Löysin vanhoja tavaroitani penkoessa vinkkilapun, jonka sain irtisanotuille henkilöille järjestetyssä koulutuksessa vuoden 2009 alussa. Säästin tämän lapun tuolloin siksi, että mielestäni osa näistä ohjeista oli niin hyviä, että nämä olisi syytä jakaa täällä blogissakin. Nämä ohjeet on tarkoitettu henkilöille, jotka on irtisanottu (kuten minut vuonna 2008).
1. Itke – jos osaat ja sinulla on siihen mahdollisuus
2. Pura kiukkusi ja vihasi
3. Puhu ja keskustele irtisanomisestasi
4. Älä tee suuria päätöksiä!
5. Älä valehtele tilanteestasi
6. Tarkkaile alkoholin ja tupakan kulutustasi
7. Pyri välttämään erilaisten lääkkeiden käyttöä
8. Hemmottele itseäsi aika ajoin
9. Ole varovainen (liikenteessä)
10. Elä niin normaalisti kuin voit
Nämä kaikki ohjeet olivat fiksuja, mutta näin talousasioiden näkökulmasta tuo ”Älä tee suuria päätöksiä!” oli ehkäpä kaikkein fiksuin. Tarkalleen tuo tekstin osa kuului näin:
Vältä hätiköityjä äkkiratkaisuja tässä vaiheessa. Älä esim. rupea heti myymään asuntoasi tai vastaavaa. Älä myöskään sitoudu suuriin investointeihin. Mieti asioita rauhassa ja laske erilaisia vaihtoehtoja. Päätösten aika tulee hieman myöhemmin.
Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että olisin lunastanut työsuhdeautoni itselleni 21 000 eurolla. Tätä yritettiin myydä minulle niin, että tämä olisi ”reilua”, sillä autoni jäisi yritykselle ylimääräiseksi ja se oli kuitenkin ostettu yritykseen minua varten. Otin tuon auton aikoinaan siksi, että pääsisin töihin. Kotini ja työpaikkani välillä kun ei kulkenut julkista liikennettä. Työpaikan mentyä minulla ei ollut autolle mitään käyttöä, joten tuosta tarjouksesta luopumisen olisi pitänyt olla todella helppoa. Jostakin syystä kuitenkin meinasin tuohon tarttua, sillä koin (hämmentävää kyllä) syyllisyyttä tuosta.
Kysyin tuolloin tuolla koulutuksessa, että kuinka kauan suuria päätöksiä kannattaa lykätä. Minulle ehdotettiin ainakin kolmea kuukautta. Pidin tuota silloin pitkänä aikana. Huomasin kuitenkin, että ”pääni alkoi selkiytyä” vasta noin kuuden kuukauden tienoilla irtisanomisesta.
Toinen asia mitä tuolla koulutuksessa suositeltiin, oli alkoholin käytön lopettaminen. Tuokin oli todella hyvä ohje. En muista kuinka monta kuukautta olin juomatta, mutta tuota tipatontakin taisi kestää minulla joulukuusta ainakin seuraavaan kesään asti. Erittäin fiksu vinkki tuokin.
Suurin virhe minkä tein itse työttömäksi joutuessani oli, että lopetin urheiluharrastukseni. Halusin nopeasti kuluni alas, mutta tuo urheiluharrastuksesta tinkiminen osoittautui yhdeksi tyhmimmistä päätöksistä, mitä olen ikinä tehnyt. Menetin harrastuksen myötä hyvän rutiinin ja tietyn sosiaalisen piirin. Lisäksi olen melko varma, että jos olisin jatkanut harrastustani, olisin säästynyt näiltä selkävaivoilta, mitkä ovat nyt riesanani.
En tiedä onko näistä kenellekään apua, mutta tulipa kirjoitettua näin viiden vuoden jälkeen nämäkin tänne.