Tervetuloa 1000 euron säästöhaasteen päivään kaksi. Tämän päivän tehtävänä on aloittaa kuittien kerääminen talteen seuraavan kuukauden ajan.
Kuittien kerääminen kuukauden ajan voi vaikuttaa typerältä, itsestään selvältä ja tarpeettomalta. Kuittien kerääminen on kuitenkin ainoa tapa saada tarkkaa tietoa omista menoista.
Kuittien keräämisen tuoman tiedon avulla voimme:
- Päättää, mihin käytämme rahaa.
- Päättää, mistä säästämme rahaa.
Aloitin itse kuittien keräämisen elokuun toinen päivä. Elokuun ensimmäisen päivän kuitit etsin jälkikäteen lompakosta ja housujen taskuista.
Tässä joitakin huomaamiani asioita kuukauden kuittien keräämisen ajalta:
- Käytimme kuittilaatikona oheisessa kuvassa näkyvää reilun kokoista kannellista muovilaatikkoa. Pidimme laatikkoa kuukauden ajan ruokapöydällä, jossa se oli koko ajan esillä.
- Jos et saa ostoksista kuittia, kirjoita kuitti itse jälkikäteen. Oheisessa kuvassa näkyy avovaimoni kirjoittama kuitti opiskelijatuetusta lounaasta sekä välipalakahvista ja sämpylästä.
- Jos kuittiin ei ole eritelty ostoksia, kirjoita erittely itse.
- Päätimme avovaimoni kanssa, että keräämme molemmat kaikki kuittimme kuukauden ajan. Syynä tähän on, että teemme ostoksia yhteiseen käyttöön.
- Käytin kuukauden aikana ostoksiin pelkästään omaa pankkikorttiani aina kun se oli mahdollista. Tällä varmistin, että ostokseni kirjautuivat aina myös tiliotteelleni.
Valitse siis sopiva säilytyspaikka kuiteillesi, kaivele hieman housuntaskujasi, käsilaukkuasi tai lompakkoasi ja aloita kuittien kerääminen laittamalla eilisen kuitit talteen. Mikäli et löydä eilisiä kuittejasi tai et muista mitä ostit, ei hätää. Aloita vain kuittien kerääminen seuraavasta ostoksestasi.
Tämä on itse asiassa erittäin hyvä käytäntö. Aluksi se tuntuu työläältä, mutta ei ole todellisuudessa sitä lainkaan.
Teen itse niin, että kerään kuitit viikon ajan lompakossani olevaan taskuun. Kerran viikossa kirjaamme ostokset Kulukirjuri-nimiseen ohjelmaan. Excel ajaa varasti saman asian.
Olemme tehneet näin vuoden alusta, ja saatu tieto on todella kullanarvoista. Säästämisen kohteita löytyy heti. Toisaalta on myös virkistävää havaita, että joihinkin suosikkituhlauskohteisiin ei välttämättä menekään kovin paljon rahaa. Niitä voi siis jatkaa paljon paremmalla omallatunnolla!
Mä yritin tätä, yritin niin kovasti! …Mutta en jaksanut enkä onnistunut. Ostan ilmeisesti liikaa pikkuostoksia, mm. suklaapatukan työpaikan naapurista huoltoasemalta. Ehkä kerään voimia yrittääkseni uudelleen 🙂
Juu sama…
Kai se menee niin, että siitä pitää tulla tapa, ja siihen menee jonkin aikaa. Tai sitten pitää oivaltaa se, miten paljon hyötyä tuollaisesta hommasta on.
Ajattele, millaista tyydytystä voit saada siitä, kun se huoltsikan kassa on rytistämässä sitä sun 0,65 euron kuittia roskikseen ja voit sanoa: ”Saisinko sen kuitin.”
Kyse on nimenomaan tavan muodostamisesta. Itselläkin meni alkuvaiheessa (vuosia sitten) homma uusiksi pariin otteeseen, kun ei kuittien tallettelua jaksanut. Lopulta asian tärkeys kuitenkin kirkastui mieleen riittävällä selkeydellä ja sain motivaatiota.
Nykyään säästän jokaisen kuitin lompakon pohjalle ja aina kun kuitteja alkaa pursuamaan yli, kirjaan kulut käyttämääni budjettiin.
Kulujen seuraaminen on yksi tärkeimmistä oman talouden hallinnan työkaluista. Se, että konkreettisesti jatkuvasti näkee minne rahat katoavat, auttaa kohdentamaan rahavirran niihin itselle tärkeimpiin asioihin. Kuluseuranta myös lievittää stressiä tehokkaasti, koska koko ajan on tiedossa eurolleen mihin rahaa on mennyt, paljonko sitä on vielä tulossa ja paljonko sitä voi mihinkin kuluun käyttää.
Itse en kerää kuitteja, mutta olen kirjannut menot ylös exceliin ja toimii minulla loistavasti 🙂
Itse olen käyttänyt nyt muutaman kuukauden tätä menetelmää ja se tottavie toimii. Teen itse exceliin aina kuun lopussa laskelmat omasta taloudestani ja se on auttanut todella paljon rahan käytön kontrolloinnissa.
Markan Vartija
Chloi kirjoitti, ettei jaksa jokaista pikkuostosta kirjata.
En minäkään, mutta tiedän että nämä kirjaamattomat menot ovat 4% kaikista menoistani (tulot – kirjatutmenot – saldon muutos). Tiedän myös, että tämä kategoria sisältää enimmäkseen juurkin näitä enemmän tai vähemmän turhia pikkuostoksia kuten karkkia, narikkkamaksuja ym.
Hienoa on tosiaan ollut huomata, ettei kaikki tuhlaaminen lopulta tule maksamaan kovinkaan paljon. Yllättävän kallista on sen sijaan ruoka ja liikenne.
Kiitokset tästä säästövinkistä! Muun muassa tämän tekstin innoittamana lähdin kokeilemaan kirjanpitoa itse. Tulokset voi lukea blogistani
http://rikastaelamaa.blogspot.fi/2013/06/menot-ja-tulot-selville.html
Ruoka vie yllättävän paljon lapsettoman kaupunkilaisen lompakosta… 😉