Tarkan markan lukija kysyi minulta eilen, että kannattaisiko uuden auton tai vaihtoauton rahoitus ottaa enemmin pankista vai autoliikkeestä. Vastaukseni ei ollut todennäköisesti laisinkaan sitä, mitä kysymyksen lähettäjä halusi kuulla. Mielestäni autoa ei kannata ikinä ostaa rahoituksella, osamaksulla, leasingilla, kulutusluotolla tahi millään muullakaan lainalla.
Ensimmäinen perussääntö on, että jos haluaa vaurastua, ei pitäisi ottaa minkäänlaisia lainoja. Lainan ottaminen autoa varten on kuitenkin aivan erityisen haitallista omalle taloudelle. USA:ssa nimenomaan autolainat ovat ajaneet monet ihmiset vararikkoon tai sellaisen partaalle.
Alla joitakin syitä siihen, miksi lainan ottaminen autoa varten on huono idea.
Autorahoituksessa menettää mahdollisuuden tinkiä hinnasta
Ostamalla auton autoliikkeen rahoituksella menettää mahdollisuuden tinkiä niin ostettavan kuin vaihdossa annettavankin auton hinnasta. Käytettyjen autojen tinkivara on jopa 15 – 20 % ja uusienkin autojen useita tonneja. Toki, rahoituksella ostaessakin voi olla mahdollista tinkiä auton hinnasta hieman, mutta neuvottelutilanne on huomattavasti hankalampi kuin autoa käteisellä ostaessa.
Autorahoituksessa sitoutuu autoon useaksi vuodeksi
Auton rahoituksella tai osamaksulla ostaessa sitoutuu samalla juuri tähän autoon laina-ajaksi. Rahalla pääsee irti mistä vain, mutta auton vaihtaminen kesken rahoituksen voi tulla yllättävän kalliiksi. Kolme vuotta voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta auton käyttötarpeet muuttuvat yllättävän nopeasti.
Otetaan esimerkkinä satunnainen nuori mies Jonne:
Jonne opiskelee viimeistä vuotta rakennustekniikkaa ammattikorkeakoulussa. Kesä on tulossa ja Jonne on juuri saanut lopputyöpaikan kansainvälisestä rakennusfirmasta. Palkka on kohdillaan ja Jonnen tulevaisuus näyttää hyvältä. Opiskelijaboksi on vaihtunut uuteen vuokrakämppään, mutta vanha autonromu ei oikein sovi Jonnen uuteen, aikuiseen imagoon. Jonne päättääkin ostaakin näin kesän alla nopean coupé-auton. Vaikka Jonnen palkka on hyvä, ei opiskeluaikana jäänyt juurikaan rahaa säästöön. Jonnen onneksi paikallinen autoliike tarjoaa kesätarjouksena vaihtoautoihin 1,99 % rahoitusta. Jonne menee liikkeeseen käymään ja pihan nurkalta löytyykin Jonnen unelmien auto, metallinmusta sulavalinjainen kaunotar. Kun myyjä vielä tarjosi Jonnen vanhasta autosta saman verran kuin Jonne siitä kaksi vuotta sitten itse maksoi, kaupat syntyvät sillä seisomalta.
Kesä on kaunis ja helteinen ja Jonne voi ylpeänä töiden jälkeen kruisailla kotikaupungin katuja uudehkolla autollaan. Äiti ja isäkin ovat pojastaan ylpeitä. Tehokas ja urheilullinen auto houkuttelee puoleensa kauniita, nuoria naisiakin kuin hunaja kärpäsiä. Jonnen etupenkillä istuu kesän aikana useampikin sussu, mutta heinäkuun puolivälissä Jonnen coupén etupenkillä istuu illasta toiseen sama tyttö, Lissu.
Coupén takapenkille ei ole ikinä mahtunut Jonnen kavereista kuin kaksi ja hekin polvet koukussa. Matti ja Teppo joutuvat kuitenkin etsimään uuden kuskin, sillä Jonne ja Lissu käyvät yhä useammin ajelemassa kaksin paikallisen puistometsän lammen ympäristössä.
Kesä menee, elokuu tulee ja koulut ovat alkamassa. Jonnekin alkaa jo valmistautua viimeiseen lukukauteen ja opinnäytetyön tekemiseen. Eräänä iltana Lissu tulee käymään Jonnen luona hieman erikoinen ilme kasvoillaan. Jonne saa kuulla, että Lissu on raskaana.
Jonne ehdottaa Lissulle ajelulle lähtemistä, mutta Lissu ei tähän suostu. Tulevan mamin äidinvaistot ovat jo heränneet ja Lissu on alkanut kyseenalaistaa Jonnen viritetyn riisikupin turvallisuuden. Tulee syksy, tulee talvi, tulee alkukevät. Lissu on suostunut pari kertaa käymään Jonnen kanssa lastenvaateostoksilla keskustalla Jonnen autolla. Ikea-reissu piti kuitenkin tehdä appiukon autolla. Jonnen autosta kun ei vetokoukkua löydy.
Vaikka Lissu on lähettänyt Jonnelle Facebookissa linkkejä Nettiauton farmari-Volvoihin, ei Jonne halua vielä tunnustaa tosiasioita. Erityisesti Jonne ei ymmärrä sitä, miten Lissu suuttui Jonnen demonstroidessa miten nykyisellä autolla on mahdollista päästä nopeammin synnyttämään driftausta hyödyntäen.
Jossakin vaiheessa myös Jonne kuitenkin ymmärtää, että lastenrattaiden sovittaminen subbarin viereen on pikkuisen hankalaa. Farmariauto pitäisi siis saada, mutta minkäs teet kun Jonnen coupéssa on rahoitusta jäljellä vielä kolme vuotta.
Auton arvo voi alentua lainamäärää nopeammin
Dave Ramsey antaa kirjassaan esimerkin tilanteesta, jossa auton arvon nopea lasku muodostuu ongelmaksi:
Oletetaan, että ostat 18 000 euron arvoisen auton seitsemän vuodella rahoituksella ja 13 % todellisella vuosikorolla. Mitä tapahtuu, jos jäätkin työttömäksi vuoden jälkeen? Auton arvo on nyt 13 000 euroa, mutta olet edelleen velkaa 16 800 euroa. Koska et saa myytyä autoa rahasummalla, jonka olet siitä velkaa, rahoitusyhtiö lunastaa sen. Rahoitusyhtiö myy auton mahdollisimman nopeasti eteenpäin ja saa siitä 9000 euroa. Sinulla ei ole enää autoa ja olet velkaa rahoitusyhtiölle 7800 euroa. Voit maksaa pois tämän 7800 euron erotuksen kuukausittaisilla lyhennyksillä, mutta on hyvin ikävää maksaa rahoituseriä autosta, jota et enää omista.
Sanoin edellä, että kaikki lainat ovat pääasiassa haitallisia omalle taloudelle. Erityisen haitallisia ovat kuitenkin lainat, jotka on otettu tavaroita varten, joiden arvo alenee hyvin nopeasti. Sen lisäksi, että autojen arvo alenee hyvin nopeasti (n. 15 – 20 % vuodessa) ovat autot vielä asunnon jälkeen kalleimpia yksityishenkilöiden tekemisiä ostoksia. Autolainat ovat siis tuplasti huonoja.
Vakuutukset korvaavat vain auton arvon
Auton arvon nopea aleneminen muodostuu ongelmaksi myös, jos ajat kolarin autolla, joka on ostettu rahoituksella. Jos auto menee lunastukseen, vakuutusyhtiö maksaa korvauksena auton arvon verran rahaa vähennettynä omavastuulla. Mikäli autossa on jäljellä velkaa enemmän kuin auton arvo on, joudut (tietenkin) maksamaan erotuksen rahoitusyhtiölle.
Autorahoitus tulee kalliiksi
Viimeinen ja se tärkein peruste autorahoitusta vastaan on yksinkertaisesti se, että autorahoitus on halvimmillaankin kallista. Laskin äsken, että paljonko maksaisi 20 000 euron arvoisen auton ostaminen Suomen suurimman pankin autoluotolla. Vaikka käsirahan suuruus olisi 5000 euroa ja korkoprosentiksi valittaisiin hyvin alhainen 4 %, tulee luottohinnaksi 48 kuukauden maksuajalla 21 653,12 euroa.
Lainarahan käytön sijasta parempi vaihtoehto on ostaa sellainen auto, johon on varaa juuri nyt käteisellä, laittaa lainan lyhennyksen verran rahaa säästöön joka kuukausi ja nauttia korkoa korolle -ilmiön maagisesta vaikutuksesta.
Niin totta tuo kaikki! Itse ostin auton autoliikkeestä saatavalla luotolla ja maksuaikaa piti olla se viisi vuotta sillä suunnitelmalla. No suunnitelma ei sitten pitänytkään ja hommasin pankista toisen lainen jolla maksoin ensin pois liikkeestä otetun lainan. Tässä vaiheessa maksuaikaa oli kulunut 3v. Uutta pankkilainaa en kuitenkaan voinut maksaa niin suurta summaa kuin mitä aiemmin maksoin autolainaa ja näin ollen jos alkuperäinen sunnitelma olisi pitänyt, olisi auto nyt jo maksettuna. Lainaa on tällä hetkellä kuitenkin jäljellä varmaan vielä kolme vuotta… eli kokonaisuudessa laina-aikaa tulee melkein tuplaten sen mitä alkujaan piti. Tämä opetti sen, etten luotolla osta autoa enää koskaan. Olen sitten ilman jos ei muuta vaihtoehtoa ole.
Annetaanpa myös vastakkainen esimerkki. Oma tilanteeni oli, että päätin hankkia turvallisen kulkupelin vanhan pommin tilalle siinä vaiheessa kun ensimmäisen lapsen syntymä alkoi lähestyä. Ostin 4 vuotta vanhan auton, josta otin autokaupan lainaa vähän yli puolet ostohinnasta. Loput katettiin säästöillä ja vanhan auton vaihtoarvolla. Laina otettiin 30 kk maksuajalla. Kun lainaa oli maksettu 18 kk, maksoin lopun lainan pois säästöillä, jotta ei tarvitsisi maksaa käsittely- ja korkokuluja loppuajalta. Ei kovin paha diili, verrattuna tilanteeseen että olisin ostanut vain sen mihin oli sillä hetkellä varaa.
”autoa ei kannata ikinä ostaa rahoituksella, osamaksulla, leasingilla, kulutusluotolla tahi millään muullakaan lainalla.”
Laina on hyvä työkalu kun sitä ei ota liikaa.
”Autorahoituksessa menettää mahdollisuuden tinkiä hinnasta”
Varmaan vaikuttaa jonkin verran. Itse päivystin useita kuukausia autotalli.comia ja vastaavia palveluita ja odotin ”sitä oikeaa” (eli haluttu merkki, malli, kilometrit ja hinta). Eli hintoja vertailemalla voi säästää enemmän kuin tinkimällä kalleimmassa kaupassa.
Luultavasti tulen ostamaan seuraavankin autoni osittain luotolla.
Omassa autolainassani lainanottaja vaati rahoitusvakuutuksen ottamista. Tällöin vakuutusyhtiö maksaa rahoitusyhtiön saatavan pois auton lunastustilanteessa. Uskoakseni tämä on yleinen käytäntö rahoituskaupassa, joten toiseksi viimeinen kohtasi ei pidä paikkaansa.
Mitä otsikkoosi tulee, paljon helpompi tie ulosottoon on mennä koluamaan baareja pikalainojen avulla.
USA:ssa puolestaan nimenomaan asuntolainat ovat olleet viime vuosina se murheenkryyni.
”Ensimmäinen perussääntö on, että jos haluaa vaurastua, ei pitäisi ottaa minkäänlaisia lainoja.”
En allekirjoita. Mielestäni asuntolainan ottaminen on viisasta – koska asunto on niin kallis hankinta, on mahdotonta säästää esimerkiksi nuoruuden kesätöistä summaa, jolla voisi ostaa asunnon käteisellä. Mielestäni kannattaa ehdottomasti mieluummin ostaa oma asunto jo nuorena heti työelämään päästyään ja lyhennellä lainaa samaan tahtiin kuin maksaisi vuokraa. Mielestäni asuntovelallinen voi todellakin vaurastua.
Chloi kommentoi bloggaajan kielteistä suhtautumista kaikkeen lainaukseen seuraavasti:
”En allekirjoita. Mielestäni asuntolainan ottaminen on viisasta – koska asunto on niin kallis hankinta, on mahdotonta säästää esimerkiksi nuoruuden kesätöistä summaa, jolla voisi ostaa asunnon käteisellä.”
Olen täsmlleen samaa mieltä – mutta mikä erottaa asuntolainan monesta muusta lainasta ja tekee siitä hyvän asian. Oman näkemykseni mukaan jutun juuri on se, että asuminen on näillä leveysasteilla jossain muodossa välttämättömyys. Jos unohdetaan se vaihtoehto, että jäädään äidin iloksi peräkammarin pojaksi/tytöksi, valittavana on oikeastaan vain oma asunto tai vuokralla asuminen. Omistusaunnon hankkijalle korot, lyhennykset yms. ovat vaihtoehtoinen kustannus vuokralle. Eli jos et osta asuntoa sinun on silloin pakko maksaa vuokraa.
Kumpi näistä vaihtoehdoista on sitten parempi? On tietysti mahdollista tulla asuntomarkkinoille juuri kuplan huipulla (kuten esim. USAssa kävi niille jotka muutama vuosi sitten ostivat ensimmäisen asuntonsa), mutta pidemmässä juoksussa asunnon omistaminen on ollut vuokraamista järkevämpää. Selityskin on yksinkertainen – muuten kukaan ei omistaisi asuntoja vuokratakseen niitä. Asuntosijoittaja hakee tuottoa omistukselleen vuokraamalla omistustaan.
Niin tietysti kaiken tämän edellytyksenä on se, että pystyy maksamaan asuntolainansa. Juuri tämä on se riski, jonka vastapainona on omistusasumisen taloudelllisesti parempi tulos. (Taloudessa tämä riskin ja tuoton suhde on aina läsnä)
Lisäksi yhteiskunta on ainakin Suomessa tukenut omistusasumista veroeduin. Opiskeluaikanahan tilanne on vähän toinen kun valtio tukee myös vuokra-asumista opintorahan asumislisän muodossa (vai mikä se oikea termi nyt olikaan).
Antti-Juhani: USA:ssa on sellainen hieno systeemi, että asuntovelalliset voivat kävellä ulos asunnostaan. Asuntolainat ovat olleetkin ongelma lähinnä niiden uudelleenvakuuttajille, ei niinkään asuntovelallisille.
Chloi: Uskon itse, että asunto on mahdollista ostaa käteiselläkin. Katon saamisessa pään päälle menee kauemmin, mutta ei se mahdotonta ole. Tämä on teoria, jota aion itse testata: https://www.tarkkamarkka.com/blogi/2011/04/asunto-kateisella/
kesakuu: Tuo omistusasuminen vs. vuokra-asuminen on sellainen, että on kyllä pakko siitä jossakin vaiheessa kirjoittaa pidempi juttu. Sen lisäksi, että Suomessa tuetaan omistusasumista täällä tuetaan myös vuokra-asumista varsin avokätisesti. Korkotuetussa vuokra-asunnossa nuo laskelmat näyttävät varsin erilaisilta.
Asunnosta ulos kävely on stop-loss-ratkaisu. Sitä ei tehdä ennen kuin tilanne on epätoivoinen (oma maksukyky ei riitä talon pitämiseen taikka on välttämätön tarve muuttaa muualle). Se romuttaa luottotiedot, eikä se välttämättä vapauta asuntovelasta (riippuu osavaltiosta ja pankin reaktiosta).
Paremminkin: Yhdysvalloissa on mahdollista tehdä henkilökohtainen konkurssi, joka viimeistään vapauttaa velasta. Mutta se kyllä vapauttaa myös autolainasta.
”Autorahoituksessa menettää mahdollisuuden tinkiä hinnasta.”
Tuo nyt on ihan puutaheinää. Tehdään nyt sadannen kerran kaikille selväksi se, että autoliikkeelle on edullisempaa kun ostaja maksaa heidän kauttaan otettavalla rahoituksella kuin käteisellä tai esim. pankkilainalla. On ihan uskomaton urbaanilegenda, että käteisellä saisi jollakin tapaa paremman alennuksen autosta kuin rahoituksen ottamalla. Autoliike saa yhteistyökumppaniltaan (rahoitusyhtiöltä) provikkaa jokaisesta myydystä rahoituksesta ja rahat heti tilille. Lisäksi rahoitus toimii asiakasta liikkeeseen sitovana elementtinä. Käteisellä ostavalta taas ei saa muuta kun kauppasumman.
Teoriassa tinkivaran tulisi siis olla itse asiassa parempi rahoituksella ostavalle mutta käytännössä Suomessa (toisin kuin Jenkeissä) saman alennuksen saa rahoitustavasta riippumatta. Ei kannata kopioida näitä juttuja ihan suoraan jenkkisivustoilta kun asiat eivät aina ole ihan vertailukelpoisia 😉
PS. Lisäksi autoliikkeistä saa usein todella edullista lainaa. Muistan nähneeni useaan otteeseen mainoksia jopa 0-korkoista lainasta esim. 15.000 euroon asti, jolloin maksettavaksi tulee vain perustamis- ja käsittelykulut. Autoliikkeet käyvät veristä kilpaa keskenään ja halpa rahoitus on usein käytetty kilpailukeino…
Christer: Näin teoriassa, mutta käytännössä liikkeen rahoituksen ottaessaan asiakas näyttää yleensä heti korttinsa ja myyjällä on niskaote neuvotteluista.
Kuka kehtaa alkaa tinkiä hinnasta kun myyjä on jo luvannut autosta auton arvoa suuremman välirahan ja vielä tarjonnut kaupan päälle ILMAISTA rahoitusta?
Kokemuksesta kaikilta puolelta pöytää (edestä, takaa ja sivulta) voin todellakin kertoa, ettei rahoituksen laadulla ole käytännössä mitään tekemistä annetun alennuksen suuruden kanssa. Oletan, että olet myös tietoinen siitä, että auton arvoa suurempi hyvitys miinus auton todellinen arvo = alennus. On ihan sama, antaako alennuksen uuden hinnasta pois vai vaihturin hyvityksen päälle, kyse on psykologiasta.
Autokauppa on muuten niitä harvoja kaupan aloja Suomessa, jossa lähes jokainen asiakas kehtaa tinkiä…
PS. Sulla taisi vahingossa mennä väliraha ja hyvitys tuossa äsken sekaisin?
Mitä muuten tarkoitat sillä, että ottaessaan liikeen tarjoaman rahoituksen asiakas näyttäisi korttinsa? Ei millään pahalla mutta vaikuttaa vähän siltä, ettei sulla ole kovinkaan paljoa kokemusta käytännön autokaupasta.
Jep, sekaisin menivät. Tarkoitan tuolla sitä, että jos minä olisin myyjä ja asiakas tulee neuvottelemaan rahoituksesta, hän on jo ”koukussa”.
Jos käsitin oikein, olet itse toiminut automyyjänä sekä autokauppiaana?
Jos jätetään tämä rahoitus pois tästä kuviosta, miten asiakkaan pitäisi toimia, jos haluaa autonsa mahdollisimman halvalla? Onko eroa jos kysymyksessä on käytetty tai uusi auto tai jos on vaihdokkia?
Pitäisikö ensin tinkiä auton hinta valmiiksi ja kertoa sitten, että on vaihdokki? Pyytää tarjous sähköpostitse kaikilta liikkeiltä ympäri Suomea?
Olen kuullut katumaasturin ostajasta, jonka auton arvo laski nopeammin, kuin velka lyheni. Lyhennys oli kuitenkin 1000e kuukaudessa. BMW X5 kysymyksessä, uutena 79000e, kolmevuotta vanhana 39500e. Olet silloin jo varakas, jos voit ostaa auton rahoituksella, tai tulorahoitus on kohdallaan. Suuri perhe osti autoliikkeestä tila-auton 15000e, hyvä ja huoleton peli, diesel. Vuosi meni hyvin, mutta ei ollut varaa oikein huollattaa. Kone levisi, korjaus arvio 2000e. Tuttu korjaamo korjasi velaksi, matka jatkui, velka lyheni hitaasti. No nyt paukahti kone uudelleen, koska korjaus oli tehty käytetyillä osilla halvalla. Auto jäi seisomaan, dieselverot, kasko ja lyhennykset jäivät maksettavaksi. Tuttukaan korjaamo ei enää korjannut halvalla toista kertaa, kun ekakin oli maksamatta. Jollakin olisi pitänyt kulkea?
todella hyvä esimerkki.
Itse aikoinaan otin 5v autolainan pankista. Se on siitä hyvä, että ei ole millään tavalla sidonnainen itse autoon. Reilun 3 vuotta pidin lainalla ostamaani autoa, jonka jälkeen piti farkku vaihtaa vähän isompaan. Myin auton ja ostin toisen. Lainan maksoin pian auton vaihdon jälkeen loppuun lähes vuoden etuajassa.
Suosittelen itse tapaa ottaa mahdollisimman pitkä laina pankista, mutta tehdä oma tavoitemaksusuunnitelma siihen. Jos tulee yllättäviä menoja niin ei tarvitse maksaa kuin pankin kanssa sovittu erä. Ylimääräiset lyhennykset taitavat olla veloituksettomia kaikissa paitsi kiinteäkorkoisissa lainoissa.
Näin ei tullut itsellenikään ongelmia vaikka olin lainaa ottaessa työelämässä ja myöhemmin siirryin vielä opiskelijaksi.
Taannoin autoliike mainosti uusia autoja 0% rahoituskorolla (todellinen vuosikorko todellakin 0%, ei tilinkuluja ym.) Jäin vaan siinä miettimään, että miksen tarttunut tarjoukseen vaikka rahaa olisikin ollut koko summa jo valmiiksi tilillä?
Mielestäni koko summan maksaminen heti kerralla olisi ollut hölmöä, sillä osakkeista saa helpostikin raavittua kasaan 5% osinkotuoton. Mieluummin auto 0%-rahoituksella ja rahat kasvamaan korkoa eikö niin?
Tosin vanhallakin riisikipolla vielä ajelee joten en ostanut autoa lainkaan 😀
Entäs, kun tilanne on seuraava:
Alla 1.8 litrainen vuoden 94 bensavehje, joka kuluttaa n. 8 litraa satasella. Ajokilometrejä tulee vuodessa ensi kuusta lähtien n. 35 000. Tällöin bensoihin menee n. 350e kuukaudessa. Vastaavasti vähän kuluttavan diesel auton (esim. Volkswagen Golf 1.9TDi) kuukausittaiseksi kustannuksiksi jää n. 210e (5 litraa/100km kulutuksella laskettu). Tällöin joka kuukausi menee 140e enemmän bensavehkeellä ajeluun. Eikö tälläisessä tilanteessa olisi syytä harkita esim. 8000e auton ostamista velaksi n. 150e/kk sopimuksella? Arvo ei alene niin radikaalisti ja jos tarkoitus olisi säästää ilman uutta autoa niin tässä skenaariossa on uusi auto alla, jota lyhentää ja samalla vielä säästää ylimääräisiin lyhennyksiin.
Tässä autorahoitusasiassa täytyy olla täysin eri mieltä blogaajan kanssa – vähän joka kohdassa. Tosin jos ei asioita pidä hallinnassa (ja osaa luovuttaa tarpeen vaatiessa), voi käydä huonosti.
”Ensimmäinen perussääntö on, että jos haluaa vaurastua, ei pitäisi ottaa minkäänlaisia lainoja.”
Jos velkavipu on tuttu käsite, voi riskiä kasvattamalla lisätä tuotto-odotusta (esim. vuokralle laitettavaan sijoitusasuntoon kannattaisi omaa pääomaa sitoa 30%, loppu lainarahaa). Lisää asiasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Velkavipu
”Autorahoituksessa menettää mahdollisuuden tinkiä hinnasta”
Väärin. Voithan autokaupassa vaikka ensin tinkiä hinnasta ja sitten neuvotella rahoituksesta – ja tinkiä rahoituksestakin. Autoliike ei itse lainaa rahaa ostajalle vaan ainoastaan välittää rahoitusyhtiön sopimuksen. Ja saa provikan tuosta!
Lisäksi näistä rahoitusehdoistakin voi tinkiä ja neuvotella. Autorahoituksen saa yllättäen melkein liikkeestä kuin liikkeestä lähes samoilla koroilla kuin asuntolainankin! Vaikka korko olisi ensimmäisessä tarjouksessa moninkertainen…
”Autorahoituksessa sitoutuu autoon useaksi vuodeksi
Auton rahoituksella tai osamaksulla ostaessa sitoutuu samalla juuri tähän autoon laina-ajaksi. Rahalla pääsee irti mistä vain, mutta auton vaihtaminen kesken rahoituksen voi tulla yllättävän kalliiksi.”
Rahoituksella hankitun auton vaihtaa uuteen liikkeessä kuin liikkeessä yhtä helposti kuin käteiselläkin maksetun. Yksityiselle myyminenkin käy helposti – helpoiten ja nopeiten kaupat hoitaa rahoitusyhtiön konttorissa, jos ei ole mahdollisuutta maksaa velkaa pois ennen kaupantekoa. Bonuksena vielä ostajalle se, että voi saada rahoituksenkin autolle (=rahoitusyhtiö siirtää / kauppaa ostajalle uuden rahoitussopimuksen).
Ja mikä tuossa tulee kalliiksi (jos siis lainaa ei ole ylimitoitettu, kts. seuraava kohta)? Rahoitusyhtiö ei saa ottaa lisäveloituksia siitä, että laina maksetaan aiemmin loppuun tai että auto siirretään toisen nimiine (pl. kenties muutamia euroja käsittely- ja postituskuluja).
”Auton arvo voi alentua lainamäärää nopeammin”
Tämä on (lähes) ainoa kohta, johon voi yhtyä. Jos et itse pidä autonostossa puoliasi, voit saada lainan kohtuuttomin edellytyksin. Lainan vakuuden (eli tässä tapauksessa auton) tulisi aina kattaa vähintään lainan jäljellä oleva määrä. Eli ei liian suurta lainaa (esim. 70% auton ostohinnasta on sopiva), ei liian pitkää maksuaikaa (auton arvo tippuu karkeasti puoleen jokaista kolmea vuotta kohden) eikä suurta viimeistä erää (markkinointikikka, jolla kuukausierä saadaan pieneksi ja auton vaihto uuteen useimmiten varmistettua viimeistään rahoituksen loppuvaiheessa. Tuossakin asiaa: http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2010/08/08/nain-autokauppa-uunottaa-osamaksukaupassa/201010861/139
”Vakuutukset korvaavat vain auton arvon”
Rahoitusyhtiöt yleensä vaativat rahoitusvakuutuksen (eli kolaritilanteessa vakuutusyhtiö maksaa jäljellä olevan lainasumman, ei pelkästään auton lunastushintaa). Jos eivät vaadi, sen voi ottaa itse kohtuullista maksua vastaan.
”Autorahoitus tulee kalliiksi”
Lainasta tulee aina maksaa korkoa, mutta autorahoituksissa korko on yllättävän alhainen lainan luonteeseen suhteutettuna (ilmeisesti rahoitusyhtiöiden luottoriskit pienet). Parhaimmillaan autolainan saa pienemmällä korolla (myös todellisen vuosikoron), mitä vuotuinen inflaatio on! Eli rahoitus sinänsä voi tulla jopa edullisemmaksi kuin rahojen makuuttaminen tilillä, sillä pankit eivät korkoa kovin herkästi jakele.
Lisäkustannuksia rahoituksesta tulee vakuutuksista: rahoitusyhtiöt vaativat (lähes) aina täyskaskon tietyillä lisävakuutuksilla (kuten rahoitusvakuutus). Jos auto on käteisellä voi nämä jättää ottamatta, mutta silloin vahinkotilanteessa onkin sitten ilman rahaa ja autoa… Toisaalta, jos nämä vakuutukset ottaa kuitenkin, voi rahoitusyhtiön kautta saada vakuutuksen huomattavasti halvemmalla kuin täysilläkään bonuksilla. Esim. itsellä vakuutuskulut nousivat lähes 50% rahoituksen ja siihen liittyneen vakuutuksen loputtua, vaikka vakuutus on samansisältöinen (bonukset eivät vielä täysiä, mutta täysillä bonuksillakin 20% kalliimpi) ja edullisempaan vakuutusyhtiöön vaihdettuna… Käytännössä vakuutusmaksuissa säästää sen, minkä korkoina maksaa.
Itse puollan rahoitusta auton hankinnassa (jos auto kerran täytyy hankkia), kunhan pitää järjen mukana kaikessa: auton järkevässä hinnassa, riittävässä omassa osuudessa, järkevässä laina-ajassa jne.