu yrityslahja. Apteekin mukaan mittarini sisälsi elohopeaa.

Ilmeisesti ainoastaan saksalaisen Gerathermin valmistamissa mittareissa on sisällä galinstan-nimistä vaaratonta ainetta. Galinstanin tunnistaa ilmeisesti siitä, että mittarin hajotessa galinstan tahraa paikkoja eikä lattialle päästessään vieri ilman kitkaa hirveällä vauhdilla elohopan tavoin. Lisäksi näissä mittareissa lukee yleensä kyljessä ”ei elohopeaa” tai ”no quicksilver” tai ”ohne quecksilber”.

Pahimmat virheet rikkoutuneen kuumemittarin siivoamisessa

Elohopean siivoaminen kovalta lattialta oli kohtuullisen helppoa, mutta oma ongelmani oli, että mitä näille elohopeaa saaneille vaatteille, vuodevaatteille ja tavaroille pitäisi tehdä. Tältä osin Internetistä löytyvät USA:n ja Suomen viranomaisten ohjeet eroavat toisistaan suuresti.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ympäristöministeriö (Environmental Protection Agency) listaa seuraavat asiat, joita ei tulisi ikinä tehdä elohopean kanssa:

• Älä ikinä käytä pölynimuria elohopean siivoamiseen. Pölynimuri laittaa elohopean ilmaan ja lisää altistumista.
• Älä ikinä käytä harjaa elohopean siivoamiseen. Harja hajottaa elohopean pienemmiksi pisaroiksi ja levittää niitä.
• Älä ikinä kaada elohopeaa viemäriin.
• Älä ikinä pese vaatteita tai muita tavaroita, jotka ovat joutuneet suoraan kosketukseen elohopean kanssa pesukoneessa, koska elohopea voi saastuttaa pesukoneen ja / tai saastuttaa jäteveden. Vaatteet, jotka ovat joutuneet suoraan kosketukseen elohopean kanssa tulisi hävittää. ”Suoralla kosketuksella” tarkoitamme, että elohopeaa oli tai on tippunut suoraan vaatteille, esimerkiksi jos hajotat elohopeaa sisältävän kuumemittarin ja elohopeahelmiä tuli suoraan kosketukseen vaatteidesi kanssa.
• Älä ikinä kävele ympäriinsä kengillä, jotka ovat ehkä saastuneet elohopealla. Myös saastuneet vaatteet voivat levittää elohopeaa.

Näistä kohdista tuo neljäs pätee suoraan tilanteeseeni, sillä sain suurimman osan kuumemittarin elohopeasta vaatteilleni.

Soitin tästä nimenomaisesta asiasta vielä itse myrkytystietokeskukseen sekä vakuutusyhtiööni tänään ja molemmat sanoivat, että vaatteet ja vuodevaatteet tulee ravistaa ulkona, mutta ne ovat tämän jälkeen taas valmiita käytettäväksi. Ero ohjeistuksissa on siis huikea.

Amerikkalaiset ohjeet rikkoutuneen kuumemittarin elohopean siivoamiseksi

EPA:n sivuilla on lisäksi seuraavat ohjeet tilanteeseen, jossa elohopeaa sisältävä kuumemittari on rikkoutunut:

• Katso, että kaikki poistuvat paikalta, johon kuumemittari rikkoutui. Älä annan kenenkään kävellä elohopean läpi matkallaan ulos. Huolehdi, että kotieläimet on poistettu alueelta. Avaa kaikki ikkunat ja ovet ulos, sulje kaikki ovat muihin osiin asuntoa.
• ÄLÄ ANNA lasten auttaa siivoamisessa.
• Elohopea on helppo siivota seuraavilta pinnoilta: puu, muovimatto, kaakeli tai vastaava sileä pinta.
• Mikäli elohopeaa tippuu matolle, verhoille, verhoilulle tai vastaaville imeville pinnoille, nämä saastuneet esineet tulisi hävittää oheisten ohjeiden mukaisen. Leikkaa ja poista kokolattiamatosta vain saastunut osuus hävittämistä varten.

Rikkoutuneen elohopeakuumemittarin hävittämiseksi vaadittavat tavarat:

• 4-5 suljettavaa muovipussia (ziplock)
• 2-6 millimetriä paksuja roskapusseja
• kumi-, nitriili- tai lateksihansikkaat
• paperipyyhkeitä
• pahvia tai ikkunalasta
• pipetti
• ilmastointiteippiä tai parranajovaahtoa ja pieni pensseli
• taskulamppi
• rikkijauhetta (vaihtoehtoinen)

Ohjeet:

1. Laita päälle kumi-, nitriili- tai lateksihansikkaat
2. Poimi huolellisesti talteen särkyneet lasinpalaset ja poimi ne huolellisesti. Laita ne paperipyyhkeen päälle. Taita paperipyyhe ja laita se suljettavaan muovipussiin. Laita muovipussi talteen ja nimeä se oman terveysviranomaisen tai palo- ja pelastuslaitoksen ohjeiden mukaisesti.
3. Paikanna näkyvät elohopeahelmet. Käytä tipettiä tai pahvinpalasta niiden keräämiseen. Tee hitaita, pyyhkiviä liikkeitä estääksesi elohopeaa karkaamasta. Ota taskulamppu ja pidä sitä loivassa kulmassa lattiaan nähden pimennetyssä huoneessa ja etsi kiiltäviä elohopeahelmiä, jotka voivat olla kiinni pinnoissa tai pienissä pintojen raoissa. Huomio: Elohopea voi liikkua yllättävän pitkälle kovilla ja tasaisilla pinnoilla, joten tutki koko huone ”etsiessäsi”.
4. Käytä pipettiä kerätäksesi tai kaivaaksesi elohopeahelmet esiin. Purista elohopea pipetin sisältä hitaasti ja huolellisesti kostealle paperipyyhkeelle. Laita paperipyyhe suljettavaan muovipussiin ja varmista, että pussi on kiinni. Nimeä pussi oman terveysviranomaisen tai palo- ja pelastuslaitoksen ohjeiden mukaisesti.
5. Kun olet ottanut talteen isommat helmimäiset elohopeatipat, laita parranajovaahtoa pienen pensselin päähän ja ”taputtele” hellästi alue noukkiaksesi hankalammin havaittavat elohopeatipat. Käytä vaihtoehtoisesti ilmastointiteippiä hankalasti nähtävien helmien keräämiseen. Laita pensseli ja ilmastointiteippi lopuksi suljettavaan muovipussiin ja varmista, että pussi on kiinni. Nimeä pussi oman terveysviranomaisen tai palo- ja pelastuslaitoksen ohjeiden mukaisesti.
6. Vaihtoehtoinen vaihe: Vaihtoehtoisesti voit käyttää rikkijauhetta niin elohopeapisaroiden imeyttämiseksi, joita ei voi havaita silmin. Rikki toimii kahdella tavalla: (1) Se tekee elohopeasta helpommin havaittavaa, sillä jauheen väri voi vaihtua keltaisesta ruskeaksi ja (2) se sitoo elohopean itseensä nin, että se on helpompi poistaa ja se ehkäisee puuttuvan elohopean höyrystymistä. Mistä rikkiä saa? Rikkiä voi olla saatavilla elohopeapäästöjen puhdistamiseen tarkoitetuissa sarjoissa. Näitä voi ostaa laboratorioista, kemiantarvikeliikkeistä sekä yrityksiltä, jotka toimittavat tuotteita vaarallisten materiaalisen torjumiseen. Huomio: Jauhemainen rikki voi värjätä vaatteet tummaksi. Jos käytät rikkijauehtta, älä hengitä jauhetta sisään sillä se voi olla lievästi myrkyllistä. Lue ja ymmärrä lisäksi tuoteselosteet ennen käyttöä.
7. Jos haluat käyttää tätä vaihtoehtoa, sinun voit ehkä hakuta pyytää apua palveluntarjoajalta, jolla on välineistöä elohopeahöyryjen seuraamiseksi. Pyydä apua paikallisesti ympäristö- tai terveysviranomaiselta kysyäksesi paikallisista palveluntarjoajista. Laita kaikki puhdistamiseen käyttämäsi materiaalit hansikkaat mukaan lukien roskapussiin. Laita kaikki löytämäsi elohopeapisarat ja esineet roskapussiin. Varmista, että roskapussi on kiinni. Nimeä pussi oman terveysviranomaisen tai palo- ja pelastuslaitoksen ohjeiden mukaisesti.
8. Ota yhteyttä paikalliseen terveysviranomaiseen, jätteiden käsittely-yhtiöön tai palo- ja pelastuslaitokseen ja selvitä heiltä, että miten nämä roskapussit tulee hävittää.
9. Muista pitää alue hyvin tuuletettuna ulos (esim. ikkunat auki ja ulkoikkunoiden tuulettimet päällä) ainakin 24 tunnin ajan onnistuneen puhdistuksen jälkeen. Pidä lemmikkieläimet ja lapset poissa alueelta. Jos havaitset sairastumista, hanki välittömästi lääketieteellistä apua.

Suositus: Jos talossa on pieniä lapsia tai raskaana olevia naisia, pyydä lisäneuvoja paikalliselta ympäristöviranomaiselta.

Entä jos ohjeista huolimatta ehdin imuroimaan elohopeaa?

Minnesotan ympäristöviranomaiset ovat lisäksi antaneet neuvoja tilanteeseen, jossa olet jo yrittänyt puhdistaa elohopeaa pölynimurilla:

Jos pölynimurisi käyttää pölypusseja: Pidä pölynimuria käynnissä ulkona yli tunnin siten, että sisällä on sama pussi, jolla yritit imuroida elohopeaa. Vaihda tämän jälkeen pölypussi. Laita elohopeaa sisältävä pölypussi muovipussin sisään, sulje muovipussi ja laita tämä muovipussi toisen muovipussin sisään ja sulje myös tämä toinen muovipussi. Kirjoita pussin päälle Elohopeajätettä: Haitallista.

Jos pölynimurisi ei käytä pölypusseja, pidä pölynimuria päällä ulkona yli tunnin ajan. Siirrä tämän jälkeen huolellisesti kaikki jätteet pölynimurista muivipussiin ja pakkaa se toiseen muovipussiin ja nimeä samoin kuin edellä.

Minnesotan ympäristöviranomaiset suosittelevat myös tuulettamaan tilaa, jossa kuumemittari hajosi kahden vuorokauden ajan pitämällä huoneen ulko-ovia ja ikkunoita auki sekä jos mahdollista, käyttämällä tuulettimia, jotka puhaltavat saastuneen ilman ulos.

Entä jos on talvi ja ulkona on kylmä?

Mikäli kuumemittari hajosi talvi-aikaan, suosituksena on sulkea huone sulkemalla ovi ja tiivistämällä oven alla oleva rako. Tämän jälkeen huoneen ikkuna tulisi avata ja pitää huoneessa päällä tuuletinta muutaman päivän ajan.

Entä jos en halua heittää kallista sohvaani roskiin?

Suomalaisten ja amerikkalaisten viranomaisten ohjeissa oli vielä yksi merkittävä ero. Minnesotan ympäristöviranomaisilla on myös suositus tilanteeseen, jossa elohopeaa on mennyt ison tai arvokkaan esineen päälle kuten sohvalle, itämäiselle matolle tai perheen perintöviltille.

Tässä tilanteessa esinettä ei tarvitse hävittää, mikäli tätä ohjetta noudatetaan:

• Puhdista esinettä mahdollisimman paljon käyttäen samoja tekniikoita kuin ohjeessa elohopean poistamiseksi matolta.
• Vie saastunut esine pois kotoa ja säilytä sitä miehittämättömässä, lämpimässä, tuuletetussa tilassa useiden kuukausien ajan, jotta elohopea haihtuu siitä pois. Älä säilytä esinettä taloon kytketyssä autotallissa.
• Palkkaa ympäristölaboratorio testaamaan esine ja varmistamaan, että kaikki elohopea on haihtunut pois.

Tämä ohje on kuin eri planeetalta verrattuna myrkytystietokeskuksen ohjeeseen, jonka mukaan esineiden harjaaminen ulkona ja vaatteiden ravistaminen riittää.

Näin suuri ero on siis suomalaisten ja amerikkalaisten viranomaisten ohjeissa. Toivon, että tästä oli jollekin apua, joka teki samat hölmöt virheet kuin minäkin.

Tiivistettynä Suomessa virallinen viisaus kuitenkin on, että kuumemittarissa on elohopeaa niin pieni määrä, että edes sen syöminen tai koko kuumemittarin sisältämän elohopeamäärän höyrystyminen huoneilmaan ei anna aihetta huoleen.

Suomalaisen vakuutusyhtiön näkemys

Vakuutusyhtiöni Pohjola ilmoitti, että koska suomalaisten viranomaisten suositusten mukaan elohopeakuumemittarin hajoaminen ei aiheuta terveydellisiä riskejä edes vaatteille hajottuaan, he eivät korvaa mitään tähän liittyviä vahinkoja tai esimerkiksi roskiin heitettyjä vaatteita.

Säästämisnäkökulmasta mielenkiintoinen kysymys onkin, että ylireagoinko jos heitän amerikkalaisten ohjeiden mukaisesti päällä olleet vaatteeni roskiin, puhdistan pölynimurini ja laitan saastuneet tavarat säilytykseen lämpimään ulkovarastoon muutamaksi kuukaudeksi. Sattuneesta syystä olen tällä hetkellä taipuvainen enemmin ylireagoimaan kuin riskeeraamaan, että asuntomme huoneilmaan syntyy pieniäkään määriä elohopeahöyryä.

Otan mielelläni vastaan kommenttejanne ja ajatuksianne. Ovatko suomalaisten viranomaisten ohjeet ajan tasalla, ovatko amerikkalaiset tässäkin asiassa edellä suomalaisia vai ovatko amerikkalaisten ohjeet kokonaisuudessaan amerikkalaisille tyypillistä hätävarjelun liioittelua?

Ps. Jos mittaatte vielä kotonanne kuumetta elohopeamittarilla, tuollainen myrkytön Gerathermin kuumemittari maksaa apteekista riippuen n. 6-7 euroa.

Pss. Opin tämän prosessin aikana lisäksi, että myös energiansäästölampuissa on elohopeaa, vieläpä vaarallisena höyrymuodossa. Tästä syystä amerikkalaiset eivät suosittele energiansäästölamppuja käytettäväksi lastenhuoneissa.

Markkinatalous on onnistunut erinomaisesti tehtävässään hävittää säästäväisyyden ihanne yhteiskunnastamme. Ja mikä olisikaan tärkeämpää kasvu- ja velkavetoiselle talousjärjestelmällemme kuin saada raha liikkumaan niin vuolaana kuin vain suinkin. Harva hyve onkaan yhtä epäsuosittu kuin pihiys. Säästäväisyys arvona kuuluu samaan surulliseen kategoriaan seksuaalisen saamattomuuden kanssa. Olet rajoittunut, jos olet nuuka, ja jos et jaa vastaavaa kuluttamisen kokemusta muiden kanssa. Ja toki itara ihminen voi olla myös tämän ominaisuutensa vuoksi ikävä.  Nuuka saa olla, muttei nulju, tapasi serkkuni sanoa.

Säästäväisen ihmisen näkökulmasta ympäristömme tuntuukin olevan suorastaan salaliitossa meitä vastaan. Liikkuessamme kaupungilla, mielikuvamme täytetään tyyten kaikenkarvaisen puutteen kokemuksella. Emme ole vielä sitä emmekä tätä, koska tämän talven uutuus on se ja tuo.

Sukulaisilta ja kaveripiiristäkään ei välttämättä saa tukea säästäväisyydelle. Päinvastoin, koska kilpailussa heidän kanssaan pitää pärjätä, ei halpaa mutta hyvin toimivaa autonrämää meinaa kehdata tuoda visiitille, eikä kaverille meinaa kehdata sanoa, että voi pahuksen laskutaidoton myyjä ottikin tarjousjauhelihasta täyden hinnan. Ja lapsetkin joutuvat tahtomattaan tähän samaan aikuisten kilpailuun kavereidensa kautta.

Ja koska kuluttamisessa on kyse kauppiaiden eloonjäämisestä, on ymmärrettävää, etteivät he tietenkään sahaa omaa oksaansa. Kauppiaat ja mainosihmiset voivat kuitenkin kehitellä esim. säästäväisyyden kaltaisia tuotteita, jolloin ihmiset eivät koe kerskakuluttavansa, vaan tekevänsä itse asiassa jotain hyvää. Tätä tarkoitusta varten on olemassa ympäristötuotteet.

Ympäristöstä onkin hyvä olla huolissaan, kunhan vain ostaa jotain. Ja vaikka ympäristöhuolet ovat olleet länsimaissa main streamia jo parikymmentä vuotta, ei pihiydellä voi tehostaa itseään ollenkaan siinä määrin kuin ympäristötietoisuudella. Mikä puolestaan kertoo paljon markkinointikoneiston viherpesuideologian onnistumisesta.

Se pihi ihminen. Mitä hyötyä siitä ja sen säästämistä rahoista on? Nuuka on vain rasittava, koska sen omaisuushan voi olla ties miten suuri. Kuka meistä itsensä pikavipeillä alkoholisoivista kestäisi sen kitupiikin kurinalaisuutta ja ökyomaisuutta.

Ainoat tahot jotka yhteiskunnassamme puhuvat säästämisestä, ovat tietenkin ne, jotka haluavat hyötyä rahoistamme, eli pankit. Ihme, etteivät pankit houkuttele meitä pitämään enemmänkin tilillämme rahaa, jolla voisivat rikastua. Rahasto- ja eläkesäästämistä pankkineidit tyrkyttävät asiakkailleen alvariinsa omien bonusten toivossa, ja kyllä pankkien hallinnointipalkkioilla kelpaa.

Mutta toki myös kauppiaatkin ovat välillä kiinnostuneet säästäväisyydestämme. Ne ovat kiinnostuneita säästäväisyydestämme aina alennusmyynneissä, kun niiden pitää päästä eroon vanhoista varastoista. Ne ovat kiinnostuneet nuukuudestamme sisäänheittotuotteidensa kautta saadakseen myytyä meille paljon muuta tavaraa ohessa.

Summa summarum. Kasvuvetoinen talousjärjestelmämme varmasti romahtaisi jos säästäväisyyden ihanne alkaisi saada laajaa kiinnostusta. Rahan pitää liikkua, ja siksi on tärkeää, että mielikuvat ovat dynaamisia. ”Kerran sitä vaan eletään”- tyyppiset ajatukset varmasti masinoivat monia asiakkaiden ostopäätöksiä kun pitäisi saada omaan lässähtäneeseen olemukseen jotain vipinää. Ei ehkä sittenkään ole hyvä, että säätäväisyyden trendi leviävää liian laajalti yhteiskuntaamme. Tämähän voisi romahduttaa markkinatalouden. Onkin kenties hyvä että säästäväisyys pysyy pienemmän piirin salaisuutena, ja onkin itse asiassa hyvä, jos kasvua alati janoavan taloutemme maksavat juuri ne, jotka nauttivat suruttomasta kulutuksesta eniten.

Tämän vieraskynäkirjoituksen on kirjoittanut Turun seudun musiikkiopiston sivuille juttujakin kirjoittava Tarmo Riutta. 

 

Syöminen yhdistää ihmisiä. Rentoudumme tutussa puuhassa ja siksi tutustumista hidastavat suojamuurit katoavat. Koska illastaminen yhdessä on niin mukavaa ja helposti toteutettavaa puuhaa, on sääli, että Suomessa ei ole tapana järjestää juurikaan illallisia. Esimerkiksi USA:n tutustumisen ykkösnimi Keith Ferrazzi on järjestänyt kuukausittaisen torstai-illallisen jo kymmeniä vuosia.

Tässä kirjoituksessa jaan sinulle vinkkejä illalliskutsujen järjestämiseen pienellä rahalla ja huipputunnelmalla. Tarkemmat aiheet ovat tila, vieraat, ruoka ja ohjelma.

 

Tila:

Illan suunnittelu on paljon tärkeämpää kuin tilan laatu. Hauskan illallisen voi viettää vaikka yksiön sohvalla paperilautaset sylissä. Jo pelkkä kynttilä koristeena luo juhlan tuntua, ja ylimääräisiä kynttilöitä tuntuu jokaiselta löytyvän kaapista joulun jälkeen.

Puheenaiheita iltaan voit viritellä kertomalla etukäteen illan teeman vieraille. Tulosta teemaan sopivia kuvia seinille netistä ja käytä vaikka jonkin matkan tai harrastuksen esineistöä tilan koristeluun. Esimerkiksi Mexico-iltaan voit käyttää koristeena matkamuistoja ja kiinnittää seinille kuvia kaikesta aiheeseen liittyvästä. Keskustelu ajautuu helposti osallistujien matkakokemuksiin ja chihuahuan kuvan kautta koirajuttuihin.

Moni on innokas järjestämään kutsuja, mutta ei halua arvostelun tai siivouksen pelossa vieraita kotiinsa. Hyödynnä tätä pyytämällä joku vieraista järjestämään tilaisuutta kanssasi. Itse ehdotan välillä jollekin porukalle illallista, jonka minä järjestän ja kaikki maksavat osallistumismaksua 10-25 euroa. Hinta on pieni verrattuna vastaavaan iltaan ravintolassa tai yksin järjestettynä, mutta kotona monelle hengelle samaan aikaan järjestäessä se kattaa kulut.

 

Vieraat:

Hyvä määrä vieraita on 6-10, joten heitä kannattaa kutsua noin 8-12 (osa on jo sopinut muuta menoa tai ei jostakin syystä pääse paikalle). Vieraista suurimman osan kannattaa tuntea toisensa etukäteen. Mikäli kaikki ovat eri porukoista, on sujuva keskustelu yleensä työn takana. Vieraat kannattaa kutsua tilaisuuteen ainakin kuukausi etukäteen. Koska vieraita on vain kourallinen, suosittelen kutsumaan heidät henkilökohtaisilla viesteillä. Lähetä vielä pari päivää ennen kutsuja muistutusviestit, jotta vältyt vieraskadolta ja liian ruuan varaamiselta.

Älä istuta pariskuntia vastakkain tai vierekkäin, jotta keskustelua syntyy enemmän. Voit laittaa pöytään nimikortit varustettuna vaikka hauskoilla kuvilla tai keskustelua herättävillä lauseilla.

 

Ruoka:

Syömme suurin osa melko harvoin monen ruokalajin illallisen, joten sellainen on mielestäni mukavan erikoista tarjoilla. Omia suosikkejani tarjottaviksi ovat alkupalaksi täytetyt ruischipsit tai kasvikset dipillä, pääruuaksi riisiä tai makaronia jauheliha- tai kanakastikkeella, salaattia sekä jälkiruuaksi mudcake tai keksejä ja jäätelöä. Tällainen menu kelpaa siististi tarjoiltuna vieraalle kuin vieraalle ja on hinnaltaan alle 10 euroa henkilöltä, ilman juomia. Pikaruokaravintolan kanasalaatti maksaa jo suunnilleen saman verran.

Virvoitusjuomat isoissa pulloissa eivät kasvata kustannuksia paljoa. Jos ideana on tarjoilla alkoholia, kannattaa laskea huolellisesti budjettiin jokaiselle vähintään sopivasti juotavaa. Viiniksi kelpaa edullisin suosikkisi, koska harva tulee illalliselle viinejä vertailemaan ja joka hintaluokasta löytyy hyvin juotavia viinejä. Usein illalliselle on tapana tuoda isännälle viinipullo, joten voit sopia viininostosta vieraiden kanssa.

 

Ohjelma:

Hyvin suunniteltu ohjelma on lähes huomaamaton, mutta tekee illasta upean. Kattaus, ruoka ja puitteet eivät vaikuta illan hauskuuteen ollenkaan niin paljoa kuin ohjelman suunnittelu. Tärkeintä on, että isännällä näyttää olevan hauskaa. Jos juhlien järjestäjä ei ole ajoissa valmis tai hän stressaa koko ajan tarjoilusta, on vieraiden hankala pitää hauskaa. Hyvä idea on pyytää vaikka joku sisaruksista tai parhaista kavereista auttamaan tarjoilussa, jotta voi itse keskittyä vieraiden viihdyttämiseen ja hauskanpitoon.

Vieraat tulevat usein paikalle noin puoli tuntia virallisen alkamisajan jälkeen. Heti kun vieras saapuu, ojenna hänelle tervetuliaismalja virvoitusjuomaa, boolia tai kuohuviiniä. Tämä tuo iltaan juhlan tuntua ja on mukavaa oheistekemistä aluksi. Kannattaa sopia, että parhaat kaverisi tulevat hieman muita aikaisemmin, jottei kenelläkään tule kiusaantunut olo saapuessaan ennen muita. Muista valmistella etukäteen taustamusiikkia koko illaksi.

Kun istuudutte pöytään, kannattaa alkuun ottaa esittelykierros. Ei haittaa, vaikka monet olisivatkin jo esittäytyneet toisilleen. Mielestäni hauska tapa suorittaa esittelyt on tutustuttaa ihmiset toisiinsa ensin pareittain, ja sen jälkeen he kertovat jotkut sovitut asiat paristaan koko ryhmälle. Huolehdi isäntänä, että kaikki saavat koko ajan riittävästi ruokaa ja juomaa. Herättele keskustelua, jos hiljaisia hetkiä esiintyy. Hyviä tapoja tähän ovat ihmisten yhteisten kiinnostuksen kohteiden esiin tuominen tai jokin kysymys aiheesta, josta keskusteluun kaikki voivat osallistua, kuten suosikkiyhtyeet tai unelma-asunnot.

Illan loppupuolella on täsmäiskun aika. Ennen kuin kukaan ehtii miettiä huomisaamun ohjelmaa tai kotiin lähtöä, tarjoile heille ohjelmanumero jälkiruuan kanssa. Tämä voi olla esimerkiksi runo, musiikkiesitys, improvisaatioharjoitus tai tietovisa. Kaikki rakastavat hauskaa showta. Heittäydy isännän rooliisi ja tarjoa pieni piristävä ohjelmanumero, joka parhaassa tapauksessa liittyy jotenkin osallistujiin. Voit myös kutsua muutaman vieraan vain jälkiruualle ja istumaan iltaa. He herättävät saapuessaan keskustelun uuteen eloon.

 

Upeita illallisia!

 

Karla Nieminen Jäänmurtajat Oy:stä haluaa kertoa ihmisille, miten elämästä voi nauttia entistä enemmän treenaamalla ihmissuhdetaitoja entistä paremmiksi. Hänen bloginsa löytyy osoitteesta http://jaanmurtajat.blogspot.com

Pyry kirjoitti pari päivää sitten säästämisen näkökulmasta hyödyllisistä uudenvuodenlupauksista. Minäkin olen tässä miettinyt erilaisia uudenvuodenlupauksia.

Kymmenen yleisintä uudenvuodenlupausta taitavat olla satunnaisessa järjestyksessä seuraavat:

1. Lopeta tupakointi
2. Laihduta
3. Liiku enemmän
4. Vietä enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa
5. Lopeta juominen
6. Maksa velat pois
7. Laita asunto järjestykseen
8. Auta muita
9. Opettele jotakin uutta
10. Tee budjetti ja pysy siinä

Kuten Pyry jo mainitsikin, aika moni näistä lupauksista on hyödyllisiä säästämisen näkökulmasta.

Ainakin minulle käy kuitenkin usein niin, että jos teen jotain isoja lupauksia enkä saa pysyttyä niissä täydellisesti, minulle tulee retkahduksestani vain paha mieli ja unohdan mieluiten koko lupauksen.

Näin säästämisen näkökulmasta voisin antaa sellaisen vinkin, että jos haluat laihtua tai alkaa liikkumaan enemmän, ei pitkään kuntosalisopimukseen tai johonkin laihdutustuotetilaukseen sitoutuminen ole välttämättä hyvä ajatus.

Varsinkin kuntosaliyrittäjät tietävät nimittäin varsin hyvin, että ihmisten on hankala lopettaa sellaisia tilauksia, joiden lopettaminen tarkoittaisi samalla sitä, että ihmisten pitää myöntää itselleen, että he ovat epäonnistuneet.

Jos siis haluat aloittaa vaikkapa kuntosalilla käymisen, aloita ihmeessä ihan kertakorteilla tai vaikkapa 10 kerran kortilla. Mikään ei estä ostamasta sitä kuukausi- tai vuosijäsenyyttä vaikkapa kahden kuukauden jälkeen jos homma tuntuu vielä mielekkäältä.

Minkälaisia lupauksia olet itse tehnyt? Oletko joskus onnistunut pitämään jonkun lupauksesi? Miten onnistuit siinä? Heittäkääpä kommentteja.