Neljän prosentin sääntö (the 4 % rule)

Kalifornialainen sijoitusneuvoja William P. Bengen kirjoitti vuonna 1994 Journal of Financial Planning -lehteen artikkelin, jossa hän esitti, että jos haluat, että eläkesäästösi riittävät loppuelämäksesi, voit nostaa niistä 4 % vuodessa:

Assuming a minimum requirement of 30 years of portfolio longevity, a first-year withdrawal of 4 percent, followed by inflation-adjusted withdrawals in subsequent years, should be safe.

Bengen oletti artikkelissaan, että sijoitusportfoliossa on 60 % osakkeita ja 40 % obligaatioita. Lisäksi hän oletti, että nostettavaa summaa korjataan vuosittain inflaatiolla.

Bengen päätteli, että 4 % luku on turvallinen, koska se ei ollut pettänyt ikinä historiallisesti. Bengen testasi tuloksensa kaikille 30 vuoden ajanjaksoille, jotka alkoivat vuosien 1926 ja 1955 välillä.

Vuonna 1998 teksasilaisen Trinity-yliopiston professorit täydensivät Bengenin alkuperäistä artikkelia pyrkimällä selvittämään, että mikä Bengenin 4 % säännön luottamusväli on. Tämän myöhemmin Trinity-tutkimukseksi kutsutun tutkimuksen tulos oli, että 30 vuoden aikajänteellä ja osakkeiden ja obligaatioiden 50/50-suhteella 4 % säännön historiallinen onnistumisprosentti on 95 %. Muuttamalla salkun painotusta 75/25 osakkeiden hyväksi, nousi 4 % säännön onnistumistodennäköisyys 98 prosenttiin.

Trinity-tutkimuksen myötä Bengenin alkuperäistä ajatusta alettiin kutsua neljän prosentin säännöksi (engl. the 4 % rule).

Trinity-tutkimusta seuranneiden 10 vuoden aikana neljän prosentin säännöstä muodostui jonkinlainen eläkesijoittamisen nyrkkisääntö. Vuonna 2008 julkaistussa artikkelissa ihmeteltiinkin, kuinka nopeasti neljän prosentin säännöstä oli tullut hyväksytty totuus:

We were struck by the universal popularity of the 4% rule—retail brokerage firms, mutual fund companies, retirement groups, investor groups, financial websites, and the popular financial press all recommend it. Sometimes the guidance explicitly references Bengen’s work, the Trinity Study, or related research, but more often, it is presented as the perceived wisdom of unnamed experts.

Neljän prosentin sääntö on puolustajiensa mukaan erittäin turvallinen ja ennen kaikkea helppokäyttöinen. Esimerkiksi Mr. Money Mustache tiivistää neljän prosentin säännön seuraavasti:

[4 % sääntö] on oikeastaan kaikkein konservatiivisin eläkesäästämisen metodi, jota voin edes suositella. Soveltaaksesi tätä sääntöä tosielämässä, sinun tarvitsee vain ottaa vuosittainen kulutustasosi ja kertoa se luvulla 25. Vastaus kertoo kuinka paljon enintään tarvitset jäädäksesi eläkkeelle. 25 000 dollaria vuodessa käyttävä kuluttaja kuten minä tarvitsee 625 000 dollaria. Minulla on tätä enemmän sekä joitakin turvamarginaaleja elämäntyylissäni, joten kaikki on hyvin.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen 4 % säännön turvallisuutta on alettu kuitenkin epäillä:

  • Tony Robbins esittää uusimmassa kirjassaan, että neljän prosentin säännön perusongelma on, että Bengenin kehittäessä sääntönsä obligaatioiden keskituotto oli 4 % ja osakemarkkinat olivat nousukiidossa.
  • T. Rowe Price Group totesi tutkimuksessaan, että jos olisit jäänyt eläkkeelle tammikuussa 2000 ja soveltanut 4 % sääntöä, olisit menettänyt vuoteen 2010 mennessä 33 % rahoistasi ja sinulla olisi vain 29 % todennäköisyys, että eläkesäästösi riittäisivät loppuelämäksesi.
  • William J. Bernstein esittää The Four Pillars of Investing -kirjassaan, että tulevaisuuden eläkeläisille turvallinen nostoprosentti on todennäköisesti luokkaa 2 %.

Itse näen 4 % säännön sokeassa soveltamisessa kolme isoa ongelmaa:

  1. Vaikka osakemarkkinat tuottaisivatkin keskimäärin 8 % vuodessa, jää tavallisten sijoittajien keskimääräinen tuotto tutkimusten mukaan noin 2,5 % tasolle. Suurin syy tähän on, että sijoittajat pyrkivät ajoittamaan sijoituksiaan.
  2. 4 % sääntö olettaa, että olemme eläkkeellä 30 vuotta. Mikäli tavoitteena on jäädä eläkkeelle esimerkiksi 35-vuotiaana kuten Mr. Money Mustache teki, tulee eläkkeellä oltua nykyisillä elinajanodotteilla jopa 60 vuotta ellei kauemminkin.
  3. Kuten alkuperäinen Trinity-tutkimus ja myös T. Rowe Price Groupin uudempi tutkimus osoittavat, eläkkeelle jäämisen hetkellä vallitsevalla markkinatilanteella on mieletön merkitys sille riittävätkö eläkesijoitukset koko loppuelämäksi vai eivät.

Lisäksi erityisesti tavassa, jolla Mr. Money Mustache tätä kaavaa soveltaa oletetaan, että omat kulut eivät kasva vuosittain. Omassa elämäntilanteessani tämä oletus on täysin kestämätön.

Ongelmistaankin huolimatta neljän prosentin sääntö on kuitenkin kohtuullisen hyvä ja ennen kaikkea helppo nyrkkisääntö. Kuten Mr. Money Mustache blogissaan toteaa, monille ihmisille tulee täydellisenä yllätyksenä kuinka lähellä varhainen eläköityminen voi loppujen lopuksi olla.

Katso myös:

3 kommenttia

  1. Perusteellisesti selvitetty postaus. Kiitos tästä. Sieltä täältä amerikkalaisilta sivuilta olen itsekin etsiskellyt jotain tuonm tyyppistä ”sääntöä” ja päätynyt samaan lopputulokseen että ehdottoman varmaa prosenttia on vaikea löytää. Itse asiassa ajatus ”eläkkeelle” jäämisestä on kaiken kaikkiaan outo. Talous ja sijoittamisen yms. kiinnostaa aivan liikaa. Kahdeksankymppinen isoäitinikin seuraa edelleen sijoituksiaan ja tekee veroilmoituksensa itse, koska kiinnostus ei ole missään määrin hiipunut. (Lämpimät terveiset mummolle.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.