Kotimatka-tiliä Instagramissa ylläpitävä Viivi Rintanen on avannut tilillään heidän perheensä menoja. Ehkä hieman yllättäenkin eniten keskustelua herätti se, että Viivi ostaa usein take away -kahvia.
Viivin tarinan tekstiä lainaten:
Tuosta take away -kahvista heräsi keskustelua. Monet säästövinkit kehottavat välttämään niiden ostamista, mutta mun mielestä kannattaa punnita että mikä tuo lisäarvoa itselleen ja mikä ei. Toisaalta monet talouskirjat neuvovat nostamaan tuloja ja ostamaan niitä take away -kahveja tai mikä ikinä pitää draivin päällä.
Ajattelin avata tässä blogijutussa tätä säästövinkkiä sen herättämää keskustelua useammastakin eri näkökulmasta.
”Älä osta take away kahvia” -vinkin suosio
Take away -kahvin ostamatta jättämisen suosio säästövinkkinä juontaa juurensa David Bachin erinomaiseen kirjaan ”The Automatic Millionaire”.
David Bach julkaisi kirjan vuonna 2003, jolloin Starbucks-kahvilaketju oli kasvanut USA:ssa tuhansien kahviloiden ketjuksi ja sieltä mukaan ostettu caffé latte -kahvi oli noussut tietynlaiseksi aikana ilmiöksi. Päivittäisestä erikoiskahvista oli tullut kaikille saavutettavissa olevan arjen luksuksen symboli.
David Bach päätyi käyttämään mukaan ostettua kahvia kirjassaan esimerkkinä menoerästä, joka on:
- pieni
- säännöllinen
- harkinnanvarainen
- jää ihmisiltä usein huomaamatta
Tämän pohjalta hän esitteli kirjassaan termin ”latte factor”, jota hän käytti kuvaamaan miten pienet, säännölliset ja usein huomaamattomat menot voivat kuluttaa yllättävän suuren osan tuloistamme.
Päivittäinen Starbucksista mukaan ostettu latte oli nerokas esimerkki ei-pakollisesta menosta, josta oli tullut hyvin yleinen, varsinkin nuorten ammattilaisten keskuudessa.
Tämän vinkin tavoitteena oli herätellä nuoria ammattilaisia huomaamaan kuinka suuren osuuden tuloistaan he käyttävät noutokahvin kaltaiseen luksukseen. David Bachin tavoitteena oli myös kyseenalaistaa tätä valintaa pakottamalla ihmiset miettimään vastaako heidän kulutuksena kaikilta osin heidän omia arvoja sekä toisaalta heidän pitkän aikavälin tavoitteitaan.
Ajan kuluessa latte factor -termi alettiin yhdistää yleisesti kerskakulutukseen sekä pieniin, näennäisen harmittomiin ostoksiin, jotka osaltaan voivat ajaa ihmisiä taloudellisia vaikeuksiin.
Vinkin kohderyhmä
Tämän säästövinkin kohderyhmänä ovat opiskelijat ja nuoret ammattilaiset. Suomalainen tyypillinen nuori ammattilainen on:
- sinkku
- korkeakoulutettu
- työkokemusta 0-5 vuotta
- asuu pääkaupunkiseudulla
Jos haluaisimme tehdä tästä henkilöstä persoonan, voimme ajatella vaikkapa kuvitteellista 24-vuotiasta Marikaa:
Marika on valmistunut kolme vuotta sitten Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta, jossa hän opiskeli pääaineenaan markkinointia. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Marika teki pro gradun helsinkiläiseen mainostoimistoon, jonne hän päätyikin töihin valmistumisensa jälkeen. Marika asuu ystävättärensä kanssa kimppakämpässä Töölössä. Marika harrastaa joogaa, käy kuntosalilla ja rakastaa matkailua. Marika ansaitsi jo opiskeluaikanaan hieman sivutuloja Instagram-tilinsä avulla, jossa hän jakoi 25 000 seuraajalleen tarinoita elämästään. Marikan kuukausipalkka on 5000 euroa kuukaudessa ja lisäksi hän saa Instagram-tilinsä avulla sivutuloja 30 000 euroa vuodessa. Yhteensä Marikan bruttotulot ovat 90 000 euroa vuodessa.
Jos pystyt samaistumaan Marikan tilanteeseen, tämä säästövinkki on sinua varten.
Potentiaalinen säästö
Olen itse maalla asuva harmaantuva perheenisä, joten pyysin tähän laskelmaan apua Helsingin Alppilassa asuvalta ystävältäni, joka kuuluu tämän säästövinkin kohderyhmään. Ystäväni kertoi minulle ostavansa arkisin mukaan caffé latte -kahvin Gateau-nimisestä leipomosta. Hän ei muistanut kahvin hintaa koska ostaa usein kahvin kanssa jonkin konditoriatuotteen mutta arveli sen olevan noin kolme ja puoli euroa kuppi. Tarkastin Gateaun hinnaston ja latte-kahvin hinta näyttää maksavan oikeasti 4,20 euroa.
Esimerkkilaskelma: take away -kahvin ostamisen lopettaminen
Jättämällä take away -kahvin ostamatta, ystäväni voisi siis säästää:
- viikossa 21 euroa
- kuukaudessa 92 euroa
- vuodessa 1050 euroa
Tässä säästövinkissä ei ollut kuitenkaan kysymys pelkästään take away -kahvista. Tämän vinkin ideana oli herättää meidät miettimään mihin pieniin asioihin käytämme rahaa säännöllisesti ja huomaamatta ja tämän jälkeen miettimään voisimmeko käyttää nämä rahat johonkin itsellemme tärkeämpään asiaan. Mikäli ystäväni haaveena olisi esimerkiksi matkustaa enemmän, voisi hän tehdä tuolla vuosittain säästyneellä 1000 eurolla hyvinkin muutaman viikon ulkomaanmatkan Euroopassa.
Esimerkkilaskelma: säästyneiden rahojen sijoittaminen
David Bachin latte factor -metaforan taustalla oli myös ajatus siitä, että siirtäisimme katseet arjen luksuksesta kohti pitkän aikavälin tavoitteitamme.
Ystäväni ja hänen avovaimonsa ovat ajatelleet hankkivansa lapsen noin viiden vuoden päästä. Koska ystäväni katse on tukevasti tulevaisuudessa, hän miettii jo nyt miten voisi lahjoittaa tulevalle lapselleen pesämunan hänen täyttäessään 18 vuotta.
Oletetaan, että ystäväni lopettaisi kokonaan take away -kahvin ostamisen ja sijoittaisi nämä säästyneet rahat kerran kuukaudessa laajasti hajautettuun indeksirahastoon. Hän aikoo lopettaa uuden rahan sijoittamisen lapsen synnyttyä. Oletetaan lisäksi, että valitun indeksirahaston odotettu tuotto inflaation jälkeen on 6 %.
Lue lisää: Osakemarkkinoiden keskituotto
Oheisessa laskelmassa ystäväni sijoittaa viiden vuoden ajan tunnollisesti noutokahviin normaalisti käyttämänsä rahat laajasti hajautettuun indeksirahastoon. Jo ensimmäisen viiden vuoden jälkeen hän oli saanut 828 euroa tuottoa osakemarkkinoilta. Hänen kokonaissijoituksensa viiden vuoden aikana on Gateau-kahvilan latte-kahvin hinnoilla 5 544 euroa.
Vuosi |
Sijoitettu rahasumma (€) |
Sijoitusten arvo (€) |
0 |
0 € |
0 € |
1 |
1 109 € |
1 172 € |
2 |
2 218 € |
2 381 € |
3 |
3 327 € |
3 640 € |
4 |
4 436 € |
4 951 € |
5 |
5 544 € |
6 372 € |
10 |
5 544 € |
8 498 € |
15 |
5 544 € |
11 333 € |
20 |
5 544 € |
15 080 € |
23 |
5 544 € |
18 292 € |
Vaikka ystäväni ei lisäisi sjoituksiin ollenkaan rahaa seuraavan 18 vuoden aikana, kasvaisi hänen 5 544 euron alkuperäinen sijoituksensa 18 292 euroon. Hänen korkotuottonsa olivat siis noin 2,5 kertaa alkuperäistä sijoitussummaa suuremmat.
Vinkin tärkein opetus: halujen ja tarpeiden erottaminen
”Jätä take away -kahvi ostamatta” -vinkin tarkoituksena on opettaa, että jos haluamme säästää rahaa, meidän tulee tietää ja tiedostaa mihin rahamme menevät ja tunnistaa miten pienet menoerät kumuloituvat suureksi rahasummaksi vuoden aikana. Lisäksi näimme yllä, miten korkoa korolle -ilmiötä hyödyntäen viivästyttämällä kulutustamme voimme pienillä nykyhetken säästöillä saavuttaa pitkän aikavälin unelmamme.
Tämän vinkin tärkein opetus onkin kannustaa meitä ottamaan omat säästämistottumuksemme hallintaamme ja opettamaan meitä miettimään mitkä kulut ovat harkinnanvaraisia (haluja) ja mitkä kulut ovat pakollisia (tarpeita).
Budjetoinnissa menot jaetaan tyypillisesti kolmeen kategoriaan:
- pakolliset menot
- halut
- säästäminen
Pakolliset menot sisältävät asumisen (vuokra tai asuntolainan lyhennys), ruoan, välttämättömät liikkumiskustannukset, vakuutukset, sähkön, veden ja lämmityksen sekä muut välttämättömät kulut kuten vaatteet ja terveydenhuollon.
Lue lisää: Selvitä todelliset pakolliset menosi
Halut ovat menoja, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta jotka tekevät elämästä mukavampaa. Näitä ovat esimerkiksi harrastukset, matkustaminen, ravintolaruokailu, viihde ja muut ylellisyydet.
Säästöt ovat kaikki se raha, joka jää yli pakollisten menojen ja halujen jälkeen. Joskus säästöt jaetaan erikseen säästöihin ja sijoituksiin.
Tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen. Tätä kutsutaan 50/30/20 -säännöksi.
Halujen ja tarpeiden osuus budjetissa pienituloisilla
Mitä pienemmät kotitalouden tulot ovat, sitä suurempi osa menoista käytetään perustarpeisiin. Pienituloisten menoista valtaosa koostuu pakollisista menoista. Pienituloisten ongelma ei ole että haluihin käytettäisiin liikaa rahaa. Pienituloisten ongelma on että pakolliset menot ovat liian korkeat suhteessa tuloihin.
Jos tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen, pienituloisen budjetissa 80 % käytetään pakollisiin menoihin, 20 % haluihin ja 0 % säästämiseen.
Lue lisää: Liian suuret pakolliset menot
Halujen ja tarpeiden osuus budjetissa nuorilla ammattilaisilla
Nuorten ammattilaisten tilanne on täysin erilainen kuin pienituloisten. Nuorilla ammattilaisilla pakollisten menojen osuus budjetista on usein äärimmäisen alhainen. Toisin kuin pienituloisilla, heidän pakolliset menonsa jämähtävät usein opiskeluaikaiselle alhaiselle tasolle. Sen sijaan käteen jäävien tulojen noustessa halujen osuus tuloista räjähtää käsiin.
Jos tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen, nuoren ammattilaisen budjetissa 30 % käytetään pakollisiin menoihin, 70 % haluihin ja 0 % säästämiseen.
Nuoren ammattilaisen menoissa korostuvat sellaiset asiat kuin:
- ulkona syöminen, noutoruoka, baarit ja yökerhot
- take away -kahvit, juomat, kahvilat
- vaatteet ja muoti
- kuntosalijäsenyydet, jooga ja muut urheiluun liittyvät kulut
- viihde ja tilauspalvelut (konsertit, elokuvat, Netflix)
- matkailu
- viihde-elektroniikka
- luksustuotteet (kellot, käsilaukut, kengät)
Budjetissa suuren osuuden voivat viedä myös alkoholi ja muut päihteet.
Lue lisää: Et voi saada kaikkea
Käymällä omat menonsa kriittisesti läpi, monilla nuorilla ammattilaisilla on niin halutessaan mahdollisuus kasvattaa itselleen jopa erittäin merkittävä sijoitusvarallisuus. Mitä nopeammin tämän sijoittamisen aloittaa, sitä pidempään korkoa korolle -ilmiö pääsee toimimaan.
Aivan kuten Viivi Instagram-tarinassaan vihjasiin, säästämisessä ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle.
Lue lisää: Liiallisen säästäväisyyden ongelmat
Vinkin kritiikki
Tätä säästövinkkiä kohtaan on esitetty pääasiassa kahdenlaista kritiikkiä. Jotkut kritisoivat tätä vinkkiä siitä, että sen esittäjät ovat vieraantuneet pienituloisten arjesta. Toiset taas kritisoivat tätä sillä kulmalla, että take away -kahvi on heille sallittu arjen luksus.
Vinkki on irti pienituloisten arjesta
Yleisesti Suomessa eniten tunteita herättäviä säästövinkkejä ovat:
- Älä käytä autoa
- Poimi mustikoita
- Älä osta take away -kahvia
Älä käytä autoa -vinkki ärsyttää Kehä III:n ulkopuolella asuvia monilapsisia perheitä. Vinkki mustikoiden poimimisesta nähdään etuoikeutettujen neuvona, joka satuttaa turvaverkkojen läpi solahtaneita. Älä osta take away -kahvia vinkki nähdään esimerkkinä siitä miten säästövinkkejä jakavat ovat vieraantuneet pienituloisten arjesta. Ilmassa lentää termejä kuten ”ableismi”, ”richsplaining” ja ”vihapuhe”.
Oma näkemykseni on että säästövinkit voivat olla erittäin hyödyllisiä:
- velkavaikeuksista eroon pyrkiville
- opiskelijoille ja nuorille ammattilaisille
- perheille, jotka haluavat budjetoida paremmin
- suurituloisille henkilöille, jotka haluavat optimoida talouttaan
- ihmisille, jotka valmistautuvat suuriin elämänmuutoksiin, kuten eläkkeelle siirtymiseen tai lapsen saamiseen
Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia, olin vastavalmistunut nuori ammattilainen ja kirjoitin tätä muille samassa tilanteessa oleville.
Tällä hetkellä olen monilapsisen perheen isä mutta kun kirjoitan säästämisestä ja sijoittamisesta, kohderyhmäni ovat suurituloiset henkilöt, jotka haluavat optimoida talouttaan. Aivan kuten Kotimatka-tilin Viivillä ja Antilla, tavoitteeni on Fat FIRE -tilanne.
Lue myös: Kenelle kirjoitan tätä blogia?
Kun iltapäivälehden toimittajat kirjoittavat juttuja säästämisestä tai taloudesta, heidän mieleensä piirtyy kuva lukijasta, joka edustaa heikosti koulutettua ja ilmaisia ämpäreitä jonottavaa ”tuulipukukansaa”. Heidän tulonsa taas perustuvat siihen kuinka paljon klikkejä, jakoja ja kommentteja julkaistut jutut keräävät.
Esimerkkinä tästä on vaikkapa Iltalehden ”Näin säästät 50 euroa – 9 oikeasti pienituloisen säästövinkkiä” -artikkeli:
Tässä jutussa kerrotaan, miten voi säästää edes pienen puskurin – vaikkapa 50 euroa, joka saattaa olla tarpeen tullen iso raha. Keskitymme vinkkeihin, jotka sopivat niille, jotka ovat jo karsineet menoistaan paljon – tässä jutussa ei puhuta ravintolassa syömisestä tai take away -kahveista.
Toimittaja nosti tässä aivan perustellusti take away -kahvin ostamatta jättämisen esiin esimerkkinä säästövinkistä, joka ei ole suunnattu pienituloisille.
Mitä tämän jutun ”oikeasti pienituloisen säästövinkit” sitten olivat?
- Vinkki 3: harvenna pyykkikertoja
- Vinkki 5: kerää pulloja tai tölkkejä
- Vinkki 6: värjää hiukset harvemmin
- Vinkki 7: luovu Netflix-tilauksesta
Aivan kuten vinkki take away -kahvin ostamatta jättämisestä, myös nämä vinkit saattavat tuntua pienituloisille itsestään selviltä tai jopa loukkaavilta. Aivan samalla tavalla säästövinkkejä, kuten ”aloita kuukausisäästäminen” tai ”investoi aurinkoenergiaan”, ei voida soveltaa pienituloisille, koska ne vaativat joko suurta alkupääomaa tai taloudellista liikkumavaraa.
Jotkut pienituloiset saattavat löytää säästövinkeistä hyödyllisiä strategioita, jotka auttavat heitä selviämään taloudellisesti vaikeina aikoina. Säästäminen voi myös auttaa ihmisiä luomaan taloudellista turvallisuutta pitkällä aikavälillä, vaikka se olisikin haastavaa lyhyellä aikavälillä.
Säästövinkit on kuitenkin lähtökohtaisesti suunnattu ihmisille, jotka haluavat optimoida talouttaan ja kasvattaa varallisuuttaan. Säästövinkkejä ei ole suunnattu ratkaisemaan pienituloisuutta.
Jos tulojen kasvattaminen ei ole mahdollista, kyse ei ole enää säästämisestä, vaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tämä on asia, jota tulee käsitellä esimerkiksi sosiologian ja politiikan näkökulmista.
Take away -kahvi on arjen luksusta
Kotimatkan Viivin ja muiden tämän säästövinkin todelliseen kohderyhmään kuuluvien kannalta mielenkiintoisempi on ajatus siitä että take away -kahvi on sallittu arjen luksus.
Monet meistä elävät jatkuvassa ”palkitse itsesi” -moodissa. Arjen stressi ja jatkuva paine suorittamiseen saa meidät tuntemaan että arjen luksus ja itsensä palkitseminen on paitsi hyväksyttävää, jopa pakollista. Markkinointiviestintä kannustaa meitähän tähän muistuttamalle meille jatkuvasti, että olemme ansainneet tämän.
Lue lisää: ”Olen ansainnut tämän” on varoitusmerkki
Valitettavasti arjen pienet palkinnot ovat vain hätäratkaisuja. Take away -kahvin tai vastaavan pienen palkkion ostaminen vapauttaa aivoissamme dopamiinia, joka on aivojen mielihyvähormoni. Tämä dopamiini saa meidät tuntemaan hetkellistä mielihyvää, mikä on varmasti tervetullutta kaoottisen arjen keskellä.
Ongelmana sekä taloudellisesti että oman mielenterveytemme kannalta katsottuna on että tämä ei ole ratkaisuna kestävänä. Ajan kuluessa aivomme sopeutuvat tähän ja arjen luksuksista saamamme mielihyvän määrä laskee. Tätä Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin tunnetuksi tekemää ilmiötä kutsutaan nimellä hedonistinen oravanpyörä.
Aivojemme sopeuduttua niille antamiimme palkkioihin, tarvitsemme jatkuvasti enemmän ja enemmän saadaksemme aikaiseksi yhtä suuren dopamiiniruiskeen. Tämä johtaa siihen että päädymme käyttämään arjen luksukseen enemmän ja enemmän rahaa.
Lue lisää: Hedonistinen adaptaatio
Lisäksi, mikäli aiheutamme jatkuvasti itsellemme dopamiinitason nousua tällaisilla hätäratkaisuilla, aivojemme kyky tuntea mielihyvää muuten kuin kulutushyödykkeiden kautta heikkenee. Tämä mekanismi heikentää myös kykyämme nautinnon viivästämiseen. Kyky viivästää nautintoa taas on yksi tärkeimpiä pitkän aikavälin taloudellisen ja henkilökohtaisen menestyksen edellytyksiä (vrt. Stanfordin vaahtokarkkikoe).
En tarkoita tällä sitä että haluaisin kieltää ihmisiltä arjen luksuksen. Mielestäni kannattaa kuitenkin miettiä kuinka usein ja miten haluaa itsensä palkita.
Kysymyksiä ja vastauksia
Lopuksi vielä muutamia sekalaisia kysymyksiä ja vastauksia tähän aiheeseen liittyen.
Mitä voin tehdä jos en tiedä mihin rahani menevät?
Jos et tiedä mihin rahasi menevät, ota kaikki kuitit talteen kuukauden ajan. Jos sinulla on ostoksia, joista et saa kuittia, kirjoita sellainen itse.
Lue lisää: Kerää kuitit talteen kuukauden ajan
Miten voin saada enemmän rahaa säästöön ja sijoituksiin?
Jos tavoitteesi on saada enemmän rahaa säästöön tai haluat aloittaa sijoittamisen, kannattaa harkita säästämisen automatisointia. Tässä siirrät joka kuukausi palkastasi tietyn summan tietyille tileille.
Lue lisää: Automatisoi säästämisesi
Haluaisin säästää rahaa mutta en pidä automatisoinnista ajatuksena?
Perinteisempi vaihtoehto säästämisen automatisoinnille on kirjekuorimalli. Tässä laitetaan fyysistä rahaa fyysisiin kirjekuoriin. Monet kokevat, että fyysisen rahan käsitteleminen helpottaa heitä ymmärtämään sen, paljonko rahaa oikeasti kuluu mihinkin.
Lue lisää: Kirjekuorimenetelmä
Miten voin ostaa jatkossakin take away -kahvini ilman häpeän tunnetta?
Jos sinusta tuntuu siltä, että et uskalla käyttää rahaa haluihin, suosittelen tutustumaan Ramit Sethin tietoisen kuluttamisen malliin. Tämä malli on suunnattu erityisille nuorille ammattilaisille. Ramit Sethin malli perustuu niin sanottuun nollasummabudjetointiin ja yhdistää psykologiaa David Bachin automaattisen säästämisen malliin.
Lue lisää: Kuluta tietoisesti
Lopuksi
Tässä säästövinkissä ei ole kysymys niinkään kahvista kuin siitä että jos haluamme säästää rahaa, meidän tulee tietää ja tiedostaa mihin rahamme menevät ja tunnistaa miten pienet menoerät kumuloituvat suureksi rahasummaksi vuoden aikana.
Take away -kahvi on vain esimerkki menoerästä, joka on 1) pieni, 2) toistuva, 3) harkinnanvarainen ja joka 3) jää ihmisiltä usein huomaamatta.
Tämän vinkin tavoitteena on kannustaa meitä ottamaan omat kulutustottumuksemme hallintamme ja opettamaan meitä ajattelemaan mitkä kulut ovat harkinnanvaraisia ja mitkä kulut ovat pakollisia.