Voiko netin hintavertailupalveluihin luottaa? Viimeisen viikon aikana minulle on esittänyt tämän saman kysymyksen niin YLE:n Kuningaskuluttajan toimittaja kuin Tarkan markan lukijakin.
Hintavertailusivustot ovat netissä toimivia palveluita, joiden avulla voi selvittää saman tuotteen hinnan eri kaupoissa. Suomen kaksi tunnetuinta hintavertailusivustoa ovat viihde-elektroniikkaan erikoistunut Sanoma Osakeyhtiön ylläpitämä Hintaseuranta sekä yleisesti hintoja vertaileva Vertaa.fi. Netistä löytyy lisäksi useita pienempiä, usein tiettyyn tuotteeseen tai palveluun erikoistuneita vertailusivustoja, kuten Rantapallon äkkilähtöhaku, Vakuutuskone, Kilpailuttaja.fi *, Vertailu.info, Hintapuntari ja tietenkin minun itseni tekemä ja ylläpitämä Laajakaistavertailu.
Käytännössä kaikki hintavertailusivustot ovat kaupallisia. Niiden takana on siis yritys, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa. Voiton tekeminen edellyttää, että hintavertailusivustojen tulot ovat menoja suuremmat. Tuloja hintavertailusivustot voivat saada esimerkiksi:
- Hintavertailusivustolta löytyvistä mainoksista
- Kuukausimaksuna vertailussa mukana olevilta yrityksiltä
- Provisiona toteutuneesta myynnistä
Yleisin malli on, että vertailusivustot saavat joko kiinteän tai tuotteen hintaan perustuvan provision toteutuneesta myynnistä.
Tuote- ja hintatietonsa vertailusivustot saavat yleensä suoraan yrityksiltä. Joissakin tapauksissa vertailusivustot hakevat tiedot yrityksen sivuilta koneellisesti esittämällä yrityksen sivustolle tavallista käyttäjää. Joissakin äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa vertailusivustot lisäävät hintatiedot sivuilleen käsin. Lisäksi jotkut hintavertailusivustot hakevat hintatietonsa muilta hintavertailusivustoilta.
Eron hintavertailusivustojen kattavuudessa selittää pääasiassa se, minkä liiketoimintamallin hintavertailusivusto on valinnut. Mikäli hintavertailusivuston liiketoiminta perustuu mukana olevien yritysten maksamiin palkkioihin, ei vertailusivuston kannata eikä se voi pitää palvelussa mukana sellaisia yrityksiä, jotka eivät maksa palvelusta.
Jotkut hintavertailusivustot Suomessa ovat yrittäneet tehdä niin, että ne ovat aluksi ottaneet vertailuunsa mukaan kaikki yritykset ja alkaneet vasta tämän jälkeen pyytää yrityksiltä rahaa. Näin toimi esimerkiksi Hintaseuranta, joka oli alkujaan yrityksille ilmainen. Hintaseurannan muututtua yrityksille maksulliseksi muun muassa halvoista hinnoistaan tunnetut Verkkokauppa.com ja Mikromaja jättäytyivät palvelun ulkopuolelle.
Valitusta liiketoimintamallista riippumatta mikään hintavertailusivusto ei pysty kertomaan absoluuttista totuutta halvimmasta tuotteesta. Esimerkiksi digitaalikameran voi saada halvimmalla oman kotikaupungin kävelykadun kameraliikkeestä neuvottelemalla myyjän kanssa hinnasta. Hintavertailusivustoilla ei myöskään ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mukana ulkomaisia verkkokauppoja. Kaiken lisäksi halvimmalta näyttänyt ulkomainen verkkokauppa ei välttämättä olekaan halvin enää maksuhetkellä valuuttakurssien heilahdettua väärään suuntaan.
Miten hintavertailusivustoja sitten pitäisi käyttää? Mielestäni tärkeintä on, että ylipäänsä vertailee hintoja. Mikäli olet ostamassa jotakin, tarkasta hinta vertailusivustoilta tai kysy tarjousta vähintään neljästä eri liikkeestä. Käytä hyväksi ystäviäsi ja Internetin keskustelufoorumeita. Lisäksi tämä sivusto eli Tarkkamarkka on olemassa pelkästään halpojen hintojen metsästystä varten. Olen kirjoittanut pidemmät ohjeet esimerkiksi autovakuutuksen kilpailuttamisesta ja halpojen lentojen metsästyksestä.
Jos painiskelet jonkin ongelman kanssa, johon et löydä sivustoltani vastausta, ota yhteyttä tai kirjoita viesti foorumeille.
”Voiko netin hintavertailupalveluihin luottaa?” Kuningaskuluttajassa TV1:llä torstaina 3.12.2009 kello 19:30.