Rahan säilyttäminen on joillekin vaikeaa, vaikkei palkka hupenisikaan aina välittömästi pakollisiin menoihin. Vaikka ihan hyvin tietäisi, että rahojen pitäisi riittää kaikkeen tarpeelliseen, johonkin ne vain aina tuntuvat häviävän. Yksi mahdollinen selitys asialle on henkilökohtaiset taloudelliset heikkoudet. Riittävän vakavana yksikin sellainen voi aiheuttaa koko tilin tyhjentymisen.
Henkilökohtaisella taloudellisella heikkoudella tarkoitan tässä nyt sitä, että jokin asia tuntuu niin houkuttelevalta, haluttavalta ja tärkeältä, että sen ostaa, vaikka hyvin tietää, ettei siihen oikeasti ole varaa. Oli kyseinen tuote tai palvelu sitten mikä tahansa, se ylittää psykologisesti sen kynnyksen, jonka jälkeen tuntuu huomattavasti tärkeämmältä saada jotakin nyt kuin vasta huomenna. Kyseisen kynnyksen ylittämisen jälkeen järjellinen harkinta korvautuu välittömän mielihyvän tärkeyden korostamisella.
Tässä joitakin tyypillisiä asioita, joita kohtaan ihmisillä on usein taloudellisia heikkouksia: vaatteet, autot, kengät, lomailu/matkailu, viihde-elektroniikka, minkä tahansa asian keräily ja kokoelman kartuttaminen, kirjat, joululahjat, laukut, lemmikit, korut, hyväntekeväisyys, ulkona syöminen, harrastukset ja urheilu. Yksikin tällainen heikkous voi aiheuttaa ikävän vuodon lompakkoon, ja mikäli niitä on useampia, on kyseessä mahdollisesti isompi tulva.
On myös mahdollista, ettei itsekään tunnista omia taloudellisia heikkouksiaan. Saattaa olla, etteivät ne käy ilmi ennen kuin saa yllättäen käyttöönsä vähän enemmän rahaa kuin mihin on tottunut, esimerkiksi veronpalautusten, perinnön tai vaikkapa lottovoiton kautta. Vaikka ylimääräinen raha onkin lähtökohtaisesti positiivinen asia, saattaa se myös aiheuttaa ongelmia, mikäli tämän rahan kuluttamiseen ei ole psykologisesti valmistautunut. Tällöin on vaarana, että rahat valuvat kuin huomaamatta yhteen tai useampaan taloudellisen heikkouden kohteeseen.
Omia taloudellisia heikkouksiaan voi yrittää selvittää miettimällä, mitä kaikkea ostaisi, jos rahaa todella saisi yllättäen käyttöönsä totuttua enemmän. Jos voittaisit esimerkiksi 2000 euroa tämän viikon lotossa, mihin kaikkeen käyttäisit voittosi? Entä kuinka moni voittorahojen käytön kohteista tuntuisi ystäviesi ja perheenjäsentesi mielestä järkeviltä ostoksilta ja kuinka moni typerältä tuhlaukselta?
Budjetointi on myös hyödyllistä omien taloudellisten heikkouksien selvittämisessä, vaikka vaatiikin enemmän aikaa, jos ei jo valmiiksi budjettia pidä. Kun budjetin avulla selviää, mihin rahat aina häviävät, saattaa omista kulutustottumuksista selvitä yllättäviäkin asioita. Ongelma ei välttämättä olekaan siinä, ettei palkka riitä kuukauden menoihin, vaan siinä, että osa palkasta katoaa aina johonkin tiettyyn tai tiettyihin asioihin. Sellaisiin asioihin, jotka eivät suinkaan ole välttämättömiä, vaan joihin kuluttamisesta nyt on vain yksinkertaisesti tullut tapa.
Kirjat ja varsinkin kertakäyttöiset eli omassa tapauksessani jännärit. Niitä lojuu kymmenittäin. En pidä tätä kovin suurena ongelmana sillä ostan yleensä niitä silloin kun huvibudjetissani on niihin tilaa ja yleensä niihin on aina ollut. Muita niitä ei nyt heti tule mieleen. Varmasti niitä tiedostamattomiakin menoeriä on. Kuitenkin olen pari viime vuotta selvinnyt selkeällä ylijäämällä mitä tulee rahoihin.
Löytyyhän niitä täältäkin: heikkouksia ovat mm. luomuruoka, luonnonkosmetiikka, ympäristöystävälliset vaihtoehdot pesuaineissa, vaatteissa jne.
Minusta nuo eivät ole heikkouksia. Asioita voi arvottaa monella tavalla, eikä se säästetty raha ole läheskään aina niistä tärkein.
Tämä juttu inspiroi minua niin paljon, että melkeinpä vahingossa aloin kirjoittamaan postausta blogiini aiheesta:
http://whitefresh.blogspot.com/2012/04/henkilokohtaiset-taloudelliset.html
Kiitos siis tästä ja iloista kevättä! 🙂
Meillä mies hamstraa työkaluja. Nurkat on täynnä kaikenlaisia poria, hiomakoneita, jyrsimiä, työkalupenkkejä jne. ja suurta osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, joitain ehkä kerran tai kaksi. Ja ihan pakko on ”sitä voi joskus tarvita” -käyttöä varten olla omat vehkeet, ei voi lainata keltään…
”ei voi lainata keltään…”
Mä en ainakaan lainaa työkalujani yhtään kenellekään, jota en tunne riittävän hyvin. Oppirahat maksoin, kun kaksi kertaa lainasin työkalujani melko tutuille ja molemmilla kerroilla ne tuli rikkinäisenä takaisin eikä lainaajaa kiinnostanut niitä alkaa korjaamaan. (Rälläkästä oli johto leikattu miltei poikki ja sähköhöylä oli jätetty betonilattialle, terät oli palasina.)
FU: Entä jos ostopäätöksen tekemiseen riittää ecocert- tai luomumerkki purkin kyljessä, vaikka todellista tarvetta ei ole. Itse olen ostanut esim. eri merkkisiä pesuaineita ihan vain siksi, kun on ”löytynyt” uusi ekologinen tuotemerkki.
Itse tunnustan, että tämä puoli on karannut käsistä.