Tuhannen euron säästöhaasteen toiseksi viimeisessä vinkissä kerroin Ramit Sethin tietoisen kuluttamisen suunnitelmasta. Tällaisen suunnitelman ideana on olla kevyempi vaihtoehto päivittäiselle kirjanpidolle. Olen nyt tehnyt ensimmäisen version omasta tietoisen kuluttamisen suunnitelmastani.
Aloitin suunnitelman tekemisen arvioimalla nettotuloikseni 1000 euroa kuukaudessa. Jaoin tämän jälkeen kulutukseni eri kategorioihin. Ramitin ohjeissa tuhlausrahaksi pitäisi asettaa 20 – 35 % nettotuloista. Minähän en tuhlaa (heh heh), joten tuhlausrahani ovat tässä suunnitelmassa vain 200 euroa kuukaudessa. Säästäväisyyden asetin tappiin samoin kuin kiinteät kustannukset. Suunnitelmani vastaa siis tällä hetkellä jonkinlaista kieroutuneen ihanteellista kuvaa todellisuudesta.
Jaoin kiinteät kulut kategorioihin Ramitin ohjeen mukaisesti. Hyödykkeet (sähkö, vesi, lämpö) samoin kuin Internet kuuluvat minulla vuokraan, joten näihin kohtiin tuli tyhjää. Muut kohdat täytin Ramitin neuvon mukaisesti ulkomuistista ja suunnilleen sinne päin. Lisäksi katsoin joitakin tietoja vanhoista kuiteista ja sopimuksista.
Lopputulos oli oheisen kuvan mukainen varsin kaunis nollasummabudjetti. Ramitin mallissa seuraavana vaiheena olisi suurimpien menoerien hienovarainen pienentäminen.
Täydellisyyteen pyrkivänä haluan kuitenkin selvittää, että kuinka rankasti tämä kaunis suunnitelma eroaa totuudesta. Todellisten menojeni selvittämiseksi olen tulostanut omat sekä avovaimoni tiliotteet viimeisen vuoden ajalta. Lisäksi latasin verkkopankista omat neljän kuukauden tilitapahtumani CSV-tiedostoina koneelleni. Minulla on myös käytössäni kaikki ostokuittimme elokuulta.
Katsotaan, että saanko tämän datamäärän analysoitua vai hukunko Ramitin varoituksen mukaisesti tehtävän mahdottomuuteen.