Heti aluksi kunnia sinne, minne kunnia kuuluu. Törmäsin Buffettin vuotuiseen sijoittajakirjeeseen Henri Elon blogijutun kautta. Henri Elo on käsitellyt omassa blogijutussaan ansiokkaasti Berkshire Hathawayn menestystekijöitä yhtiönä.
Omaan silmääni pisti enemmän Buffettin yhtiökumppanin Charlie Mungerin (91) kuvaus siitä, miten Warren Buffett (84) on toiminut käytännössä. Näistä silmääni pisti erityisesti tämä lause:
His first priority would be reservation of much time for quiet reading and thinking, particularly that which might advance his determined learning, no matter how old he became.
Warren Buffettin tärkein prioriteetti on opiskelu. Munger jatkaa, että hän on huomannut Buffettin toiminnassa seuraavia teemoja:
(1) He particularly wanted continuous maximization of the rationality, skills, and devotion of the most important people in the system, starting with himself.
(2) He wanted win/win results everywhere–in gaining loyalty by giving it, for instance.
(3) He wanted decisions that maximized long-term results, seeking these from decision makers who usually stayed long enough in place to bear the consequences of decisions.
(4) He wanted to minimize the bad effects that would almost inevitably come from a large bureaucracy at headquarters.
(5) He wanted to personally contribute […] to the spread of wisdom attained.
Sen lisäksi, että Buffett on halunnut opiskella ja oppia jatkuvasti lisää, hän on kokenut yhtä tärkeäksi oppimansa tiedon jakamisen. Berkshire Hathawayn sijoittajakirjeet ovatkin olleet osakesijoittamisesta kiinnostaneille oikea aarreaitta.
Mungerin mielestä tärkein syy Berkshiren menestykseen Buffettin ohjauksessa on ollut, että Buffett on keskittynyt yhteen ainoaan asiaan kymmenien vuosien ajan:
In particular, Buffett’s decision to limit his activities to a few kinds and to maximize his attention to them, and to keep doing so for 50 years, was a lollapalooza. Buffett succeeded for the same reason Roger Federer became good at tennis.
Buffett was, in effect, using the winning method of the famous basketball coach, John Wooden, who won most regularly after he had learned to assign virtually all playing time to his seven best players. That way, opponents always faced his best players, instead of his second best. And, with the extra playing time, the best players improved more than was normal.
And Buffett much out-Woodened Wooden, because in his case the exercise of skill was concentrated in one person, not seven, and his skill improved and improved as he got older and older during 50 years, instead of deteriorating like the skill of a basketball player does.
Tämä fokus on näkynyt myös Berkshire Hathawayn sijoituksissa. Buffett on kuuluisa siitä, että sijoittaa vain sellaisiin yrityksiin, joiden toiminnan hän ymmärtää.
Mikäli aihealue kiinnostaa, suosittelen koko sijoittajakirjeen lukemista. Erityisesti Buffettin 1990-luvun alun LBO-buumin kuvauksen lukeminen on kuin katsoisi alkuperäistä Wall Street -elokuvaa.