Hyvää iltaa hyvät katsojat ja tervetuloa valintojen maailmaan. Tämä kaveri on valintansa tehnyt. Hän on aikuinen mies, urologi Tom of Finland. Hänellä on ympärivuotisena käyttöautonaan amerikkalaisvalmisteinen avoauto Chevrolet Corvette. Hän on kova luu.
Myös tämä kaveri on valintansa tehnyt. Hänellä on paikallisradiotoimittajan paperit. Hänen nimensä on Jami. Hän käyttää yleisiä kulkuneuvoja, tässä tapauksessa linja-autoa. Hän on luuseri!
Tee sinäkin oma valintasi: oletko luuseri vai kova luu?
Tarkan markan blogin kirjoittajana saan varsin paljon palautetta siitä mihin ja miten rahani käytän. Jotkut ovat ihmetelleet esimerkiksi sitä, että jos kerran olen niin säästäväinen, miksi ihmeessä minulla on 2300 euron maastopyörä. Lisäksi varsinkin keskustelufoorumeilla näkee lähes jokaisessa pidemmässä säästämisaiheisessa keskusteluketjussa ainakin yhden kommentin jossa udellaan, että mitä järkeä on rahan säästämisessä kun ei sitä rahaa saa kuitenkaan kuollessa mukaansa.
Rahan säästämisessä on mielestäni kysymys kahdesta asiasta:
- Valintojen tekemisestä eli priorisoinnista
- Kyvystä viivyttää mielihyvää
Se, että säästää kaikesta mahdollisesta tarkoittaa, että on pihi. Minulla on taipumusta myös tähän. Säästäväisyys ei kuitenkaan ole tätä. Säästäväisyys on sitä, että säästää asioissa, joilla ei ole itselle väliä, jotta voi käyttää rahaa asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä.
Kenelläkään tässä maailmassa, ei edes miljardööreillä, ei ole varaa ostaa kaikkea haluamaansa. Myös Bill Gatesin pitää valita, että mihin hän haluaa rahansa käyttää. Jos hän käyttää enemmän rahaa kuin hänellä on, myös hän voi joutua lopulta kerjuulle. Jokainen meistä on varmasti lukenut lehdistä lottovoittajista, jotka onnistuivat ostamaan itsensä velkavankeuteen.
Toinen tärkeä asia on, että kykenee luopumaan jostakin juuri nyt, jotta saa jotakin tulevaisuudessa. Uutta laajakaistatelevisiota haluavalla on valinta. Hän voi ostaa televisionsa kulutusluotolla tai säästää niin kauan, että hän voi ostaa sen käteisellä. Hauskana faktana, että vahvasti luotolla elävillä voi olla korkoa korolle -ilmiön vuoksi käytössään jopa puolet vähemmän rahaa kuin niillä, jotka ostavat kulutustuotteita vasta sitten kun heillä on varaa ostaa ne käteisellä.
Psykologi Walter Mischel teki vuonna 1972 kuuluisan, Stanfordin vaahtokarkkikokeeksi kutsutun, psykologisen tutkimuksen. Tässä tutkimuksessa lapsille annettiin vaahtokarkki. Heille sanottiin, että jos he malttaisivat olla syömättä tämän yhden vaahtokarkin, he saisivat tutkijan palatessa huoneeseen 15 minuutin kuluttua kaksi vaahtokarkkia. Vuonna 1988 tehdyssä jatkotutkimuksessa havaittiin, että ne lapset, jotka malttoivat odottaa tutkijan palaamista huoneeseen olivat pärjänneet elämässään keskimäärin paremmin.
Sama ilmiö pätee mielestäni hyvin säästämisessä. Ihminen, joka malttaa nuorena säästää osan rahoistaan, palkitaan eläkeiässä muhkealla eläkkeellä tavallisten tallaajien kokiessa karvaasti, mitä kansantalouden termi huoltosuhde käytännössä tarkoittaa.
Kaikkea ei voi saada, valintoja pitää tehdä ja joskus sitä kannattaa malttaa odottaa hetken aikaa, että saa haluamansa. Vaikka sitten sen 40 vuotta.
Juuri näin!
Näin se menee. Ne jotka nuorempana säästää saa nauttia korkoa korolle ilmiön tuomasta tulosta. Itse säästän mielelläni monissa asioissa, mutta matkustamiseen pistän mielelläni enemmän rahaa enkä halua matkoilla penniä venyttää. Jokaisen pitää löytää asia mistä pitää ja myös kuluttaa siihen rahaa, jotta jaksaa säästää muissa asioissa.
Säästää nuorena? Niin mistä???
Näitä juttua lukiessa tuntuu usein, että pitäisi kouluttautua varsin pitkälle, vielä velkaantumatta, voidakseen saada kunnon palkkaa, josta säästää enemmän kuin joitan kymppejä kuussa. Matalapalkka-aloilla ja/tai osa-aikatöissä säästäminen on paljon vaikeampaa ja toisaalta myös tärkeämpää. Eräs ”guru” kehottaa jokaista säästämään vähintään 5%, tuloistaan huolimatta.
Minun säästämiseni päätavoitteet ovat, ensinnäkin, ostaa harkiten (johon säästäaika pakottaa), toiseksi, maksaa ostokset käteisellä kokonaan, jolloin voi saada käteisalennusta (jota meille naisille ei näköjään pyytämättä tarjota) säästäen ainakin osamaksukulut ja säästyen siltä murheelta, että tulojen ehtyessä olisi osamaksulaskuja tulossa.
Kolmanneksi, säästänvoidakseni asua väljemmin ja mukavammin tässä omistusasunnossani kuin ennen vuokralla. Ostin asunnon vasta keski-ikäisenä n. kuusi vuotta sitten. Alhaisten lainakorkojen aikaan sain pankin vakuutettua maksukyvystäni, säästäväisyyteni ansiosta. (Asunnon ostin lähiöstä, mielestäni kohtuuhintaan. Hissitalomme on hyvin hoidettu, eikä vielä ikäloppukaan, vastike kohtuullinen, vaikka myös talon korjaustarpeisiin varaudutaan etukäteen. Edellä kerrottu on mielestäni tärkeää siksikin, että asunnon saa tarvittaessa myytyä.)
Tulikin tuosta mieleeni, kuinka tärkeää asunto-yhtiöiden järkevä taloudehoito on, omaisuudesta kun on viisasta pitää huolta pitkäjännitteisesti.