Autoilun kustannukset

Linja-auton, junan ja auton kustannusten vertailu
Linja-auton, junan ja auton kustannusten vertailu

Monesti laskiessamme autolla menemisen hintaa laskemme autoilun kustannukseksi vain polttoaineen hinnan. Keskimääräisen bensiinikäyttöisen auton käytön kustannus on kuitenkin todellisuudessa noin neljä kertaa matkalla kuluvan bensiinin hinta. Tiedän. Suomi on maa, jossa on neljä vuodenaikaa ja pitkät välimatkat. Lisäksi joskus on vain laiska olo ja haluaa tehdä pienetkin matkat autolla. Budjetissa on kuitenkin hankala pysyä jos valehtelee itselleen yhden talouden suurimman menoerän todellisista kustannuksista.

Autoilun kustannukset voidaan jakaa pääomakuluihin ja auton käyttökuluihin.

Auton käyttökuluja ovat:

  • Polttoainekulut
  • Rengaskulut
  • Huollot
  • Korjaukset
  • Pesut
  • Pysäköintimaksut

Auton käyttökulut syntyvät autoa käytettäessä eli ne riippuvat autolla ajettavien kilometrien määrästä. Käyttökulujen lisäksi autosta syntyy pääomakuluja. Nämä ovat niitä kuluja, jotka eivät pääasiassa riipu vuotuisesta ajomäärästä vaan niitä syntyy ajetaan autolla tai ei.

Auton pääomakuluja ovat:

  • Auton arvon alentuminen
  • Korkokulut
  • Liikennevakuutus
  • Kaskovakuutus (mahdollinen)
  • Ajoneuvovero
  • Säilytys

Pääomakuluista korkokulut on sellainen, jota ei tule välttämättä laskettua aina mukaan auton käytön kustannuksiin.

Mikäli auto on ostettu lainarahalla, on korkokulu lainasta menevä korko. Autolainojen korko on yleensä varsin reippaan puoleinen. Autoliiton laskurissa autolainojen keskikoroksi on arvioitu 6,5 prosenttia. Kyllä, jotkut autoliikkeet tarjoavat 0 % rahoituskorkoa. Näihin korkotarjouksiin tarttumalla kuitenkin yleensä menettää auton hinnan tinkivaran verran rahaa heti kättelyssä. Lisäksi todellinen vuosikorko näissäkin lainoissa on jotakin ihan muuta kuin 0 %.

Mikäli auto ostetaan käteisellä, on korkokulu se rahasumma, mikä menetetään kun raha ei ole muissa sijoituksissa. Vaikka korot ovat juuri nyt historiallisen alhaalla, menettää 10 000 euron arvoisen auton omistaja vuodessa 180 euroa menetettyinä pankkitalletuksen korkotuloina.

Auton käytön kustannuksia voi tietenkin pyrkiä alentamaan. Hyviä keinoja ovat esimerkiksi:

Tiedän muutaman kaverin, jotka ovat ottaneet talteen kaikki autoon liittyvät kuittinsa ja laskeneet auton käytön todelliset kustannukset koko auton pitoajan yli. Vaikka kysymyksessä ovat hardcore-säästäjät ja pihistelyn mestarit, heilläkin on ollut valitettavasti todellisia hankaluuksia saada auton käytön kuluja laskemaan tuon “neljä kertaa bensakulut” -kaavan tuottaman summan alle. Pienistä pysäköintimaksujen, huoltojen, tuulilasinpyyhkijöiden ja polttimoiden puroista syntyy yllättävän suuri virta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me autoilijat olisimme täysin väärässä laskiessamme päässämme yhden reissun hinnaksi vain matkan aiheuttamat bensakulut. On aivan totta, että auton liikennevakuutus ja verot on maksettu jo vuoden alussa eivätkä ne siitä kasva, vaikka autoa käytettäisiinkin yhdellä mummola- tai kauppareissulla. Laskentatoimessakin opetetaan, että investointien kuluja vertailtaessa uponneita kustannuksia ei tule ottaa huomioon.

Vuositasolla tilanne näyttäytyy kuitenkin kovin erilaisena. Eräskin tämän blogin lukija kertoi, että laskettuaan oman auton käytön kokonaiskustannuksensa hän huomasi, että hänelle olisi tullut edullisemmaksi käyttää kaikkiin matkoihinsa taksia!

Tarkin tapa selvittää oman auton käytön kustannuksia on pitää niistä kirjaa. Mukavuudenhaluisemmat voivat käyttää Autoliiton auton käytön kustannuslaskuria.

Auton omistamisen ja käytön tuoma vapaus on omaa luokkaansa ja tämän vuoksi minultakin löytyy oma auto pihasta. Ja vaikka olenkin laskenut, että työmatkat syövät palkkani enkä voi vähentää työmatkojani verotuksessa oman auton käytön mukaan, olen silti taittanut ne autolla.

Autoilu on kuitenkin kallista ja Suomessa oman auton käyttöä verotetaan vielä erityisen ankarasti. Autottomuus onkin (varsinkin Suomessa) todella tehokas tapa kasvattaa varallisuuttaan muita nopeammin. Oman auton käytön kustannukset kannattaakin laskea edes kerran ja miettiä, että voisiko esimerkiksi työmatkat kulkea julkisilla tai tulisiko polkupyörän, taksin ja vuokra-auton käyttäminen sittenkin edullisemmaksi vuositasolla. Auton käytön todellisten kustannusten tunteminen on myös erinomainen keino tuhota välit autokyytejä pummaaviin kavereihin ja sukulaisiin.

Muualla verkossa:

8 vastausta artikkeliin “Autoilun kustannukset”

  1. Autoilun kokonaiskustannuksilla on merkitystä silloin, kun harkitaan auton hankkimista tai sen säilyttämistä. Kun auto on, niitä ei enää pidä laskea, vaan lasketaan vain marginaalikustannus eli käytännössä vain bensa. Olenkin itse päätynyt seuraavaan: jos auto on, sitä kannattaa käyttää, mutta aika ajoin pitää harkita, kannattaako autoa ylipäätään pitää.

    Mikä on sääli, ja tavallaan osoittaa, että autoilua verotetaan väärällä tavalla.

  2. Antti-Juhani: Totta kyllä. Pitäisi huvikseen laskea, että paljonko oman auton todellinen marginaalikustannus. Autoliitto ehkä osaisi sanoa suoraan, että kuinka suuri osuus auton arvon alenemista johtuu käytöstä ja kuinka suuri osuus vanhenemisesta. Yllättävän äkkiä kuitenkin tuo arvon auto menee täysin nollaan.

    Myimme edellisen automme 2009 syksyllä. Auton vuosimalli oli 1991 ja tässä vaiheessa siitä sai (säkällä) 650 euroa. Toisaalta, jos autolla ei olisi ajettu ollenkaan, kyseessä alkaisi olla jo “museokappale”. Hankalia laskuja.

  3. Omien havaintojeni mukaan ajokuntoisen auton minimimarkkinahinta on suuruusluokkaa 500 euroa. Sen alle mennään, jos autossa on jotain akuuttia vikaa.

    Olen kuullut väitettävän, että käyttämätön auto ei kestä museoikään asti. Tekniikka kestää paremmin jos sitä käyttää ja huoltaa.

    On ihan totta, että auton jälleenmyyntiarvoon vaikuttaa aika lailla sillä ajetut kilometrit. Parhaan tiedon kai saisi käytettyjen autojen myyjältä, jos saisi houkuteltua kertomaan ammattisalaisuutensa 🙂

  4. Tuossa hintavertailussa oli ilmeisesti vertailtu yhden henkilön matkalipun hintaa vs. auton kustannukset. Autolla kun matkustaa mukavasti koko nelihenkinen perhe, eikä kustannukset siitä kovasti nouse. Lisäksi julkisilla matka saattaa kestää kauemmin ja jos laskee omalle vapaa-ajalle jotain arvoa, niin ei julkisilla matkustaminen välttämättä olekkaan enää halvempaa.

  5. Perheellinen ei Suomessa pärjää ilman autoa, paitsi jos asuu ihan ydinkeskustassa, jossa ruokakauppa on 5 min kävelymatkan päässä. Muussa tapauksessa perheelliselle se onkin ihan sama mitä julkisilla kulkeminen maksaa, koska aikaa niillä kulkemiseen ei ole. Kesällä voi kulkea pyörällä, mutta talvella se on extremeä vanhemmalla iällä.

    17v vanhassa 160tkm ajetussa autossa ei ole pääomakuluja, minkäänlaista kaskokulua, mutta varovainen saa olla ettei kukaan aja kylkeen koska arvo romahtaa heti nollaan. 240 litraa bens./6kk on pääasiallinen kulu. Huoltokuluja tietysti tuon ikäisessä alkaa tulemaan, mutta se on pientä (pari-kolmesataa eur/v) verrattuna uusien autojen huoltokuluihin.

    Kaikista eniten epäilyttää moottorinohjauselektroniikan kestävyys vanhoissa.

  6. Voiko tuon laskelman nyt tulkita niin, että vaikkei ennestään autoa omistaisikaan niin nelihenkisen perheen kannattaa ostaa auto matkaa varten? Matkan jälkeen auton voi myydä pois, ja silti tuli halvemmaksi kuin bussilla? 😀 Puhumattakaan jos auto on perheessä jo valmiina… Ja sitten hämmästellään kun matkustajamäärät vähenee.

  7. Suomi on yksi maailman harvaanasutuimmista maista. Haja-asutusseuduilla auto on useissa tilanteissa ainoa järkevä mahdollisuus liikkua. Siitä huolimatta Suomen valtio kasvattaa autoilun kokonaiskustannuksia sekä auto- että polttoaineveroilla – harvassa maassa autoiluun kohdistuvan verotuksen poistaminen olisi yhtä perusteltua kuin täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.