Tänään on vappuaatto mikä merkitsee sitä, että Alkon ovi käy tänään tavallista tiuhempaan. Muistutuksena, että parhaat tehosuhteet löytyvät rantojen miesten juomista:
Marabello
Gambina
Valdemar
Markiisi valkoinen
Doris
Kannattaa myös tarkkailla josko Alkosta löytyisi vielä joulujuomien (esim. glögit) poistoja.
Alkon ulkopuolelta eniten alkoholia rahalle on tarjonnut perinteisesti Lidlin Fink Bräun I-olut.
Katsoisin itse kuitenkin Tokmannin tarjousta, jossa 24 pulloa Olvin III-olutta maksaa 19,92 €. Tässä litra puhdasta alkoholia maksaa 55,892 €. Vertailun vuoksi Marabellossa litra puhdasta alkoholia maksaa 59,619 €.
Lisäksi Prismalla ja Citymarketilla on ollut vapun tienoilla paikkakuntakohtaisia sisäänheittotarjouksia lavasta kolmosta.
Lavan 4,7 % olutta pitäisi maksaa alle 20,81 €, jotta se päihittäisi Tarjoustalon hinnan.
Tiedän, että tämä ei ole koko totuus. Jos löydätte parempia hintoja, laittakaa kommenttia alle!
Taloustieto-lehden uusimmassa numerossa oli juttu autorahoituksesta. Tässä jutussa oli joitakin mielenkiintoisia kohtia.
Suomessa autorahoituksen markkinoita hallitsevat artikkelin mukaan:
Santander
Osuuspankki
Nordea
Danske Bank
Autofirmoista ainoastaan Toyotalla ja Fordilla on enää omat rahoitusyhtiöt (Toyota Rahoitus ja Ford Credit). Artikkelin mukaan kaikkien muiden autoliikkeiden rahoituksen tarjoaa tosiasiassa joku ulkopuolinen rahoitusyhtiö.
Artikkelissa esitetään useita syitä siihen, miksi pankkilaina on rahoitusyhtiötä huonompi vaihtoehto:
Luottopäätöksen saaminen pankista voi kestää useita viikkoja.
Jos autolainan vakuutena käytetään asuntoa, pankki voi pyrkiä nostamaan vanhan asuntolainan marginaalin nykyiselle, takavuosia huomattavasti korkeammalle tasolla.
Pankkilainan järjestely on työlästä.
Pankki vaatii luotolle reaalivakuuksia. Auto ei kelpaa lainan vakuudeksi.
Nämä olivat ihan mielenkiintoisia pointteja.
Autoa ostaessa pankkilainaa tarvitaan Taloustaito-lehden mukaan kuitenkin jos:
Auto ostetaan yksityistuontina ulkomailta
Auto ostetaan toiselta yksityishenkilöltä
Ostettava auto on yli 15 vuotta vanha
Tällaisissa tilanteissa rahoitusyhtiön tarjoama vakuudeton luotto on artikkelin mukaan huomattavasti pankkilainaa kalliimpi.
Artikkelin lopussa esitetään lisäksi, että käteisostaja ei saisi auton hinnasta helpommin alennusta. Artikkelia lainaten:
Edelleen näkee väitettävän, että käteisostaja voi saada auton hinnasta helpommin alennusta kuin asiakas, joka tarvitsee rahoituksen. Fordin Korhola ja Santanderin Heliö kuitenkin kumoavat käsityksen. ”Rahoitusmyynti on autoliikkeille tärkeä tulon lähde. Lisäksi markkinatutkimusten mukaan rahoitusasiakkaiden asiakasuskollisuus on vahvempi kuin käteisostajien tai pankkilainalla ostavien asiakkaiden. Näin autoliikkeen kannalta on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä kannattavampaa myydä auto rahoituksella kuin käteisellä”, Heliö kertoo. ”Rahoitussopimusasiakkaat myös yleensä vaihtavat autoa nopeammin”, Korhola lisää.
Olen samaa mieltä siitä, että rahoitusmyynti on autoliikkeille tärkeä tulon lähde. Tämä on juuri se ongelman ydin. Rahoitusta käytettäessä todelliset kulut hukkuvat prosentteihin ja käsittelykuluihin.
Internetin markkinapaikat ovat pullollaan käytettyjä polkupyöriä. Osa tarjolla olevista pyöristä on hyviä, osa huonoja.
Parhaimpia löytöjä ovat mielestäni lähes uudet työmatka- ja maastopyörät. Tyypillinen tarina on, että joku on halunnut aloittaa uuden, terveellisen elämän. Osana terveellistä elämää tarkoituksena on ollut alkaa kulkea työmatkat polkupyörällä. Tätä tarkoitusta varten on sitten ostettu viimeisen päälle hieno, uusi pyörä. Katsoisinkin käytettyjä varsinkin jos tähtäimessä on fitness-pyörä, cyclocross-pyörä, commuter-pyörä tai maastopyörä.
Tässä joitakin vinkkejä käytetyn polkupyörän ostamiseen.
Varo varastettuja polkupyöriä
Varastetun tavaran ostajan oikeusturva on aika heikko. Mikäli pyörä on varastettu ja oikea omistaja löytyy, joutuu pyörän luonnollisesti luovuttamaan alkuperäiselle omistajalle.
Ennen kuin lähtee edes katsomaan pyörää, kannattaa:
Selvittää myyjän henkilöllisyys. Puhelinnumeron omistajan voi tarkistaa ilmaiseksi esimerkiksi Fonectalta. Salaiset tiedot ovat pieni hälytyssignaali.
Kysyä myyjältä onko kuitti ja takuutodistus tallessa.
Kysyä pyörän runkonumeroa.
Ennen pyörän maksamista kannattaa vielä katsoa, ettei runkonumeroa ole viilattu pois.
Osta oikean kokoinen pyörä
Vaikka tavoite on säästää rahaa, älä osta vääränkokoista pyörää.
Olen itse aikoinaan ostanut käytetyn maastopyörän, jonka runko oli minulle liian iso. Vaikka kuinka vaihdoin pyörään pidempää stemmiä, oli ajaminen täyttä tuskaa. Väärän kokoisen pyörän ostaminen on väärässä paikassa säästämistä.
Yritä selvittää jo etukäteen, että onko pyörä edes teoriassa sopivan kokoinen sinulle tai henkilölle, jolle pyörä tulee. Useimpien pyörävalmistajien sivuilla on viitteellisiä kokotaulukkoja. Sopivaa runkokokoa voi tiedustella myös keskustelufoorumeilta.
Yleisesti ottaen pyörän on parempi olla enemmin liian pieni kuin liian iso. Jos pyörässä on vaakaputki, tulisi vaakaputken ja nivusten väliin jäädä reilu väli jalat maassa seistessä. Satulaa ja ohjaustankoa ei saa nostaa niistä löytyvää maksimikorkeuden merkkiä ylemmäs.
Varaosien hinta ja saatavuus
Tiedän kokemuksesta, että varsinkin maastopyörien varaosat ovat kalliita. Mitä enemmän kuluvia osia pyörässä on, sitä kalliimmaksi pyörän ajokunnossa pitäminen tulee.
Vanhemmissa pyörissä ja eksoottisemmissa merkeissä varaosien saatavuus voi olla heikko.
Niin sanotuissa markettipyörissä osien vaihtaminen voi olla lähes mahdotonta.
Jarrujen kunto
Vannejarruista kannattaa katsoa:
Ovatko jarrupalat kuluneet?
Osuvatko jarrupalat heti vanteeseen?
Hankaavatko jarrupalat rengasta?
Ovatko kaapelit kuluneet tai ruostuneet?
Huonosti säädetyt jarrut ja rasvaamattomat jarrukaapelit ovat merkki siitä, että pyörää on pidetty huonosti.
Renkaiden kunto
Tyypillinen oikea rengaspaine polkupyörissä on noin 2,5 baria. Liian löysillä renkailla ajaminen lisää rengasrikon riskiä ja tuhoaa renkaita.
Renkaista kannattaa katsoa:
Onko renkaissa tarpeeksi ilmaa?
Onko renkaissa kulutuspintaa jäljellä?
Ovatko renkaiden reunat murtuneet?
Luonnollisesti kannattaa kuunnella, että sihiseekö renkaista ilmaa ulos. Myyjä on voinut pumpata renkaat täyteen juuri ennen ostajan saapumista.
Vanteiden kunto
Vanteista kannattaa tarkistaa:
Ovatko vanteet suorat?
Onko vanteissa ruostetta?
Ovatko kaikki pinnat tallella ja ehjiä?
Ovatko pinnat kireät?
Jos pinnat ovat löysällä, vanne vääntyy helposti.
Laakereiden kuntoa voi kokeilla ottamalla rungosta kiinni ja heiluttamalla rengasta sivusuunnassa. Mikäli renkaan ja akselin välillä tuntuu falskausta, voi tämä olla merkki kuluneista laakereista.
Ketjujen ja rattaiden kunto
Kuluneet rattaat tunnistaa siitä, että ratas alkaa muistuttaa muodoltaan hain evää. Jos ketjuvaihteisen pyörän rattaat ovat piikkimäiset, ei pyörää todennäköisesti kannata ostaa. Koko voimansiirron uusiminen on todella kallis remontti.
Ketjun kuluneisuuden testaamista varten ketjuvaihteinen pyörä laitetaan isoimmalle vaihteelle (ketju isoimmalle rattaalle edestä ja pienimmälle takaa). Ketjun kuluneisuuden voi testata kokeilemalla nostaa ketjua pois rattaalta eturattaan etuosasta. Kulunut ketju nousee ilmaan niin, että rattaan ja ketjun lenkin väliin muodostuu rakoa. Mikäli pyörässä ei ole vaihteita tai siinä on napavaihteet ja rattaat ovat ehjät, voi ketjun ehkä vaihtaa uudempaan ilman rattaiden vaihtoa.
Kulunut ketju ei enää pysy rattailla. Sen lisäksi että rattaiden jatkuva paikoiltaan lähteminen on rasittavaa, muodostaa ketjujen lähteminen pelkästään jalkajarruilla varustetuissa mummopyörissä jonkinlaisen turvallisuusriskinkin.
Vanhempien pyörien (mummopyörät, vanhat maantiepyörät) rattaiden vaihtaminen voi olla lähes mahdotonta. Sen lisäksi, että osia ei välttämättä ole saatavilla, voi rattaiden vaihto vaatia harvinaisia erikoistyökaluja.
Ohjaustangon ja ohjauslaakerien kunto
Vanhoissa pyörissä kannattaa kokeilla, että pysyykö ohjaustanko paikallaan jos sitä kääntää eturenkaan ollessa paikallaan.
Kannattaa myös kokeilla, että onko ohjauslaakerissa väljyyttä. Tämä onnistuu pitämällä rungosta kiinni ja heiluttamalla tankoa. Etujarrullisissa voi myös kokeilla laittaa jarrun pohjaan ja heiluttaa pyörää eteen ja taakse.
Kammen ja keskiöiden kunto
Kammista kannattaa katsoa, että ovatko ne hyvin kiinni. Jos kammet heiluvat, voi koko kammen ja keskiön välinen kiinnitys olla kulunut. Jos näin on, ei kampia saa pysymään pyörässä kiinni millään ilveellä.
Pyörivätkö kammet herkästi? Kuuluuko keskiöstä ylimääräisiä ääniä tai onko keskiö väljä? Ylimääräiset äänet ja klappi voivat olla merkkejä kuluneista tai löysistä laakereista.
Kun ajat pyörällä, tuntuuko siltä, että nilkkasi heiluisivat? Kammet tai polkimen tappi voivat olla vääntyneet.
Pyörivätkö polkimet herkästi? Näkyykö polkimissa tai kammissa merkkejä pyörän kaatumisesta tai törmäyksistä? Maastopyörien kammissa olevat lommot voivat olla merkki kammen osumisesta kiveen. Isot tällit ovat voineet aiheuttaa vahinkoa myös laakereille.
Rungon kunto
Näkyykö rungossa merkkejä kaatumisista? Ryppyyntynyt maalipinta on merkki rungon vääntymisestä kaatumisen seurauksensa.
Tarkista myös, että haarukat ja rungon putket ovat suoria.
Jos alumiinirunkoisen pyörän rungossa on halkeama, on runko käyttökelvoton.
Heijastimet
Lain mukaan:
Polkupyörässä tulee olla etu-, sivu-, poljin- ja takaheijastimet. Sivuheijastimet on oltava polkupyörän sekä etu- että takaosassa kummallakin sivulla. Poljinheijastimia tulee kussakin polkimessa olla kaksi ja poljettaessa niistä toisen tulee olla suunnattu eteen- ja toisen taaksepäin. Urheilu- tai kilpakäyttöön rakennetussa, tiellä käytettävässä polkupyörässä, jonka omamassa on enintään 10 kg ja jossa on vähintään 12 vaihdetta, ei kuitenkaan vaadita etu-, sivu- eikä poljinheijastimia polkupyörää valoisaan aikaan ajettaessa.
Jos heijastimia puuttuu, tingi hinnasta.
Käytettyjen pyörien ostopaikat
Käytettyjä pyöriä voi etsiä esimerkiksi näistä paikoista:
Tiedän, että listalle kuuluisi myös poliisien huutokaupat sekä Huuto.net. Poliisien huutokaupoissa ongelmana on, että myytäviä pyöriä on ostajiin nähden vähän ja hinnat voivat nousta ihan pöhköiksi. Huuto.net taas on siitä huono, että pyörää pitää oikeasti kokeilla ja tutkia ennen ostamista.
Mark Cuban on yksi maailman rikkaimpia ihmisiä noin kolmen miljardin dollarin varallisuudellaan. Rahansa hän teki ensimmäisen teknologiakuplan huipulla vuonna 2000 myydessään perustamansa Broadcast.com-yrityksen Yahoolle.
Cubanin mukaan:
Osta ja pidä -strategia on kasa paskaa
Idea, että ylimääräiset rahat pitää sijoittaa on lähes yhtä iso kasa paskaa
Hajauttaminen on idiootteja varten
Cubanin ydinajatus on, että ellet ole valmis sitoutumaan johonkin, pidä rahasi käteisenä.
Cuban kertoo haastattelussa, että hän sijoitti aiemmin teknologiayrityksiin, joiden liiketoiminnan hän tunsi paremmin kuin analytiikot. Cubanin näkemys on, että yksittäisen sijoittajan on kuitenkaan enää nykyään erittäin hankala voittaa ammattimaisia sijoittajia paremmalla tiedolla.
Haastattelija kysyykin Cubanilta, että mitä Matti ja Maija Meikäläisen pitäisi sitten rahoillaan tehdä.
1. Maksa ensin luottokorttilaskut pois
Mikäli sijoitettavaa rahaa on kertynyt noin 50 000 dollaria, Cubanin mielestä pitäisi aluksi keskittyä lainojen maksamiseen pois.
Ensimmäinen asia minkä tekisin on, että maksaisin pois luottokorttilaskuni. Se maksaa sinulle 18 % (korkoa vuodessa). Tämä on se, mitä Matti ja Maija Meikäläisen pitäisi tehdä ensin. Suurin osa ei tee tätä.
2. Osta kulutustavaroita varastoon
Cubanin toinen vinkki on rahan säästäminen ostamalla kulutustavaroita varastoon:
Monet ihmiset sanovat, että menetät rahasi inflaatiolle jos vain pidät rahojasi pankkitililläsi. Olen täysin eri mieltä. Minä tiedän, että tulen tarvitsemaan kasan hammastahnaa perheelleni. Tiedän, että tarvitsen wc-paperia. […] Voin ottaa käteiseni ja hankkia nämä tuotteet fiksummin. […] Paljonko tilaa hammastahna oikein vie?
Cubanin mielestä piensijoittaja säästää tällaisilla arkisilla säästämiskeinoilla enemmän rahaa kuin mitä olisi saatavissa osakemarkkinoilta. Osakemarkkinoilla kun piensijoittajan vastassa ovat ammattisijoittajat sekä nykyään myös tietokoneohjelmistot:
Voit saada paremman tuoton ja sinulla on lopussa enemmän rahaa kuin yrittämällä taistella kaiken maailman John Paulsoneita* vastaan. Vastaan näitä kavereita, joiden palkkalistoilla on satoja analytiikkoja. Miksi yrittäisit voittaa heidät [osakemarkkinoilla]. Et voi. Et voi voittaa! Ja nyt, kiitos ohjelmallisen kaupankäynnin, tilanne on sata kertaa hankalampi.
* John Paulson on amerikkalainen rahastonhoitaja, joka ansaitsi haastattelun esitysvuonna (2011) 4,9 miljardia dollaria
3. Pidä rahasi käteisenä
Tämän jälkeen haastattelija kysyy, että mikä entä jos sijoitettavaa rahaa on niin paljon, että sitä pitäisi laittaa johonkin.
Tiedätkö, mitä minä teen, en usko, että sinun tarvitsee saada rahoillesi tuottoa. Itse nukkuisin mieluummin yöni hyvin. Tiedätkö, pidän omia rahojani käteisenä. Kirjaimellisesti.
Cuban myöntää, että hänen tilanteensa eroaa hieman tavallisesta pulliaisesta (Cubanin varallisuuden arvo on muutamia miljardeja dollareita):
Olen tietenkin eri tilanteessa, sillä minun ei tarvitse elää sillä 0,1 prosentin korkotuotolla, jonka saan käteisvaroilleni.
Hän on tästä huolimatta vahvasti sitä mieltä, että rahat on parempi pitää käteisenä kuin laittaa niitä kiinni yleisesti sijoituksiin:
Mutta samalla se, että minulla on tätä – sanotaanko ”kuivaa ruutia” – käytettävissä tällaisina viikkoina […] kun näet mahdollisuuden, olet valmis hyödyntämään sen sen sijaan että joutuisit miettimään, että miten pääsen pois [nykyisistä sijoituspositioistani]. Ja kerron toisen jutun. Myös terveyskulusi ovat pienemmät, sillä tulet nukkumaan paljon paremmin öisin.
Palkka määräytyy Suomessa useimmilla aloilla työehtosopimusten mukaan. Meillä suomalaisilla onkin yleensä aika hyvä käsitys siitä, että minkä arvoinen yksi tekemämme työtunti on. Ehkä juuri tästä johtuen meissä istuu aika syvässä käsitys, että ”jos haluan saada enemmän rahaa, minun pitää tehdä enemmän töitä”. Tämän seurauksena päättelemme, että tulojamme rajoittaa se, kuinka monta tuntia töitä voimme tehdä viikossa.
Markkinoilla tuotteiden hintaa ei kuitenkaan määritä niihin käytettyjen työtuntien määrä vaan se, että kuinka paljon arvoa tuotteesta on ostajalle. Vastaavasti yhdestä tehdystä työtunnista saatava korvaus riippuu siitä, että kuinka paljon arvoa luomme tuon tunnin aikana maailmaan. Jari Sarasvuo antoi tästä sunnuntain Helsingin Sanomissa ääripään esimerkin: ”Hinnoittelin [yritysvalmennuksen] ihan törkeästi. Hinnoittelin sen 35 000 euroon.” Tällä rahalla Sarasvuo lupasi asiakkaalle yhden virkkeen.
Hinnoittelun peruslähtökohta on, että hinta on päätös. Myyjä voi asettaa hinnan mille tasolle ikinä haluaa. Myyjän täytyy toki pystyä perustelemaan hintansa asiakkaalle jollakin tavalla. Jos ostaja ei koe saavansa rahalleen vastinetta, kauppaa tuskin syntyy.
Hinnoitteluperusteita on karkeasti kolme.
Kustannusperusteisessa hinnoittelussa tuotteen hinta perustuu tuotteen tuottamisen kustannuksiin. Tuotantokustannusten päälle lisätään haluttu voittomarginaali.
Kilpailijaperusteisessa hinnoittelussa hinta asetetaan joko samalle tasolle kuin kilpailijoilla tai kilpailijoita alhaisemmaksi. Jos valittavana on keskenään kaksi samanlaista tuotetta, asiakas valitsee yleensä halvimman vaihtoehdon.
Hinnoitteluperusteista mielenkiintoisin on arvoperusteinen hinnoittelu. Tässä mallissa hinta asetetaan sen mukaan kuinka paljon arvoa tuotteesta on asiakkaalle. Myyjä ei kuitenkaan tässäkään mallissa luonnollisesti ota kaikkea luomaansa arvoa itselleen vaan osan luodusta arvosta tulee siirtyä asiakkaalle.
Skaalaamalla omaa osaamista ja siirtymällä hinnoittelussa arvoperusteiseen suuntaan on mahdollista ansaita enemmän rahaa vähemmällä työnteolla. Tehtyjen työtuntien määrällä ja omilla tuloilla ei tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämä on mielestäni hyvä tiedostaa.
Suosittelen aiheesta lisälukemiseksi Tim Ferrissin kirjaa The 4-Hour Workweek.
Kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani, että mielestäni paras strategia vaurastumiseen on pyrkiä auttamaan omalla osaamisellaan mahdollisimman monia ihmisiä. Kerron seuraavassa erilaisia tapoja oman osaamisen skaalaamiseen.
Yli- ja lisätyöt
Lisätulojen ansaitsemisesta puhuttaessa monille ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen ylitöiden tekeminen. Jos tämä on omalla työpaikalla mahdollista, ei ylitöiden tekeminen ole välttämättä mikään hullumpi vaihtoehto. Ylitöitä ei voi kuitenkaan tehdä määrättömästi enemmän.
Freelancing
Freelancing on suosittua varsinkin luovilla aloilla. Esimerkiksi ohjelmistokehittäjä voi tehdä iltaisin verkkosivuja pienille yrityksille.
Konsultointi
Siinä missä freelancer tekee yleensä työt itse, on konsultoinnissa kysymys enemminkin neuvojen antamisesta muille. Konsultointi on mahdollista yllättävän monilla aloilla. Olen kuullut esimerkiksi apteekkarista, joka alkoi neuvoa muita apteekkeja asiakaspalvelun tehostamisessa.
Kouluttaminen
Kouluttamalla voi omaa osaamista jakaa kerralla jo kymmenille henkilöille. Yksinkertaisimmillaan kouluttajan tarvitsee vain:
tehdä koulutusmateriaali
varata tila koulutusta varten
vetää koulutus läpi
Kouluttaminen voi olla hyvinkin kannattavaa. Tyypillinen täyden koulutuspäivän hinta liikkuu Suomessa noin 700 eurossa. Tästä pitää toki vähentää kulut, mutta jokainen voi laskea, että 10 hengen kahden päivän koulutuksella on mahdollista päästä varsin mukavaan ansaintaan.
Mikäli ei halua myydä ja järjestää koulutuksia itse, voi omaa osaamista tarjota koulutuksia järjestäville yrityksille.
Luennointi
Siinä missä koulutustilaisuuksien osallistujamäärä liikkuu kymmenissä, voi luennoitsija jakaa omaa osaamistaan kerralla jopa sadoille henkilöille.
Oma näkemykseni on, että luennot eivät kuitenkaan ole suoraan yhtä kannattavia kuin kouluttaminen. Luennot toimivatkin usein osallistujille pienenä maistiaisena omasta osaamisesta. Varsinainen ansainta tehdään sitten konsultoinnilla ja koulutuksilla.
Vastakkaisia esimerkkejäkin kuitenkin löytyy. Tony Robbinsin järjestämät luennot ovat tilaisuuksia, joihin osallistuu kerralla tuhansia henkilöitä. Lippujen hinnat Tony Robbinsin luennoille alkavat 795 dollarista.
Aivan kuten koulutuksien kanssa, ei luentojakaan tarvitse myydä itse. Suomessa esimerkiksi Speakersforum välittää puhujia erilaisiin tilaisuuksiin.
Kirjan kirjoittaminen
Kirjoittamalla kirjan voi omaa osaamistaan jakaa vielä laajemmalle yleisölle. Vaikka kirjan kirjoittaminen ei itsessään olisikaan kannattavaa, tekee opaskirjan kirjoittaminen ihmisestä käytännössä välittömästi alansa auktoriteetin. Tällaisen henkilön asiantuntemus kiinnostaa jo lehdistöäkin. Kirjan kirjoittamisen jälkeen myös konsultoinnin ja koulutuksien myymisestä tulee helpompaa.
Blogin kirjoittaminen
Alkamalla kirjoittaa blogia englanniksi on omaa osaamista mahdollista jakaa jo neljännekselle maapallon koko väestöstä. Bloggaamisen hienoin puoli on, että sen aloittaminen ei maksa mitään.
Olen itse kokeillut yllä esittelemistäni tavoista konsultointia, kouluttamista, luennointia ja bloggaamista. Kirjaa en ole vielä kirjoittanut, mutta kylläkin kaksi opasta hyvin tuntemastani internet-markkinoinnin osa-alueesta.
Lopuksi kolme vielä kolme huomiota:
Vaikka esimerkiksi bloggaaminen ei tuottaisi suoraan mitään, voi siitä olla välillistä hyötyä. Oman alansa tunnetun asiantuntijan on helpompi saada töitä, hänelle maksetaan parempaa palkkaa ja hän voi myydä konsultointiaan ja koulutuksiaan kalliimmalla hinnalla.
Omaa osaamista on mahdollista levittää laajemmalle uskomattoman monella alalla. Esimerkiksi kätilönä työskentelevä terveydenhoitaja voi opettaa ammattikorkeakoulussa synnytysoppia.
Jaettavan osaamisen ei ole pakko liittyä nykyiseen työhön. Lähes kaikilla meillä on joitakin taitoja, jonka joku muu haluaisi oppia. Haluaisin esimerkiksi itse oppia vislaamaan ilman sormia.
Vaurastuminen mielletään Suomessa usein hirvittävän pahana asiana. Oma näkemykseni on, että vaurastuminen voi olla pikemminkin osoitus siitä, että on tehnyt paljon hyviä asioita.
Rahan saaminen on nimittäin yleensä seurausta siitä, että luo arvoa muille ihmisille. Josh Kaufman kiteytti tämän The personal MBA -kirjassaan erinomaisesti näin:
Parhaat yritykset maailmassa ovat niitä, jotka luovat eniten arvoa muille ihmisille. Jotkut yritykset menestyvät tarjoamalla vähän arvoa monille. Toiset keskittyvät tarjoamaan paljon arvoa vain harvoille ihmisille. Mitä enemmän todellista arvoa luot muille ihmisille, sitä parempi liiketoimintasi on ja sitä vauraampi sinusta tulee.
Aikoinaan Paypalin perustanut pääomasijoittaja Peter Thiel muotoilee saman asian näin:
Mikä tekee yrityksestä arvokkaan? Ehdotan, että tähän on hyvin yksinkertainen kaava. Jos sinulla on arvokas yritys, kaksi asiaa on totta. Ensimmäiseksi, että se luo X dollaria arvoa maailmaan. Toiseksi, että saat itsellesi Y prosenttia X:stä. Kriittinen asia, jonka ihmiset unohtavat tällaisessa analyysissa on, että X ja Y ovat toisistaan täysin riippumattomia muuttujia. X voi siis olla hyvin iso ja Y hyvin pieni. Vaikka X olisi vain keskikokoinen mutta Y melko suuri, yritys voi olla erittäin arvokas.
Perustaaksesi arvokkaan yrityksen sinun tulee siis luoda jotakin, jolla on arvoa ja saada osa luomastasi arvosta itsellesi.
Mitä enemmän arvoa luo muille ihmisille, sitä enemmän saa rahaa. Tämä pätee niin suuriin yrityksiin, yrittäjiin kuin työntekijöihinkin.
Toki vaurastua voi niinkin, että tekee töitä, elää säästäväisesti ja sijoittaa yli jääneet rahat osakemarkkinoille. Rahat eivät kuitenkaan tuota osakemarkkinoillakaan mitään itsekseen. Yritykset, joihin rahastotkin rahansa sijoittavat, kasvavat vain silloin, jos ne onnistuvat tuottamaan sellaisia tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeeseen.
Vaurastuminen edellyttää jollakin tasolla aina sitä, että joko auttaa mahdollisimman monia ihmisiä suoraan tai valjastaa omat rahansa muiden ihmisten hyväksi. Omasta mielestäni paras ja ennen kaikkea palkitsevin strategia vaurastumiseen onkin pyrkiä auttamaan omalla osaamisellaan mahdollisimman monia ihmisiä. Sen aloittaminen ei vaadi suuria alkupääomia, sinun ei tarvitse jäädä siitä ikinä eläkkeelle eikä edes konkurssi voi sinua siinä estää.
Ennen kaikkea siinä on hankala epäonnistua. Vaikka et onnistuisikaan kasvattamaan omaa varallisuuttasi, olet silti tullut auttaneeksi muita ihmisiä.
Olen lueskellut viimeisen parin kuukauden aikana hiljalleen Josh Kaufmanin erinomaista The Personal MBA -kirjaa.
Josh Kaufman nostaa kirjassaan esiin ajatuksen siitä, että kaikki taidot eivät ole taloudellisesti arvokkaita.
Vaikka jonkun asian tekeminen tuottaisikin meille itsellemme mielihyvää, ei kukaan välttämättä maksa meille sen tekemisestä rahaa. Kaufmanin käyttämä esimerkki tällaisesta tekemisestä on koskenlasku. Kukaan ei maksa sinulle siitä, että lasket koskia ellet käytä tätä taitoasi muiden ihmisten hyväksi.
Yritykset maksavat eniten niistä tiedoista ja taidoista, jotka liittyvät mahdollisimman suoraan yritysten viiteen perusprosessiin. Tiedot ja taidot, jotka auttavat yrityksiä
Eräs kaverini ehdotti, että kirjoittaisin taas pitkästä aikaa halpojen lentojen metsästyksestä. Halpojen lentojen hakeminen on ihan oma taiteenlajinsa ja olen kirjoittanut tästä (mielestäni) jo aika paljon yleisiä vinkkejä. Kerronkin nyt spesifisti siitä, miten olemme löytäneet omat lentomme Valenciaan. Tässä samalla tulee käytyä käytännön esimerkkien kautta läpi erilaisia strategioita halpojen lentojen metsästykseen.
Vaihtoehto 1. Halvimmat lennot Skyscannerista suoraan kohteeseen
Halvimmat lennot Helsingistä Valenciaan ovat yleensä joko Lufthansan lennot Frankfurtin kautta tai Finnairin lento Pariisiin, josta matka jatkuu Air Europan kanssa. En ole itse kokeillut Lufthansan lentoa, mutta olen käsittänyt, että tämä vaihtoehto on aika kätevä. Jos haluaisin mennä lentäen Valenciaan asti, valitsisin nykyään tämän vaihtoehdon.
Finnairin ja Air Europan lento voi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Ongelmana kuitenkin on, että Air Europan ja Finnairin tietojärjestelmät eivät juttele keskenään. Kysymyksessä ei myöskään ole varsinainen vaihtoyhteys. Tästä seuraa se, että Pariisissa täytyy tulla pois turvatarkastusalueelta, kävellä toiseen terminaaliin ja tehdä turvatarkatus uudelleen.
Finnair kyllä sanoo, että matkatavarat siirtyvät automaattisesti, mutta prosessi on ilmeisen manuaalinen. Omat matkatavarani saapuivat viime vuonna Valenciaan vasta seuraavalla lennolla. Avovaimoni matkatavaroissa kesti useita vuorokausia. En voi siis suositella tätä väliä ainakaan jos aikoo laittaa matkatavaroita ruumaan.
Lennot Helsingistä Valenciaan yhdellä vaihdolla maksavat ajoissa ostettuna noin 250 euroa. Lentojen etsimiseen suosittelen Skyscanneria.
Kokonaishinta: 250 euroa
Matka-aika: 9 tuntia
Vaihtoehto 2. Hulluilta päiviltä Finnairin suora lento Barcelonaan ja loppumatka bussilla
Toinen vaihtoehto on ottaa suora lento Barcelonaan ja mennä loppumatka Valenciaan bussilla.
Näppärin tapa hankkia suorat lennot Barcelonaan on ostaa Finnairin lento Stockmannin Hulluilta päiviltä. Vuoden 2015 keväällä tällaisen lennon hinta oli 199 euroa. Tämä on erittäin hyvä vaihtoehto silloin, jos haluaa ottaa mukaan ruumaan meneviä matkatavaroita. Finnairilla kun ne kuuluvat lipun hintaan.
Bussimatka Barcelonasta Valenciaan kestää 4 tuntia. Valitsemalla bussiyhtiö Alsan Supra-luokan, matka on todellista luksusta. Meno-paluulipun hinta on 55 euroa.
Kokonaishinta: 270 euroa
Matka-aika: 10 tuntia
Vaihtoehto 3. Norwegianin suora lento Madridiin ja loppumatka luotijunalla
Madridiin lentäessä paras vaihtoehto on mielestäni Norwegian. Ilman ruumaan meneviä matkatavaroita meno-paluulipun hinta on ajoissa ostettuna halvimmillaan 100 euroa.
Madridista matka Valenciaan jatkuu mukavasti Renfen luotijunalla. Matka kestää vain 1,5 tuntia. Ostamalla liput etukäteen, pääsee samalla hinnalla Preferente-luokkaan. Preferente-luokassa lipun hintaan kuuluu jättimäiset nahkaistuimet, tervetuliaisjuoma ja snacksit, päivän lehdet, kaksi sämpylää, valittu juoma sekä kahvi tai tee. Espanjalaiseen tyyliin juoma voi olla mikä tahansa juoma, myös alkoholipitoinen. Hauskana lisänä ennen ateriaa tarjoilija tuo kuuman pyyhkeen virkistäytymistä varten. Preferente-luokan meno-paluulippujen hinta Madridista Valenciaan on noin 150 euroa.
Kokonaishinta: 250 euroa
Matka-aika: 7 tuntia
Vaihtoehto 4. Pakettimatkayhtiön äkkilähtö Mallorcalle ja lautalla Valenciaan
Toisin kuin lentoyhtiöillä, pakettimatkayhtiöiden äkkilähtöjen hinnat laskevat voimakkaasti lähtöpäivän lähestyessä. Pelkät lennot Mallorcalle maksavat pari päivää ennen lähtöä ostettuna noin 99 euroa. Halvimmillaan olen nähnyt meno-paluulippuja Espanjaan myytävän lähtöpäivänä jopa 49 eurolla. Käytän äkkilähtöjen etsimiseen Napsua.
Mallorcalta pääsee Valenciaan Balearian tai Transmediterranean lautalla. Lauttamatka kestää kahdeksan tuntia yhteen suuntaan. Meno-paluulipun hinta on noin 120 euroa.
Kokonaishinta: 220 euroa
Matka-aika: 15 tuntia
Vaihtoehto 5. Ryanairin lennot Alicanteen ja junalla Valenciaan
Ryanair lentää Alicanteen Tampereelta. Meno-paluulennon hinta on noin 220 euroa. Alennuksesta lipun voi saada ainakin toiseen suuntaan huomattavasti halvemmallakin.
Alicantesta Valenciaan pääsee joko bussilla (2,5 tuntia) tai junalla (2 tuntia). Meno-paluulipun hinta on junalla noin 40 euroa.
Kokonaishinta: 260 euroa
Matka-aika: 8 tuntia
Kuten lupasin, tässä tuli samalla käytyä läpi nämä päästrategiat halpojen lentolippujen metsästykseen:
Lentojen hintavertailusivut (Skyscanner)
Norwegian
Hullut päivät (ja Finnairin muut tarjoukset)
Pakettimatkayhtiöiden äkkilähdöt (Napsu)
Ryanair
Jos tiedät jonkun muun tavan, otan vinkkejä vastaan enemmän kuin mielelläni.
Olen yrittänyt parin vuoden tauon jälkeen taas aloittaa arkisten matkojen kulkemista polkupyörällä. Vielä kolme vuotta sitten minulla oli lähemmäs 10 polkupyörää eri tilanteisiin: täysjousto, etujousto, jäykkä maastopyörä, katumaasturi, käyräsarvinen 5-vaihteinen kaupunkipyörä, kaksi vaihteetonta mummopyörää, 3-vaihteinen mummopyörä, sinkula sekä pari pyörää, joita en edes muista. Jouduin kuitenkin tilanpuutteen vuoksi hieman karsimaan pyörien määrää.
Josko sitä viimein tänä keväänä onnistuisi löytämään sen täydellisen polkupyörän arkikäyttöön. Listasin alle miettimieni vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.
Maastopyörä
Feltin Nine 80 on hyvä esimerkki maastopyörästä, jota voisi ajatella arkikäyttöön. Hinta 599 euroa, 29″ renkaat sekä jonkinlainen jousitus edessä.
Käyräsarvisia pyöriä ei yleensä saa napavaihteilla (esim. Nexus, Alfine)
Lähtee helposti varkaiden matkaan
Ohjattavuus kaupungissa
Kumarassa ajoasennossa muun liikenteen havaitseminen hankalampaa
Katukivetyksien jne. ylittäminen hankalampaa kuin maastopyörällä
Kilpaversioissa ei mahdollista asentaa esim. tarakkaa
Hybridi
Hybridit ovat maastopyöristä arkikäyttöön kehitettyjä versioita, joissa on yleensä etujousitus, suora ohjaustanko ja paljon vaihteita.
Hyvät puolet:
Rullaavammat renkaat kuin maastopyörissä
Tarpeeksi vaihteita joka tilanteeseen
Suojaavat lokarit
Napavaihteisissa ketjusuojus
Lamput, tarakka jne. yleensä vakiona
Ei kiinnosta varkaita niin paljon kuin maastopyörä tai cyclocross
Huonot puolet:
Teräsrunkoisena painavia
Napavaihteisena varsin raskaita polkea
Komponenttien taso voi olla heikko
Mummopyörä / kaupunkipyörä
Nykyinen pyöräni edustaa mummopyörien tai hienommin kaupunkipyörien kategoriaa.
Hyvät puolet:
Käytettynä ja huollettuna erittäin halpa (40 – 70 euroa)
Kestävä
Lokasuojat vakiona
Ketjusuoja estää housujen likaantumisen
Sopivilla renkailla kulkee talvellakin
Ei kaipaa niin paljon huoltoa
Mukavat, pehmeät satulat
Jos pyörä varastetaan, toisen saa halvalla
Muun liikenneen havainnointi helppoa
Huonot puolet:
Yksivaihteisena raskas polkea mäissä
Napavaihteet lisäävät pyörän painoa
Pelkällä jalkajarrulla varustettuna pysähtyy hitaasti
Nopea eteneminen lähes mahdotonta
Pidemmille työmatkoille raskas
Ketjuen tippuessa paikoiltaan ei pysähdy ollenkaan
Jopo
Jopo on jopo.
Hyvät puolet:
Tyylikäs retropyörä
Lokasuojat vakiona
Ketjusuoja estää housujen likaantumisen
Ei kaipaa niin paljon huoltoa
Mukava, pehmeä satula
Huonot puolet:
Vetää puoleensa varkaita kuin kärpäsiä
Tolkuttoman kallis käytettynäkin
Yksivaihteisena raskas polkea mäissä
Pelkällä jalkajarrulla varustettuna pysähtyy erittäin hitaasti
Nopea eteneminen lähes mahdotonta
Vastakohta ketterälle polkupyörälle
Rennon ajoasennon vuoksi soveltuu vain lyhyille matkoille
Mallinsa vuoksi vielä hankalampi käsitellä kuin tavallinen kaupunkipyörä
Asfaltin päällä oleva sora ja pienet renkaat ovat huono yhdistelmä
Maantiepyörä
Itse en arkikäyttöön perinteistä maantiepyörää harkitsisi ollenkaan.
Hyvät puolet:
Erittäin kevyt
Erittäin nopea asfaltilla
Ketterä
Huonot puolet:
Aivan liian ohuet renkaat kotikaupunkini Hämeenlinnan mukulakivikaduille
Kova ja täristävä runko
Ajoasento haittaa muun liikenteen havainnoimista
Toivoton ohjattava soralla
Avoimet ketjut sotkee housut
Ei mahdollisuutta lokasuojien kiinnittämiseen
Vakiosatula vaatii pehmustetut housut
Yleensä erittäin kallis
Houkuttelee varkaita
Sinkula tai fiksi
Yksivaihteinen polkupyörä, joka on rakennettu yleensä vanhan maantiepyörän runkoon. Fiksissä ei ole vapaaratasta vaan kammet pyörivät samaa tahtia renkaiden kanssa.
Hyvät puolet:
Katu-uskottavuus (ainakin pari vuotta sitten)
Kevyt polkea
Kevyempi runko kuin kaupunkipyörissä
Ajoasento maantiepyörämäisen nopea
Vain vähän huollettavia osia
Vanha teräsrunko voi olla mukavampi kuin uuden maantiepyörän runko
Huonot puolet:
Aivan liian ohuet renkaat kotikaupunkini Hämeenlinnan mukulakivikaduille
Raskas polkea mäissä
Toivoton ohjattava soralla
Ketjusuojat ei suojaa housuja kokonaan
Ei mahdollisuutta lokasuojien kiinnittämiseen
Ilman etu- ja takajarrua pysähtyy erittäin hitaasti
Ketjun tippuessa paikoiltaan ei pysähdy ollenkaan
Voi houkutella varkaita hintaansa nähden yllättävänkin paljon
Tässä siis omia ajatuksiani eri pyörämallien hyvistä ja huonoista puolista arkikäytössä. Saa täydentää.
Oma unelmien arkipyöräni täyttäisi seuraavat kriteerit:
Kevyt runko
Maastopyörämäinen ajoasento
Kaupunkipyörän renkaat
Jarrut edessä ja takana
Napavaihteet (Nexus, Alfine)
Täydet lokasuojat
Mummopyörän tasoinen ketjusuoja
Edullinen
Jos joku keksii, että mikä polkupyörä voisi täyttää nämä kaikki kriteerit, olen erittäin kiitollinen. Näyttäisi siltä, että jonkinlainen hybridi voisi olla minulle sopivin vaihtoehto. Olen harkinnut, että rakentaisin tällaisen itse johonkin maastopyörän runkoon. Näissä ei kuitenkaan ole kiinnikkeitä loka- ja ketjusuojille.