Yhdeksänkymmentä prosenttia (joidenkin lähteiden mukaan yli 100 %) sijoitusportfolion tuotosta on seurausta oikeiden omaisuusluokkien valinnasta. Yksinkertaisimmissa malleissa sijoitettava rahasumma jaetaan vain korkosijoituksiin ja osakesijoituksiin.
Ohessa on Yalen yliopiston sijoitustoiminnasta vastaavan David Swensenin ehdotus yksittäisen sijoituksen allokaatioksi.
Swensenin mallissa omaisuusluokat ovat:
- 30 % kotimaiset (amerikkalaiset) osakkeet
- 20 % asuntorahastot
- 15 % kehittyneiden markkinoiden (esim. Iso-Britannia, Saksa, Ranska) osakkeet
- 15 % valtion (USA:n) velkakirjat
- 15 % inflaatiosuojatut valtion velkakirjat
- 5 % kehittyvien maiden osakkeet
Swensenin mallin perusjako on siis 70/30. Swensen suosittelee, että tuotteet kuhunkin omaisuusluokkaan valittaisiin Vanguardin ja TIAA-CREF:n valikoimista. Vanguard ja TIAA-CREF ovat (yksinkertaistettuna) amerikkalaisia asiakkaidensa omistamia rahastoyhtiöitä. Molemmat yhtiöt ovat kuuluisia erittäin alhaisista kuluistaan.
Swensenin mallin toteuttaminen tuskin onnistuu suomalaiselle sijoittajalle sellaisenaan. Tätä voi kuitenkin käyttää jonkinlaisena pohjana omia sijoituksia miettiessään.
Pidän tästä mallista erityisesti siksi, että tässä ollaan jo todella paljon pidemmällä kuin ”valitse 5-6 osaketta Helsingin pörssistä niin saat hajautetun salkun” -mallissa.
Swensenin mallissa on mukana myös asuntorahastot. Tätä voi verrata esimerkiksi Wealthfrontin malliin, jossa asuntorahastoja ei suositella normaalisti verotettavalle sijoitustilille.