Hedonistisen adaptaation ajatus on, että ilo omaisuudesta sulaa pois suhteellisen nopeasti eikä kestä kauan. Emme ole ikinä tyytyväisiä, sillä totumme nopeasti omiin saavutuksiimme.
Ada Ferrer-i-Carbonellin tutkimusten mukaan ihmiset vertaavat itseään aina ihmisiin, joilla menee paremmin kuin heillä itsellään. Rikastuessamme alamme verrata itseämme ihmisiin, jotka ovat vielä meitä itseämmekin rikkaampia.
Hedonistinen adaptaatio ei ole kuitenkaan aivan niin uskomaton ilmiö kuin mitä jotkut antavat ymmärtää.
Säästämisbloggaajat kirjoittavat mielellään vuonna 1978 tehdystä psykologisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin halvaantuneiden ja lottovoittajien onnellisuutta.
Esimerkiksi Mr. Money Mustache toteaa tästä tutkimuksesta näin:
Huikein esimerkki [hedonistisesta adaptaatiosta] on vuonna 1978 tehty psykologinen tutkimus, joka arvioi lottovoittajien ja halvaantuneiden henkilöiden onnellisuutta suhteesta yleiseen populaatioon. Kuten voi odottaakin, lottovoittajat olivat melko onnellisia heti voittonsa jälkeen ja halvaantuneet olivat melko kyrpiintyneitä. Mutta vain kahdessa kuukaudessa molemmat ryhmät olivat palanneet keskimääräiselle onnellisuuden tasolle.
Ajatus siitä, että lottovoittaja ei olisi tippaakaan onnettomuudessa halvaantunutta onnellisempi tuntuu uskomattomalta. Liiankin uskomattomalta.
Mr. Money Mustache (ja monet muut) ovat laittaneet tästä tutkimuksesta raportoidessaan vähän mutkia suoriksi. Ensinnäkin lottovoittajat olivat voittonsa jälkeen hieman onnellisempia (M=4.00) kuin kontrolliryhmä (M=3.82). Halvaantuneet olivat kuitenkin sekä lottovoittajia että kontrolliryhmää onnettomampia (M=2.96).
Hedonistinen adaptaatio on todellinen ilmiö ja ihmiset tottuvat rahan mukanaan tuomiin etuihin.
Ilmiö ei kuitenkaan ole aivan niin mahtava kuin vaikkapa Mr. Money Mustache antaa ymmärtää.