Indeksiosuusähky

Argh
Argh

Tavoitteeni oli löytää sopivat indeksiosuusrahastot salkkuuni. Ja sitten sisäinen autistini pääsi vauhtiin.

Lopputulos oli että katselin eilen yöllä Exceliä jossa oli lähes 100 eri indeksiosuusrahastoa ja niille reilu kymmenen valintakriteeriä.

Onko tämä nyt ihan järkevää ajankäyttöä?
Onko tämä nyt ihan järkevää ajankäyttöä?

Muuten hyvä mutta lisäsin tuohon listalle sellaisiakin indeksiosuusrahastoja joita en kuitenkaan valitse.

Dippadaa.

Taitaa olla aika ottaa vähän takapakkia.

10 mielenkiintoisinta sijoitusblogia

Sanoiko joku ETF?
Sanoiko joku ETF?

Olen kiinnostunut nyt blogeista joissa liipataan ETF-sijoittamista.

Tällä hetkellä mielenkiintoisimmat löytämäni suomalaiset blogit ovat:

Näiden lisäksi luen mitä Martin Paasi on kirjoitellut Nordnetin blogiin.

Luen myös Seligsonin uutiskirjeitä sekä seuraan Index Varainhoitoa.

Seuraava projekti on lukea mitä Sharevillen Passiiviset indeksisijoittajat -ryhmässä on kirjoitettu.

Parhaat ruotsinkieliset säästämisblogit?

Tämä on oikeastaan kysymys teille lukijoille. Minua kiinnostaisi tietää mitkä ovat parhaita ruotsinkielisiä säästämis- ja sijoitusblogeja.

Olen itse lukenut vain Spara med Hemberg ja Allt om spara -sivustoja.

Näiden lisäksi olen löytänyt seuraavat blogit:

Löytyisikö keltään lukijoilta vinkkejä?

Value averaging -menetelmä

Kun nyt kerran tuli kirjoitettua dollar cost averaging -menetelmästä, kirjoitetaan saman tien value averaging -menetelmästäkin.

Value averaging -menetelmä on tapa mennä sijoitusmarkkinoille hiljalleen.

Dollar cost averaging -menetelmässä sijoitettava summa pysyy samana joka kerralla. Jos tavoitteena on sijoittaa 12000 euron summa 12 kuukauden aikana, dollar cost averaging -menetelmässä sijoitetaan 1000 euroa joka kuukausi 12 kuukauden ajan.

Value averaging -menetelmässä katsotaan salkun kasvuvauhtia.

DCA vs. VA
DCA vs. VA

Yllä kuva joka ehkä selventää näiden kahden menetelmän eroja parhaiten.

DCA-menetelmä

Helmikuussa osakekurssi on 12,50 euroa. Koska halutaan sijoittaa 1000 euroa joka kuukausi, osakkeita voidaan ostaa 1000 / 12,50 euroa = 80 kappaletta.

VA-menetelmä

Helmikuussa salkun arvon halutaan olevan 2000 euroa. Koska tammikuussa on ostettu 100 osaketta ja osakekurssi on nyt 12,50 euroa, on salkun arvo 1250 euroa. Jotta salkun arvo olisi 2000 euroa, pitää salkkuun lisätä 750 euroa.

DCA-menetelmässä sijoitettava summa pysyy joka kuukausi samana. VA-menetelmässä sijoitettava summa riippuu salkun arvosta ennen ostoja.

Onko value averaging -menetelmässä järkeä?

Könttäsummaa sijoitettaessa historian ja teorian valossa fiksuinta olisi mennä markkinoille kertarysäyksellä.

Simon Haley totesi tutkimuksessaan että value averaging -menetelmässä ei ole järkeä edes psykologisista syistä.

Lisätietoa:

  • https://www.bogleheads.org/wiki/Value_averaging
  • Simon Hayley:  ”Value Averaging and the Automated Bias of Performance Measures” (2012)

Könttäsumman sijoittaminen – kerralla vai osissa?

Paniikki näkyy silmissä
Paniikki näkyy silmissä

Minulla on mahdollisuus sijoittaa könttäsumma rahaa. Olisiko parempi sijoittaa kaikki kerralla vai tehdä se osissa?

Olen olettanut että paras vaihtoehto olisi mennä markkinoille hiljalleen 6-12 kuukauden kuluessa.

Vanguardin mukaan könttäsumman sijoittaminen välittömästi tuotti ajallista hajauttamista paremman lopputuloksen kahdella kerralla kolmesta.

Historiallisesti osakkeet ja korot ovat tuottaneet parempia tuottoja kuin käteinen. Sijoittamalla könttäsumman kerralla, sijoittajat ovat saaneet nauttia riskipreemioista hieman pidemmän aikaa.

Mitä pidemmän ajan kuluessa markkinoille mentiin, sitä epätodennäköisemmin ajallinen hajautus voitti kerralla markkinoille menemisen.

Jos ajallinen hajautus tehtiin kolmen vuoden aikana kuukausittain, kerralla markkinoille meneminen olisi ollut tehokkaampaa 92 % todennäköisyydellä.

Kerralla markkinoille meneminen oli ajallista hajautusta tehokkaampaa riippumatta siitä sijoitetaanko korkoihin vai osakkeisiin.

The four pillars of investing -kirjan kirjoittaneen William Bernsteinin sivuilta löytyy matematiikan professori Bill Jonesin analyysi ajallisen hajauttamisen (DCA) eduista.

Bill Jones ajattelee ajallisen hajauttamisen vakuutuksena sijoitussalkun äkillistä laskua vastaan. Hän suosittelee ajallista hajautusta kaikille jotka ovat siirtämässä merkittävän osan varallisuudestaan käteisestä osakerahastoihin.

Bill Jonesin suositus on mennä markkinoille 12 kuukauden aikana.

Mikäli sietää enemmän riskiä, on hänen suosituksena 6 kuukauden ajallinen hajautus. Ajallista hajauttamista ei kannata tehdä jos könttäsumma on alle 5 % varallisuudesta.

Jos sijoitettava könttäsumma on yli 30 % varallisuudesta, suosittelee hän 18 kuukauden ajallista hajautusta.

Yli 12 kuukauden ajallinen hajautus ei ole yleisesti järkevää. Hänen laskujensa mukaan esimerkiksi 36 kuukauden ajallisen hajautuksen kustannus oli 7,4 % sijoitussalkun arvosta.

Myös William Bernstein on esittänyt että ajallinen hajautus on kertasijoittamista järkevämpää. Hänen perusteluna on että akateemisissa tutkimuksissa käytetty aineisto on Ibbotson/CSRP. Tässä aineistossa osakkeiden riskipreemio on korkea. Koska osakkeiden tulevaisuuden riskipreemio on matalampi, on DCA jatkossa järkevämpää.

George Constantinides huomautti (jo vuonna 1975) että jos sijoittaja katsoo että ajallinen hajauttaminen on järkevää ja sijoittajalla on jo muita sijoituksia, olisi looginen vaihtoehto myydä kaikki nykyiset sijoitukset ja mennä markkinoille uudelleen ajallisen hajautuksen kautta.

Larry Swedroe esittää mielenkiintoisen ajatuksen ajallisesta hajauttamisesta:

Jos olet vakuuttunut siitä että ajallinen hajauttaminen on oikea vaihtoehto, on tärkeää kysyä seuraava kysymys: ”Kun olet sijoittanut ensimmäisen erän, toivotko että markkinat nousevat vai laskevat?”

Looginen vastaus on että [ajallisen hajauttajan] pitäisi toivoa markkinoiden laskua koska silloin voi sijoittaa jatkossa halvemmilla hinnoilla.

Todennäköisyydet eivät lohduta henkilöä joka tekee suuren könttäsummasijoituksen juuri ennen markkinoiden romahtamista.

(Tähän välihuomautuksena että tappioiden tuottama kipu on voimakkaampaa kuin voittojen tuottama mielihyvä.)

Historiallisesti (varsinkin yksityishenkilöt) ovat menneet markkinoille vasta pitkien nousukausien jälkeen.

Esimerkiksi nyt vuonna 2017 markkinat ovat nousseet melkein kymmenen vuoden ajan.

Bogleheadin foorumeilla on huomautettu että jos ajallinen hajautus tuntuu järkevältä koska osakekurssien äkillinen lasku pelottaa, vika onkin ehkä valitussa allokaatiossa ts. sijoittaja on laittamassa subjektiiviseen riskinsietokykyynsä nähden liian suuren osan varallisuudestaan riskisiin omaisuusluokkiin.

Lähteitä ja lisätietoa:

  • https://personal.vanguard.com/pdf/ISGDCA.pdf
  • http://www.efficientfrontier.com/ef/997/dca.htm
  • https://www.cbsnews.com/news/dollar-cost-averaging-does-it-produce-better-results/
  • https://www.cbsnews.com/news/when-dollar-cost-averaging-doesnt-make-sense/
  • https://www.bogleheads.org/forum/viewtopic.php?f=1&t=91972 (William Bernsteinin kommentit)
  • http://time.com/money/4668059/why-dollar-cost-averaging-is-a-lousy-retirement-investing-strategy/

Tärkeimmät akateemiset tutkimukset:

  • George Constantinides: ”A Note On The Suboptimality Of Dollar Cost Averaging as an Investment Policy.” (1975)
  • John Knight and Lewis Mandell: ”Nobody Gains From Dollar Cost Averaging: Analytical, Numerical and Empirical Results.” (1992)

Vararahaston sijoittaminen

Vararahaston historiallinen tuotto
Vararahaston historiallinen tuotto

Perinteinen nyrkkisääntö on että vararahaston rahoja pitäisi säilyttää niin että ne saa tarvittaessa heti käyttöön. Käytännössä tämä tarkoittaa vararahaston pitämistä pankkitilissä.

Muun muassa amerikkalainen robo-advisor -palvelu Betterment on esittänyt että tämä nyrkkisääntö on väärä. Betterment esittää että vararahaston rahat pitäisi sijoittaa.

Bettermentin mallissa vararahaston allokaatio olisi 30-50 % osakkeita ja loput korkoinstrumentteja. Heidän oletusallokaatio vararahastolle on 40 % osakkeita.

Bettermentin perustelu on että nykyisten nollakorkojen maailmassa inflaatio syö vararahastoa liian rajusti. Kahden prosentin inflaatiolla 18 000 euron vararahaston kustannus on 360 euroa vuodessa.

Sijoittamisessa on riskinä sijoituksen arvon alentuminen. Bettermentin ehdotus on laittaa vararahastoon puskuriksi 30 % enemmän rahaa. Esimerkiksi 18 000 euron sijasta vararahastoon laitettaisiinkin 23 377 euroa.

Yllä olevassa kaaviossa näkyy tällaisen vararahaston tuoton kehittyminen historiallisilla arvoilla vuodesta 1955 lähtien.

Mutta entä jos kriisi iskeekin kun sijoitusten arvo on 30 % laskussa? Vararahaston käytön kustannus on tässä tilanteessa aika kova, jopa korkeampi kuin luottokortilla.

Aion pitää oman vararahastoni jatkossakin pankkitilillä.

Windfall-tuottojen sijoittaminen

Ole iloinen
Ole iloinen

Kuvitellaan että olet työskennellyt startupissa. Sait juuri kuulla että startupisi on myyty. Tilillesi on tulossa pari miljoonaa euroa. Mitä sinun kannattaisi tehdä?

Aihe on minulle läheinen. Ajattelinkin koota ajatukseni paperille.

Käytän tässä pohjana Wealthfrontin perustajan Jeff Rosenbergerin ehdotusta windfall-tuottojen käyttöjärjestykseksi:

  1. Verot
  2. Vararahasto
  3. Velat
  4. Kiinteistösijoitus
  5. Hajautettu sijoitussalkku

Laita rahaa syrjään veroja varten

Jos omistat osakkeet suoraan, verojen suuruuteen vaikuttaa kauanko olet osakkeet omistanut. Jos omistat osakkeet osakeyhtiön kautta, verojen suuruuteen vaikuttaa osakeyhtiösi suhde myytyyn yhtöön. Kysyisin tähän itse apua verokonsultilta.

Pyrkisin siirtämään rahat verottajalle mahdollisimman nopeasti. Vaihtoehtoisesti säilyttäisin rahat pankkitilillä tai rahamarkkinarahastossa.

Rakenna vararahasto

Vararahaston suuruus pitäisi olla 3-9 kuukauden menoja vastaava summa. Itse laittaisin vararahastoon ainakin kuuden kuukauden menoja vastaavan summan.

Vararahaston säilytyspaikka on pankkitili.

Velat

Normaalisti sanoisin että rakenna ensin 1000 euron vararahasto, maksa sitten pois velat ja rakenna sitten vararahasto loppuun.

Jos windfall-tuotto on huomattavasti velkoja suurempi, ei järjestyksellä ole niin väliä.

Maksa joka tapauksessa pois kaikki korkeakorkoiset velat. Esimerkiksi luottokorttivelan 15 % vuosittaisten korkomenojen katoaminen on takuuvarmaa tuottoa.

Kiinteistösijoitus

Jeff Rosenberger suosittelee seuraavaksi vaiheeksi kiinteistösijoituksen tekemistä:

Verojen, vararahaston ja korkeakorkoisten velkojen eliminoinnin jälkeen seuraava huolenaihe suurimmalle osalle ihmisistä on kiinteistön ostaminen. Tämä voi tarkoittaa ensimmäistä omaa kotiasi, nykyisen asunnon päivittämistä kivempaa, nykyisen asunnon remontointia, asuntolainan takaisinmaksua tai toisen asunnon ostamista.

Yleisenä sääntönä kuukausittaisten asumiskulujen pitäisi olla alle kolmasosa kuukausituloistasi.

(Tämä on jotakin jota pohdin tällä hetkellä itse kuumeisesti.)

Hajautettu sijoitussalkku

Viimeisenä vaiheena on sijoittaminen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi sijoittamista:

  • eläkkeeseen
  • kakkosasuntoon
  • lasten koulutukseen

Rosenbergerin suositus on tehdä hajautettu sijoitussalkku, joka koostuu indeksirahastoista tai indeksiosuusrahastoista.

Hän huomauttaa lisäksi että nykyisen tutkimustiedon valossa markkinoille kannattaisi mennä varsin nopeasti. Tämä on jotakin jota aion tutkia lisää.

Katso myös:

  • https://blog.wealthfront.com/silicon-valley-new-rich-financial-planning/
  • https://www.quora.com/What-advice-would-you-give-to-a-newly-minted-startup-millionaire

Asunto vai sijoitukset?

Oma parveke
Oma parveke

Minulla on dilemma.

Aloin säästää vuoden 2011 huhtikuussa rahaa asuntoa varten. Ajatukseni oli ostaa täältä Hämeenlinnasta rivitaloasunto heti kun rahat ovat kasassa.

Sain kasaan rahat asuntoa varten vuoden 2015 maaliskuussa.

Kuten tuolloin (vuoden 2015 maaliskuussa) kirjoitin, en kuitenkaan lähtenyt asuntokaupoille.

Tästä tuli ongelma.

Ensinnäkin osa asuntosäästöistä on sulanut. Osa rahoista on mennyt tavalliseen elämiseen, osa johonkin ihan muuhun.

Minulla on kuitenkin edelleen pankkitilillä kohtullinen rahapotti. Nyt yritän miettiä mitä niillä tekisin.

Lähtökohtaisesti fiksuin sijoitus rahoille olisi asunnon ostaminen. Jos pistäisin 200 000 euroa kiinni rivitaloasuntoon, maksaisimme 1000 euron vuokran sijasta 500 euroa vastikkeita ja muita maksuja. Säästö vuodessa olisi 6000 euroa. Näin ajateltuna sijoituksen tuotto olisi 3 % vuodessa. Tämä tuotto olisi melko riskitöntä.

Jos sijoittaisin rahat osakemarkkinoille, minun pitäisi varautua pitämään rahat kiinni sijoituksissa ainakin 10 vuotta, mahdollisesti jopa 20 vuotta. Verojen jälkeinen odotettu tuotto sijoitukselle voisi olla jotain 4-6 % luokkaa.

Asunnon ostamisessa suurin ongelma on sen sijainti. Minulla on rahaa asuntoon Hämeenlinnassa mutta ei vaikkapa Espoossa. Pääkaupunkiseudulla minulle olisi tarjolla paljon töitä. Täällä Hämeenlinnassa vähän vähemmän.

Tällaista pohdin pienessä kuumeessa tänä lauantaina.

Varoitus neljän prosentin sääntöä käyttäville

Varoitus neljän prosentin sääntöä käyttäville
Varoitus neljän prosentin sääntöä käyttäville

Kirjoitin tänne blogiin kaksi vuotta sitten neljän prosentin säännöstä. Neljän prosentin säännön ajatus on että eläkesäästösi riittävät loppuelämäksesi jos nostat niistä 4 % vuodessa.

Bengenin neljän prosentin sääntö sekä myöhempi Trinity-tutkimus on taustalla varsinkin monien taloudelliseen riippumattomuuten pyrkivien laskelmissa.

Laskin oman crossover-pisteeni neljän prosentin sääntöä käyttäen vain pari viikkoa sitten.

Olen pitkään epäillyt että neljän prosentin sääntö ei enää päde. Nyt löysin epäilykseni vahvistukseksi laskelmia.

Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan nykyisillä korkosijoitusten tuotoilla neljän prosentin säännöllä rahat loppuvat 50 prosentin todennäköisyydellä.

Tämän tutkimukseen mukaan tällä hetkellä taloudellisen riippumattomuuden laskelmat kannattaa tehdä käyttäen 2,8 % safe withdrawal rate -lukua.