Olen ollut nyt kaksi vuotta mini-eläkkeellä. Tai ainakin tämä on jotakin sen tapaista.
En tarkoita tässä mini-eläkkeellä alhaista eläkettä. Mini-eläke on Tim Ferrissin kirjassaan The four-hour workweek lanseeraama käsite. Jos olet lukenut tuon kirjan, olet ehkä miettinyt tällaisen pitämistä itsekin.
Tässä kokemuksiani mini-eläkkeen huonoista puolista omiin kokemuksiini pohjautuen.
Kaverisi eivät ole eläkkeellä
Kun olet oikealla eläkkeellä, kaverisikin ovat todennäköisesti eläkeiässä. Kun olet mini-eläkkeellä, kaverisi elävät ruuhkavuosia.
Sinä voit lähteä päivän varoitusajalla kiertämään Etelä-Amerikkaa. Kaverisi pitää anoa lomaa töistä, etsiä lapsille hoitaja ja neuvotella tyttöystävänsä kanssa.
Mini-eläkkeellä ajautuu tekemään samoja asioita kuin eläkeläiset
Tim Ferriss sai kirjassaan mini-eläkkeen kuulostamaan upealta. Mielikuva mini-eläkkeestä on tangon tanssimista Etelä-Amerikassa ja sukeltamista Thaimaassa. Käytännössä mini-eläke voi olla lähempänä sudokun täyttämistä keittiön pöydän ääressä.
Mini-eläkkeellä päivät vain katoavat johonkin
Töissä käydessä arki on täynnä rutiineja. Heräät aamulla, syöt aamupalan, menet töihin, käyt kaupassa, teet ruokaa, käyt urheilemassa, luet kirjaa, menet nukkumaan.
Oma kokemukseni on että töissä käydessä yhden päivän aikana ehtii tehdä yllättävän paljon.
Mini-eläkkeellä ollessa käy helposti niin että tunnit vain katoavat johonkin.
Tyhjä aika täyttyy jollakin
Jos et ole töissä, sinulla on teoriassa kahdeksan ylimääräistä tuntia päivässä. Oma kokemukseni on että näin ei ole käytännössä. Kaikesta tekemisestä tulee vain hitaampaa. Hyvien rutiinien tilalle tulee helposti tyhjiä tai jopa tuhoisia rutiineja.
Menot jatkavat rullaamistaan kotona
Vaikka olet ulkomailla, monet menot jatkavat rullaamistaan kotona. Asuntoni maksoi joka kuukausi tuhat euroa. Autoni arvo aleni lähes samaa tahtia lentoaseman parkkihallissa. Maksoin vakuutusmaksuja. Maksoin vesimaksuja. Maksoin pihan parkkipaikasta.
Tulojen katoaminen tuhoaa säästöjä hirvittävällä tahdilla
Oletetaan että olet laittanut työssä ollessasi säästöön 10 % palkastasi kuukaudessa. Jos menotasosi on mini-eläkkeellä sama, tuhoaa vuoden mini-eläke 10 vuoden säästöt.
Mini-eläkkeeltä töihin palaaminen on hankalaa
Aukot ansioluettelossa eivät näytä ikinä hyvältä. Mini-eläke voi myös saada työnantajat epäilemään kykyäsi työntekoon. Tilanne on yllättävän samankaltainen kuin toimeentulotuelle tippuneella.
Mini-eläke ei ole välttämättä ollenkaan rentouttavaa
Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Pitämällä mini-eläkkeen teet jotakin mikä on yhteiskunnan normien vastaista. Voit huomata että mini-eläke ei ole ollenkaan niin rentouttavaa kuin kuvittelit.
Katsokaa Tim Ferrissiä.
Näyttääkö hän seesteiseltä?
Viimeinkin joku sanoo nämä ääneen. En tosiaankaan ymmärrä näitä ”kolmekymppisenä eläkkeelle”- juttuja. Harva kuitenkaan jaksaa loputtomiin vain matkustella yksinään.
Tim Ferris näyttää tekevältä tyypiltä mikäli kuva jonka löysin oli etes sama ferriss. Noh anyway. Varmaan idea onkin siinä että jos ylipäätään on vara ja pystyy asiasta neuvottelemaan työnantajan kanssa niin miksipä pientä ”lomaa” ei voisi pitää.
Muistan työttömyysaikani eräässä kivassa pikku kaupungissa. Se oli ikäänkuin osaksi minieläke. Suurin ongelma tuppasi olemaan oma aktiivisuuteni joka oikeastaan tappoi kaiken hyvän mille kaikki oli kuin itsestään rakentunut. Kyllä, aktiivisuuskin on pahasta joten leppoisa hitaammalla tahdilla pidetty loma voi joskus ollla todella hyvä valinta.
Itse voisin alkaa minieläkkeelle mikäli kuitenkin voisin tehdä jokseenkin mieleistä työtä myös tuolla minieläkkeellä mutta aivan eri tavalla kuin mitä teen nyt ravintolatyötä. Sanon suoraan että oma kokemukseni vapaapäivistä yms. on se ettei ne tuota hedelmää milään lailla ellei oma perustalous ole kunnossa jolloin tulevista palkoista, lomarahoista ja mitä tuloja lieneekään pystyy irrottamaan investointeihin juuri niin paljon kuin kulloinkin haluaa, ja myös siihen itse lomaan/eläkkeeseen. Tällöin minilomalla voi ostaa ja sisäänajaa mönkijän jolla hoitaa talven lämmitystarpeet korvesta, laittaa paremman ruohonleikkurin jolloin pihanhoito on helpompaa kun ikää kertyy, ja roppakaupalla muita asioita eikä pelkkää lomaa. Pitää kunnossa itse oman auton. Kaikki muu mikä kuulostaa lomalta rakentuu kaiken tämän päälle ja sekin rahoitetaan näistä tuloista ennakkoon ja ”eläkkeen” aikana. Idea olisi se että vaikka eläke olisi mennyt miten vain niin sieltä palatessa perustalous on edelleen kunnossa ja jatketaan vain siitä mhin viimeksi jäätiin. Muussa tapauksessa kaikkki on itsensä pettämistä ja pahimman luokan luulottelua. Tällä hetkellä kun perustalous ei ole kunnossa niin itse istun juuri nyt kotona tuolilla, missä istun koko hiivatin pikku elämän niin kauan että tuo talous alkaa parantumaan. En liiku tästä vaan juurrun kiinni ja luen talousblogeja. Teen työtä mutta muutoin se on tätä. Ei matkoja, ei mitään v***n baareja, kaikkee skeidaa maan ja taivaan väliltä ja tämä hiivatin tietokone josta näen unta kun isken sen vaajan läpi luullen sitä vamppyyriksi mikä imee minusta kaiken elinvoiman päivä päivältä. Mutta olen siinä toivossa että jos nyt vuoden vaihteessa helpottaa ja pääsen normaaliin rytmiin ja voin palkoista alkaa lohkomaan eri tarpeisiin ilman että joku tarve odottaa aikojaan tai pikkuinenkin nosto tililtä tuhoaa perustalouden rakenteita ja juurruttaa lisää tähän kovaan puupenkkiin.
Katselen aina välillä nuita huutokauppa.com sivuja. Niissä on hirviästi hienoa krääsää myynnissä konkursseista osa mutta paljon myös suoria huutokauppoja omistajan laskuun. Monesti siellä on nuita konkurssihuutoja joissa on porche tai muu loistoauto tai hirviä lukaali. Tulee mieleen väistämättä että joku varmaan arvellut pääsevänsä 30:senä eläkkeelle. Todennäköistä kuitenkin että on perustettu yritys ja otettu sillä varjolla vähän enemmän lainaa ja kuviteltu että yritys ihan oikeasti pärjää markkinoilla. Suurin ongelma lienee juurikin se että eletään yli TODELLISTEN varojen. Laina houkuttelee siihen.
Voisiko huutokauppatuotteilla päästä uusille menestyksen urille ja sitä kautta vahvistaa omaa asemaa eläkkeelle pääsyssä. Mitä mieltä muut olette onko suomessa huutokauppakupla kun katsoo huudettuja hintoja? Mielestäni enemmän joutuu etsimään löytöjä kuin suoraan näkisi onko siellä hyvähintaisia huippulaitteita tai asuntoja. Tulee heti mieleen että television huutokauppaohjelmat on lähinnä lavastettuja. Ja lähinnä tulee mieleen huutokauppatavarasta se että esim. auton on omistanut joku todella pöhelö rahamies joka ei piittaa omasta omaisuudestaan senkään vertaa josta syystä yllättäen se yrityskin on mennyt konkkaan ja koska tavara on kaiketi täysin arvotonta ja lyhyessä ajassa pilattua ne ei mene kaupaski kuin huutokaupassa jossa kaikki vastuu on aina oastajalla. Muutenhan 10000€ arvoisen auton voisi myydä ihan autokaupassa oikeaan hintaan eikä 1500€ huutokaupassa.
Onko suomessa tosiaan enää mitään muuta tapaa päästä mini eläkkeelle kuin sijoittaminen osakkeisiin? Onko suomi itsessään suuri kupla?
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe! Itsekin ollut monesti aikeissa tehdä minieläkkeestä omaa postausta blogiin, mutta toistaiseksi vaan jäänyt. Tosiaan omat kokemukset ovat aika vastakkaiset näillä tässä esitetyille, mutta ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä voi kokea asiat juuri näin. Ja ehkä tämän jutun tarkoituksena olikin tuoda esiin tuota vastapuolta kontrastina kaikenmoiselle hehkuttamiselle (jota varmastikin itsekin harjoitan :D).
Itselleni jo vuorotteluvapaa oli aivan käänteentekevä. Olin aivan käsittämättömän kiitollinen ja onnellinen joka päivä siitä, että yhtäkkiä voinkin pysäyttää kiireen, tehdä asioita oman tunteen mukaan ja levätä vuosien työväsymystä pois, matkustaa pitkällä kaavalla jne. Olin todella ymmyrkäisenä, miten hienolta elämä tuntui ja samalla aloin yhä enemmän tosissani miettimään miten voin rakentaa vapaamman elämäntavan itselleni, ennenkuin näännyn lopullisesti.
Se on aivan totta, että päivät ja tunnit kuluvat hurjaa tahtia vapaammassakin elämisen mallissa, mutta ainakin siinä on mukana se omaehtoisuus ja omien aikataulujen rakentaminen, eli vähemmän ”pakkoja” siihen nähden kuin jos olisi palkkatöissä.
Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että on jotenkin tylsää tai etten tiedä mitä tekisin. Sellainen tuntuu tosi oudolta itselle, että jotkut eivät saa aikaansa kulumaan tai eivät löydä jotain mielekästä projektia ja unelmaa, jota lähteä toteuttamaan esim. kehittämällä itseään ja osaamistaan jollain saralla tai paneutumalla johonkin intohimo -teemaan, viettämällä aikaa maailmaa tutkien tai tekemällä niitä asioita, mihin ei muutoin ole koskaan riittävästi aikaa.
Itse en siis käsitä minieläkkeitä, sapatteja tai muita vapaajaksojen muotoja sellaisina, että vaan maataan palmun alla kuukaudesta toiseen. Kyllä siihen makaamisen kylkeen sitten jotain alkaa yleensä hahmottuun. Jokin tekeminen tai projekti alkaa rakentua siihen rinnalle, kun on tilaa ja aikaa ensin kuunnella itseään ja löytää omia voimavaroja, luovuutta ja uusia intressejä.
Taloudellisesti vapaajaksot edellyttävät toki säästämistä ja kulutuksen suitsimista, ehkä sijoitustoimia jne. Mutta se vapauden tunne on ollut ainakin itselleni niin mittaamattoman arvokas, että en todellakaan koe jääneeni tappiolle, vaikka luovuinkin ihan hyvästä palkasta ja nyt rakentelen pikkuhiljaa yritystoimintaa, jolla tuskin hetkeen pääsen samoille tuloille, enkä siitä edes välitä. Sain elämään ihan uuden sisällön, suunnan ja laadun, jota mikään rahamäärä ei vaan voisi korvata.
Ei se mitä rahallisesti menettää, vaan se mitä elämänrikkautena ja onnellisuutena saa takaisin. Näin minä tämän asian näen. Eri asia sitten, jos on epärealistiset odotukset eikä kykene nauttimaan olemisesta, ei halua tai pysty luomaan itselleen uutta inspiroivaa elämänsisältöä vapaajaksollaan tai pidemmällä ”varhaiseläkkeellä”. Tai odottaa, että asiat tapahtuvat jotenkin automaattisesti ja onni saapuu elämään pelkästään sillä, että on enemmän aikaa. (Tosin itselleni tuo aika ja kiireettömyys olivat kyllä aivan mahtava onnenlähde) Etenkin, jos ei tiedä, miten sitä aikaansa käyttäisi. Ja tässä suhteessa me olemme varmaan hyvin erilaisia.
Joten itsetuntemuksesta ja -tutkistelusta se varmasti lähtee ja että kokeilee elämässä erilaisia asioita. Siten se parhaiten selviää, mikä itselle sopii ja mikä kunkin meistä onnelliseksi tekee. Kaikille eivät tietenkään sovi samat asiat ja hyvä niin 🙂
On siis erinomainen juttu, että kaikki eivät tavoittele minieläkkeitä, downshiftauksia tai vaikka diginomadin elämää. Kunhan on jotain tavoitteita. Isoja tai pieniä. Sellaisia, jotka tuovat juuri itselle iloa, tyydytystä ja eteenpäin menemisen tunnetta elämässä. Siitä tässä elämässä on pitkälti kyse. Sen oman tien löytämisestä.
Hmm, ”Vaikka olet ulkomailla, monet menot jatkavat rullaamistaan kotona. Asuntoni maksoi joka kuukausi tuhat euroa. Autoni arvo aleni lähes samaa tahtia lentoaseman parkkihallissa.”
Ei elämä ulkomailla ole mikään kanarianmatka. Ei ole autoa, mikä jätetään Helsinki-Vantaan lentokentän parkkihalliin, eikä asuntoa jätetä tyhjilleen pitkien reissujen ajaksi.
Sehän olisi typerää varallisuudenhoitoa.
Aika simppeleitä ratkaisuja tähänkin löytyy: myy auto, vuokraa asunto.
Asunto sijoitettuna tuo parhaimmassa tapauksessa mahdollisuuden taloudellisesti riippumattomaan elämään.
Asuminen muualla on usein myös edullisempaa kuin koti-Suomessa. Me maksamme Belgradissa vuokraa 377 e/kk, samaan aikaan vuokralainen hoitaa ne tonnin menot Helsingin asunnosta. Tiukassa rahatilanteessa tämä on taloudellisesti järkevin ratkaisu.
Ja kyllä maailmallakin töitä voi tehdä. Edelleen se ulkomailla ”oleskelu” ei ole sama asia kuin lomailu ja riippumatossa löhöily.
jahas, kokeilin, en onnistunut tarina jälleen…
kaverisi eivät pääse mukaan, kaverisi ovat ulkomailla jotka ovat itse tehneet saman…suomessa hyvin hankalaa löytää ihmisiä jotka pääsevät tähän tilanteeseen = ei ole sosiaaliasesti hyväksyttyä -> muualla maailmassa paljon vapaampaa tämän asian suhteen…
mini eläkkeellä siirtyessä kandee ajaa kaikki kulut minimiin suomesta ja lähteä kiertämään palloa tai muuttaa johonkin rauhalliseen pikku paikkaan pois kaupungista…muuten se vanha hulina on aivan vieressä = et viihdy eläkkeelläsi
mitä tulee auton pitämiseen ja taloon suomessa, ne kandee vuokrata/ hävittää pois…miksi maksaisit jos et käytä niitä? minieläke tarkoittaa aikaa sinulle itsellesi, katko tulovirrat muille ja käännä kohti itseäsi!!
halpaa majoitusta maailmalta:
http://www.hostels.com/kathmandu/nepal?dateFrom=2017-08-07&dateTo=2017-08-10&guestCount=2&homepageSearchType=dropdown
Millä se aika sitten kuluu ilman että tulee kajottua pulloon, no tässä kohden katsotaan sitten suoraan itseä peilistä ”mitä sinä haluasit oikeasti tehdä” suomessa kaupungin ja oravanpyörän hulina on tappanut sielusi ja todelliset haaveesi…suosittelen kirjoittamista, lukemista tai vaikka mallin ottoa tästä kaverista:
http://www.thetimelessride.com/US/Blog.html
elämä jatkuu, se on vain tästä eteenpäin määriteltävä itse. minieläkkeellä ja vapaalla oleva elää vähällä rahalla, kuitenkin paljon rikkaampaa elämää kuin työssä käviä joka on monesti niin poikki työssä käynnistä että parantaa oloaan shoppailemalla ja kuluttamalla rahaa epäolennaisiin juttuihin…
3kk lippu aasiaan, vietnam, nepal, tms (ei thaimaa) kattoo mallia madventuresista ja antaa heittää niin korvien välissä rupeaa raksuttaa kun juttelee muitten reissareiden kanssa ja unohtaa suomen horinat!!!
ai niin, lentolippu aasiaan 3kk ennen lähtöä hankittuna noin 500e hotelli noin 3e/pv ruokaan noin3-4e/pv = 180-210e/kk paljonko sinä panet haisemaan suomessa kuukaudessa?
kuinka pakata: Kieli poskessa tehty ohjeistus alan gurulta ja suurvisiiriltä 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=TUta1f_K7n8
samoilla kamoilla tuli mentyä itsekkin monta kuukautta maailmalla, ja hyvin toimi!!! ton enempää ei oikeasti tarvitse reissatessa. lisäksi älypuhelin, kamera +padi/läppäri niin se onkin siinä.