Tarkan markan lukija laittoi minulle pari viikkoa sitten kysymyksen raha-asioista parisuhteessa. Ajattelin tämän inspiroimana kysyä teiltä naimisissa olevilta tai avoliitossa eläviltä lukijoiltani, että miten jaatte menonne parisuhteessanne? Onko teillä yhteinen tili, johon molempien palkat tulevat? Pidättekö raha-asianne täysin erillään? Maksaako se ruoat, joka käy kaupassakin?
Menojen jakamisen ääripää lienee, että molempien palkat tulevat yhteiselle tilille, johon molemmilla on tilinkäyttöoikeus- ja pankkikortit. Toinen ääripää taas voisi olla se, että molemmilla on omat tilinsä ja kumpikin maksaa itse omat menonsa.
Avioliittolain mukaan puolisoiden välisten menojen jaon tulee perustua heidän kykyihinsä. Jos toisen puolison tulot ovat pienemmät kuin toisen, ei hänen voida edellyttää osallistuvan talouden menoihin yhtä suurella osuudella. Avioliitossa toinen puoliso ei saa myöskään myydä perheen kotina käyttämää asuntoa tai sen irtaimistoa ilman toisen puolison suostumusta.
Avioliiton solmiminen aiheuttaa siis sen, että aviopuolisoille syntyy tiettyjä oikeuksia puolison omaisuuteen ja asuntoon. Avioerossakin omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi avioparien kesken.
Minulla ja avovaimollani oli pitkään tilanne, jossa maksoimme vuokran puoliksi, mutta meillä ei ollut yhteisiä tilejä. Ruoat maksoi se, joka kävi kaupassa ja autoon osti polttoainetta se, jonka ajoreissulla bensiinivalo alkoi vilkkua. Pari kuukautta sitten teimme ensimmäisen yhteisen budjettimme. Perustimme lisäksi yhteisen tilin S-Pankkiin, johon molemmilla on oma pankkikortti. Tältä tililtä molemmat tekevät ruokaostoksia. Vuokran hoidamme niin, että avovaimoni maksaa tililleni kuun alussa puolet vuokrasta ja minä laitan vuokrasumman eteenpäin vuokranantajalle. Meillä molemmilla on omat erilliset vararahastomme S-Pankissa, jotka vastaavat kummankin kuuden kuukauden menoja.
Miten jaatte menot omassa parisuhteessanne? Onko teillä yhteinen budjetti? Puolitatteko menot vai maksatteko kaikki menot yhteisiltä tileiltä? Miten menojen jako on onnistunut uusioperheissä, joissa on lapsia aiemmista liitoista? Mitä vinkkejä antaisitte muille?
Minulla ja miehelläni raha-asiat ovat aina mennyt site, että se kumpi menee kauppaan maksaa ja isot hankinnat maksetaan siltä tililtä missä rahaa silloin sen verran on. Molemmat maksavat puolet vuokrasta. Laskut jakaantuvat ilman ihmeellisiä jakoja mielestäni tasaisesti! Ei turhaa stressiä siis 🙂
Yhteinen käyttötili ja samoin S-tili. Lapsille omat tilit. Lisäksi on vielä molemmilla omat säästötilit ja yhteinen matkatili.
Meillä avoliitossa menot jaetaan 50:50 periaatteella. Molemmilla on omat tulot, tilit ja lainat. Asunnon vastikkeet maksetaan 50:50 molempien omalta tililtä talonyhtiölle ja molemmat lyhentävät lainaansa omalla aikataulullaan – lainaa on toki hieman eri määrät, asunto kun ostettiin 60:40 suhteella. Ruoat, lääkkeet, vakuutukset ja eläinlääkärit (yms.) maksetaan puoliksi – taloudessa on käytössä kuittikirjanpito meinoista excelissä. Käytännössä ei tuossa rahaa pääse toiselle pahemmin siirtymään, kuten Kirppana sanoi niin aika luonnollisesti nuo menevät puoliksi – tuo menojen seuraaminen on enemmän opittu tapa ja hyvä konsti sen havaitsemiseen jos elintaso lähtee liikaa nousemaan. Tämän lisäksi juhlimisen ja ulkona syömisen kulut on sovittu pääosin minun katettavikseni. Käytännössä minulle jää tämän lisäksi tiettyjä kuluja yksin maksettavaksi, kuten auto – ja useasti maksan muutenkin useampien tuhansien ostot. Auto on yhteisessä käytössä, ja noista isommista hankinnoista on sovittu että ne maksetaan takaisin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Minä olen ehkä se hieman ”tarkempi” osapuoli meillä, joten huolehtdin siitä että taloudessa on vararahasto ja että ostoja ja menoja yleensä suunnitellaan pidemmälle tulevaisuuteen.
Eipä tuosta rahasta meilläkään pahemmin kiistaa ole tullut. Ajauduimme tuohon kuluseurantaan köyhempinä opiskelijoina, ja nyt toisen epäsäännöllisillä yrittäjätuloilla ja toisen juuri työllistyneen palkalla tuhlaaminen olisi niin helppoa. Toki pitää antaa itsensä tuhlata jos siltä tuntuu, sillä elämähän on tehty elettäväksi, mutta jos minulta kysytään niin tuo talouden hallinta on meillä ainakin säästänyt monilta oikeilta kassavirtakriiseiltä.
Mielenkiintoinen aihe ja luulen, että myös kulujen jakotapoja on lähes yhtä monta kuin vastaajaakin. Yhtä ”oikeaa” tapaa ei varmasti olekaan, vaan jokaisen on löydettävä oma balanssinsa riippuen puolisosta ja tulojen, sekä menojen jakautumisen perusteella. Unohtamatta puolisoiden persoonaa 🙂
Meidän taloudessa on tulot ja menot päätetty jakaa seuraavalla tavalla jo noin kymmenen vuotta sitten:
– pankissa molemmilla on henkilökohtaiset tilit, sekä yksi yhteinen tili
– molemmilla on pankkikortit yhteiseen tiliin, sekä omat yhdistelmäkortit henkilökohtaiseen tiliin
– palkat tulevat molemmilla henkilökohtaiselle tilille
– joka palkanmaksun yhteydessä siirretään sovitusti rahaa yhteiselle tilille (minä parempituloisena siirrän hieman enemmän kuin puoliso)
– yhteiseltä tililtä menee asuntolaina, sekä maksetaan ruoat, sähköt, vedet, yhteiset ravintolaruoat jne.
– tämän lisäksi paremmin ansaitsevana maksan henkilökohtaiselta tililtäni vakuutukset, auton, sekä polttoaineet
Pääpiirteittään olemme siis päättäneet jakaa yhteiset menot niin, että minä paremmin ansaitsevana maksan jonkun verran enemmän kuin puoliso.
Henkilökohtaiset tilit kuitenkin mahdollistavat oman henkilökohtaisen budjetin käytön ja sen, että voi käyttää varojaan itsenäisesti. Esimerkiksi toinen voi haluta pihdata kulutustaan muutaman kuukauden, jotta saa hankittua jonkun haluamansa hilavitkuttimen. Tällöin päätökset voi tehdä itsenäisesti ilman, että tarvitsee käydä päivittäisiä budjettikeskusteluita toisen kanssa. Tämä tapa on myös hyvä mikäli puolisoiden kulutustottumukset ovat erilaiset. Meillä on hyvin samanlaiset (kitupiikkejä molemmat), mutta henkilökohtainen tili ja sen myötä itsenäisyys omista varoista ja niiden käytöstä on kuitenkin molemmille tärkeää.
Disclaimer: Tämä on toiminut meillä hyvin monen monta vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se toimisi hyvin jonkun toisen talouden kohdalla 🙂
Meidän huushollissa homma on hoidettu niin, että aluksi on laskettu kuukauden yhteiset menot (asuminen, asuntolaina, auton leasingmaksut, ruoka, kuukaudelle jyvitetty osuus vuoden verrella tulevista isommista laskuista [henkivakuutukset, lehdet, autoverot jne.])
Tästä saadaan nätti kulupotti, joka sitten jaetaan kummankin nettotulojen suhteessa, minkä mukaan kumpikin pistää palkkapäivänään rahan yhteiselle tilille.
Yhteiseltä tililtä sitten maksetaan edellämainitut laskut sekä tehdään ostokset. Aikaisemmin tilille oli molemmilla Visa Elecronit, mutta nyttemmin toisella on rinnakkaiskortti toisen luottokorttiin ja luottokorttilasku sitten maksetaan osaltaan tuolta tililtä.
Nettotulojen suhteessa jako on näppärää muuttuvissa elämäntilanteissa (mm. hoitovapaat) kun homma pyörähtää niin, että kulloinkin enemmän tienaava maksaa silloin suhteesa enemmän.
Näin molemmille suuri osa rahapotista omaan käyttöön, joka on mielestäni hienoa siinä mielessä ettei tuolloin tarvitse murehtia mihin vaimoke tuhlaa yhteisiä rahoja, ja toisaalta itseni ei taas tarvitse perustella jokaista ostosta toiselle.
Emme ole aviopari, mutta elämme vastaavassa parisuhteessa. Tankkaamme yhteistä pankkitiliämme yhtäsuurilla osuuksilla kuukausittain. Tililtä maksetaan yhtiövastike, sähkölaskut, lehdet, vakuutukset, kiinteistöverot, tiemaksut. Lisäksi kauppakäynnit, yhteiset huvit ja matkat. Kuten myös auto- ja venekulut sekä kulut koirastamme ja muutakin sopien. Voi olla, että jotain unohtui, mutta molemmat ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Selkeästi aivan yksityiset kulut hoidetaan itse, henkilökohtaiset lääkkeet (sairuskassa), henkilökohtaiset juhlimiset ja alkoholinkäyttö.
Yhdessä tässä elämme ja nautimme toisistamme.
minua kiinnostaa avioehto. kuinka suurella osalla suomalaisista on se, ja mitä mieltä ihmiset ovat avioehdosta noin yleisesti ottaen?
Minä hoidan lainojen lyhennykset+korot ja avovaimo hoitaa ruokaostokset + sähkö-/lämpö-/vesilaskut + vakuutukset. Molemmilta menee n. 60% nettotuloista näihin. Lisäksi molemmat laittaa parhaalta tuntuvan summan yhteiselle säästötilille silloin kun siltä tuntuu. Nyt siellä alkaa olla jo kivasti säästössä. Ei ole ollut ongelmaa tämän kanssa, molemmille jää mukavasti omaa käyttörahaa ja säästötililtä voi käyttää isompiin hankintoihin (tosin sitä optiota emme ole vielä käyttäneet).
Meillä raha-asiat jaetaan niin että molemmilla on omat tilit joille palkat tulevat. Lainaa varten laitetaan molemmat saman verran rahaa yhteiselle lainatilille. Tämä on pakollista sillä emme ole naimisissa mutta asunto on yhteinen. Laitamme aina vähän ylimääräistä lainatilille jotta voimme maksaa suuremmat laskut kuten öljyn sieltä. Koska minä teen ruuan käyn aina kaupassa ja maksan kaikki ruuat. Mieheni maksaa kaikki laskut paitsi öljylaskun joka on aina suuri. Välillä aina ytirtän seurailla paljonko rahaa menee kauppaan että järjestely pysyy reiluna ja molemmilla menee suunnilleen yhtä paljon rahaa. Omat menot maksetaan itse eikä kumpikaan edes aina tiedä paljonko toisella on rahaa.
Hieman paremmin tienaavana annan kuukausittain ”tasinkoa” vaimolle. Vaimo ostaa ruuat ja vaatettaa lapset. Minä maksan lainat ja muut asumiskulut. Tilit erillään.
Olen aina ihmetellyt, että miksi pankit eivät ole erityisemmin tuotteistaneet tätä ”perheen taloudenhoitoa”. Luulisi, että erilaisilla perheelle suunnatulla tili- ja korttituotteilla olisi markkinoita. Oiva hetki myydä näitä palveluita olisi se kun nuoripari käy kuittamaassa ensimmäisen asuntolainansa.
Kaikki puokkiin paitsi henk.koht. menot. Vaimo pyörittää Exceliä mielellään.
Mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoisia vastauksia!
Kyllä se meidänkin huushollissa menee niin, että yhteistä asuntolainaa maksetaan yhdessä molemmat saman verran. Ruuat maksaa se joka käy kaupassa tai sitten minä jos menemme yhdessä. Auto ja sen kulut ovat täysin omalla vastuullani, mutta niin o autokin ja sen käyttö.
Yhteistä tiliä emme ole perustaneet emmekä näillä näkymin perusta. Ihmettelen mihin sitä tarvitaan? Laskut ja vastikkeet voi jakaa molemmille 50/50 periaatteella ja sitten ne maksetaan omilta tileiltä.
Tuossa omien tilien käytössä olen KTR:n kanssa samoilla linjoilla. Kun on molemmilla omat tilit ja omat rahat niin ei tarvitse perustella kaikkea mitä rahoillaan tekee. Esimerkiksi avopuolisoni ei siedä sijoittamista vaikka olen sen moneen otteeseen perustellut.. Joten kun on omat rahat kyseessä ei tarvitse perustella miksi niin teen! Minun rahat, minun riskit, minun sijoitukset!
Tietenkin on otettava huomioon tuloerot ja kaikki isommat hankinnat on syytä jakaa sen mukaan.
Oli mielenkiintoinen ”heitto” tuo miksi ei yhteisiä tilejä suositella pankissa? Itsekkin ihmettelen samaa.. Esimerkiksi silloin kun ensimmäistä asuntolainaa haetaan niin luulisi pankin tarjoavan tälläsitä vaihtoehtoa, mutta eipä ole tullut vastaan.
Tässä kun lueskelee muiden kommentteja kodin taloudenhoidosta, nousee mieleen pari kysymystä. 1) Miksi menot jaetaan tulojen suhteessa? ja 2) miksi säästöt ja sijoitukset eritellään pääosin yksityisiksi?
Omalta osalta täytyy todeta, että tuo 1) menojen jakaminen tulojen suhteessa tuntuu tasapuoliselta ratkaisulta yhteistaloudessa, ja on varmaan yksinkertaisin toteuttaa palkaansaajatalouksissa. Jos kuitenkin säännölliset tulot heittelevät (itsellä saattaa olla 20 k€ silloin tällöin, muulloin ei mitään) ja toisella taas tasaisesti se 2 k€. Tällöin järjestely vaatii minulta enemmän suunnitelmallisuutta, jotta on vielä 6kk. jälkeenkin maksaa oma osani kuluista. Tuo 2) säästöjen ja sijoitusten pitäminen erillään taas onkin mielenkiintoisempi – itsellä se on sama kuin edellä Big-Samilla, toisen puolen riskinsietokyky ei ole samaa luokkaa ja joskus minusta tuntuu että jo pelkkä tieto siitä että säästämi salkun arvo tippuu 20 % aiheuttaa sisäistä stressiä.
Kuitenkin, kun kyse on kodin taloudesta, täytyy kai miettiä kuinka avoimesti se halutaan hoitaa. Itse en ymmärrä miksi kaikki rahat pitäisi laittaa yhteen pussiin ja aina keskustella yhdessä niiden käytöstä. Jos minä haluan uuden hilavitkuttimen, haluan ostaa sen jos siltä tuntuu – ja jos avopuoliso haluaa shopata uudet kengät joka kutsuille, ostakoon – pääasia että yhteiset laskut tulevat hoidettua ja yhteinen elintaso ei kärsi toisen henkilökohtaisen rahankäytön takia.
Kun seurustelimme mieheni kanssa ja matkustimme, laitoimme yhteiseen matkakassaan aina saman verran rahaa. Nykyään kun olemme naimisissa ja lapset olemassa, minä maksan yleensä ruuan ja bensan ja puoliso yhtiövastikkeen/lainanhoitokulut ja auton korjauskulut. Molemmilla on omat tilit jonne palkka tulee. Ja molemmat määräävät omista rahoistaan.
Jos rahaa jää, teemme ylimääräisen lainanlyhennyksen. Hyvä nyrkkisääntö on, että tilillä pitäisi olla aina 1 kk palkka säästössä yllättäviä menoja varten.
Meillä minä maksan kaiken lapsiin ja itseeni liittyvät menot, sekä ihmissuhteiden hoitosta muodostuvat kulut. Myös maksan suurimman osan asumis- ja ruokakuluista. Aviomieheni maksaa omat kulunsa ja säästää omissa nimissään rahastoihin pääasiallisesti kaiken kuukausipalkastaan. Itselläni on tuloina pääasiallisesti työttömyysturvan peruspäiväraha. Lapsilisän minun pitää maksaa lapsien tileille, josta mies tekee rahastoihin siirtoja.
Pistin merkille vastauksista, että suurin osa naisista kustantaa ns. kulutusmenot ja miehet pitkäntähtäimen menot. Meneekö myös omistusoikeus samalla tavalla, vai ajatteletteko että kaikki on yhteistä 50/50-periaatteella vaikka ero tulisi. Kuitenkin kulut suhteutetaan tulojen mukaan, jolloin luottamus yhteiseloon säilyy. Jos toisella menee myöhemmin huonosti niin hän puolestaan maksaa vähemmän ja toisinpäin. Entä onko kukaan teistä uusioperheessä, jossa lapset ovat vain osan ajasta kodissanne? Jos molemmilla on lapsia aiemmista suhteista, niin miten heidän menonsa ja tulonsa.
Hei!
Hyvä otsikko ja alustus Markukselta!
Kerron oman keissimme yksityishenkilönä:
1) Aikanaan teimme exceliä vuosia, jossa jokainen meno on joko yhteinen tai oma -> excel laski, kuinka yhteisten kulujen jakautuminen tapahtuu eli jääkö toinen velkaa toiselle kk-tasolla, jos oletetaan, että yhteiset menot jakautuvat 50/50
2) Myöhemmin (nyt) vaimoni on äitiyslomalla, joten jaamme yhteisten menojen kuormituksen tulojen suhteessa eli käsittelemme ko. menot esim. palkkatulojen suhteessa ja siten vähemmän tienaavan vaimoni kuorma on yhteisiin pienempi kuin minun
3) Balancionin betan jälkeen olemme perustaneet (kuten Markus yllä kirjoitti) tilin, joka on yhteinen, jolle on molemmilla rinnakkaiskortti ja jolle myös siirrämme suoraveloituksena (toistuva kuukausittainen budjettisumma) automaattisesti x € rahaa per kk. Balancionissa voi sitten katsoa pelkästään tämän tilin osalta, miten tulot ja menot ovat jakautuneet ruokaan jne.
4) Yhtä juttua tämä ei ratkaise, joten suunnittelemme juuri Balancioniin (tänään oli otsikoissa, ajankohtainen aihe) mahdollisuutta jakaa kunkin tapahtuman tai kategorian menot vielä erikseen kuormituksen suhteen. Esimerkki: voi olla, että ruokamenot halutaan jakaa tasan 50/50. Toisaalta vaikkapa bensakulut halutaan jakaa siten, että koska meillä minun työn takia tulee merkittävästi enemmän auton käyttöä, ko. kategoriassa jakosuhde onkin vaikkapa 70/30. Tämän jälkeen (kun on livessä Balancionissa), voidaan auttaa palvelun avulla yhteisen talouden ohjauksessa koko kodin talouden osalta siten, että homma on oikeudenmukaista.
Tällaista keskustelua tarvitaan, sillä hyvin monessa taloudessa suurimmat syyt riitoihin liittyvät joko rahankäyttöön, kotitöihin tai seksiin. Yksi on jo tuolta listalta meillä kunnossa ja tällä on luonnollisesti suora yhteys muihinkin ongelma-alueisiin, koska ”terve talous terveessä ruumiissa”.
Tämä epävirallisesti yksityishenkilönä, mutta koska en voi asiaa piilotella, laitetaan allekirjoitus vielä mukaan.
t. Jussi Muurikainen
Balancion Oy
perustaja/toimitusjohtaja
Olemme noin viiskymppinen kahdestaan asusteleva uusavopari, yhteensä kolme aikuista lasta, joista osa opiskelee. Laitamme yhteiselle tilille kuukausittain tietyn summan. Tililtä maksamme omakotitalon rakentamiseen ottamamme lainan lyhennyksen, yhteiset laskut, auton kulut ja muut talousmenot kuten ruuan. Kun teemme isomman hankinnan (esim. ostimme uuden tv:n), maksamme ostoksen puoliksi. Toimii loistavasti!
Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia!
Itse olne JPL:n kanssa samoilla linjoilla ja kyselisin perusteluja niiltä, jotka pistävät kaikki rahat samaan yhteiseen pussiin ja sieltä sitten otetaan. Esimerkiksi sijoittamisessa kun ei toinen puolisko ole yhtään mukana ja ei edes halua että itse olen siinä mukana. Riskit eivät sovi paremmalle puoliskolleni, joten omat rahani laitan siihen kiinni. Jos olisi se yhteinen pussukka niin ei sieltä kehtaisi laittaa rahaa Nesteen osakkeisiin kun todellisuudessa arvon tippuminen on mahdollista.
Tietty se voi toimia, että laitetaan rahat yhteiseen purkkiin kuun alussa ja sieltä käytetään tarpeen mukaan. Mutta eikös mene vähän vaikeaksi? Mielestäni helpompaa on se, että pakolliset menot jaetaan reilusti tasan (ja reiluudella tarkoitan esimerkiksi auton kuluja. Jos toinen käyttää autoa 90% niin kulut menee myös niin) ja molemmat maksaa ne 50/50 perusteella ja muut on omia rahoja. Tosin isommat hankinnat pitää käydä yksitellen läpi.
Meillä on kaikki ollut alusta saakka yhteistä. Kun tapasimme, 10 v sitten, omistin yhdessä pankin kanssa kodin ja mies tuli sinne asumaan. Maksoimme lainaa yhdessä ja kun lainat oli loppu, myytin asunto ja rahat ovat yhteisellä tilillä.
Olen nyt hoitovapaalla, kotona yhteisen poikamme kanssa, minusta olisi järkyttävää, jos joutuisin pyytämään mieheltäni rahaa, jos haluaisin ostaa itselleni vaikka uuden paidan. Summa mitä saan, on n 10 % mitä mieheni saa kuussa käteen.
Me ollaan oltu parikin kertaa n 3 kk lähes ilman rahaa, kun halusimme maksaa lainat loppuun ja vaihdoimme uudempaan autoon ja aina on ruokaa riittänyt. Meillä ei ole ikinä rahasta riidelty, laskut ovat aina maksettu ja kaapissa on ruokaa riittänyt. Sääliksi käy ne äidit, jotka haluavat jäädä lasten kanssa kotiin ja isät hallitsevat talousasiat. Näitäkin idiootteja on, jotka itse syövät omaa ruokaa kun äiti ja lapset samassa pöydässä syövät puuroa, kun äidin rahat eivät vuokran puolikkaan jälkeen riitä enää kauppalaskuun.
Seurusteluaikana meillä oli erilliset tilit ja omat sijoitukset. Kun menimme naimisiin, avattiin kaksi yhteistä tiliä, joista toinen on käyttötili ja toinen yhteisen asuntolainan hoitotili. Käyttötilille tulee molempien palkat, joista maksetaan kaikki laskut. Osa rahoista siirretään yhteisesti säästöön tai sijoitukseen. Meillä kaikki rahat ja omaisuus on yhteistä, myös ennen avioliittoa hankittu omaisuus on nykyisin molempien nimissä. Haluamme jättää lapsellemme kaiken, kun meistä aika jättää. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Välillä toisella on ollut isommat tulot ja välillä taas toisella. Meillä ei lasketa, kumman palkasta mikäkin meno on mennyt, vaan meillä huolehditaan, että raha riittää ja sitä on oltava myös pahan päivän varalle.
Maria, miksi sinä maksat kaikki lasten kulut? Ovatko kaikki lapset sinun omia vai ovatko he yhteisiä?
Kun menimme naimisiin, kävimme tekemässä käyttöoikeussopimuksen pankissa toistemme tileihin. Lisäksi minulla on käytössä yritykseni tili. Hoidan yleensä meillä laskujen maksun ja periaatteenamme on ollut se, että laskut maksetaan siltä tililtä missä milloinkin on rahaa, eikä ruveta turhaan siirtelemään rahoja tai lykkäämään maksuja. Näin tulee vähiten pankki- ja korkokuluja.
Kummallakin on tietysti oma pankkikortti, jolla voi käyttää omaa tiliään normaaleihin yhteisiin/yksityisiin kuluihin ja jos tarvitsee käyttää rahaa johonkin isompaan/turhempaan ostokseen, niin siitä sitten keskustellaan yhdessä.
Minusta on turhaa tehdä näistä asioista liian monimutkaisia, kun laskut on kuitenkin jonkun maksettava.
Meillä on erilliset tilit, mutta yhteisesti käytetään rahoja. Minä olen aina ollut pätkätyöläinen, ja nyt opiskelija niin ei ole itselläni todellakaan ole aina ollut varaa. Sen takia aviomieheni maksaa aina vuokran ja minä ne laskut mitää pystyn. Aikanaan kun pääsen töihin, en usko että muutamme rahakäytäntöä. Esim. Emme koskaan riitele rahasta tämän takia.
Meidän perheyrityksessä periatteena on se että kaikki tulot ja menot jaetaan tasapuolisesti ja ylimääräiset käytetään yhteiseen hyvään. Minä perheen isänä hoidan laskut ja kannan vastuun taloudesta. On aivan sama kumpi tuhlaa rahaa jokapäiväisin menoihin ja laskuihin, kunhan erillisistä hankinnoista sovitaan.
Käytössämme on yksi ainoa tili jonne tulee kaikki erilaiset palkat ja palkkiot josta maksetaan kaikki laskut. Jos ja kun rahaa jää ylimäärästä voidaan miettiä mitä kukin oikeasti tarvitsee ja sen mukaan toimitaan. Isommat hankinnat harvemmin tarvitsevat perusteluita koska se ne tulevat perheen yhteiseen käyttöön.
Emme ole koskaan vakavasti harkinneet erillisiä tilejä koska omaan elämäntilanteeseeni ja -kokemukseeni vedoten se vaatii liikaa laskemista ja säätämistä.
Asunnon ostamisesta lähtien meillä on ollut yksi yhteinen tili josta maksetaan laskut ja eläminen. S-tili on myös yhteinen. Laitetaan sinne melkein kuukausittain vähän säästöön. Minä hoidan meillä kaikki laskut ja hoidan muutenkin kaikki rahaan liittyvät asiat..ei ole ikinä ollut riitoja mistään mihin kukakin rahansa laittaa. Isommista hankinnoista puhutaan tietenkin ja säästetään niitä varten. Tuntuu jotenkin, että ollaanko me vanhanaikaisia tai jotain vaikka ollaan alle 30-vuotiaita ja halusimme juuri yhteisen tilin…
Olemme eläkkeellä oleva aviopari, joilla on molemmilla keskimääräistä paremmat eläkkeet.Rahattomuus ei pitäisi olla rahariitojen aihe. Työelämässä ollessa mieheni tienasi 6 x enemmän kuin minä. Ruokalaskut maksoi se joka kävi kaupassa. Pääsääntöisesti söimme molemmat töissä. Hän maksoi sähkö-,vuokra- ja vakuutus menot. Auto hänellä oli työsuhdeauto. Kaikki kotityöt kuuluivat minulle. Lapsia perheessämme ei ollut. Asuntolaina – jolla maksoimme 130 neliöistä asuntolainaa – maksettiin fifti fifti. Minun elintasoni oli siis huomattavasti heikompi kuin hänen.
Eläkkeet – kuten palkka aikoinaan – ovat nykyisin samassa suhteessa. Lainoja meillä ei enää ole. Nyt mieheni on alkanut ”kiristämään” että minun tulisi maksaa puolet meidän kaikista menoista. Pidän sen kohtuuttomana. Kertokaa mikä tällaisessa tilanteessa om kohtuullista ja mikä kohtuutonta?
Tasan meillä kaikki jaetaan.
Yhteinen tili on helpoin – käytännössä toinen meistä maksaa asuntolainan ja toinen laittaa saman verran käyttötilille, josta kaikki yhteiset kulut (ruoka, vastike, bensa ym) maksetaan. (Olemme naimisissa ja asuntolaina on yhteinen, joten ei tarvitse pähkäillä sen kanssa että omaisuus menee reilusti tasan.) Reissuja ja yllättäviä menoja varten on yhteinen luottokortti, joka ei paljoa kulu. Nämä yllättävät menot maksetaan sitten yhteisesti sopimalla omilta tileiltä.
Lisäksi on yhteinen säästötili ja molemmilla erilliset säästötilit ja omat luottokortit.
Olemme välillä puhuneet siitä, että voitaisiin myös jakaa nuo yhteiset tulojen suhteessa. Suurimman osan aikaa kuitenkin tulot ovat kutakuinkin samat, ja muina aikoina ollaan järjestetty menot tilanteen mukaan.
hölmö kun on: kyllä kohtuullista olisi, että miehesi maksaisi parempituloisena enemmän. voit yrittää selittää, että jos esim. osallistut ruokamenoihin, vastikkeeseen ja lomamatkoihin samalla summalla, sinulle ei jää käteen yhtään mitään. todennäköisesti hän ei ymmärrä hyvätuloisena sitä, miten vähän rahaa sinulla on. ja jos ymmärtää, silloin hän on melkoinen hyväksikäyttäjä, anteeksi nyt vain. jos tulojen suhteessa jakaminen ei onnistu, niin kokeilkaa vaikka puolta tuloeroistanne: miehesi maksaisi kolme kertaa enemmän kuin sinä.
Vielä sen verran, että meille tuo erilliset omat tilit sopivat hyvin, koska yhdeltä yhteiseltä tililtä tulisi muuten kytättyä, paljonko se toinen nyt on käyttänyt. Omalta tililtäni voin rauhassa tehdä isompiakin ostoksia ja syödä ulkona ja mieheni hankkia vaikka kolmannen puhelimen halutessaan – niin kauan kuin yhteinen talous on kunnossa, ei tarvitse laskea että mitä se toinen nyt käytti. Tai edes tietää 🙂
Meidän perheessä (12 vuotta yhdessä) maksetaan sen tililtä kenellä sattuu sitä rahaa silloin olemaan. Yleensä niin että minä maksan vuokrat + muut kulut ja vaimo maksaa puolet kauppareissuista ja lasten juttuja (paitsi isommat hankinnat minulle). Vaimolle kun jää kodinhoidontuilla tms. käteen vain reilu 10% summasta mitä minulle jää.
Auton tankkaa se kuka meinaa tien päälle ensimmäisenä jäädä 🙂
Ruoasta ei säästetä lasten hyvinvoinnin vuoksi – ja luomua suositaan 😉 Muissa asioissa sitten säästelläänkin.
Meille oli selvää alusta alkaen, että kaikki on yhteistä. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta eikä rahasta ole ollut riitaa. Toistaiseksi meillä on erilliset tilit, mutta olemme harkinneet yhteistä tiliä. Yhteinen tili olisi luontevaa, koska meillä ei lasketa, kumpi maksaa tulevan laskun, vaan kummalla on rahaa, se maksaa.
Kaikki tulot sekä menot on laskettu Exceliin ja ylijäävä osa on tarkoitettu ”turhuuksiin”, mitä käytetään ravintolaan, remontteihin, shoppailuun… mihin huvittaa…
Meillä on tapana etukäteen kertoa, jos lähdetään käyttämään ”turhuuksiin” käytettävää rahaa, ettei toiselle tule yllätyksiä varojen suhteen. Onneksi olemme samanlaisia rahankäyttäjiä ettei tule suuria ongelmia tasapuolisuuden kanssa. Miestäni joudun joskus patistamaan vaateostoksille, mutta elektroniikan puolella ei tällaista ongelmaa ole 😉
Suuremmista hankinnoista keskustellaan ja säästetään.
Mitä olette mieltä tällaosesta järjestelystä avioliitossa. Mies yrittäjä minä palkansaajana muualla.Minä maksan lähes kaiken muun (ruoka,sähkö,vesi,lapsen menot,vakuutukset siis kaiken)paitsi lainaa joka on todella pienempi kuin muut kulut yhteensä.Toisinaan puoliso tankkaa auton ja ostaa noin kahden vuoden välein renkaa sekä huoltaa itse auton. Kuukauden tulo menee lähes kaikki maksuihin,useasti ei jää mitään. Puoliso ottaa palkkana ainoastaan lainanverran, ”säästää” firmalle ja ottaa vuoden lopussa kerralla kaikki ja ostaa itselle harrastuksen, josta muut ei voi nauttia. Itse koen tämän epäoikeuden mukaiseksi, koska itselläni ei jää ylimääräistä rahaa harrastuksiin.
Mita tama tarkkaan ottaen tarkoittaa?: ”ottaa vuoden lopussa kerralla kaikki”
Ottaako firmasta ulos osinkoja? Verotuksellisesti on edullista ottaa firmasta ulos mahdollisimman pientä ansiotuloa ja sen sijaan tietyin edellytyksin verovapaita osinkoja sen sijaan.
Olen itse mies avoliitossa ja varsin tarkka raha-asioista. Tilanteesi kieltamatta hiukan vaikuttaa epaoikeudenmukaiselta sinua kohtaan. Kaytannossa nayttaa nimittain silta, etta miehesi osallistuu vain maksuihin, joista jaa jotain jaettavaa erotilanteessa. Kulutushyodykkeita kuten, ruokia, vakuutuksia, sahkoa, vetta jne ei voi jakaa, koska niita ei ole.
Erityisesti tuo pistaa silmaan, etta han osallistuu (yhteisen?) asuntolainan maksuun, mutta ei juuri muihin kuluihin. En tunne avioliittolakia, mutta ainakin itse varmistuisin siita, etta mahdollisessa erotilanteessa (luonnollisestikaan en toivo tata) miehellasi ei olisi oikeus yksin asuntoon silla perusteella, etta han on lahes yksin maksanut sen.
Puolisoni ottaa osinkona ulos sen verran vuoden lopussa mikä voisi olla yleensä kohtuullinen palkka/vuosi lainan maksun lisäksi.Asuntolainamme on yhteinen, joten sitä tilannetta ei tule,että erotilanteessa katsottaisiin talon olevan yksin kuukuaisittain maksavan puolison omaisuutta.Itse olen vain katkera siitä, että itse en pysty säästämään palkastani mitään pakollisten menojen ja muiden elämään liittyvien ”pakollisten” asioiden kuten työssä ruoka,työmatka,asiakkaiden kanssa tekemisissä olevana siistit vaatteet, lapsen harrastusmaksut yms. Itse katson vierestä kaikenlaisia uusia vempeleitä jolla voi mieheni harrastaa olemalla poissa kotoa aina kun mahdollista. Työ vie aikaa aamusta ilta myöhään ja lähes kaikki viikonloput ja lopulle ”luppoajalle” harrastus mihin muut eivät voi osallistua, laittaa todella miettimään kohdellaanko minua ja lapsia oikeudenmukaisesti.Voinhan toki harrastaa kävelyä joka ei mitään maksa, mutta voisin tehdä jotain muutakin jos siihen rahaa jostain jäisi.
jos vaihtoehtoisesti maksaisitte yhteiset kulut mukaanlukien asunto, sen laina, auto, ruoka jne puoliksi, jaisiko sinulle siina tapauksessa ylimaaraista omista tuloistasi?
Kieltamatta kysymys kuulostaa hiukan raadolliselta, kun olette naimisissa…
Kyllä jäisi. Olenkin jo laskelmani valmiiksi tehnyt ja toivon mukaan se vielä hyväksytäänkin. Kunhan tässä ensin odottelen miestäni sieltä harrastusten parista, joka tällä kertaa kesti 4 päivää…
No kyllä nyt sen verran soisi jäävän ja jotain sen lisäksi – ilmeisesti kuitenkin hoidat oman työsi lisäksi lastanne ja muitakin perheen asioita varmasti…
Se voi olla psykologisesti vaikeampi niistä kerralla saaduista osingoista irrottaa yhteisiin menoihin, jotka on jo maksettu…
Tsemppiä molemmille! Toivoakseni paasette sopuun!