Oletko ikinä miettinyt, että ovatko menosi liian suuret? Välttämättömien menojen laskentakaavalla voit laskea itsellesi uuden ”lakisääteisen” säästämistavoitteen.
Jos velkavaikeuksiin joutuneelle henkilölle annetaan käräjäoikeuden tuomio veloista, joutuu hän lyhentämään velkojaan tietyn maksuohjelman mukaisesti. Maksuvara on se rahasumma, joka tulee käyttää velkojen maksamiseen.
Yksinkertaistettuna maksuvaran kaava on seuraava:
Maksuvara = Nettotulot – Välttämättömät menot
Vertaamalla omia menojasi lain määrittelemiin välttämättömiin menoihin voit selvittää, että paljonko menoissasi on ”lakisääteistä” kiristämisen varaa.
Välttämättömät menot saadaan laskemalla yhteen:
- vastike/vuokra ja vesimaksu
- sähkö
- kotivakuutus
- kiinteistön käyttö- ja ylläpitokulut
- tavanomaista suuremmat työmatkakulut
- elatusapu
- päivähoitomaksut
- tavanomaista suuremmat terveydenhoitokulut
- välttämättömät elinkustannukset
Välttämättömät elinkustannukset on lakisääteinen rahasumma, jolla on tarkoitus kattaa ravinto- ja hygieniamenot, vaatekulut, tavanomaiset terveydenhoitomenot, lehtitilaukset, tv-lupamaksut, puhelinlaskut ja paikallisliikenteen matkakulut, harrastus- ja vapaa-ajanmenot sekä muut kodin kulutusmenot.
Välttämättömät elinkustannukset riippuvat oman kotitalouden koosta:
- Yksinasuva henkilö / yksinhuoltaja 492 €
- Yhdessä yli 18-vuotiaan henkilön kanssa asuva 413 €
- Lisä ensimmäisestä ja toisesta lapsesta 313 €
- Lisä muista lapsista 291 €
- Lisä 17 vuotta täyttäneesta lapsesta 347 €
Omalla kohdallani välttämättömien menojen laskeminen kävi näinkin helposti:
Vuokra, vesi ja sähkö sisältyy: 523,00 € / 2 henkilöä = 261,50 €
Kotivakuutus: 112,00 € / vuosi / 2 henkilöä / 12 kk = 4,60 €
Asun avopuolison kanssa: 413,00 €
Yhteensä: 679,10 €
Ei muuta kuin kokeilemaan, että paljonko omien välttämättömien menojen pitäisi olla.
Kotivakuutus ei ole välttämätön menoerä, tarpeellinen ehkä, mutta silti vapaaehtoinen.
Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä 30.3.2001/322 (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010322) kuitenkin hyväksyy sen ja mm. sanomalehden tilausmaksun välttämättömäksi menoksi.
Luin joskus tämän lain perusteita ja ajatuksena lainsäätäjällä on ollut, että esimerkiksi sanomalehdet ja mahdollisuus kommunikoida (puhelumaksut) ovat osa ihmisarvoista elämää, joka pitää taata myös velanmaksuohjelmassa mukana oleville.
Kotivakuutus varmaan joo hyväksytään välttämättömäksi menoeräksi, mutta sellaista ei kannata ottaa. On paljon todennäköisempää säästää rahaa ottamatta kotivakuutusta kuin ottamalla sellainen.
Viranomainenko meidän ihmisarvomme mittaa? Päättää mitä meillä pitää olla käytettävissämme elääksemme ihmisarvoista elämää? Kohta kaapelikanavat ja tietokonekin kai lasketaan siihen mukaan, kun yritysten kanssa kommunikointi ja asioiden hoito siirtyy enenevässä määrin tietokoneella ja internetillä hoidettavaksi.
Markkinatalous tuntuu enemmän määräävän mitä meillä pitää olla, jo lapsesta lähtien, ja lainsäätäjät sitten seuraavat kiltisti perässä kuin pässi narussa.
En kiistä etteikö esim. asioiden hoito olisi helpompaa netin kautta, mutta en esim. juuri tätä kyseistä asiaa ainakaan ihmisarvon mitaksi haluaisi koskaan määritellyksi.
Ja jos ensin muutetaan tv-lupa mediamaksuksi sillä perusteella että kaikki kuitenkin joutuvat median kanssa tahtomattaankin tekemisiin, ja sitten aletaan laatia siitä lakisääteistä laskua, ollaan jo hyvin kyseenalaisella vyöhykkeellä.
Tipu ja muut: Esimerkiksi meillä oli vuokrasopimuksen ehtona, että kotivakuutus on otettu. Joillekin se on pakollinen paha.