Työmatka syö palkkani

Olen kirjoittanut täällä blogissa monta kertaa siitä, kuinka tärkeää on laskea oma todellinen tuntipalkkansa. Yksi tärkeä todelliseen tuntipalkkaan vaikuttava tekijä on työmatka. Työmatka vaikuttaa todellista tuntipalkkaa laskevasti kahta kautta. Ensinnäkin, työmatkoihin kuluva aika tulee ottaa näissä laskuissa huomioon työhön käytettynä aikana. Toisekseen työmatkoihin kuluu yleensä rahaa.

Aloitin elokuun alussa työt Helsingissä tietäen, että todellinen tuntipalkkani tulee jäämään todella alhaiseksi. Päivittäinen työmatkani on yli 100 kilometriä yhteen suuntaan ja olen kulkenut sen omalla autollani. Toki, voisin kulkea työmatkani myös julkisilla kulkuneuvoilla. Tällöin päivittäin työmatkoihin käyttämäni aika kasvaisi kuitenkin vähintään neljään tuntiin. Vaikka tiesin, että todellinen tuntipalkkani jäisi todella alhaiseksi halusin silti aloittaa työnteon. Minulle tarjottu työ oli todella mieluisa ja kotini neljä seinää alkoivat käydä ahdistaviksi.

En ole ikinä liiemmin pitänyt autoilusta. Ostin ensimmäisen oman autonikin vasta viime vuoden lopussa 30-vuotiaana. Nyt neljän kuukauden (lähes) päivittäisen reilun kahden tunnin työmatka-autoilun jälkeen voin huoletta todeta, että en todellakaan pidä autoilusta. Mikään ei ole niin tylsää kuin ajaa reilun tunnin verran suoraa moottoritietä pimeässä töihin. Päätinkin huvikseni laskea, että paljonko minulla oikeastaan kuluu rahaa työmatkoihin.

Olen yrittänyt hahmottaa tätä lukua monesta eri suunnasta ja saamani tulos on ollut joka kerta yhtä järkyttävä. Olen aina tiedostanut, että autoilu on Suomessa kallista ja että yksityisautoilua verotetaan Suomessa ankarimman mahdollisen mukaan. Työmatkoihin kuukausittain käyttämässäni rahasummassa ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Ajan vuosimallin 2004 1,4-litraisella Toyota Corollalla, jonka keskikulutus näyttää olevan työmatkallani näin talvisin noin 8 litraa sadalla kilometrillä. Työmatkani ollessa yhteen suuntaan sata kilometriä ja bensiinin hinnan ollessa 1,50 euroa litralta, menee minulla pelkkään polttoaineeseen kuukaudessa 504 euroa. Nopea katsaus verkkopankkiin ja ostamaani polttoaineeseen osoittaa, että tämä luku pitää hyvinkin paikkaansa.

Mielenkiintoiseksi tämä laskeminen kuitenkin käy kun otetaan huomioon autoilun muut kulut. Näitä ovat esimerkiksi huollot, lasinpesuneste, parkkimaksut, parkkisakot, uudet renkaat, vakuutus, verot ja korjaukset. Tämän lisäksi tulee huomioida yksi kustannus, joka ei näy pankkitilillä eli käytön ja ajan perusteella aiheutuva auton arvon aleneminen. Harva autoilija pitää kuitenkaan näistä kaikista kustannuksista kirjaa. Meidän tavallisten tallaajien onneksi osa kuitenkin näin tekee ja tämän perusteella tiedämme, että auton käytön todelliset kustannukset ovat noin kaksi kertaa polttoaineen hinta. Laskin oman autoni käytön muut kustannukset Autoliiton laskurin avulla ja lopputulos oli, että työmatkani maksavat minulle vuodessa 11 712 euroa.

Joku nokkela voi nyt todeta, että kodin ja työpaikan väliset matkakulut voi vähentää verotuksessa. Tämä pitää paikkaansa, mutta vaikka verottaja hyväksyisikin työmatkani oman auton käytön mukaan, en siltikään voisi vähentää näitä kuluja verotuksessa kuin 7000 euroa. 50 % veroasteellakin tämä tarkoittaisi, että työmatkoista jää maksettavaa omasta pussista 8212 euroa vuodessa. Tämä summa on kokonaisuudessaan pois käytettävissä olevista tuloistani. Toisin sanoen työmatkakuluni syövät käteen jäävää palkkaani vähintään 26,32 prosenttia.

Jotain pitäisi siis tehdä. Vaihtoehtoja ovat ainakin:

• etätöiden tekeminen
• asunnon hankkiminen lähempää juna-asemaa
• muutto pääkaupunkiseudulle työpaikan lähelle (ajallisesti)
• työpaikan vaihtaminen

Etätöiden tekeminen on mahdollista tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaksikin päivää etätöitä viikossa on varsin paljon. Tämä on kuitenkin valintani ainakin alkuvaiheessa.

Olen myös katsonut asuntoja lähempää juna-asemaa. Tästä seuraisi välittömästi se, että perusteet oman auton käytölle poistuisivat. Työmatkoihin kuluva aika kasvaisi junalla ja bussilla kulkiessa neljään tuntiin, mutta toisaalta rahaa kuluisi enää kahden kuukausilipun verran eli 370 euroa kuukaudessa. Kesäloman huomioiden tarkoittaisi tämä 4440 euroa vuodessa, josta verovähennyksen jälkeen jäisi maksettavaa 2520 euroa. Huomioiden todellisen työajan kasvunkin, todellinen tuntipalkkani nousisi neljä prosenttia. Lisäksi voisin teoriassa tehdä jotakin muuta tuottavaa työtä niiden kahden tunnin aikana, jotka viettäisin päivittäin junassa. Tämän vaihtoehdon suuri ongelma on kuitenkin siinä, että kuten kaikki VR:llä kulkeneet tietävät, junat kulkevat joskus hieman miten sattuu.

Muutto pääkaupunkiseudulle olisi periaatteessa mahdollista omalta osaltani, mutta avovaimolleni tämä on vielä 1,5 vuoden ajan hankalaa hänen opintojensa vuoksi. Työmatkakuluissa säästyneillä 614,84 eurolla kuukaudessa vuokraisi kuitenkin Espoostakin ainakin hieman paremmin varusteltua ja tilavampaa asuntoa kuin missä nyt asumme.

Viimeisenä vaihtoehtona on sitten työpaikan vaihtaminen tai jopa takaisin yrittäjäksi palaaminen. Nykyinen työni on kuitenkin niin mielenkiintoista, että irtisanoutuminen tuntuu hieman liian radikaalilta ratkaisulta. Työpaikan vaihtaminen olisi teoriassa mahdollista, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi myös alan vaihtoa. Kaikki tämän alan yritykset kun ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle.

Minua voi kuitenkin vielä lykästää, sillä työnantajayritykseni aikoo muuttaa pois nykyisestä toimistostamme viimeistään kesään mennessä. Pidänkin tällä hetkellä sormia ristissä ja toivon, että uusi toimistomme sijaitsisi lyhyen kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta.