Net worth (suomeksi nettovarallisuus) on amerikkalaisissa taloudenhallintablogeissa ja alan kirjoissa paljon käytetty henkilön varallisuutta kuvaava mittari. Nettovarallisuus lasketaan vähentämällä henkilön varoista henkilön velat. Yksityispankit pitävät erittäin varakkaana henkilöä, jonka sijoitettavan varallisuuden arvo pääasiallinen asunto pois lukien ylittää miljoona dollaria. Tällaisista erittäin varakkaista henkilöistä käytetään Suomessakin joskus nimitystä high net worth individual tai HNWI. Rahoitusalan yritys Merrill Lynchin mukaan maailmassa oli vuonna 2008 8,9 miljoonaa erittäin varakasta henkilöä.
Miljoonan dollarin sijoitettava omaisuus on hyvä nyrkkisääntö asiakkaita metsästäville yksityispankkiireille, mutta se ei auta yksittäistä henkilöä selvittämään, että kuinka hyvin hän on onnistunut kartoittamaan omaisuutta. Thomas J. Stanley ja William D. Danko ovat kirjoittaneet amerikkalaisista miljonääreistä tutkimuksen, jonka tulokset he julkaisivat kirjassaan The Millionaire Next Door. Kirjassaan tohtorit Stanley ja Danko antavat seuraavan kaavan henkilön odotetun nettovarallisuuden laskemiselle:
Kerro ikäsi kotitaloutesi kaikilla vuosittaisilla veroja edeltävillä tuloilla perintöjä lukuun ottamatta. Jaa kymmenellä. Tämä, vähennettynä kaikella perimälläsi omaisuudella, kertoo, mitä omaisuutesi arvon tulisi olla.
Esimerkiksi Markus on 31-vuotias bloggaaja, jonka vuositulot ovat 48 600 euroa. Hän saa lisäksi tuottoa sijoituksistaan 200 euroa vuodessa. 48 800 euroa kertaa 31 on 1 512 800 euroa. Tämä jaettuna kymmenellä on 151 280 euroa. Mikäli Markuksen todellinen nettovarallisuus on yli kaksi kertaa odotetun luokittelevat Stanley ja Danko hänet kategoriaan prodigious accumulator of wealth (PAW), vapaasti suomennettuna ihmeellinen varallisuuden kasaaja. Mikäli Markuksen todellinen nettovarallisuus on alle puolet odotetusta, kuuluu hän kategoriaan under accumulator of wealth (UAW), vapaasti suomennettuna taloudellinen alisuoriutuja. Näiden kahden rajan väliin jäädessään Markuksen nettovarallisuus olisi keskimääräistä luokkaa.
Nettovarallisuuden kasvattaminen edellyttää, että menot alittavat tulot. Käytännössä tämä onnistuu helpoiten maksamalle itselle ensin.
Aika kova vaatimus ”positiiviseen taloudelliseen suorittajuuteen”. Esimerkiksi Markuksen omaisuus pitäisi olla > 300 k€ jotta hän olisi hyvä kerryttämään omaisuuttaan – tarkemmin tietämättäni vaikkaisin kuitenkin että monet 4 k€/kk tienaavat 30-vuotiaat eivät ole mitenkään ehtineet saavuttaa > 150 k€ nettovarallisuutta.
Itse kuuluin tuohon kategoriaan kunnes palasin koulun penkille ja varallisuuteni on alle tuon 150 k€ enkä kuitenkaan näe itseäni referenssiryhmään verrattaessa taloudelliseksi alisuoriutujaksi. Kuinkakohan paljon tuossa laskentatavassa on kulttuurista preferenssiä, ts. erot opiskeluajoissa, verotuksessa, bonusjärjestelmissä, jne.. Jos laskemme vaikka ilmaisen korkeakoulutuksemme mukaan nettovarallisuuteemme (es. + 30 k€??) ja vastaavat, voisi Suomalainen vartailuarvo lähennellä noita lukuja. Olisikin mielenkiintoista jos Markus vaikka joskus asiantuntijana pohtisit, ja perehtyisit mikä voisi olla Suomalainen preferenssilaskentatapa nettovarallisuudelle tai vaihtoehtoisesti tilastoista mitkä olisivat nuo suomalaiset rajat (2 kertainen voisikin muuttua 0,8 kertaiseksi tms.
jdlite: PAW-taso oli nimenomaan ihmeellinen suoritus, ei positiivinen suoritus.
150 000 euroa 30-vuotiaalle henkilölle on sen sijaan hyvinkin tehtävissä, jopa Suomessa. Ystäväpiiriini kuuluu paljon alle 30-vuotiaita henkilöitä, jotka ovat vielä muutaman vuoden päästä alle 30 ikävuodesta ja joiden varallisuus ylittää 150 000 euroa, joillakin reippaastikin.
Stanleyn ja Dankon tutkimus osoitti, että suurin osa niistä, jotka omaisuutta ovat onnistuneet kasaamaan, ovat aloittaneet ansaitsemisen ja varallisuuden kasaamisen hyvin nuorena.
Kansantaloutta opiskellessani kävimme läpi tutkimuksia, jotka osoittivat, että suomalainen korkeakoulutus on hyvin harvoin korkeakoulutetulle henkilölle kannattavaa. Vasta sitten jos oletetaan, että henkilö kykenee töiden vähäisemmän rasittavuuden vuoksi jatkamaan työuraansa huomattavasti ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä pidempään muodostui korkeakoulutuksesta kannattavaa.
Pieni laskuesimerkki havainnollistaa nopeasti raakaa todellisuutta. Oletetaan, että meillä on henkilö, joka on valmistunut ammattikoulusta vuonna 18-vuotiaana. Hän perustaa välittömästi osakeyhtiön ja alkaa maksaa itselleen osinkoina ja kk-palkkana 4000 €/kk. Koska hän pelaa hyvää hyökkäyspeliä (ansaitsee paljon) ja hyvää puolustuspeliä (kuluttaa vähän), hän voi laittaa säästöön 1240 €/kk. Lisäksi hänellä on jo 18-vuotiaana säästöjä pankkitilillä kesätöistä 1000 euroa.
30-vuotiaana hänen sijoitustensa arvo on noussut 8 % tuotto-odotuksella 300 833, 79 euroon.
Puolustus- ja hyökkäyspeli olivat kaksi muuta kirjan tuomaa käsitettä. Heidän tutkimuksensa mukaan korkeasti koulutetuilla on pitkien opiskeluaikojen lisäksi se lisäongelma, että heidän on pakko kuluttaa enemmän kuin ammatillisesti koulutetun. Hyvätuloisetkin ammatillisesti koulutetut voivat ajaa vanhoilla autoilla, pitää normaaleja vaatteita ja asua normaalilla asuntoalueella. Korkeasti koulutetuilla yhteisön paine ajaa heitä tuhlauskulttuuriin: ostamaan BMW:n, ostamaan tuhansien eurojen pukuja ja muuttamaan Punavuoreen.
Mielenkiintoista, täytyy sanoa. 1) ystäväpiiriisi kuuluu nähtävästi poikkeuksellinen määrä aktiivisesti säästäviä nuoria – toki tämä on sukupolvellemme jo paljon helpompaa koska olemme jo syntyneet globaaliin maailmaan. 2)Toki tuollaisella laskutoimituksella, jossa viimeiset 12 vuotta ollaan tienattu niin hyvin, että on ollut varaa laittaa yli 1000 € säästöön kuukaudessa on varallisuus varmasti kasvanut – ja tällainen henkilö kuuluu mielestäni oikeutetusti ”ihmeellisten varallisuuden kasvattajien” luokkaan. Mutta eniten itselleni sykähdytti tuo loppu 3) korkeastikoulutettujen sisäänrakennetusta ”händicäpistä”. Tuossa on varmasti vinha perä; sosiaalinen identiteetti luodaan osittain jo koulussa ryhmäytyessä ja samalla luodaan verkostot joissa osittain vaikutetaan tulevaisuudessakin. Onhan se outoa jos keskijohdon DI asuu kerrostalossa ja ajaa renaultilla. Prkl. on tullut tehtyä vikavalinta kun olen opiskellut liikaa ja elänyt rauhallisesti – sen sijasta että olisin voinut perustaa putkifirman 18 vuotiaana (lue: ironiaa).
Ehkä kuitenkin tuo koulutus pakottaa tiettyyn elintaso- ja statusmuottiin. Huomaa useasti, kuinka es. maisterit eivät halua tehdä perustöitä tai KTMt eivät halua tehdä tradenomin töitä – työ kuin työ, kaikki on arvokasta. Tästä päästään kysymykseen onko koko korkeakoulujärjestelmä väärin ohjelmoitu kansantalouden kannalta. pitäisikö opiskelijoille sallia vain yleinen Kandi-tutkinto, ja pakottaa heidät töihin tienaamaan. Maisteri tason tutkinnon voisi sitten rahalla opiskella vaikka työnantajan maksamana tulevaisuudessa jos ajautuu jollekin uralle – VAI onko niin että koulutus tuo muita suoria kansantaloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja joita ei voida mitata rahallisesti. Hyvä vastaus Markus, pisti itseni ajattelemaan mitkä ovat prioriteettejä ja miksi??
Jdlitelle: saadakseen vakityöpaikan esim. opettajana, on pakko olla maisteri. Pelkkä kandin tutkinto ei riitä. Mitä tekisi ”puolikkaalla” tutkinnolla, jolla ei työllistyisi. Toki on aloja, joille työllistyy kandina, mutta kaikissa ammateissa se ei riitä.
Sitten jos kommentoisin juttua, niin oma kokemukseni on ollut, että henkinen pääoma on kullan kallista. Sitä ei voi mitata rahassa. Jotkut opiskelevat muista syistä kuin lihottaakseen kukkaroaan.
Kuten kaikki yleiset mittaukset (esim. BMI) tämäkin ei kerro totuutta ääripäistä. 20 vuotias 2500 euron kuukausipalkkaa saavan olisi pitänyt kerätä kokoon 60 tuhatta euroa. Todennäköisesti tämä henkilö ei ole elämänsä aikana edes tienannut noin paljon rahaa.
Toisaalta 50 vuotias 4000 euron kuukausipalkkaa saavan tarvitsisi kerätä kokoon ”vain” 240 tuhatta euroa. Tämä on tälle henkilölle PALJON helpompi kuin toisen esimerkin nuorelle.
Mutta mielenkiintoinen tuo silti on, ja jalostettuna ihan käyttökelpoinenkin. 🙂
Miten on laskukaavan lokalisoinnin kanssa? Jenkkilässä kaiketi eläkevakuutukset tulevat ”omaan pussiin” kun Suomessa taas ovat yhteisessä pussissa itsensä ulottumattomissa.
Mikä olisi kaava tällä harhalla korjattuna?