Levytankosijoittaminen

Rahoituksen kursseilla opetettavan modernin portfolioteorian mukaan sijoittamisen riskiä on mahdollista pienentää sijoittamalla rahat useisiin eri sijoituskohteisiin oikeassa suhteessa. Sen, mikä tämä oikea suhde on, määrää sijoituskohteiden historiallisten tuottojen korrelaatio.

Tavallinen tallaaja törmää moderniin portfolioteoriaan useimmiten pankin sijoitusneuvojan kanssa jutellessaan, tosin siitä tietämättä. Pankkien sijoitusneuvojat suosittelevat yleensä rahojen sijoittamista muutamaan eri rahastoon. Rahastojen avulla sijoitussalkkuun on tarkoitus saada sekä maantieteellistä että toimialakohtaista hajautusta. Modernin portfolioteorian mukaan tällainen hajauttaminen vähentää sijoituksen riskiä nostaen samalla sijoituksen laskennallista tuottoa.

Moderni portfolioteoria mallintaa sijoitusten tuottoa normaalijakautuneena funktiona ja riskiä tuottojen keskihajontana. Tilastomatematiikkaa tuntemattakin silmään pistää se, että sijoitusten tuotto on tässä yhdistetty sanaan normaali. Kuka tahansa talousuutisia seurannut tietää, että pörssissä normaali päivä tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kauppakorkeakoulusta valmistuneena ja rahoitusta kanadalaisessa aiheeseen erikoistuneessa kauppakorkeakoulussa lukeneena tiedän kaiken tämän. Tästä huolimatta en ole sijoittanut omia rahojani modernin portfolioteorian mukaisesti. Suurin syy tähän on se, että noudatan vanhaa ohjetta, jonka mukaan sijoitussalkun oikea riskin määrä on sellainen, että ei menetä yöuniaan. Minulla tämä tarkoittaa sitä, että en omista ollenkaan rahastoja.

Toinen syy on se, että olen tällä hetkellä yrittäjä. Olen järkeillyt asian jotenkin niin, että jos rahoistani suuri osa on jo kiinni äärimmäisen riskialttiissa sijoituksessa (omassa yrityksessäni), loppujen rahojen laittaminen kiinni oman yritystoiminnan tuottojeni kanssa korreloiviin sijoituksiin tekisi sijoitussalkustani liian riskisen. Tällaista sijoitusfilosofiaa on kuitenkin aina viime viikkoon asti ollut kovin hankala puolustella kavereille saunailloissa.

Viime viikolla lopulla tähän tuli kuitenkin muutos. Löysin nimittäin itseni pari iltaa sitten lukemasta Nassim Nicholas Talebista kertovaa artikkelia Wikipediassa. Tämä herra pulpahti omalle tutkalleni siksi, että hän on ehdottanut, että nykyihmisten kannattaisi pyrkiä elämään nykyistä satunnaisemmin ja muun muassa paastota aina välillä. Tämän ja Talebin muiden ajatusten kantava tekijänä on teoria siitä, että paras tapa hallita riskiä on välttää kultaista keskitietä. Taleb kutsuu tätä riskinhallintamenetelmää huonosti suomennettuna levytankostrategiaksi (engl. barbell strategy).

Sijoittamiseen sovellettuna tämä strategia voisi johtaa sijoitussalkkuun, jossa suurimmalla osalla rahoista (80 – 90 %) ostettaisiin täysin riskittömiä sijoitusinstrumentteja. Loput 10 – 20 % käytettäisiinkin sitten sijoituksiin, joita voisi luonnehtia enemmin keinotteluksi kuin sijoittamiseksi.

Tämä teoria on saavuttanut kuulemma jonkin verran suosiota amerikkalaisten sijoitusneuvojien keskuudessa vuoden 2007 subprime-kriisin jälkimainingeissa. Teoria sopii myös minulle hyvin, sillä nyt voin kertoa kavereilleni saunailloissa, että vaikka ulospäin näyttääkin siltä, että liiallinen tietomäärä ja pelko epäonnistumisesta on estänyt minua sijoittamasta rahojani järkevästi, noudatankin oikeasti äärimmäisen modernia sijoittamisen levytankostrategiaa.