Olen hamstraaja

Siisti ja toimiva työhuone (Flickr: Jeremy Levine Design)
Siisti ja toimiva työhuone (Flickr: Jeremy Levine Design)

Ollessani viikonloppuna grillaamassa kaverini etupihalla huomasin, että viereisen parkkipaikan roskalavalle oli heitetty ehjän näköinen polkupyörä. Kävelin roskalavan luokse ja nostin pyörän pois lavalta. Kokeilin pyörää ja huomasin, että se oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jarrut toimivat, vaihteet toimivat ja kaikki tärkeät osat olivat tallella. Pyörästä oli takarengas puhki ja siinä oli jonkun verran ruostetta, mutta siitä olisi saanut vallan toimivan polkupyörän paikkaamalla takarenkaan ja harjaamalla CRC:llä isoimmat ruosteet pois.

Tuota pyörää ihmetellessäni pari kaveriani tuli ympärilleni ja yksi heistä totesi minulle, että ”Markus, laita se pyörä takaisin. Sinä olet hamstraaja.” Tämän pyörän ihailu oli kaverilleni jonkinlainen viimeinen pisara hänen katseltuaan pidemmän aikaa toimintaani. Voisi sanoa, että koin seuraavan viiden minuutin aikana jonkinlaisen intervention, jonka aikana kaverini mm. totesivat minulle, että ”Markus, jos kaverisi sanovat, että olet hamstraaja, silloin sinä olet hamstraaja”.

Myönnetään. Minulla on taipumus kerätä nurkkiini kaikenlaista tavaraa, sillä en haluaisi heittää käyttökelpoista tavaraa roskiinkaan. Liiasta tavarasta ja yleisestä epäjärjestyksestä on kuitenkin melkoisesti harmiakin:

  • lukemiseen tarkoitettu nojatuolini makuuhuoneessa on jatkuvasti täynnä vaatteita, joten en voi käyttää sitä lukemiseen
  • painonnostopenkillä on tällä hetkellä neljä isoa pinoa lehtiä ja erilaisia papereita
  • keittiön pöytämme on täynnä kodinkoneita ja rojua
  • kuivauskaappimme tursuaa mukeja ja laseja
  • työpöytäni alla ja kirjakaappini päällä on avaamattomia pakkauksia kodin käyttöesineitä
  • häkkivarastomme on täynnä tyhjiä pahvilaatikoita ja kirjekuoria

Olen yrittänyt useamman kerran päästä tästä kaaoksesta eroon viemällä tavaroita kirpputorille myyntiin sekä laittamalla tavaroita myyntiin Huutonettiin. Kirpputorilla olemme kuitenkin saaneet kaupaksi vain kaikkein hyväkuntoisimpia leluja. Huutonetti on taas ollut prosessina hirveän hidas enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä ongelmaa, että missä säilyttäisin myynnissä olevia tuotteita. Jossakin vaiheessa minun piti ostaa makuuhuoneeseemme mappikaappi ihan vain siksi, että voisin laittaa sinne tavaran, jota myymme Huutonetissä. Eräs kaverini on oikea nettihuutokauppojen mestari ja hän on useasti kertonut minulle prosessistaan joka menee suunnilleen näin:

  1. Kun tavara menee vanhaksi, laita se myyntiin Huutonettiin
  2. Säilytä myynnissä olevia tavaroita erillisessä kaapissa
  3. Jos tavara ei mene kaupaksi tietyssä ajassa, laita se myyntiin toiseen nettihuutokauppaan
  4. Jos tavara ei mene vieläkään kaupaksi, lahjoita se pois tai laita roskiin

Minulla ei ole kuitenkaan hermot riittäneet tuohon prosessiin. Olen laittanut tavaraa myyntiin useamman kerran, mutta yleensä tuossa on käynyt niin, että siinä vaiheessa kun tavarat eivät ole menneet ekalla kierroksella kaupaksi, olen vienyt ne häkkivarastoon, jossa ne ovat yleensä joko homehtuneet, ruostuneet tai hajonneet.

Luin pari vuotta sitten jonkun jutun, jossa sanottiin, että yleensä ne tavarat, joista pidämme kaikkein tiukimmin kiinni edustavat joitakin haaveitamme, joista pidämme kiinni. Tässä samassa kirjassa tai artikkelissa sanottiin myös, että tosiasia kuitenkin on, että näistä tavaroista kiinni pitäminen tosiasiassa estää meitä toteuttamasta haaveitamme. Minulla tällaista menetettyä haavetta edustavat esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun oppikirjat sekä lukion fysiikan ja matematiikan kirjat. Pyrin kymmenen vuotta sitten ainakin neljä kertaa opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolle, mutta pisteeni eivät ikinä riittäneet sisäänpääsyyn juuri tuolle osastolle. Tiedän, että en todennäköisesti koskaan tule enää pyrkimään tai pääsemään tuonne opiskelemaan, mutta en silti halua heittää noita kirjoja pois. Niin kauan kuin minulla on nuo kirjat voin ajatella, että ”vielä joskus sen teen”.

Toinen näihin tavaroihin liittyvä lukemani juttu oli, että yleisesti kuolinpesän arvo on noin 2500 euroa kun otetaan pois kiinteistöt ja autot. Toisin sanoen, kaikki tämä tavarapaljous, mitä asunnoistamme löytyy ei ole kuoltuamme kuin parin tuhannen euron arvoinen. Toki, yksitellen myytynä tavaroista voisi saada ehkä enemmän, mutta ottaen huomioon myymiseen käytetyn ajan taloudellisinta on heittää suurin osa tavaroista suoraan roskiin.

Omistamistani tavaroista arvonsa säilyttävät edes jollakin tavalla ainoastaan:

  • auto
  • polkupyörät
  • painonnostopenkki ja painot
  • pari hassua keräilykirjaa
  • Muumi-mukit
  • toimistokalusteet

Käytännössä kaikki muu ostamani tavara menettää arvonsa välittömästi kun tuon ne kaupasta kotiin. Tällaisia ovat esimerkiksi aikakauslehdet, suurin osa vaatteista, keittiön astiat ja ruoanlaittovälineet sekä kaikenlainen kuntoilukrääsä. Toki, tiedän, että vaatteita voi myydä verkossa, mutta tämä pätee oikeastaan vain juuri tällä hetkellä muodissa oleviin vaatteisiin sekä juuri nyt muodissa oleviin retrovaatteisiin. Tiedän, että tietyt ruokailuvälinesarjat ovat ”keräilyesineitä”, mutta kokeilkaapa saada myydyksi hieman reunoistaan lohjenneita Arabian 24h-kulhoja tai käytettyä Hackmanin teflon-paistinpannua.

Rahan säästämiseen tämä kaikki liittyy sillä tavalla, että olen huomannut, että hirveän moni säästämiskirja lähtee siitä ajatuksesta, että ennen raha-asioiden laittamista kuntoon pitää laittaa koti kuntoon. Tausta-ajatuksena tässä lienee, että sekainen asunto tekee myös ajatuksista sekaisia. Sekainen asunto ei myöskään ole tehokas. Olen itse huomannut, että asunnon sekaisuus ärsyttää minua joskus jopa vielä iltaisin. Niin kauan kun ympärillä ei ole siistiä, on hankala saada mietittyäkään asioita. Sekaisesta asunnosta on lisäksi ainakin sellainen suora haitta, että laskut, kuitit ja tärkeät paperit hukkuvat sinne helposti. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin huomata, että joku lasku on jäänyt maksamatta ja löytää se sitten jonkun lehtipinon välistä olohuoneen lattialta.

Monet talousasioista blogeja kirjoittavat paljon myös asunnon ja tavaroiden järjestämisestä. Esimerkiksi Saituri otti itseään kiinni niskasta viime vuonna ja yritti päästä eroon sadasta tavarasta. Saituri kuitenkin huomasi, että vaikka hän poisti sata tavaraa elämästään, ei asunto näyttänyt juurikaan siistimmältä. Aikoinaan ostamani Organized life -kirjan kirjoittanut ”ammattijärjestäjä” (USA:ssa on tällaisiakin) sanookin, että järjestyksessä ei ole kysymys tavaran määrästä, sillä kaikilla meillä on käytännössä lähes sama määrä tavaraa. Kysymys on vain siitä, että miten sen olemme järjestäneet.

En vielä tiedä, että miten (josko ollenkaan), lähden tätä hamstrausongelmaani ja asuntoni sekavuutta taklaamaan. Oma tuntumani on, että tälle voi jotakin tehdä investoimalla uusiin säilytysratkaisuihin, mutta en oikein viitsisi heittää hirveästä rahaa tähän ongelmaan. Toki, saimme tälle jo jotain aikaiseksi pari kuukautta sitten kun ostimme (lue: tyttöystäväni pakotettua minut ostamaan) tänne työpisteeseeni kahdeksan kappaletta seinähyllyjä. Näistä hyllyistä huolimatta tämä paperivuori uhkaa kuitenkin kasvaa entiselleen. Oma vahva näkemykseni on, että uusien kaappien tai jopa isomman asunnon hankkiminen hoitaisi vain oireita, ei ongelmaa. Olen melkoisen varma, että saisin vaikka 300-neliöisen asunnon täyteen tavaraa parissa kuukaudessa.

Voin myös tunnustaa, että olen käynyt vertailemassa mappikaappien hintoja ainakin 12 eri kertaa. Ongelmana on, että en ole löytänyt sopivan hintaista mappikaappia. Näiden vertailumatkojen hinta on ollut menetettynä työaikana ehkäpä 24 tuntia ja pelkkänä polttoaineenakin ehkäpä kahden uuden mappikaapin verran.

Lisäksi joka kerran kun alan miettiä tämän tavarakaaoksen selvittämistä minuun iskee suunnaton stressi siitä, että en saa ratkaistua tätä ongelmaa täydellisesti. Tyypillisesti esimerkiksi tämän toimistohuoneen järjestelyprosessini menee niin, että sen sijaan, että saisin paperini järjestykseen alan etsiä netistä tietoa erilaisista toimistohuoneiden järjestelyratkaisuista. Olenkin jo useamman vuoden ajan unelmoinut esimerkiksi siitä, että minulla olisi kaikille tavarakategorioille oma säilytysratkaisunsa. MTV Cribs -ohjelmassa näkemäni ”walk-in” -tyyppiset vaatekaapit kenkä-, paita- ja solmiotelineineen aiheuttavat minussa melkoisen kateuden tunteen.

Kaverini taitavat olla oikeassa. Tarvitsen ammattiapua. ”Ammattijärjestäjä”, psykiatri, pappi. Kaikki kelpaavat.

Onko sinulla vaikeuksia saada asuntoa pysymään järjestyksessä? Olisiko sinulla heittää minulle vinkkejä tai apua, että saisin asuntoni asuttavaan kuntoon?

Muualla verkossa:

20 kommenttia

  1. Taidan olla itsekkin hamstraaja. Tänään olin luovuttamassa verta ja verenluovutuskohtaan laitettiin idealside. Otin sen kotona sitten pois ja laiton kaappiin, jos vaikka joskus tarvitsisin sitä. No kaapissa on viimekertainen idealsidekkin, enkä ole koskaan idealsidettä edes tarvinnut (poislukien verenluvutuskerrat)

  2. Itsessäni on vain muutamia hamstraajan piirteitä, mutta olen pyrkinyt työstämään niitä tietoisesti pois, pikkuhiljaa. Malja on muutaman kerran läikkynyt ylitse, ja sen seurauksena ylimääräisestä roinasta on hankkiutunut jätesäkki kerrallaan eroon. Kuvioksi näyttäisi muodostuvan se, että kun katselee ympärillään olevia laatikoita ja tavaroita, niin ne jutut mihin ei ole x kuukauteen koskenut lähtee – oli niiden varalle miten suuria suunnitelmia tahansa. Hankalimmaksi asiaksi jää päivittäisjätteen ajallaan pois toimittaminen ja vaatteiden asianmukainen kierrätys vaatekaapin, pyykkikorin ja välisäilytyksen välillä. Jonkinlaista järjestelyn tarvetta siis tälläkin suunnalla.

    Yksi hankalimmista eroon hankituttavista asioista on kaksi laatikollista sekalaista ATK-romua. Totta on, että niiden seasta on löytynyt aina silloin tällöin tarpeellista pientä, mutta 95% sisällöstä on armotta SER-keräykseen kuuluvaa. Tällä hetkellä ainoa syy miksi siis en ole vielä kyseisiä laatikoita tyhjentänyt on se, että sisälläni asuu ihan pieni vihreä otus joka kirkuu murhanhimoisesti aina kun ajattelen ko. romun yleisjätteeseen kippaamista.

    Kaikenkaikkiaan sydän on täytynyt vain kovettaa tavaran suhteen. Nykyään tavallaan arvostan minimalismia, vaikka en siihen itse kykenekään. ”Sunk cost fallacy” on myös hyvä oppia tunnistamaan, jonka jälkeen valintojen tekeminen elämässä helpottuu huomattavasti – kerran käytetty raha on menetetty raha, ja sen jälkeen täytyy vaan toimia sen mukaan mikä *sillä hetkellä* tuntuu hyvältä ja aiheuttaa vähiten kipua itselle.

  3. Ja niin, ”hamstraajan piirteet” tarkoittaa lähinnä sitä, että kaikelle tavaralle kuvittelee keksivänsä aina jotain käyttöä myöhemmin.

  4. Minulla on käytössä seuraava toimintamalli: jos en ole koskenut johonkin tavaraa kahteen vuoteen, niin luultavasti en tule koskemaankaan, joten kiikutan sen roskiin tai jätehuoneessamme olevaan kierrätyspisteeseen, jonka ideoin vuosia sitten. Hauskana ilmiönä on nyt tapahtunut kahteen kertaan, että sukulaiseni tietämättään ovat kantaneet samat tavarat takaisin ”hyvinä löytöinä” 🙂 Nämä olen sitten taas palauttanut uudestaan kierrätyspisteeseen.

  5. Mun vinkki hamstraamiselle on aina kun tuon jotain, pitää 2 laittaa pois. Talvilomamatkalla ostin 3 tavaraa kotiini, laitoin 10 huuto.nettiin, koska ikävä kyllä kaikki ei aina mene kaupaksi.
    Lisäksi käyn 2 krt vuodessa kirpparilla myymässä. Autoomme menee 20 banaanilaatikkollista, aloitan vapun jälkeen tavaran kasaamisen heinäkuun kirpparia varten.
    20 laatikkollisesta ainoastaan 4 saa tulla takaisin kotiin. Meidän taloyhtiössä on myös tämä kierrätyshylly. Viime syksynä laitoinkin kaikki myymättömät hyllyyn ja silti tuntuu ettei koti tyhjene. Pikkuhiljaa… Ja parasta on tehdä pienin askelin, niin ettei olla hammas irvessä miettimässä kumpi näistä kivoista tavaroista pitää heittää pois.

  6. Mielenkiintoinen keskustelu!
    Rakastan raivaamista ja siistiä kotia. Toisinaan olen jopa ärsyttävyyteen asti niuho siinä.
    Olen kuitenkin oppinut hölläämistä, sillä monen lapsen perheessä jatkuva perässä kulkeminen on stressaavaa. Onneksi lapset alkavat olla sen ikäisiä, että siivoavat omat tavaransa ja viikkaavat omat pyykkinsä, jopa viisivuotias.
    Viikonloppuna raivasin vanhempieni mökillä ylimääräisiä pois ja tavaroista tuli jopa riitaa. Molemmat vanhemmat kun tuntuvat rakastavan tavaroita, tarvitsi niitä tai ei.
    Itse ajattelen, että ulkoinen järjestys luo sisäistä järjestystä. Jos kyllästyn työhöni jossain vaiheessa, voisin ruveta ammattiraivaajaksi=) Se olisi ihanaa!

  7. Meilläkin on liikaa tavaraa. Haluaisin päästä niistä eroon, mutta ei se niin helppoa ole. Esimerkiksi mieheni vaalii edesmenneeltä isältään saamiaan tavaroita kuin sydänkäpyään. Meillä on esimerkiksi yksi jalkalamppu jolla emme tee mitään ja se on vain tiellä,mutta sitä ei koskaan saa hävittää , koska mieheni isä sai sen aikoinaan 50v lahjaksi. Samoin meillä on yksi nojatuoli jolla kyllä tulee välillä istuttua, mutta se vie meillä ihan turhaa tilaa – samoin saatu mieheni vanhemmilta. Ns. kristallilamppu roikkuu katossa naulassa pelkkänä koristeena- saatu mieheni äidiltä ja paljon, paljon muuta.
    Vaatekaappini on pieni ja se on ääriään myöten täynnä ja silti sieltä en löydä koskaan mitään sopivaa päälle pantavaa. Usein käy myös niin, että kun lopulta heitän jotain pois, olisi sille tarvetta heti seuraavalla viikolla.
    Pitänee tehdä asialle jotain- mieheni vaalimisintoon en kuitenkaan voi puuttua.

  8. En ole hamstraaja, mutta joistakin asioista/tavaroista minulla on erityisen vaikea luopua: esim. lehdistä ja kirjoista. Tällä hetkellä minulla on menossa projekti (miniäehdokkaani ”vaatimuksesta” (hän asuu luonani)).

    Olen kantanut puolet vaatehuoneessa olevista lehdistä (kotiin ja sisustukseen, kuntoiluun yms. liittyviä lehtiä, ei ns. naistenlehtiä, joita en lue) eteiseen pinoksi (n. 170 senttiä korkea, koska ylittää pääni), ja siitä ne pitäisi pikkuhiljaa viedä roskikseen. Vanhimmat lehdet näyttäisi olevan 10 vuotta vanhoja… muutin silloin asuntoomme.
    MUTTA minun pitää katsoa ne läpi sitä ennen. jos löytyy vaikka joku erityisen hyvä resepti, sisustuvinkki, artikkeli… Miniä huokailee ja naureskelee, mutta on luvannut, ettei tee mitään. Viikossa roskikseen on mennyt ehkä noin 10 lehteä tähän mennessä…

    Seuraavana on vuorossa sitten astiakaappi… pidän astioista jostain syystä.

  9. Mua jäi itse asiassa vaivaamaan tämä eka kirjoitus. Jos roskalavalta löytyy lähes loistava fillari, kysymys kuuluukin mitä se siellä tekee ???
    Kun muutimme isompaan asuntoon otti moni ystävä yhteyttä ja kysyi tarvitsemmeko lamppua, sohvaa, parvekekalustoa jne jne. Sanoin kaikille kyllä kiitos. Laitoin lähes kaikki sitä mukaan kun ne tulivat meille huutikseen, lähtöhinta 1 euro ja moni menikin eurolla. Mutta idea = tavarat saivat uuden kodin. Eikä mennyt kaatopaikalle.
    Jos mua vastaan tulis vastaava pyörä ja olisi mahdollista tuoda se kotiin, veisin sen meidän pyöräkellariin, siellä kun tilaa on kiitos viime vuotisen siivouksen ja laittaisin huutikseen ja lähtöhinta 1 euro. Olen varma että varsinkin pk-seudulla on pula edullisista pyöristä ja kotikorjaajia löytyy varmaan jokaisesta tuttavapiiristä.

    Ja paperikasan järjestelyyn, kokeile mun vinkkiä. Hankin muutaman lempiväriä olevan ison kansion, välilehtiä ja muutaman muovitaskun. Päätin että kaikki paperit pitävät mahtua näihin kansioihin. Pari tuntia siinä meni ja tuli kuntoon. Meillä on laskujen maksupäivä sunnuntaina ja silloin laitan myös säästettävät paperit kansioon. Homma oikeesti toimii !

    Muuten niistä pääsykoekirjoista… ne on jo mennyt vanhaksi. Jos hakisit nyt kouluun, joutuisit hankkimaan uudet. Helpoimmalla pääset kun viet ne jonnekin lahjoituspaikkaan, esim Emmaukseen tai vastaavaan.

  10. Ja vielä jatkan…
    Telkkarista opin kun katsoin brittiohjelmaa jossa piti nukkua yön yli ostosta. Matkalla, 10 pv lämmössä, ostin 3 tavaraa. Yhden ostin heti, koska poikani rikkoi aurinkolasit ja ilman ei pärjää, muut 2 ostin yön yli mietittyäni. Paljon tavaraa jäi ostamatta.
    Olen myös ollut loistava hamstraamaan lahjoja. Olen jo pari vuotta sitten kehitellyt minulle sopivan systeemin. Mulla on vihko, jossa lukee ihmisten nimet joille annan lahjat, yhdellä sivulla lukee joulu 2011 ja viereisellä synttärit 2011. Jos löydän jotain kivaa henkilölle sopivaa ostan ja merkkaan sen ylös ja laitan lahjan lahjahyllylle. Jos henkilölle on jo ostettu kummatkin lahjat ja vaikka kuinka täydellinen tulisi vastaan, se jää kauppaan. Ostan vain ja ainoastaan lahjoja jotka annan eteenpäin vuoden sisällä.
    Joulun jälkeen lahjakaappi oli lähes tyhjä. Ainoastaan 3 lahjaa henkilöille, joilla on synttärit helmikuussa. Nyt se on aivan tyhjä ja hyvä niin. Kesän alennusmyynneistä voi katsella jotain kivaa ja mielummin ostan vaikka kalliilla ja viikkoa ennen joulua kun koko kaappi on täynnä lahjoja jotka eivät ikinä löydä oikeaan osoitteeseen ajoissa. Esim muutossa löysin kummitytölleni ostamani paidan. Paita oli 2 vuotialle ja kummityttöni pääsi sinä kesänä ripille. Ei mahtunut enää päälle.

  11. Muutin tuossa lokakuussa porukoiden luota ensimmäistä kertaa omilleni poikakaverin kanssa. Minä saan tyydytystä siitä, että meillä ei ole kauheasti tavaraa ja kaappitilaakin on pikkasen enemmän kuin tarpeeksi. Olen tottunut siihen, että autotallit, vaatehuoneet ja ullakot täytetään tavaralla. ”jota ehkä joskus vielä tarvitsisi”, mutta onneksi omassa asunnossa saan itse päättää mitä pidän ja mitä en.

    Olen myynyt myös paljon tavaraa Huuto-netissä. Ja aina sillä periaatteella, että haluan itse siitä eroon. Lähtöhinnaksi laitan lähes poikkeuksetta 0 euroa ja minimikorotukseksi yleensä 20 snt-1 e. Koska en itse tavaralla tee mitään, se saa ainakin uuden kodin. Joskus voi saada yllättävänkin ison summan jostakin, mistä ajatteli että siitä saa ehkä pari hassua euroa. Kerrankin Burberryn-feikkihuivista sain 10 euroa (ja kerroin kyllä ettei se ollut aito). Porukoiltakin saan yleensä jotain myyntiin ja mummultakin joskus jotain. Jonkun aikaa niitä myyn kun siltä tuntuu ja jos ei mene kaupaksi, niin sitten vien vaatteet UFFille, muun roinan vaikka pelastusarmeijalle (jos on omasta mielestäni hyvässä kunnossa), kysyn josko jollain olisi tarvetta ja annan pois tai sitten vain heitän roskiin.

    Kesälomalla pitäisi porukoiden varastoa mennä raivaamaan ja odotan sitä hommaa sormet syyhyten. On mun mielestä ihanan vapauttavaa heittää turhaa tavaraa pois tai viedä kierrätykseen. Viime vuonna tyhjennettiin myös mökillä oleva varasto minun alotteestani ja nyt siitä ollaan tekemässä aittaa. Vaari oli sinne aikoinaan hamstrannut kaikkea, kattiloita, lasivillaa ja olihan siellä jopa kaksi vanhaa ruohonleikkuria.

    Mutta juu, itsekin olen joskus ollut hamstraaja ainakin noiden papereiden ja sellaisten kanssa. Säilytin kuitteja, piirrustuksia, junalippuja ja kaikkea muuta sellaista ja mappeja oli vino pino. Ennen nuuttoa halusin päästä niistä eroon ja kävin kaikki läpi ja kyllä tuli helpottunut olo sen jälkeen. Nykyäänhän monet puhuu juuri sellaisesta ”tunnetavarasta”. Jotain ei voi heittää pois, koska siihen sisältyy joku muisto ja jos tavaran heittää pois tuntuu samalta kuin heittäisi muistonsa pois.

  12. Hei, olen N.N. ja hamstraaja… Suomeen pitäisi perustaa anonyymit hamstraajat:)! Minäkin olen ollut aina hamsteri, mutta tajunnut asian vasta viitisen vuotta. Silloin hankin loistokirjan ”Kaikki paikallaan -rojun taltuttajan käsikirja” (Rita Emmmett. Helmikustannus). Se on auttanut matkalla rojttomuuteen. Suhde tavaraan on muuttunut. Esimerkiksi olen voinut myydä mappikaappini joissa hillosin mappeja täynnä lehdistä leikattuja artikkeleja. JOS tarvitsen jotain tietoa mikä paperissa on, tiedän löytäväni sen helposti netissä. EN tarvitse paperivuorta, josta en edes löytäisi tietoa. Syy miksi tunnumme tarvitsevan juuri sitä asiaa jonka olemme laittaneet kiertoon, johtuu ainoastaan siitä että silloin muistamme meillä olleen sellaisen ja olemme mestareita kehittämään sille tarpeen!

    Olen oppinut omalla matkallani laittamaan surutta kiertoon sellaiset materiaalit jotka päätyvät keräyspisteiden kautta uusiokäyttöön, kuten paperit, pahvit, lasit ja metallit. Biojätettä vain en ole ”oppinut” laittamaan keräykseen (hajuhaitta kotona ja laiskuus viedä roskiksia), vaikka se on se haitallisin jäte, tuottaa metaania kaatopaikalla..

    Tunteet tavaroihin on muuttunut. Mitään emme saa mukaamme kun kuolemme. Ja jos vaikka talo palaisi, niin kaiken tavaran voi korvata. Paitsi valokuvat..

  13. Omppu: Asun tyttöystäväni kanssa opiskelijakylässä, jossa asuu paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Aina kevään ja syksyn lukukausien lähentyessä loppuaan ulkomaalaiset opiskelijat alkavat pikkuhiljaa palata omiin kotimaihinsa.

    Tänne tullessaan lähes kaikki ulkomaalaiset opiskelijat ostavat käytetyn polkupyörän. Tulos tästä on, että lukukausien alkaessa kirpputoreilla saa kaupaksi aika kovaankin ylihintaan käytettyjä polkupyöriä ja lukukausien loppuessa roskalavat ja talojen reunukset pursuavat hylättyjä käytettyjä polkupyöriä.

    Koska opiskelijat eivät osaa suomea, he käyvät ostamassa pyörät kirpputoreilta ja liikkeistä. Keltaista Pörssiä tai Huuto.net he eivät voi käyttää eikä heillä ole mitään välinettä, jolla he voisivat liikkua pyöriä hakemaan (jalkojen lisäksi).

    Pyörää he taas tarvitsevat aina lähtöpäivään asti, joten käytännössä heillä ei ole mahdollisuutta pyörien myymiseen.

    Sama pätee toki myös muihin tavaroihin. Tuolta lavalta löytyy myös pöytiä, tuoleja, televisioita, sänkyjä, patjoja, valaisimia jne.

  14. Kiinnostava aihe! Olen itse jo aloittanut minimalisoinnin, pyrin omistamaan muutaman matkalaukullisen omaisuutta. Kaikki CD-levyt ja ihan pian kaikki kasetit olen ripannut muistitikulle (omaan käyttööni huom. Teosto), samoin kaikki valokuvani ja kaikki työ- ym. todistukset sekä opintomuistiinpanoni (9 mapillista). Painonsäästö satoja kiloja. Pyrin hankkimaan välttämättömyysesineet ”samoissa” tyyliin kännykkä JA kamera samassa. Jos nyt ovat korvaamattomia nekään.

    Asunnolle tiedetään neliömäärä. Samoin tiedetään huonekorkeus. Näistä saadaan huoneiston tilavuus, joka kohdennetaan vuokraan. Tästä voidaan johtaa minkä tahansa tavaran säilömisen hinta kuukaudessa, kun tavaran tilavuus mitataan. Tavaran paino(kuin myös tilavuus) taasen maksaa muuttokuluissa ennemmin tai myöhemmin: kilogramma voidaan muuntaa dieselpolttoainemääräksi tai wateiksi/jouleiksi, jotka ovat kaikki maksullisia. Hermojani muutossa arvostan vielä enemmän. Siksi en ankkuroi itseäni etukäteen.

  15. Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoisia kommentteja.

    Itse en ole koskaan tuntenut itseäni hamstraajaksi ja tuskin sitä olenkaan. Olen kuitenkin viime aikoina jostain syystä alkanut pyrkimään eroon tavarasta. Yritin miettiä, mistä tämä pyrkimys on saanut alkunsa ja ainoa syy, minkä siihen keksin on matkustaminen. Olen alkuvuonna matkustanut paljon tavallista enemmän kotimaassa. Ehkä tämän vuoksi olen huomannut (kun mukanani on ollut vain matkalaukullinen tai rinkallinen tavaraa), että vähemmälläkin pärjää.

    Olen jo tätäkin ennen säännöllisen epäsäännöllisesti tyhjentänyt erityisesti vaatekaappia ja vienyt vaatteita kirpparille. Olen huomannut heittäväni entistä herkemmin vaatteita kirppiskassiin: jos en jotain ole hetkeen pitänyt, tuskin pidän sitä jatkossakaan. Olen alkanut arvostamaan monikäyttöisiä vaatteita; sellaisia, joita on helppo yhdistellä muiden vaatteiden kanssa. Matkalaukkua pakatessa olen huomannut, kuinka paljon minulla on ollut vaatteita, esim. tietty paita, joka sopii vain tiettyjen housujen kanssa jne. Näin matkalaukkuun on kertynyt liikaa vaatteita. Olenkin välillä tehnyt vaatekaappiin pinoja, johon olen laittanut vaatteita, joita en ole hetkeen käyttänyt. Mikäli vaatteet seuraavan inventaarion aikana (teen näitä 2-4 kertaa vuodessa), lähtevät ne kirpparikassiin. Muutamia vaatteita on palanut takaisin vaatekaappiin, mutta harvoin.

    Kirppareilla olen saanut tavaraa kohtuullisen hyvin myytyä, koska olen hinnoitellut ne ”haluan tästä eroon” -periaatteella. Tunnearvosta ei kukaan kirppariostaja maksa (tämä ahneuden ohella on toinen syy ylihinnoitelluihin kirpparituotteisiin). Hinnat ovat olleet 0.5e-10e ja näin tavarat ovat liikkuneetkin. Myymättömät tavarat olen vienyt Konttiin tai Pelastusarmeijalle.

    Ylimääräisestä tavarasta eroon pääseminen on vapauttavaa! Tavara on tavaraa, olen ehkä viime aikoina alkanut arvostaa enemmän muulla tavoin hankittua onnellisuutta. Vähäiset, ajatuksella hankitut tavarat (oli ne sitten astioita tai vaatteita) riittävät.

  16. Apua: http://www.flylady.net/ tarjoaa ilmaista neuvontaa kaaoksen taltutukseen. Pääaiheina sivuilla roinan raivaus ja siivous. Liittymällä postituslistalle saa päivittäin toimeen innostavia viestejä. Suunnattu naisille, toimiikohan miehillä?
    Olen raivannut roinaa kohta vuoden Flyladyn opeilla vähän kerrallaan. Kun tavaraa on kerännyt pari vuosikymmentä, täytyy raivauksellekin antaa aikaa. Koti on kieltämättä paljon paremmassa kunnossa ja siivoaminen on helpompaa. Viiden hengen talouteen tavaraa oli kertynyt monin kertaisesti yli tarpeen.
    Rahan käyttöä tulee nyt mietittyä paljon tarkemmin kun on kantanut säkki kaupalla tavaraa kierrätykseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.