Viisi tapaa, joilla päättämättömyyteni maksaa minulle rahaa

Säästämisoppaita lukiessa tulee joskus sellainen olo, että vaikka kerrotut säästövinkit ovat kyllä hyviä, ei niiden toteuttamiseen jää aikaa. Kuka esimerkiksi jaksaa rankan työpäivän jälkeen miettiä vakuutusten kilpailuttamista? Aloin tänään miettiä, että mitkä ovat sellaisia asioita, joiden annan vain tapahtua vaikka ne korjaamalla saisin säästettyä kohtuullisella (tai vähemmän kohtuullisella) vaivalla rahaa. Keksin tällaisia juttuja näin äkkiseltään viisi kappaletta.

1. Kalliin autovakuutuksen pitäminen

Omistan vuoden 2005 Toyota Corollan, johon otin auton ostaessani Pohjolalta kattavimman mahdollisen kaskovakuutuksen. Minulla olisi välittömästi ainakin kolme tapaa pienentää vakuutusmaksuani:

• Kuusi vuotta vanhassa autossa täyskasko on ehkä hieman turha. Selviäisin varmaan kevyemmälläkin vakuutusturvalla.
• Vakuutukseni omavastuut ovat turhan matalat huomioiden säästöjeni määrän.
• Sain jo vuodenvaihteessa Tapiolalta tarjouksen vastaavasta vakuutuksesta, jonka vakuutusmaksut olivat muistaakseni n. 10 % Pohjolaa alhaisemmat. Voisin vaihtaa vakuutukseni Tapiolaan tai kertoa Pohjolalle, että olen saanut halvemman tarjouksen ja kysyä hinnanalennusta nykyiseen vakuutukseeni.

Olen kuitenkin selittänyt itselleni, että on hyvä keskittää OP-Pohjolaan ja en voi olla varma, että vakuutusturva on sama ja Pohjolassa on kuitenkin kaikki asiat hoituneet mallikkaasti. Taidan olla Pohjolalle melkoinen ihanneasiakas.

2. Rahojen pitäminen pankkitilillä

Säästöni makaavat tällä hetkellä Osuuspankin pankkitileillä. Pelkästään asuntosäästötililläni 70243,83 euroa. Tämän tilin korko on ”12 kk euribor 360 -korko vähennettynä 0,500%-yksiköllä”. Kahdentoista kuukauden euribor 360 -korko on tällä hetkellä 2,162 %, joten tuon tilin korko on 1,662 %. Toki, saan tästä kai jotakin bonuksia, mutta ei tuolla korolla kyllä mitään inflaatiota voiteta.

Voin tietenkin perustella itselleni taas kerran, että raha-asioiden keskittäminen samaan pankkiin kannattaa ja että en halua laittaa asuntosäästöjäni osakemarkkinoille, koska aion ostaa asunnon viimeistään vuoden 2013 lopussa ja osakemarkkinoille pitäisi sijoittaa rahat vähintään seitsemäksi vuodeksi. Voisin kuitenkin siirtää nämä rahat johonkin toiseen parempaa korkoa tarjoavaan talletussuojan alaiseen pankkiin tai pistää nämä rahat määräaikaiselle talletustilille.

3. Oman matkapuhelinliittymän pitäminen

Työnantajayritykseni tarjoaa minulle työsuhdematkapuhelimen, josta maksan joka kuukausi luontaisetuna 20 euron verran kasvaneina laskennallisina palkkatuloina. Kuukausittaiset matkapuhelinlaskuni omasta puhelinliittymästäni ovat olleet pahimmillaan jopa 20 euroa kuukaudessa.

Olisin voinut esimerkiksi siirtää oman numeroni työsuhdeliittymäni numeroksi tai ilmoittaa kaikille ystävilleni, että matkapuhelinliittymäni on vaihtunut. En kuitenkaan jostakin syystä ole saanut tätä aikaiseksi vaikka olen ollut nykyisen työnantajani palveluksessa jo 11 kuukauden ajan.

4. Työmatkojen taittaminen omalla autolla

Laskeskelin joulukuussa, että jos kävisin joka päivä töissä Helsingissä autolla, työmatkani maksaisivat minulle 8212 euroa vuodessa. Teen tällä hetkellä jonkin verran etätöitä, mutta minulla menee siltikin suhteettoman paljon rahaa joka kuukausi työmatkoihin. Voisin kuitenkin kulkea töissä myös julkisilla, mutta tämä pidentäisi työmatkaan käyttämääni aikaa melko tasan kahdella tunnilla joka päivä.

Julkisten ongelmana on, että joutuisin heräämään aamuviideltä ja että työmatkani yhteen suuntaan sisältäisi 2,8 kilometriä kävelyä. Vesisateessa tämä on kohtuullisen rasittavaa.

Onnekseni kuitenkin työpaikkani muuttaa kahden viikon kuluttua parempien kulkuyhteyksien ääreen minkä jälkeen julkisten käyttöön riittää, että hankkiutuisin jotenkin Hämeenlinnan rautatieasemalle kello 07:47 aamulla. Loppumatka menee junalla ja metrolla eikä kävelyä tulisi kuin 200 metriä Kalasataman metroasemalta toimistolle.

5. Assistentin palkkaamatta jättäminen

Tämä viimeinen kohta on äkkiseltään hieman erikoinen, mutta olen laskenut, että palkkaamalla avukseni assistentin voisin ansaita omasta yritystoiminnastani todennäköisesti enemmän kuin mitä assistentin palkkaaminen minulle maksaisi.

Jokainen yrittäjä kuitenkin varmasti tietää, että työntekijän palkkaaminen on kohtuullisen iso investointi mille tahansa yritykselle. Assistentin palkkaaminen työsuhteeseen tarkoittaisi ensinnäkin, että minun täytyisi ottaa yritykselleni toimisto. En usko, että kukaan assistentti haluaisi tehdä töitä kanssani pienen kaksiomme toisessa huoneessa. Eniten tähän olisi vastaan sanomista varmaankin paremmalla puoliskollani. Lisäksi assistentin palkkaaminen tarkoittaisi sitä, että minusta tulisi työnantaja. Tämä tarkoittaisi yritykselleni ja minulle uusia velvollisuuksia, uusia maksuja sekä varautumista kaikenlaisiin odottamattomiin tilanteisiin. Uuden työntekijän kouluttaminen veisi lisäksi alussa muutaman kuukauden minun aikaani mikä tarkoittaisi, että yritykseni tulot todennäköisesti laskisivat hetkellisesti.

Työntekijän palkkaaminen on myös kokonaisuudessaan investointi, johon sisältyy riski. Tiedän varmasti, että työntekijän palkkaaminen vähentää yritykseni tuottoa työntekijän palkan ja sivukulujen verran. En kuitenkaan voi olla varma siitä, että uusi työntekijä toisi muassaan kasvanutta myyntiä. Työntekijän palkkaminen on iso askel ja pelottava sellainen. Tästä huolimatta luulen, että tämä on askel, jonka ottaminen voisi olla minulle taloudellisesti kannattavaa.

Näiden viiden jutun lisäksi teen tietenkin joka päivä paljon muitakin asioita, joiden tekemättä jättäminen tai tekeminen paremmin säästäisi rahaa:

• En ota töihin eväitä tai tee ruokaa itse vaan käyn syömässä lounasravintoloissa.
• Ajan joskus autolla kauppaan tai rannalle vaikka voisin liikkua jalan tai polkupyörällä.
• Ostan kalliita tuotteita, vaikka voisin valita kaupan oman merkin.
• Grillaan kesäisin paljon ja hieman turhan usein enemmän kuin tarvitsen.

Kaikenlaisia pieniä säästökohteita löytyisi toki varmasti kymmeniä ellei satoja muitakin. Olen kuitenkin yrittänyt keskittyä sellaiseen säästämiseen, jossa saan saman asian halvemmalla. Kaiken mahdollisen kulutuksen karsiminen on toki mahdollista, mutta ei ehkä enää niin mielekästä. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla se, että säästämisprosentti on omiin tavoitteisiin nähden riittävä. Sekin on jo hyvä alku, että menot ovat pienemmät kuin tulot.

Varsinkin nämä kolme ensimmäistä typeryyttäni eli autovakuutus, pankkitilin korko ja omasta matkapuhelinliittymästä luopuminen eivät kuitenkaan millään lailla vähentäisi hyvinvointiani muuten kuin siten, että minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja vaihtaa tutusta ja turvallisesta ”tuntemattomaan” ja ”pelottavaan”.

Taisin kirjoittaa tämän jutun ehkä enemmän itseäni varten kuin mitään muuta, mutta kommentteja saa laittaa tulemaan.