Suomessa on uutisoitu mielestäni liian vähän Kiinan pörssiromahduksesta. Pistänpä siis aiheesta vähän ajatuksia.
Ensinnäkin romahdus on ollut paljon rankempi kuin miltä näyttää. Kyllä, Kiinan pörssi-indeksi ovat laskeneet noin 30 % kesäkuun puolivälistä. Kiinan hallinto on kuitenkin tehnyt kaikkensa rajoittaakseen osakekurssien laskua keinotekoisesti muun muassa (lähde):
- asettamalla rajoituksia osakkeiden lyhyeksi myymiselle
- jäädyttämällä pörssilistautumiset
- luomalla osakevälittäjille keskuspankin rahoittaman rahaston osakkeiden tukiostoja varten
- hankkimalla eläkerahastoilta lupauksen ostaa lisää osakkeita
Lisäksi kaupankäynti on keskeytetty yli 90 prosentilla Kiinan pörsseissä listatuista 2774 osakkeesta (lähde).
Toinen mielenkiintoinen juttu on, että taloudellisesta näkökulmasta Kiinan hallinnon reaktiossa ei ollut hirveästi tolkkua:
- Pörssikurssien tekohengittäminen ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Miltä tahansa toimijalta (jopa Kiinan valtiolta) loppuu jossakin vaiheessa kassa kesken.
- Vaikka tekohengittäminen olisikin onnistunut lyhyellä aikavälillä, olisi se antanut tavallisille kiinalaisille signaalin siitä, että osakesijoittaminen on täysin riskitöntä, koska valtio pelastaa heidät aina. Tämä olisi ainoastaan tehnyt pörssikuplasta entistä isomman.
- Vaikka pörssikurssien olisi annettu romahtaa, ei sillä olisi Economist-lehden mukaan ollut niin laajoja vaikutuksia Kiinan talouteen, että Kiinan hallinnon reaktio olisi perusteltavissa taloudellisin perustein.
Koska Kiinan hallinnon reaktiolla ei ollut taloudellista perustetta, jää jäljelle vain poliittinen peruste. Economist-lehden mukaan kuvio meni niin, että Kiinan lehdistö piti nousevia pörssikursseja osoituksena markkinoiden tuesta Xi-Li -tiimin taloudellisille uudistuksille. Nyt kurssien laskiessa sääntelijät yrittivät ylläpitää Kiinan johdon mainetta tukemalla pörssikursseja keinotekoisesti.
Homma meni kuitenkin totaalisesti reisille, minkä seurauksena tavallisille kiinalaisille tuli jonkinlainen ”keisarilla ei ollutkaan vaatteita” -reaktion. Tässä pörssiromahduksessa varsinainen uutinen ei siis oikeastaan olekaan se, että osakekurssit romahtivat Kiinassa vaan se, että a) Kiinan hallinto yritti estää pörssiromahduksen poliittisen perustein ja b) tavalliset kiinalaiset ovat jonkinlaisessa shokissa tästä koko jutusta.
Kiinan markkinoille sijoittavan kannattanee seurata nyt ainakin sitä, että onko Kiinan hallinnon reaktio tähän kaikkeen markkinoiden vapauttaminen vai sääntelyn lisääminen. Vastaus tuohon kysymykseen määrittänee aika paljon sitä, että kuinka kuplaherkkiä Kiinan osakemarkkinat ovat jatkossa.
Vähintään lukisin tästä Economist-lehden artikkelista, että millainen prosessi johti Kiinassa tämän kuplan syntymiseen.
Kiina on maailman 2. suurin kansantalous ja suurista edelleen nopeiten kasvava. Se on kuitenkin kommunistimaa, komentotalous, jossa puolue käyttää ehdotonta valtaa. Siksi on luonnollista, että puolue puuttui myös tähän pörssiromahdukseen.
Valtion puuttuminen näin voimakkaasti asiaan on huono juttu, häiriötekijä. Se onkin selitettävissä lähinnä puolueen näyttönä vallastaan.
On myös huomionarvoista, että Kiinan pörssimarkkina ei toimi markkinataloudessa, vaan komentotaloudessa ja tämäntyyppisiä häiriöitä on varmaan odotettavissa.
Kiinalaisista yrityksistä kaikkein merkittävimmät ovat valtionyrityksiä ja siis puolueen hallinnassa. Kiinan pyrkiessä omilla tuotteillaan maailmanmarkkinoille paine yhteiskunnan liberalisointiin kasvaa. Tästä yhtenä esimerkkinä tavallisille ihmisille tullut mahdollisuus ostaa pörssiosakkeita.
Kun mahdollisuus tuli, maniahan siitä seurasi. Tietämättömät amatöörit alkoivat ostaa pörssiosakkeita, jopa velaksi, jolloin hinnat tietysti alkoivat voimakkaasti nousta. Syntyi kupla, joka puhkesi kun ostajien määrän kasvu alkoi hidastua. Siis ihan normaalia.
Mutta kyseessä oli Economistin mukaan marginaalinen ilmiö suhteutettuna Kiinan talouteen.
Jos Kiinassa pörssiosakkeiden omistus olisi ollut yhtä laajaa kuin ns. länsimaissa, tällainen romahdus olisi ollut todella vakava juttu. Nyt ei! Se toimii kiinalaisille hyvänä opetuksena siitä, mitä pörssisijoittamiseen liittyy.