Esitin eilisessä blogijutussani suosituksena, että ostoksia ei kannata miettiä liikaa.
Ostosten viivästyttäminen ja hintavertailujen tekeminen ovat erinomaisia tapoja hillitä omaa kuluttamista. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa parhaimman mahdollisen vaihtoehdon etsimisen mielekkyyttä. En ole ajatuksissani yksin.
Ramit Sethi on kirjoittanut, että meidän ei pitäisi käyttää sekuntiakaan aikaa mitättömiin päätöksiin. Rahaa kun on maailmassa äärettömästi, mutta menetettyä aikaa ei voi saada takaisin.
The Simple Dollar -blogin Trent Hamm taas kertoo, että suurin osa hänen onnettomuudestaan tulee valintojen stressaamisesta ja vanhojen valintojen katumisesta.
Sekä Ramit Sethi että Trent Hamm viittaavat kirjoituksessaan amerikkalaisen psykologin Barry Schwartzin kirjaan The Paradox of Choice: Why More Is Less (P.S.)
Barry Schwartzin jakaam kuluttajat maksimoijiin ja tyytyjiin.
Maksimoija tavoittelee täydellisyyttä. Maksimoijan täytyy vakuuttua siitä, että jokainen ostos ja päätös oli paras mahdollinen. Maksimoija pyrkii tekemään täydellisiä valintoja tutkimalla kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Vaihtoehtojen määrän kasvaessa tehtävästä tulee henkisesti musertava.
Tyytyjällä on tietyt kriteerit valinnalle. Tyytyjä ei kuitenkaan välitä siitä, että on mahdollista, että jokin vielä parempi vaihtoehto jäi huomioimatta.
Barry Schwartz väittää, että loppupeleissä täydellistä vaihtoehtoa etsivä kuluttaja päätyy tekemään huonomman ostoksen kuin kuluttaja, joka vain ostaa ensimmäisen tarpeeksi hyvän tuotteen.
Mikäli tämä havainto on totta, tarkoittaa tämä, että eri vaihtoehtojen vertailu ei olekaan niin kannattavaa kuin luulisi.
Sen lisäksi että täydellistä vaihtoehtoa etsivät kuluttajat päätyvät tekemään huonompia ostoksia, he ovat myös tyytymättömämpiä ostoksiinsa (ks. buyer’s remorse).
Ensinnäkin täydellisen vaihtoehdon etsiminen on jokapäiväisessä elämässä mahdotonta. Koska täydellistä vaihtoehtoa etsivä ei pääse toteuttamaan itseään, tulee hän onnettomaksi.
Toisekseen täydellistä ratkaisua etsivät henkilöt ovat oppineet tietämään muista vaihtoehtoista. Tämän seurauksena he alkavat helposti ostoksen jälkeen miettiä ostosta jonkin tuotteen saamisen sijasta muiden vaihtoehdojen menettämisenä.
Huomattavasti normaalimpaa käytöstä olisi, että ostoksen tehnyt ihminen henkilö perustelisi huononkin ostoksen itselleen parhain päin ja jatkaisi elämäänsä täysin onnellisena.
Eri vaihtoehtojen vertailu vie myös paljon aikaa ja energiaa. Täydellistä vaihtoehtoa etsivät eivät yleensä osaa ottaa tätä menettyä aikaa huomioon.
Ps. Psykologit ja kansantaloustieteilijät ovat havainneet, että suurin osa ihmisistä lopettaa eri vaihtoehtojen vertailun liian aikaisin. Voi olla, että minä ja muut bloggaajat jotka tästä kirjoittavat olemme vetäneet vaihtoehtojen etsimisen överiksi osittain siksi, että parhaiden vaihtoehtojen etsiminen on niin suuri osa sitä mitä teemme.