Suurten seteleiden metsästys

Rahaa? Ei tipu!
Rahaa? Ei tipu!

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen etsin lähinnä erilaisia keinoja saada ostettua samat asiat halvemmalla. Onnistuinkin tässä varsin hyvin ja sain oman talouteni melkoisen hyvään tasapainoon. Kuten monilla muillakin taloudenhallintaa harrastavilla, minuakin alkoi kuitenkin jossakin vaiheessa kiinnostaa pelkän kulujen pienentämisen lisäksi myös varallisuuteni kasvattaminen. Monet ohittavat menojen karsimisvaiheen jopa kokonaan ja aloittavat säästämisen tietty rahasumma silmissään. Miljoona euroa tuntuu olevan ainakin alle kolmekymppisillä miehillä varsin suosittu tavoite.

Perinteinen tapa oman varallisuuden kasvattamiseksi on sijoittaa palkkatuloista yli jääviä rahoja osakemarkkinoille. Jotkut sijoittajat hyväksyvät sen, että osakemarkkinoiden keskituotto on noin 8 % vuodessa. Monet ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että heillä on kyky markkinoiden voittamiseen. Tämä aktiivisten sijoittajien joukko käyttää paljon aikaa ja energiaa yritysten tilinpäätösten opiskeluun, Arvopaperi-lehden foorumeilla keskusteluun ja erilaisten pörssikatsausten lukemiseen.

Itse en usko, että pystyisin saavuttamaan osakemarkkinoilla tai sijoittamisella ylipäänsä keskimääräistä suurempia tuottoja. En myöskään rakasta sijoitusriskiä. Olenkin päättänyt, että sijoitan passiivisesti ja käytän osakemarkkinoiden seuraamisen sijasta ylimääräisen energiani siihen, että pyrin kasvattamaan aktiivisesti omia tulojani.

Omien tulojen kasvattamiseen on monta tietä. Omaa palkkatasoaan voi yrittää nostaa kouluttamalla itseään lisää, vaihtamalla rahakkaampaan työpaikkaan tai ihan vain yksinkertaisesti pyytämällä pomolta lisää liksaa. Varsinaisten palkkatulojen lisäksi monet hankkivat palkkatulojen päälle lisätuloja. Näidenkin hankkimiseen löytyy satoja erilaisia keinoja kuten esimerkiksi:

  • oman osaamisen myyminen toiminimen kautta
  • tavaroiden kuten käsitöiden valmistaminen ja myyminen
  • marjojen, sienien tai vaikkapa palautuspullojen kerääminen
  • oman alan kurssien opettaminen ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa

Oma valintani tulojen kasvattamiseen on ollut yrittäjyys, jonka aloitin reilu vuosi sitten. Kerron täällä blogissa jossakin vaiheessa tarkemmin siitä, että miten minulla on tässä yrityksessäni käynyt. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin jakaa kanssanne kolme havaintoa, jotka olen viimeisen vuoden aikana tehnyt yrittäessäni kasvattaa tulojani yritystoiminnan kautta. Nämä ovat:

  1. toisin kuin menoja karsiessa, suuria tuloja hankkiessa on hankala pärjätä yksin
  2. suuria tuloja hankkiessa täytyy olla valmis käyttämään rahaa saadakseen rahaa
  3. ensimmäinen vaihe talousasioiden saamisessa järjestykseen voi olla niinkin yksinkertainen kuin oman työpöydän siivoaminen

Ensimmäinen havaintoni liittyy omaan luonteeseeni. Luulen, että jos avovaimoltani kysyttäisiin kolmea vahvinta luonteenpiirrettäni hän vastaisi yhtenä kohtana, että olen melkoinen kontrollifriikki. Vihaan kaikenlaista epävarmuutta. Haluni kontrolloida asioita tulee ilmi myös siten, että en mielellään luovuta vastuuta muille. Minua ei voikaan kutsua varsinaiseksi tiimipelaajaksi.

Niin kauan kuin omista raha-asioista huolehtiminen tarkoitti minulle pelkkää menojen karsimista, ei tästä “minä itte” -asenteesta ollut minulle (taloudellisesti) liiemmin haittaa. Päinvastoin, olin jopa ylpeä siitä kuinka paljon minä (paino sanalla minä) sain menojani karsittua. Olinkin parhaimmillani kuin joulutarinan Ebenezer Scrooge, joka jouluaattona laskee yksin rahojaan kynttilänvalossa kylmässä rahasäiliössä villaviltti päällään.

Tuottavan yritystoiminnan luominen yksin on kuitenkin lievästi sanottuna haastavaa. Yritystoiminnan alkuvaiheessa rahojen ollessa kortilla täytyy toki tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Jos ja kun yritystoiminta lähtee kasvuun, ei aika kuitenkaan riitä enää kaikkeen. Yritystoiminnan laajentaminen edellyttääkin useimmissa tapauksissa sitä, että palkkaa avukseen lisää työntekijöitä. Sen lisäksi, että tässä menettää osan kontrollista (kukaan ei osaa lukea ajatuksiani tai tehdä juuri niin kuin olen ajatellut), tarkoittaa tämä myös sitä, että osa niistä rahoista, jotka tulivat aiemmin kokonaisuudessaan itselleeni meneekin nyt muiden ihmisten palkkoihin.

Sen lisäksi, että oma aika ei riitä kaikkeen ei yrittäjältä myöskään yleensä löydy tarpeeksi pääomaa (rahaa) yritystoiminnan käynnistämistä varten. Tällöin rahaa täytyy hankkia muualta. Jotkut onnistuvat houkuttelemaan sukulaisensa sijoittajiksi, mutta monilla aloittavilla yrittäjillä on edessä pankkilainan hakeminen. Startup-yrityksissä voi kyseeseen tulla myös kiinnostuneiden enkeli- tai pääomasijoittajien löytäminen. Kumman tahansa vaihtoehdon valitsee, on osa kontrollista ja tulovirroista annettava pois ulkopuoliselle taholle.

Kuten tästä alustuksesta voi päätellä, en ole itse ottanut yritystoimintaani mukaan sijoittajia. En myöskään ottanut pankkilainaa yritystoimintani käynnistämistä varten vaan luotin siihen, että pärjään niin sanotulla tulorahoituksella. Olen kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että laajentaakseni yritystoimintaani minun pitäisi tehdä muutamia isompia investointeja. Työntekijänä toimiessa investointipäätösten tekeminen oli helppoa. Jos tarvitsimme jossakin projektissa jonkun ohjelmistolisenssin, tilasimme sen. Yrittäjänä jokainen käyttämäni euro on kuitenkin pois omalta pankkitililtäni ja minun pitää olla mahdollisimman varma siitä, että tulen saamaan sen jossakin vaiheessa takaisin korkojen kera. Tämä on sinänsä päivänselvä asia, mutta silti käytännössä kovin hankala.

Viimeinen havaintoni on kahteen ensimmäiseen verrattuna paljon käytännönläheisempi ja liittyy kuitteihin. Yrittäjälle kuitit ovat hyvin arvokkaita. Kuitit syntyvät menoista, menot vähentävät voittoja ja mitä vähemmän voittoa yritys tekee, sitä vähemmän sen täytyy maksaa veroja. Jokainen hukkunut kuitti on yrittäjälle hukkunutta rahaa. En aiemmin aivan ymmärtänyt, että miksi niin monet amerikkalaiset henkilökohtaisen taloudenhallinnan oppaat lähtevät liikkeelle raha-asioiden sijasta oman asunnon ja työtilan laittamisesta järjestykseen. Enpä ihmettele enää. Käytännön esimerkkinä yleisen siisteyden ja järjestyksen merkityksestä voisi olla vaikkapa se, että sain kotiini perintäyritykseltä noin viikko sitten karhukirjeen laskusta, jota en ollut mielestäni ikinä nähnyt. Aloin etsiä tuota alkuperäistä laskua, mutta en sitä parin tunnin asunnon mylläämisenkään jälkeen löytänyt. Lopulta selvisi, että kysymyksessä oli laskun lähettäneen yrityksen oma virhe. Jos paperini olisivat olleet paremmassa järjestyksessä olisin voinut kiistää karhukirjeen ponnekkaasti samantien.

Olen jo tehnyt jonkin verran näiden asioiden eteen viimeisen vuoden aikana, mutta paljon on vielä tehtävää. Hulluinta tässä on, että en voi mitenkään tietää, että ovatko nämä asiat oikeasti tärkeitä vai koenko ne vain itse sellaisiksi. Esimerkiksi luottamuksella on yritystoiminnassa sijansa, mutta monissa tapauksissa täytyy oma selusta suojata tekemällä hyviä ja selkeitä sopimuksia. Piheyteni hyvänä puolena taas on ollut, että yritystoimintani on ollut alusta lähtien kannattavaa.

Kuten sijoitustoiminnassa, myös yritystoiminnassa isot riskit ja isot tuotot kulkevat kuitenkin yleensä käsi kädessä. Yritänkin ensi vuonna uskaltaa kokeilla jotakin, jota voisi kuvailla tarkan harkinnan jälkeen tehdyiksi isommiksi investoinneinniksi vastuuta ja tuottoa muille jakaen pitämällä samalla huolta siitä, että velvoitteet yhteiskuntaa ja muita sidosryhmiä kohtaan tulevat hoidetuiksi nohevasti.

Käytännön ensimmäisenä askeleena yritän koota tänään Ikeasta ostamani mappihyllyt. Saa ainakin nuo maksetut ja maksamattomat laskut pois lattialta pyörimästä.

5 vastausta artikkeliin “Suurten seteleiden metsästys”

  1. Hei,

    Kiinnostukseni blogiasi kohtaan nousi taas asteen verran. Olen osittain samassa tilanteessa ja myös nuo kuvaukset osuvat ainakin osittain minuun. Olen tällä hetkellä aloittelemassa “itseni myymistä” hintaan 25e/h + alv.

    Olen laskenut minimitulon itselleni. Se on yrityksen laskutusta noin 2000-2500e, tällä katan yelin, ennakon, lainat ja henk.koht. kulut. Tällöin päästään tulokseen, että jo kymmenellä kymmenen tunnin päivällä päästään minimituloon. Se tarkoittaa noin kolmepäiväistä työviikkoa. Jää vielä aikaa markkinoida.

    Toivon että kirjoitat yritystoiminnasta enemmän, vaikkakaan se ei ehkä ole kaikille lukijoille kovin läheistä.

  2. Jesse: Tuohon minimilaskutukseen liittyen sellainen vinkki, että jos et ole vielä sitä tehnyt, kannattaa käydä laskemassa nuo luvut Uusyrityskeskuksen kanssa. Ainakin täällä Hämeenlinnassa heiltä löytyy näppärä Excel, joka osaa laskea tavoitelaskutuksen lisäksi myös sen, että paljonko palkkaa voit maksaa itsellesi milläkin myyntimäärillä.

    Heiltä löytyy myös paljon muita näppäriä vinkkejä yritystoiminnan aloittamiseen. Palvelu on ilmainen, joten siinä ei voi kuin voittaa. Oma yritystoimintani on Uusyrityskeskuksen neuvojen ansiosta huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin jos olisin laskenut nuo yksin.

  3. Itse olen toista vuotta päätoiminen yrittäjä ja myyn itseäni 25e/h+alv ja se on liian vähän. Vaikka teen välillä pitkää päivää, tule välillä väkisinkin taukoja, esim työkalujen ostoreissuja ja uusien kohteiden katselua, niiltä päiviltä ei ole tuloa ja siis vain menoja….
    Juurijajuuri ollaan pinnalla, mutta ensi vuosi näyttää voinko jatkaa vai kannattaako jatkaa sivutoimisena….
    Joku 35+alv alkaisi olla kannattavaa….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.