
Kirjoitin eilen miten olen pitänyt päätä pensaassa menojen suhteen kahden vuoden ajan.
Sain nyt viimeisen 12 kuukauden menot analysoitua.

Ainakin olen tukenut Suomen kansantaloutta.
Kaksitoista euroa päivässä ulkona syömiseen on mielestäni aika hyvä saavutus. Tällä pitäisi irrota joku kotimaisen kysynnän edistämismitali.
Taulukossa X on niiden menojen osuus joiden kohdetta en saanut selvitettyä yhden työpäivän aikan.
Nollabudjettiin pääsemiseksi tulojeni pitäisi olla 7000 euroa kuukaudessa. (Mikä on käsittämätön yhteensattuma mutta tavallaan myös loogista.)
Jotta saisin säästöön 15 % tuloistani sekä selviäisin joulusta, tulojeni pitäisi olla 10 000 euroa kuukaudessa.
Tilanne ei ole niin paha kuin luulin.
Voi tsiisus. Jos mulla olisi nuin paljon rahaa käyttää voisin jäädä jo eläkkeelle parin vuoden päästä.
Täytyy myöntää että rahaa on palanut ja paljon. En tiedä miten saisin kulutettua nuin paljon rahaa.
Mutta olen suhteellisesti ajateltuna itsekin pistänyt rahan palamaan noin 5.5 kertaa pienemmällä vuosipalkalla kuin sun tulot 🙂
Sillon ikäänkuin aloin loppuhuumassa heräämään ennen loppurysäystä. Noh ylös on noustu takaisin ja kulutus kuriin. Hitaasti mutta varmasti saan talouden hyvälle kantimille. Toisaalta jos oikein olen ymmärtänyt niin sinähän oletkin jo taloudellisesti riippumaton ja varmasti voisit jäädä eläkkeellekin joten miksipä ei välillä voisi pistää rahat menemään jos kerta tulevaisuus on täysin varmistettu ja kulutettvat rahat on pelkkää taskuntäytettä osinkojen yms. juostessa jatkuvaan tahtiin ja niistäkin pääsee sijoittamaan suuria määriä vain varmistaakseen jatkuvan kasvun jo ennestään mittaamattomien varojen päälle…muussa tapauksessa….BE CAREFUL! 😀
Ei, en ole taloudellisesti riippumaton. Ja ei, osingot eivät juokse.
Ja tuo palkka oli laskelma siitä mitä palkan pitäisi olla jotta se riittäisi kattamaan tällaiset kulut.
Nämä menot on katettu täysin säästöjä syömällä.
Ollos huoleti, asia huomattu joten sitä voi korjata…