Buffettin testamentissaan antama suositus hänen oman kuolinpesänsä pesänhoitajalle on seuraava:
Laita 10 % rahoista lyhyisiin [1-5 vuotta] valtion velkakirjoihin ja 90 % erittäin alhaisen kustannuksen S&P 500 -indeksirahastoon. (Suosittelen Vanguardia.)
Uskon että tällä sijoituspolitiikalla pesän pitkän aikavälin tuotot ylittävät useimpien sijoittaen vastaavat – oli sitten kyseessä eläkerahastot, instituutiot tai yksityishenkilöt – joiden palkkalistoilla on kalliita varainhoitajia.
Buffett suosittelee samaa muillekin ei-ammattimaisille sijoittajille.
Buffettin perustelu on että hän luottaa amerikkalaisiin yrityksiin:
1900-luvulla Dow Jones -indeksi kohosi 66:sta 11 497:ään ja maksoi kaiken lisäksi kasvavaa osinkovirtaa. 2000-luvulla tullaan näkemään lisää tuottoja, melko varmasti merkittäviä sellaisia.
Yksittäisen ei-ammattimaisen sijoittajan ei tulisi pyrkiä valitsemaan voittajia – hän eikä hänen ”avustajansa” eivät kykene siihen – vaan hänen tulisi omistaa läpileikkaus yrityksistä jotka tulevat keskimäärin menestymään.
Alhaisten kulujen S&P 500 -indeksirahasto saavuttaa tämän tavoitteen.
Buffettin mukaan tärkeää on myös milloin asioita tekee:
Suurin vaara on että pelokas tai aloittava sijoittaja aloittaa sijoittamisen liiallisen innostumisen aikana ja pettyy kun tehtyään tappiota paperilla.
(Muista edesmenneen Barton Biggsin havainto: ”Nousumarkkina on kuin seksi. Se tuntuu parhaalta juuri ennen päättymistään.”)
Vastalääke tämänkaltaiseen väärään ajoitukseen on että sijoittaja hankkii osakkeita pitkän ajan kuluessa eikä koskaan myy uutisten ollessa huonoja ja osakkeiden ollessa kaukana huipputasoistaan.
Näitä sääntöjä noudattamalla mistään tietämätön sijoittaja joka sekä hajauttaa että pitää kulunsa alhaisina saa lähes varmasti tyydyttäviä tuloksia.
Itse asiassa, sivistymätön sijoittaja joka on realistinen omista heikkouksistaan tulee todennäköisesti saavuttamaan parempia pitkän aikavälin tuottoja kuin heikkouksilleen sokea ammattilainen.
Buffett yrittää lopuksi selittää miksi jatkuva kaupankäynti on turhaa käyttämällä analogiaa viljelymaan omistamisesta:
Jos ”sijoittajat” ostaisivat ja myisivät vilkkaasti vilvelysmaata toisilleen eivät sadot eivätkö niistä saatavat tuotot kasvaisi.
Tällaisen käyttäytymisen ainoa seuraus olisi maata omistavan väestön tuottojen lasku johtuen huomattavista kustannuksista jotka olisivat seurausta neuvojen hakemisesta sekä omistusten vaihtamisesta.
Kuitenkin yksityissijoittajia ja instituutioita houkutellaan jatkuvasti olemaan aktiivisia niiden toimesta jotka hyötyvät neuvojen antamisesta sekä kauppojen toteuttamisesta.
Tästä seuraavat kustannukset voivat olla valtavia ja vailla hyötyä sijoittajille kokonaisuutena.
Joten, jätä pulinat huomiotta, pidä kulusi minimaalisina ja sijoita osakkeisiin kuten sijoittaisit viljelysmaahan.
IESE Business Schoolin Javier Estrada selvitti voisiko Buffettin suositus toimia eläkeläisille.
Estradan analyysin mukaan Buffettin mallissa eläkeläisen rahat loppuisivat vain 2,3 % tapauksista. Yleisesti ottaen katsotaan että 5 % on hyväksyttävä laskennallinen todennäköisyys tälle tapahtumalle.
Estrada tarkasteli analyysissään historiallisia tuottoja sadanviidentoista vuoden ajalta.
Oma kommenttini on että sekä Buffettin ohjeeseen että Estradan analyysiin voi sisältyä selviytymisharha.
Vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa sijoittajilla oli kovat odotukset myös Argentiinasta, Kiinasta ja Venäjästä.
Yhdysvalloista kyllä tuli 1900-luvun suuri talousmahti, mutta tämä ei ollut ollenkaan selvää vielä 100 vuotta sitten.
Mikään ei takaa että USA olisi maailman suurin talousmahti myös seuraavan sadan vuoden aikana.
Linkit:
- https://www.ai-cio.com/news/warren-buffetts-way-to-invest-for-retirement/
- http://www.berkshirehathaway.com/letters/2013ltr.pdf