Monet amerikkalaiset säästämisoppaat suosittelevat, että siinä vaiheessa kun on saanut omat raha-asiat kuntoon, alkaisi antaa osan rahoistaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyttä voi perustella monilla eri syillä. Kuten kaikki hyväntekeväisyyttä joskus harjoittaneet tietävät, rahan antaminen hyväntekeväisyyteen tuntuu hyvältä. Yleensä rahat ja vapaaehtoistyö suunnataankin johonkin omaa sydäntä lähellä olevaan kohteeseen. Ovatpa jotkut tutkijat huomanneet senkin, että hyväntekeväisyys auttaa pariutumisessa.
Jotkut säästämisgurut menevät kuitenkin perusteluissaan hieman pidemmälle. Olen nimittäin lukenut useammankin kirjan ja blogijutun jossa esitetään, että rahan antaminen hyväntekeväisyyteen voi auttaa kasvattamaan omia tuloja. Esimerkiksi Robert Kiyosaki kirjoittaa Rich dad, poor dad -kirjassaan näin:
Rikas isäni antoi minulle rahan lisäksi koulutusta. Hän uskoi vakaasti kymmenyksiin. ”Jos haluat jotakin, ensin sinun pitää antaa”, hän sanoi aina. Kun hänellä ei ollut rahaa, hän yksinkertaisesti antoi rahaa kirkolleen tai suosikkihyväntekeväisyysjärjestölleen. […] Jos voisin jättää sinulle yhden ainoan ajatuksen, se olisi tämä. Aina kun koet olevasi tarpeessa, anna pois sitä mitä haluat ensin ja saat sen takaisin moninkertaisesti. Tämä on totta oli kysymys sitten rahasta, hymystä, rakkaudesta tai ystävyydestä. Tiedän, että tämä on yleensä viimeinen asia mitä ihminen haluaisi tehdä, mutta minun kohdallani se on toiminut aina. Luotan vain siihen, että vastavuoroisuuden periaate on totta ja annan mitä haluan. Haluan rahaa, joten annan rahaa ja saan sen takaisin moninkertaisesti.
Vastaavia ajatuksia esitti myös esimerkiksi Napoleon Hill aiemmin tällä viikolla arvostelemassani kirjassaan Think and grow rich. Aivan kuten Napoleon Hillinkään monet mielipiteet, eivät myöskään Robert Kiyosakin kirjat ole minua ikinä ihmeemmin sytyttäneet.
Itse ajatus kymmenyksistä (engl. tithing) on kuitenkin kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. Mielestäni parhaimmat argumentit hyväntekeväisyydelle ja kymmenyksille on esittänyt Kiyosakin ja Hillin sijaan Dave Ramsey. Omien kokemusteni perusteella allekirjoitan hyvin pitkälti esimerkiksi Ramseyn ajatuksen siitä, että ihmiselle tekee hyvää aina aika ajoin luopua rahoistaan. Mutta menen asioiden edelle…
Kuten olen täällä aiemmin kertonutkin, eräs Tarkkamarkka-sivuston esikuvista on brittiläisen Martin Lewisin Money Saving Expert. Tutustuessani aikoinani tuohon sivustoon huomasin, että Martin Lewis oli eräänä vuotena antanut tietyn osuuden sivustonsa mainostuloista hyväntekeväisyyteen. En tiedä miksi tuo ajatus kolahti, mutta päätin tuolloin, että teen vielä joskus vastaavan tempun itsekin. Ehdin jo osittain unohtaakin koko ajatuksen, kunnes eräs ennen viime joulua lukemani blogikirjoitus palautti tuon ajatuksen taas mieleeni.
Joulun lähetessä aloin kuitenkin pakitella henkisesti. Päätin nimittäin kesällä, että alan kerätä rahaa asunnon ostamiseksi käteisellä. Tässä touhussa kaikki rahat olisivat enemmän kuin tarpeen. Opin lisäksi rahan lahjoittamisen verotuksellista puolta tutkiessani, että en voisi vähentää tekemiäni lahjoituksia yritysverotuksessa. Mahdollinen lahjoitus pienentäisi kyllä yritykseni pääomaa, mutta joutuisin silti maksamaan veroja koko summasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että lahjoituksen suuruudeksi päättämäni osuus bruttotuloistani olisi aika suuri osuus kaikista nettotuloistani. Tätä taustaa vasten vaivalla säästettyjen rahojen lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen tuntui hieman typerältä ja tavoitteideni vastaiselta.
Toisaalta minun oli kuitenkin varsin helppo perustella rahojen lahjoittamista pois itselleni. Olin nimittäin huomannut edellisen parin kuukauden aikana, että minulla oli jatkuvasti takaraivossa ajatus rahan säästämisestä. Aloin jopa pelätä, että minulle tulee (tai on jo) jonkinlainen pakkomielle siitä, että haluan ostaa kaiken mahdollisimman halvalla ja säästää mahdollisimman paljon rahaa. Tämän suhteen jonkinlainen viimeinen pisara oli kun huomasin, että olin mököttänyt kavereideni kanssa tekemälläni Puolan matkalla kaksi tuntia siksi, että tarjoilija oli laskuttanut minulta ateriasta kolme slotia liikaa. Tiedoksi niille jotka eivät tunne Puolan valuutan ja euron välistä vaihtokurssia: kolme slotia on 0,80 euroa. Ei, en voi sietää sitä, että minulta laskutetaan sovittua enemmän. Siinä, että mökötän kaksi tuntia 0,80 euron vuoksi ja pilaan samalla kaverieni illan ei kuitenkaan ollut mitään järkeä.
Meinasin vielä pari päivää ennen joulua perua koko jutun, mutta lopulta jouluaaton aamuna totesin itselleni, että tämä on vain jotakin, joka minun on tehtävä ja lähetin tililtäni 2753 euroa ja 42 senttiä Pelastusarmeijan Joulupadan internetkeräykseen Tarkkamarkan nimissä.
Ensimmäinen reaktioni verkkopankin hyväksy-nappia painettuani oli, että olen idiootti. Tämä tunne meni kuitenkin ohi varsin pian. Olen jälkeenpäin ihmetellyt enemmänkin sitä, että vaikka tuo rahasumma tuntui lahjoitushetkellä suurelta, en ole kaivannut noita rahoja oikeastaan ollenkaan. Olen lisäksi huomannut, että tuon lahjoituksen ansiosta olen alkanut ajatella rahaa ja raha-asioita hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin.
Mikä hulluinta, tämä uusi näkökulma on todellakin auttanut minua ansaitsemaan ja säästämään enemmän rahaa. En todellakaan väitä, että rahan lahjoittaminen pois olisi joku automaatti, jonka avulla pankkitilille tulee moninkertaisesti rahaa kuin taivaan lahjana. Olen kuitenkin viimeisten muutaman vuoden aikana alkanut hyväksyä, että raha-asioissa ei ole kysymys pelkästä matematiikasta vaan mukana on aina aimo tujaus psykologiaakin.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan. (Sananl. 18:11)
Muualla verkossa:
Kyllä se vain niin on, että ne, jotka ovat kymmenykset tuloistaan, olkoot sitten rahaa, viljaa taikka metsän puita, antaneet Jumalalle, elävät rikasta ja yltäkylläistä elämää. Eikä ole kyse mistään menestysteologiasta.
Asiasta olisi mielenkiintoista keskustella kristittyjen yritysjohtajien kanssa, jotka tätä periaatetta noudattavat.
Itse en ole pystynyt periaatetta jatkamaan muutaman kokeilun jälkeen.
Ehkä asia pitäisi juttusi innoittamana ajatella uudelleen ja laittaa käytäntöön.
Hieno kirjoitus ja antaa ajattelemisen aihetta. Nyt kun itse olen päässyt taloudellisesti jaloilleni, olen myös alkanut lahjoittamaan osan tuloistani sellaisiin tarkoituksiin jotka ovat sydäntäni lähellä. Aikaisemminkin olen opettajien lahjarahat pistänyt noihin ”osta vuohi, koulutarvikkeita jne”, mutta nyt olen laajentanut lahjoituksia myös muille kohteille. Ja täytyy sanoa, että hyvä mieli siitä on tullut enkä ole kaivannut lahjoittamania rahoja. Edelleen myös säästän rahaa, mutta olen myös huomannut sen, että siinäkin voi helposti mennä liiallisuuksiin. Onneksi lapsiin menee niin paljon rahaa, ettei aina voi vain säästää 😉
Erittäin hyvä kirjoitus! Olen jotenkin pitänyt tätä blogia pinnallisena ja liiallisesti rahaan keskittyvänä, mutta tämän kirjoituksen myötä kirjoittajasta paljastui myös inhimillisempiä piirteitä. Hienoa 🙂
”Mikä hulluinta, tämä uusi näkökulma on todellakin auttanut minua ansaitsemaan ja säästämään enemmän rahaa.”
Miten tämä muuttunut näkökulma on auttanut sinua ansaitsemaan enemmän rahaa?
Yksi puoli esim. säännöllisessä kymmenysten maksamisessa on se, että osoitan itselleni, etten ole riippuvainen rahasta. Toki itselleni asiassa on hengellinen puoli, kristitty osoittaa luottamustaan Jumalaan ja hänen huolenpitoaan antamalla osan rahoistaan. Itse asiassa monissa protestanttisissa kirkoissa opetetaan että kaikki mitä omistamme, on meillä armosta ja olemme tavallaan taloudenhoitajia. Tällöin annettava summa voi olla vähemmän tai enemmän kuin kymmenen prosenttia. Maalliseltakin kannalta tätä voi perustella sillä että emme voi viedä täältä yhtään mitään mukanamme, vaan perillisemme saavat kaiken, paitsi verot.
Erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä juttu, joka tosiaan paljasti blogin pitäjästä uuden, sympaattisen puolen. Samanlaisia ajatuksia olen itsekin pohtinut. Kiitos!
Sen takia muslimit antavat almuja, koska Koraanissa sanotaan, ”almut eivät vähentää varojasi, vain kasvatavat sitä.”
Kaikkilla muslimeilla on myöskin ”vero” joka maksetaan Ramadan kuukauden aikana ja ainoastaan köyhille, ei sukulaisille eikä moskeijaan. Tätä kukaan ei valvo, mutta 90 % muslimeista maksaa sen.
Sen suuruus on määrittelty, henkilövero on yhden ihmisen ruoka tarpeet päivässä, esim. 10 €, ja omaisuus vero on 2,5 % ylimääräisestä omaisuudesta mikä ei ole oma- eikä perheen käyttössä (raha tilillä,vilja, kulta jotta ei käytettä kertakaan vuodessa yms.).
Rahan antaminen hyväntekeväisyyteen on myöskin vakuutus, koska silloin Jumala suojelee sinun omaisuutta.
Jos Hän päätä videä sinulta kaikki pois, ei ole sitä vakuutusyhitötä joka voisi suojella omaisuuttasi (kokemusta on).
Myöskin sanotaan, että saavan ilo on yhtä suuri kuin antavan, tuo mieleenrauhaa ja ajutkset kulje paremmin.
Hieno kirjoitus. Kun antaa – saa. Vanha totuus, toiminee tässäkin asiassa.