
Täytän tämän vuoden joulukuussa 32 vuotta. Odotettu elinaikani on noin 48 vuotta eli 420 480 tuntia. Kun tästä vähennetään aika, jonka käytän nukkumiseen, syömiseen ja muihin peruselintoimintoihin, jää jäljelle noin puolet eli 220 240 tuntia. Tämä on se aika, joka minulla on käytettävissä kaikkien unelmieni toteuttamiseen.
Tällaisia laskelmia löytyy ehkäpä ahdistavimmasta tähän mennessä lukemastani taloudenhallinnan kirjasta nimeltään Your Money or Your Life: 9 Steps to Transforming Your Relationship with Money and Achieving Financial Independence *. Enkä ole vasta kuin puolivälissä.
Olen jo aiemmin puhunut siitä, kuinka tärkeää oman todellisen tuntipalkan laskeminen on oman taloudellisen tilanteen ymmärtämiseksi. Todellinen tuntipalkkahan kertoo sen, että paljonko saat oikeasti lisää rahaa itsellesi työssäkäymisen ansiosta kun otetaan huomioon kaikki työhön liittyvät menot ja työhön kulutettu aika. Työaika käsittää siis näissä laskelmissa myös työmatkoihin käytetyn ajan. Palkasta taas vähennetään työhön liittyvät menot kuten esimerkiksi lisäkustannus toisesta autosta ja pakollisen perjantaipullon hinta.
Tällaiset laskelmat ovat Suomessa hyödyllisiä erityisesti valkokaulustyöläisille ja varsinkin ylemmille toimihenkilöille. Näiltä ammattiryhmiltä kun odotetaan usein sitä, että töissä ollaan aamukahdeksasta iltakuuteen, töihin pukeudutaan viimeisen muodin mukaiseen jakkupukuun (jokaiselle viikonpäivälle omansa) ja autona pitää olla vähintään Volvo V70. Kun palkka on vielä kiinteä kuukausipalkka, laskee monen pikkudirikan todellinen tuntipalkka nämä korjaukset huomioiden usein aivan tavallisten palkansaajien tasolle. Tätä statusvajetta korjaamaan otetaan sitten kaikenlaisia pikavippejä ja kulutusluottoja… mutta eksyn aiheesta.
Vaikka tämän kirjan lukeminen onkin ollut varsinaista tervanjuontia, on tässä nostettu esiin muutamia erinomaisia ajatuksia todelliseen tuntipalkkaan liittyen.
Ensinnäkin, kirjasta löytyy hyvin, hyvin kattava lista erilaisista kuluista, joita meille syntyy pelkästään työn vuoksi. Näiden pääkategoriat ovat:
- työmatkat
- pukeutuminen ja ehostus
- ruokailu
- päivittäinen palautuminen töistä
- pakoviihde
- lomat ja kalliit lelut
- työhön liittyvät sairaudet
- muut työhön liittyvät menot
Pelkästään näitä kategorioita on kahdeksan! Kun kaikki nämä menot vähennetään palkasta, ei jäljelle jää aivan hirveästi.
Olen itse laskeskellut (jo ennen työpaikan ottamista), että minulle ei jää nykyisestä työstäni juuri mitään käteen. Taustana tähän, että minulla oli jo ennen töiden aloittamista oma yritys, josta saan palkkatuloja. Kiitos progressiivisen verotuksen, töistä saamani palkka verotetaan siis raskaimmalla mahdollisella kädellä. Työpaikkani sijaitsee Helsingissä ja asun itse Hämeenlinnassa. Joudun taittamaan työmatkani autolla, joten meidän piti ottaa talouteemme toinen auto. Lisäksi olen iltaisin niin väsynyt, että en useinkaan jaksa tehdä oman yritykseni juttuja enää iltaisin. Tällaiset asiat on hyvä tiedostaa työpaikkaa valitessa.
Kirjan toinen loistava oivallus on kytkeä todellinen tuntipalkka jokaiseen menoon. Kuten lähes jokaisessa vastaavassa oppaassa, myös tässä kirjassa ehdotetaan omien kuukausittaisten menojen selvittämistä ja listaamista tähän tapaan:
- vuokra 530 euroa
- autovakuutus 20 euroa
- ruoka 250 euroa
Tämän kirjan budjettipohjissa on kuitenkin kohta, jossa pitää laskea, että kuinka monta työtuntia tämän menon kattamiseksi joutuu oikeasti tekemään. Hommahan ei todellakaan mene niin, että jos bruttotuntipalkkasi on 20 euroa tunti ja ostat 10 euron kirjan, olet ollut töissä tämän ostoksen vuoksi 0,5 tuntia. No, sir! Kun otetaan huomioon työmatkat, työhön liittyvät kulut ja verot, todellinen luku voi olla lähempänä kahta tuntia.
Kirjan kirjoittajat eivät kuitenkaan jää tähän vaan he oikein takomalla takovat viestiänsä perille: ”Aina kun käytät rahaa, annat samalla pois aikaasi, elämänenergiaasi, jota et enää ikinä tule saamaan takaisin.” Kirjassa ehdotetaankin, että katsoisit jokaista menoerääsi, jokaista ostostasi, jokaista kuittiasi ja kysyisit nämä kolme kysymystä:
- Sainko tästä menosta sellaista tyydytystä ja arvoa, että menosta maksamani hinta on suhteessa tuhlaamaani elämänenergiaan?
- Onko elämänenergian käyttäminen tähän tarkoitukseen arvojeni ja elämäntarkoitukseni mukaista?
- Miten tämä menoerä muuttuisi, jos minun ei tarvitsisi tehdä työtä elääkseni?
Näistä kysymyksistä erityisesti toisen kysyminen voi olla hyvin valaisevaa. Annan esimerkin. Kysyttäessä varmasti suurin osa vanhemmista sanoisi, että lapset ovat heille kaikki kaikessa. Ihmisten todelliset arvot näkyvät kuitenkin siinä, että mihin he oikeasti käyttävät aikansa. Jos tupakoivan vanhemman todellinen tuntipalkka on 5 euroa ja hän polttaa reilun askin päivässä, tuleeko tämä vanhempi ajatelleeksi, että ilman tuota tupakka-askia hänellä olisi yksi tunti enemmän aikaa lapsillensa joka päivä? Toisin sanoen, ymmärtääkö hän, että hän tuhlaa joka päivä yhden tunnin elämänenergiaansa ansaitakseen rahat päivittäisen tupakka-askin ostamiseen ja että tämä tunti on pois siitä ajasta, jonka hän voisi viettää lastensa kanssa?
Kuten todettua, tämän kirjan lukeminen on ollut hyvin ahdistava kokemus. Kirja on kuitenkin saanut minut ajattelemaan useampaan otteeseen sitä, miten käytän aikani ja pakottanut minut vastakkain oman elämäni rajallisuuden kanssa. Elämänenergia (engl. life energy) on käsitteenä ”hieman” new age. Itse asia on silti totta. Oma tuntumani on, että monille tällaista tekstiä lukeville voi olla hankala uskoa, että nämä asiat ovat oikeasti heidän hallinnassaan. Tosiasia kuitenkin on, että elämme niin upeassa maassa, että voimme päättää hyvin pitkälle itse siitä, miten oman (rajallisen) elämämme jokaisen tunnin käytämme.
Tässä vielä lopuksi pari käytännössä kokeilemaani vinkkiä oman todellisen tuntipalkan nostamiseksi:
- Pidä omaa tuntikirjanpitoa ja tee vain niin paljon työtunteja, mistä sinulle maksetaan. Pidä ylityöt vapaina tai mahdollisuuksien mukaan ota ne rahana. Älä anna plussien karttua leikkurin yli.
- Neuvottele työsopimuksesi niin, että työmatkoihin käyttämäsi aika on työaikaasi.
- Jos mahdollista, valitse pääasialliseksi työntekopaikaksesi lähinnä kotiasi sijaitseva yrityksen toimipiste.
- Jos sinulle tarjotaan toimihenkilön työehtosopimuksen sijasta ylemmän toimihenkilön sopimusta, selvitä miten tämä vaikuttaa todelliseen tuntipalkkaasi. Pyydä tarvittaessa palkankorotus.
- Jos sinulle tarjotaan ylennystä ja työehtosopimuksesi muuttuu, laske, että paljonko palkkasi pitää marginaaliverotus huomioiden nousta, että todellinen tuntipalkkasi kasvaisi.
- Laskiessasi todellista tuntipalkkaasi ota aina huomioon verot. Verohallinnon sivuilta löytyy laskurit, joiden avulla tämä onnistuu näppärästi.
- Tee mahdollisuuksien mukaan etätöitä. Pyrin itse tekemään kaksi etätyöpäivää viikossa. Tämä säästää minulta kuusi tuntia aikaa työmatkoissa (sekä polttoainekulut).
- Ota huomioon työmatkakuluja laskiessasi, että autoilun todelliset kustannukset ovat noin neljä kertaa polttoainekustannukset. Voit saada osan takaisin työmatkavähennyksenä, mutta et kaikkea.
Tällainen juttu tällä kertaa. Minkälaisia ajatuksia tämä herätti?
Linkki: Your Money or Your Life: 9 Steps to Transforming Your Relationship with Money and Achieving Financial Independence * (Amazon.com)
Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta entäs jos nautin työstäni ja en lopettaisi työntekoa vaikka saisin saman korvauksen kotona löhöämisestä? Toki olisin lapseni kanssa enemmän jos voisin, mutta ei kai nyt kaikkea aikaa?
Jaska: Sanoisin, että olet varsin onnellisessa asemassa. Jos työ maittaa, rahaa jää säästöön joka kuukausi eläkeaikoja varten, pankkitilillä on tarpeeksi rahaa 3-6 kuukauden menoja varten ja velat on joko maksettu kokonaan pois tai omalle maksukyvylle mitoitetut… No, mitäpä tuollaisessa tilanteessa enää suotta sätkimään.
Mielenkiintoista. Samoja asioita olen itsekin miettinyt viime aikoina, varsinkin kun ’lama iski’ itseeni. 2 v sitten oli vielä kunnon työ, työmatkoihin 1.5 h/päivä, auto, vene, omakotitalo, ressi…KAIKKI nyt mennyttä. Downshiftaan nyt keskellä Helsinkiä. Koulutusta vastaamattomaan osa-aikatyöhön (jonka tuntipalkalle olisin aiemmin tuhahtanut) 5 min kävellen. Oman veneen puleeraamisen ja satama- ym. maksujen sijaan purjehdin toisten miehistöissä (win-win tilanne)ja veneet ovat myös 5 min kävelymatkan päässä (ennen puoli h autolla). Divari, josta löydän kirjoja kahdella eurolla, on nurkan takana….jne. Minulla on runsaasti aikaa kehitellä omia busineksiä ja samalla todellinen tuntipalkkani on aikalailla se, mitä käteen saan.
Tässä on päässyt unohtumaan sellainen perus psykologinen fakta, että unelma on fantasia niin kauan kuin se EI toteudu. Kun alamme toteuttaa unelmaa, menetämme sen. Saamme toki jotain, mutta se miltä unelma tuntui ennen toteuttamista, mentetään.
Siksi on tärkeää olla unelmia vain niiden itsensä vuoksi, ja näin ne elähdyttävät elämäämme.
Kannattaa lukea ehkä myös ”Irti Oravanpyörästä” kirjoittajana suomalainen Kaarina Davis.
Pohtii samoja, ja tehnyt ratkaisunsa.
Ja sai minutkin miettimään, että pitäiskö ruveta pakkaamaan.
Minimalisti piti kirjoituksesta!
Kaikki mitä Minimalistisuus blogissa on kirjoitettu perustuu siihen, että aika on rahaa. Suomalaiset tuhlaavat aikaa, jota ei koskaan voi saada takaisin.
”Onko elämänenergian käyttäminen tähän tarkoitukseen arvojeni ja elämäntarkoitukseni mukaista?”
Tarpeellisia asioita on (Asunto, ruoka, muutamia vaatteita).
Älkää kuitenkaan suotta ostako mitään tuotteita, jotka kertovat Minimalistisesta ja yksinkertaisesta elämäntyylistä.
Kaarina Davisin ja muiden vastaavat ylihinnoitellut vihkoset ovat pelkästään aiheetonta rahantuhlausta.
Mieti kaikkein yksinkertaisin ja edullisin mahdollinen asuminen jonka pystyt itsellesi hyväksymään. (Asuntoja on mahdollisuus ostaa 1000 eurolla ja kuukausivuokria on löydettävissä 15 eurolla) ei tietystikään Suomesta. Ruokailu onnistuu 30-60 eurolla kuukaudessa. Eurolla saa muutaman t-paidan.
t. Minimalisti