Kerroin täällä blogissa vuoden 2011 huhtikuussa tavoitteestani hankkia asunto käteisellä. Tuolloin itselleni asettama säästötavoite oli 220 000 euroa:
Tämä 220 000 euroa perustuu siihen, että se oli tässä naapurissa myynnissä olleen viitisen vuotta vanhan 117-neliöisen kaksikerroksisen rivitaloasunnon pyyntihinta. Ihastuimme molemmat tuohon asuntoon ja mitä nyt olemme asuntonäyttöjä käyneet, tuo 220 000 euroa on suunnilleen se hinta, mitä tällä hetkellä saa maksaa hyvästä omakotitalosta hieman syrjemmässä tai rivitaloasunnosta täällä keskustan lähellä.
Asuntojen hinnat ovat toki hieman eläneet tässä neljän vuoden aikana, mutta olen pitänyt tuon säästötavoitteen samana.
Nimimerkki Johanna kyseli minulta vuoden 2013 heinäkuussa väliaikaraporttia. Vastasin tuolloin Johannalle näin:
Ongelmana ei ole niinkään ollut varallisuuden kasvattaminen kuin likvidin rahan hankkiminen pankkitilille ja erityisesti sen pitäminen siellä.
Minun piti kirjoittaa tästä juttu jo tuolloin vuoden 2013 joulukuussa, mutta tuolloin tuo jäi tekemättä siirrettyäni kaikki omat projektini (myös tämän blogin) tauolle vuoden 2013 joulukuun alussa.
Käytännössä tuolla kommentillani tarkoitin sitä, että vaikka laskennallinen varallisuuteni olikin sellainen, että olin saavuttanut tavoitteeni, oli varallisuuteni käytännössä itse perustamien yrityksen osakkeissa. Olin siis tavallaan päässyt tavoitteeseeni, mutta en kuitenkaan. Osittain tämän vuoksi otinkin itselleni tämän vuoden tavoitteeksi kasvattaa ansiotulojani.
Joka tapauksessa voin nyt sanoa, että tuo 220 000 euron tavoite on saavutettu. Kaikki verovelat ja muut vastuut huomioiden minulla on nyt kasassa asuntoa varten 221 260,82 euroa.
En ole kuitenkaan välittömästi ryntäämässä asuntokaupoille. Tähän on useita syitä: asuntojen nykyinen hintataso, euron arvon rankka muutos dollariin nähden, työtilanteeni, muuttuneet prioriteetit, muuttuneet halut jne.
Ehkä tärkein syy on, että tämä nykyinen asumismuotomme (asumisoikeusasunto) ei ole ainakaan minulle ollenkaan hullumpi. Pidän aika paljon tästä vapauden tunteesta, joka tulee siitä tiedosta, että voimme milloin tahansa vaihtaa paikkakuntaa esimerkiksi töiden perässä ilman pelkoa siitä saammeko asunnon myytyä.
Yksi tavoite on kuitenkin kasassa ja seuraava on jo suunnitteilla. Aluksi pitäisi kuitenkin varmaan alkaa miettiä, että miten hoitaisin tuon tuo ansiotulohaasteen maaliin.
Kiitos tästä tiedosta, mutta lukijaa kiinnostaisi varmaan MITEN tämä varallisuus saavutettiin. Mitkä tekijät vaikuttivat eniten summan kertymiseen ja missä vaiheessa? Työtulot, säästäminen, pääomatulot?
Mahtava juttu! Skumpat auki! 🙂
Olen seurannut blogiasi varmaan vuodesta 2012 lähtien ja pitää sanoa että vaikka oma säästämiseni ei pienten lasten (ja puolison) kotonaolon vuoksi ole päässyt vielä kunnolla edes käyntiin niin paljon hyviä vinkkejä ja konkreettisesti selitettyjä käytösmalleja olen täältä saanut. Toivottavasti se säästämisprojektinikin lähtisi lähiaikoina täyteen vauhtiin!
Miksi sitä asuntoa pitäisi myydä, jos työpaikka vaihtuu? Miksi edes työpaikan perässä pitäisi muuttaa? Itse olen useammassa työpaikassa ollut useammassa kaupungissa, mutta koko ikäni olen asunut samassa kaupungissa. Olen muuttanut kaupungista toiseen kyllä, mutta kuntayhdistyksen takia asutaan taas samassa kunnassa.
Minua kyllä kiinnostaisi millä edes 25% tuosta summasta saisi säästettyä? Jo 30.000€ säästöhaaste kuullostaa kovalta. 250€/kk 10v ajan tai 500€ 5v ajan. Ei onnistu normaalilla duunarilla. Lainaa on pakko ottaa.
Aika kalliita asuntoja sie olet katsellut. Tuolla summalla saa jopa nyt 2015 vuonna saa uuden ok-talon maksamalle tonttille. Asuntojen hinnat eivät voi laskea, jos palkat ja rakennusmateriaalit eivät tipu. Käytetyissä asunnoissa on pientä heittoa johtuen sijainnilla olevasta työtarjonnasta.
Jotenkin tuntuu, että nämä on käännetty jostain jenkeissä asuvan miehen päiväkirjasta.
Apina: Ihan Hämeenlinnassa tässä asutaan.