Smart beta -sijoittaminen

Törmäsin pitkästä aikaa mielenkiintoiseen artikkeliin sijoittamisesta. Economist-lehden uusimmassa numerossa oli nimittäin juttu sijoitustyylistä, jota kutsutaan englanniksi ”smart beta” -sijoittamiseksi.

Karkeasti tässä näyttää olevan kysymys siitä, että sen sijaan, että sijoitettaisiin perinteisiä osakkeiden markkina-arvoihin perustuvia indeksejä (esim. S&P 500) seuraaviin instrumentteihin sijoitetaankin instrumentteihin, jotka seuraavat indeksiä, jonka osakepainot perustuvat johonkin muuhun tekijään kuin osakkeiden markkina-arvoon ja jotka ovat täten ”älykkäämpiä”.

Suomessa tunnettuja passiivisia osakerahastoja ovat Seligsonin passiiviset osakerahastot ja erityisesti OMX Helsinki 25 Pörssinoteerattu rahasto. Seligsonin omien sanojen mukaan: ”Seligson & Co OMXH25 pörssinoteeratun rahaston sijoitustoiminnan tavoitteena on seurata OMX Helsinki 25 –osakeindeksin tuottoa, sekä siten tarjota yksinkertaisella ja kustannustehokkaalla tavalla mahdollisuus sijoittaa hajautettuun osakesalkkuun, joka edustaa vaihdetuimpien osakkeiden kurssikehitystä Helsingin pörssissä.”

OMXH25-indeksi taas koostuu 25 markkina-arvoltaan vaihdetuimmasta osakkeesta Helsingin pörssissä. Smart beta -ajattelun mukaan juuri tähän kilpistyy tämän indeksin ja siten myös tämän sijoitusinstrumentin ongelma – osakkeita painotetaan indeksissä ja täten myös rahastossa niiden markkina-arvon perusteella. On kuitenkin havaittu, että muut kuin markkina-arvoon perustuvat indeksit ovat peitonneet historiallisesti osakkeiden markkina-arvoon pohjautuvat indeksit. Cass Business Schoolin tutkimuksen mukaan kaikkien tällaisten vaihtoehtoisten indeksien tuotto ylitti pitkällä aikavälillä osakkeiden markkina-arvoon pohjautuvien indeksien tuoton. Myös niiden riskikorjattu tuotto oli perinteisiä indeksejä parempi.

Economist-lehden mukaan helpoin tapa muodostaa smart beta -indeksi tietyn pörssin 100 suosituimmasta osakkeesta olisi antaa jokaiselle osakkeelle 1 % painoarvo indeksissä. Muita suosittuja smart beta -indeksejä ovat fundamentteihin perustuvat smart beta -indeksit, jotka pyrkivät painottamaan osakkeita yritysten liikevaihdon, osinkojen, taseen tai kassavirran perusteella. Indeksejä voidaan painottaa myös osakkeiden momentin perusteella, jolloin indeksiin ostetaan osakkeita, joiden hinta on juuri noussut.

Yksi lähtökohtaisesti varsin riskittömältä kuulostava tapa muodostaa indeksi olisi painottaa indeksissä osakkeita niiden volatiliteetin perusteella valiten indeksiin vain osakkeita, joiden volatiliteetti on alhainen eli osakkeita, joiden hinta ei ole historiallisesti hyppinyt hirveästi ylös tai alas. Erään tutkimuksen mukaan alhaisen volatiliteetin osakkeiden historiallinen tuotto olisi ainakin USA:n osakemarkkinoilla ollut huomattavasti korkean volatiliteetin osakkeita korkeampi.

Economist-lehti kuitenkin huomauttaa, että smart beta -sijoittamiseenkin liittyy kaikenlaisia ongelmia. Alhaisen volatiliteetin osakkeet ovat esimerkiksi tyypillisesti sellaisten yritysten osakkeita, jotka toimivat tarkkaan säännellyllä toimialalla kuten vaikkapa tietoliikenteessä. Näiden yritysten tuotot tuppaavat olemaan valtion sääntelyn armoilla. Toinen iso ongelma on, että smart beta -portfolion tasapainottamisen kustannukset voivat olla huomattavasti korkeammat kuin perinteisessä osakkeiden markkina-arvoon pohjautuvassa indeksirahastossa.

Näistä ongelmista huolimatta veikkaan, että smart beta -sijoittamisesta saadaan jossakin vaiheessa aikaiseksi jonkinlainen minitrendi Suomessakin. Toisaalta voi olla, että se on jo sitä, mutta en ole vain huomannut asiaa.