Kukaan ei maksa pelkästä osaamisesta

Napoleon Hill lukemassa kirjaansa Think and grow rich
Napoleon Hill lukemassa kirjaansa Think and grow rich

Napoleon Hill oli amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten nykyisin Yhdysvalloissa äärimmäisen suositun self help -kirjallisuuden pioneerina. Hänen kuuluisin teoksensa Think and grow rich on yksi maailman kaikkien aikojen myydyimpiä kirjoja. Napoleon Hillin kuollessa vuonna 1970 oli tätä kirjaa myyty jo yli 20 miljoonaa kappaletta. Napoleon Hill toimi elämänsä aikana myös Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin neuvonantajana. Hillin kirjojen keskiössä oli selvittää, miten menestys oikeasti tapahtuu. “Jos voit kuvitella sen, voit saavuttaa sen” on yksi Hillin tunnetuista tunnuslauseista.

Sain luettua loppuun Napoleon Hillin Think and grow rich -kirjan viime viikolla kesämökillä. Kirjan alkupuoli oli sellaista hurmoksellista huttua, että mieleni teki useammankin kerran hyödyntää ostamani pokkariversio saunan sytykkeinä. Varsinkin kirjan alkupuoli keskittyy lähes pahoinvointiin asti korostamaan sitä, että tavoitteena pitää olla suuren omaisuuden kasvattaminen.

Miljonääriksi tullaan Napoleon Hillin mukaan muun muassa kirjoittamalla paperille haluttu rahasumma sekä päivämäärä, jolloin tuon rahasumman pitää olla kasassa. Tämän jälkeen tämä lappu pitää laittaa tyynyn alle ja joka aamu herätessä ja joka ilta nukkumaan mennessä hokea tuota mantraa 20 kertaa: “Haluan miljoona euroa ennen kuin täytän 30 vuotta, haluan miljoona euroa ennen kuin täytän 30 vuotta, haluan miljoona euroa ennen kuin täytän 30 vuotta, haluan miljoona euroa ennen kuin täytän 30 vuotta…” Pikkuhiljaa alitajuntamme alkaa Hillin mukaan uskoa tähän ja alamme toimia tuon ajatuksen toteuttamiseksi. Luulette ehkä, että liioittelen ja olette oikeassa. Mutta liioittelen pelottavan vähän.

Päästyäni yli kirjan puolivälin aloin kuitenkin pikkuhiljaa nähdä sen paremmassa valossa. Kysymyksessä on kuitenkin kirja, joka on julkaistu jo vuonna 1937. Kirjan lukeminen oli tervanjuontia ehkä osaksi siksi, että se on pakattu jopa liiankin täyteen erilaisia havaintoja. Huomasinkin kirjaa lukiessani, että olen törmännyt moniin näistä ajatuksista uudelleen paketoituina esimerkiksi Kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun johtamisen kurssikirjojen muodossa. Lisäksi Napoleon Hill kertoo kirjassaan tavan hakea töitä, jonka uskoisin tuottavan Hillin neuvot lukevalle, ymmärtävälle ja toteuttavalle uskomattoman hyviä tuloksia tänäkin päivänä.

Minulle kirjan kiinnostavinta antia oli luku erityisosaamisesta ja erityisesti tapa, jolla Napoleon Hill toi esiin, että osaaminen on itsessään täysin arvotonta. Tämä osa kirjaa niin sanotusti “kolahti”. Tämä luku alkaa näin:

On olemassa kahdenlaista tietoa. Ensimmäinen on yleistä, toinen on erityistä. Yleistieto, olkoonkin kuinka laaja-alaista tai monipuolista, on lähes hyödytöntä rahan keräämisessä. Suurten yliopistojen laitoksissa on yhdistettynä lähes kaikki sivilisaatiomme tuntema yleistieto. Useimmilla professoreilla on kuitenkin vain vähän rahaa. He ovat erikoistuneet tiedon opettamiseen, mutta he eivät erikoistu tiedon organisoimiseen tai sen käyttämiseen.

Tieto ei houkuttele puoleensa rahaa ellei sitä organisoida ja ohjata älykkäästi käytännön suunnitelmien kautta lopulliseen rahan keräämisen tavoitteeseen. Tämän faktan ymmärtämättömyys on aiheuttanut hämmennystä miljoonissa ihmisissä, jotka uskovat virheellisesti, että “tieto on valtaa”. Tieto ei ole mitään sen kaltaista! Tieto on vain potentiaalista valtaa. Siitä tulee valtaa vain kun ja jos se organisoidaan määritellyiksi toimintasuunnitelmiksi ja ohjataan määriteltyyn lopputulemaan.

Tämä kaikista koulutusjärjestelmistä “puuttuva rengas” lienee syynä siihen, että oppilaitokset eivät onnistu opettamaan opiskelijoille kuinka tietoa tulisi organisoida ja käyttää sen jälkeen kun he ovat hankkineet sen.

Kauppakorkeakoulun käyneenä pystyn hyvin kuvittelemaan, että Napoleon Hill kohdensi tämän viestinsä nimenomaan korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille, jotka eivät sinänsä osaa koulunsa käytyään yhtään sen enempää kuin sinne mennessäänkään. Hieman yleistäen voisi sanoa, että ainoa, mitä akateeminen loppututkinto pystyy tarjoamaan, on tietoa. Tiedon soveltaminen ja muuntaminen rahaksi jää vastavalmistuneen opiskelijan itsensä tehtäväksi.

Käytännössä erityisesti tämä kirjan luku sai minut ymmärtämään, että jos haluan ansaita enemmän, minun pitää pyrkiä muuntamaan osaamiseni mahdollisimman tehokkaasti sellaiseen muotoon, jossa  siitä on konkreettista hyötyä muille ihmisille tai yrityksille. Samalla sain jonkinlaisia älynväläyksiä siitä, minkälaisille henkilöille maksetaan työelämässä potentiaalisesti enemmän palkkaa kuin toisille.

Luettuani kirjan loppuun tajusin lopulta myös, että tuo aluksi naurettavana pitämäni tavoitteiden kirjoittaminen paperillekaan ei ollut loppujen lopuksi yhtään niin typerää kuin miltä se aluksi kuulosti. Tänä päivänä huippupalkkoja nauttivat liikkeenjohdon konsultit myyvät näitä samoja asioita yrityksille visioiden, missioiden, strategiapäivien ja erilaisten strategisten viitekehysten muodossa.

Kuten alussa totesin, kirjan lukeminen voi ainakin aluksi aiheuttaa spontaanin tarpeen oksentaa. Jos kuitenkin pystyy pidättelemään oksennusrefleksiään noin sadan sivun verran, voi kirja auttaa näkemään ja jatkossa tarkkailemaan arkista ahertamistamme hieman erilaisessa valossa. Hintakaan ei ole mikään mahdoton, Book Depositoryssa tuosta köyhtyy juuri nyt 4,16 euroa kotiin toimitettuna ja kirjan suomenkielistä versiota voi kysellä omasta kirjastosta.

Toivon ehkä liikoja, mutta tämän kirjan lukeminen voisi olla pakollista ainakin kaikille, joiden toimenkuvana on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen Nokian jälkeen. Rahan tekeminen ja sen tavoitteleminen on kovin banaalia, mutta suurten sukupolvien eläkkeet eivät valitettavasti maksa itse itseään.

2 vastausta artikkeliin “Kukaan ei maksa pelkästä osaamisesta”

  1. Kirjan affirmointimenetelmä (kirjoita ja toista) saattaa toimia. Jos tutkit noetiikkaa, ihmisen tietoisuudella ja erityisesti keskitetyllä on hämmästyttävät voimat.

  2. Mielikuvaharjoittelu on ainoa asia mikä toimii. Jokaisen yksilön elämä koostuu hänen näkökulmistaan ja tavasta mieltää asioita joksikin. Ruokimme mielikuviamme jatkuvasti ja siten luomme omaa todellisuutta. Rukoukset ovat hyvä esimerkki itsesuggestion määrästä, puhumattakaan pään sisäisestä höpötyksestä, joka kertoo meille millaisia olemme.

    Mielestäni tässä on vastuun ydin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.