Kävin äsken opiskelijaravintolassa hakemassa itselleni kupin teetä enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa samalla myös herkullisen näköisen munkkirinkilän. Tein näin vaikka minulla ei oikeastaan ollut nälkä.
Olen tehnyt näitä herkkujen heräteostoksia taas enemmän selkäni alettua vihoittelemaan oikein kunnolla pari kuukautta sitten. Olen toki saanut fysioterapeutilta ohjeet selän ja vatsan harjoitteiksi, mutta pienikin liikunta on tuntunut seuraavana päivänä kahta kauheampana kipuna alaselässä. Koska en ole päässyt urheilemaan, olen lähinnä maannut sohvalla Internetiä surffaillen sekä… syöden. Ennen selkäkipujeni pahenemista minulla oli tapana urheilla muutaman tunnin verran viitenä, kuutena päivänä viikossa. Urheilun vähenemisen jälkeenkin olen syönyt kuten ennenkin, mutta lisäksi olen syönyt kaikenlaisia lohdutusherkkuja. Tällä vauhdilla olen jouluna aika pullea poika.
Tullessani toimistolle ja nähtyään heräteostokseni Ville kertoi, että oli juuri hetki sitten lukenut Get Rich Slowly -blogista vanhan, vuonna 2009 kirjoitetun artikkelin tavoista välttyä heräteostoksilta kysymällä itseltään kymmenen kysymystä ennen ostopäätöksen tekemistä.
Nämä kysymykset eivät välttämättä toimi juuri herkkuihin, mutta muuten tämä lista oli kyllä erittäin fiksu.
Tässä nämä Get Rich Slowly -blogin kysymykset omilla kommenteillani höystettynä:
1. Milloin tulen käyttämään tätä?
Tämä on hyvä kysymys varsinkin sellaisten tuotteiden kohdalla, joita tulee käytettyä todella harvoin tai pahimmillaan vain kerran. Paras keksimäni esimerkki ovat varmaan hääpuvut, joita käytetään (yleensä) vain kerran elämässä.
2. Onko minulla jo tällainen? Jos kyllä, mitä vikaa vanhassa on?
Olemme käyneet tällaisia keskusteluita useamman kerran avovaimoni kanssa. Avovaimoni on esimerkiski sitä mieltä, että tarvitsisimme uuden, nykyiseen asuntoomme paremmin sopivan sohvan. Minä taas olen katsellut koko viimeisen vuoden yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen uusia autoja, vaikka vanhassa autossamme ei ole avovaimoni (eikä kenenkään muunkaan mielestä) mitään vikaa. Jostakin syystä minulla kuitenkin on kova tarve kohottaa egoani uudella, hienolla autolla.
3. Jos ostan tämän, mihin laitan sen?
Kuten olen täällä aiemmin sanonut, minulla on paha hamstrausvimma. Olenkin yrittänyt (huonolla menestyksellä) pitää huolen siitä, että hankkiutuisin eroon vanhasta tavarasta ennen uuden ostamista. Tämä on myös asia, jota olen miettinyt autoja katsellessani. Autokatospaikkamme on ahdas jo nykyisellekin autollemme.
4. Jos ostan tämän, voinko maksaa sen käteisellä?
Onnekseni olen ottanut periaatteekseni, että en osta mitään luotolla. Tämä periaate on pelastanut minut jo pari kertaa Audi-liikkeessä.
5. Voinko ostaa tämän käytettynä halvemmalla?
Löydän jatkuvasti tavaroita, jotka voisin ostaa halvemmalla käytettynä. Hyvä esimerkki on Xbox 360, jollaisesta aloin haaveilla pari kuukautta sitten jouduttuani hetkellisesti vuodelepoon pahentuneiden selkävaivojeni vuoksi. Olin jo menossa kauppaan kunnes huomasin, että vanhoja pelikonsoleita myydään törkeän halvalla käytettynä.
6. Tiedänkö jonkun, jolla on jo tämä ja jolta voisin lainata tätä?
Pelikonsolin ostamisesta sijasta olen käynyt pelaamassa pari kertaa kaverini konsolilla. Kaverin kanssa konsolipelien pelaaminen hakkaa muutenkin yksinpelaamisen 10 – 0.
7. Voinko ostaa tämän myöhemmin?
Sovellan tätä varsin paljon omassa yritystoiminnassani.
8. Miksi haluan ostaa tämän? Miksi haluan ostaa tämän tänään?
Voisin kirjoittaa tästä ihan oman juttunsakin, mutta sen jälkeen kun lopetin palkkatyöt olen alkanut katsella erilaisia statussymboleita. Olen miettinyt tätä paljon ja paras selitykseni on, että yrittäjänä en saa hirveästi kehuja keneltäkään siitä, että olen tehnyt asiat hyvin. Olen aivan rehellisesti käynyt päässäni ajatusleikkejä siitä, että jos ostaisin hienon auton, kaikki näkisivät, että olen menestynyt yrittäjänä ja saisin kuulla onnitteluja menestyksestäni. Kalliiksi tulee tällainen itsetunnon kohotus.
9. Onko olemassa parempia vaihtoehtoja?
Avovaimoni mielestä käytän tätä kysymystä aivan liikaa. Perfektionisti sisälläni ei salli, että ostaisin mitään jos parempia vaihtoehtoja on saatavilla. Tästä seuraa se, että käytän joskus suhteettoman paljon aikaa parhaan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä on luksusta, johon yrittäjänä minulla ei enää selkeästi ole varaa. Saan eteeni päivittäin niin paljon päätöksiä, että joskus tärkeintä tuntuu olevan vain päättää riippumatta siitä, että onko valinta 100 % optimaalisen täydellinen.
Olenkin pääasiassa pyrkinyt eroon tämän kysymyksen kysymisestä ajattelemalla esimerkiksi sitä, että kuinka paljon parhaan vaihtoehdon etsiminen maksaa minulle vaihtoehtoiskustannuksena. Sen sijaan että etsisin 100 tuntia parasta vaihtoehtoa voisin käyttää nuo 100 tuntia vaikkapa jonkun palvelun parantamiseen tai vaikkapa uuden, myytävän kirjan kirjoittamiseen.
10. Mitä vaimoni sanoisi jos ostaisin tämän?
Tämä on kysymys, jota olen alkanut kysyä itseltäni yhä useammin ja useammin. Yleensä vastaus on ollut, että ”valitse nyt joku niistä ja osta se, että päästään pois täältä kaupasta ja kotiin”.
Mitä olette mieltä näistä kysymyksistä ja kommenteistani? Onko kenellekään muulla ongelmaa tuollaisen liiallisen pohdiskelun kanssa?
Tänä päivänä puhutaan työelämässä paljon palkitsemisesta. Joten olen myös alkanut palkitsemaan itseäni. Koska naisilla ei ole koskaan liikaa esim. laukkuja, tein itselleni suunnitelman millä tavalla tähän seuraavaan tavoitteeseen pääsen.
Aika realistisen aikataulun, kävin mm. 2 krt myymässä kirppiksellä viime kesänä rompetta, lastenvaatteita vein lastenkirppikselle ja lisäksi myin kalliimpia esineitä huuto.netissä.
Tavarakasa oli n 2 autokuormallista ja varmaan kuka tahansa kannattaa sellaisen määrän tarpeetonta vaihtamista kauniiseen käsilaukkuun, vai ?
On hyvä että miettii ja pohtii onko tässä ideaa, mutta välillä sellainen itsensä palkisteminen on oikeesti ihan kiva juttu !
Tuo palkitseminen on hyvinkin totta. Monesti noissa budjeteissa jää tuo tuhlaaminen pois.
Mielestäni Ramit Sethillä on hyvä pointti siinä, että tuloista pitäisi 20-35 % varata tuhlausrahoiksi. Tämä voi kuulostaa paljolta, mutta loppujen lopuksi sitä tuon verran kyllä menee rahoista muuhun kuin välttämättömään.
Tuhlaamisen suunnittelulla välttää sitten samalla sen, että tuhlaa kerralla isosti. Kuulemma ainakin meillä miehillä on vähän sellaista vikaa, että moitimme naisia ”turhan” suklaapatukan ostamisesta, mutta laitamme haisemaan 2500 euroa plasmatelevisioon, 45 000 euroa avoautoon ja 450 000 euroa luksuskesämökkiin.
Minulla toimii heräteostosten estäjänä se, kun mietin mihin laittaisin tavaran kotona, esim. koriste-esineen. Usein ne kaupassa ja sisustuslehtien kuvissa ovat niin ihania, kun kaikki on stailattu sopimaan yhteen, mutta jos läiskäisen sen ennestäänkin täydelle sohvapöydälle tai ikkunalaudalle, ei se enää näytäkään niin hyvältä.
Vaatteissa ja joissakin kauniissa, mutta niin turhissa kengissä pätee hyvin ajatusleikki: missä minä tätä todella käyttäisin. Monet kengätkin ovat sellaisia, ettei niitä voisi kuin ihastella, mutta käveltäviksi niistä ei ole. Niinpä tyydynkin vain ihailemaan.
Karkkiostoksissa hyvä konsti on seistä karkkihyllyn edessä, katsella karkkeja, antaa kuolan valua ja mielitekojen tulla, kestää se ja kävellä pois. Taas voi kehua itseään itsehillinnän kasvattamisesta!