Olen miettinyt jo parina aiempanakin vuotena, että viettäisin laskiaisen ja pääsiäisen välisen ajan paastoa. Tänä vuonna ajattelin nyt tämän tempauksen (kuten avovaimoni näitä älynväläyksiäni kutsuu) sitten toteuttaa.
Olen itse luterilainen. En ole mikään uskonnollisten asioiden erikoistuntija, mutta käsitykseni mukaan tämän meidän kotoisen uskontomme oppi-isä Martin Luther otti paastoon näkemyksen, jonka mukaan paaston kaltaisilla hartauden osoituksilla on turha ainakaan pelastusta tavoitella. Luterilainen kirkko yrittääkin tänä vuonna houkutella ihmisiä mukaan jonkinlaiseen Ekopaastoon.
Ajattelin vetää oman paastoni paremman puutteessa katolisten oppien mukaisesti. Käytännössä siis tänään ja pitkänäperjantaina syön vain yhden aterian ja lisäksi syön perjantaisin kasvisruokaa. Tämän lisäksi pyrin pidättäytymään makeiden herkkujen syömisestä.
Syy siihen miksi tämän teen on kohtuullisen itsekäs. Olen nimittäin ollut nyt joulusta asti pienessä flunssassa. Kun olen flunssassa enkä pääse urheilemaan, minulla on pahana tapana alkaa tunkea suuhuni kaikenlaista roskaruokaa (kebabia, pizzaa, suklaarusinoita, kaakaota, suklaakonvehteja, hampurilaisia, McFlurry-pirtelöitä, kanansiipiä, mokkapaloja, voicroissanteja, siankylkeä, mustaamakkaraa, pullia ja ristikkoperunoita). Tämä lista voi vaikuttaa aika pitkältä, mutta viimeisen kahden kuukauden aikana ei taida olla yhtäkään viikkoa, jolloin en olisi syönyt kaikkia tuon listan tuotteita (mokkapaloja lukuunottamatta) ainakin kerran.
Kaksi kuukautta tuollaista ruokaa, usein aamuyöhön asti kestäviä työpäiviä ja ilman urheilua on johtanut siihen, että näytän juuri siltä miltä tuollaisilla elämäntavoilla voi kuvitellakin.
Ajatusmallini on, että paasto antaisi minulle riittävän motivaation saada pidettyä itseni jollain lailla kontrollissa sen suhteen, että mitä suuhuni laitan. Luulen, että 46 päivää on riittävä aikaa siihen, että kroppani ja mieleni pääsee taas ohjautumaan terveellisten elämäntapojen urille. Varmuuden vuoksi minulla on vielä sovittuna huhtikuun ensimmäiselle päivälle pieni urheilullinen haastekisa vedonlyönnillä höystettynä kaverini kanssa.
Sivujuonteena huomasin, että katolisten ohjeiden mukaan paaston aikana säästynyt raha ”voidaan lahjoittaa hiippakunnan Caritas-järjestön kautta käytettäväksi hätää kärsivien hyväksi”. Tämä on mielestäni aika näppärä idea. Useinhan sitä kuulee sanottavan, että rahan säästämisestä ei ole mitään hyötyä, sillä se raha tulee käytettyä sitten johonkin muuhun.
Nyt pitäisi sitten enää päättää, että mille järjestölle tuon lahjoituksen tekisin. Ideoita saa heittää. Aluksi ajattelin Yhteisvastuu-keräystä, mutta omasta mielestäni tämän vuoden keräyskohteen valinnassa on menty hieman metsään.