Kuluttajatutkimuskeskuksen keskustelualoite Kuluttajien taloudellinen osaaminen 2000-luvulla on katsaus viime vuosina tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä, jotka liittyvät taloudenhallintaan ja taloudelliseen osaamiseen 2000-luvun Suomessa. Tutkimuksen mukaan suomalaisten taloudellisessa kyvykkyydessä on aukkoja esim. seuraavissa asioissa:
- Kuluttajat eivät tunne riittävän hyvin uusia finanssipalveluja (esim. monet vakuutus- ja sijoitustuotteet) ja pitävät niitä monimutkaisina ja vaikeina. Niin ikään sijoitusmarkkinoiden lainalaisuuksia ei myöskään tunneta ja siksi toimitaan sijoittajina usein epärationaalisesti.
- Oman talouden seurannan työvälineitä (budjetti, kirjanpito) ei osata tai haluta käyttää, vaikka niiden hyödyt tunnustetaankin.
- Oman talouden pitkäjänteinen suunnittelu puuttuu hyvin usein tai se on satunnaista tai epäjohdonmukaista. Tämä näkyy esimerkiksi eläkeaikaan tai taloudellisiin puskureihin varautumisessa. Olosuhteiden odottamatta muuttuessa todennäköisyys taloudellisille ongelmille kasvaa, jos varautumista ei ole tehty.
Ensimmäiseen kohtaan kommentoisin, että finanssialan yritykset kehittävät uusia finanssipalveluja kasvattaakseen omia tuottojaan. Ne ovat monimutkaisia ja ne ovat vaikeita. Jos ne olisivat helppoja, kuluttajat voisivat ymmärtää, että niissä ei ole suurimmaksi osaksi mitään tolkkua kenenkään muun kuin niiden myyjän näkökulmasta.
Sijoittajien epärationaalinen käyttäytyminen taas on ongelmana yhtä vanha kuin ihmisen luontainen ahneus. Uteliaat voivat lukea esimerkiksi South Sea Bubble -ilmiöstä. Toisaalta, kaikki rationaaliset sijoittavat varmasti ymmärtävät, että siinä vaiheessa kun osakkeet ovat alimmalla tasollaan 14 vuoteen olisi hyvä hetki ostaa. Kuka suomalainen yksityishenkilö uskalsi kuitenkaan tammikuussa seurata Vesa Puttosen neuvoa?
Toiseen kohtaan kommentoisin, että budjettien tekeminen ja kirjanpidon pitäminen on yksinkertaisesti todella työlästä. Ennen kaikkea siitä ei ole mitään hyötyä silloin, kun todelliset ongelmat ovat asenteissa. Aion kuitenkin yrittää taklata tätäkin ongelmaa 1000 euron säästöhaasteessa. Aseenani aion käyttää Ramit Sethin tietoisen kuluttamisen (engl. conscious spending) ajattelumallia. Katsotaan miten äijän käy.
Kolmannessa kohdasta eli taloudellisista puskureita minulla onkin sitten blogikirjoitus tässä työn alla.
Hyvää ja ajatuksia herättävää matskua taas, Markus! Kiitos!
Jäin miettimään sitä, kenen intresseissä ylipäätään on parantaa tavallisten ihmisten taloudellista osaamista.
Silloin kun kävin koulua, ei henkilökohtaisen talouden hoitoa opetettu lainkaan, ja tuskin niin tehdään nytkään. Kaupat yrittävät houkutella ihmisiä yhä uusiin heräteostoksiin maksukyvystä riippumatta. Pankkien ja muiden rahoituslaitosten intresseissä on pikemminkin rahastaa ihmisten tietämättömyydellä ja kyvyttömyydellä kuin poistaa sitä. Ja jos tosi kyyniseksi heittäytyy, voi ajatella, että valtaapitävien poliitikoidenkin kannattaa vain pitää ihmiset nöyrinä ja tietämättöminä, jotta he tekisivät kiltisti työtä, maksaisivat veronsa, kuluttaisivat ja äänestäisivät samoja ihmisiä jatkossakin.
Veronmaksajien keskusliitto tulee mieleen sellaisena tahona, joka ajaa monia tavallisen ihmisen etujakin, mutta Taloustaito-lehden artikkelit taidesijoituksista ja syksyn uutuusviineistä eivät kyllä palvele ainakaan minun tarpeitani.
No, onneksi on olemassa esimerkiksi hyviä talousasioita käsitteleviä kirjoja ja blogeja!
Oletko muuten tutustunut Elizabeth Warrenina ja Amelia Warren Tyagin kirjaan All Your Worth? Luin kirjan jokin aika sitten, ja pidin siitä aika paljon. Siinä on vähän samankaltaisia ajatuksia budjetoinnin yksinkertaistamisesta. Esimerkiksi
täällä esitelty 50-30-20-jako on peräisin tuosta kirjasta.
En olekaan tuota All Your Worth -kirjaa aiemmin huomannut. Täytynee pistää tuokin tuonne ostoslistan jatkoksi.
Tuo antamasi linkki eri budjetointitapoihin oli muuten myös ihan mielenkiintoinen. 60 % budjetti oli jo tuttu, mutta tämä 50-30-20 on uudempi tuttavuus.
Kokemukseni valossa kirjanpitoa voi helpottaa, kun malttaa rakentaa Excelillä kaavoihin ja soluviittauksiin perustuvan ”kirjanpitojärjestelmän.”
Sen voin myöntää, että rakentamiseen turhaantui päiväkausia, mutta nähty vaiva maksaa itseään jo takaisin. Nyt ei tarvitse kuin kerätä kauppakuitista summat oikean päivämäärän ja kuukauden kohdalle, josta tiedot välittyvät automaattisesti osaksi vuositalouskatsausta, sijoitussuunnitelman seurantakaavioita yms. Siis muistitikun päässä ihka oma budjetointi- ja seurantakeskus!
Menoerän poistaminen tai lisääminen onkin sitten harkinnanvaraista, kun muutoksen tekeminen ilman sotkuja vaatii ainakin tunnin. Käteiskaupoissa voi menojen täsmentämiseksi soveltaa solurivejä, joihin merkataan pyöristykset. Eli kun pyöristetään alaspäin, laitetaan vaikka -0,02, ja ylöspäin pyöristettäessä ihan 0,02 ilman plussia.