Rutiköyhä vai miljonääri?

Miljoona euroa
Miljoona euroa

Talousuutisissa ja -blogeissa on ruodittu viimeisen viikon ajan ahkerasti startup-yritysten valuaatioita.

Syynä tähän äkilliseen kiinnostukseen aihetta kohtaan on erään suomalaisen mediapersoonan projekti, jossa hän yritti hankkia miljoona euroa pankkitililleen ennen kuin hän täyttää 40 vuotta.

Projektin päättymistä koskevan lehdistötiedotteen mukaan loppusaldo projektista oli 1 134 600 euroa.

Kauppalehti kritisoi tätä välittömästi. Kauppalehden analyytikon mukaan omistusten arvo on lähempänä 100 000 euroa.

Startup-yritysten (jollaisiksi monia näistä yrityksistä luonnehdittiin) valuaation määrittäminen on kuitenkin viheliäistä hommaa.

Startup-yrityksen valuaation voi pyrkiä määrittämään esimerkiksi havaittujen menestystekijöiden perusteella, arvioitujen riskien perusteella, vertaamalla yritystä muihin saman alan startup-yrityksiin, kirjanpitoarvon perusteella, likvidointiarvon perusteella tai arvioimalla sijoituksen odotettua tuottoa.

Perinteinen tapa arvioida yrityksen arvoa on diskontata sen tulevaisuuden kassavirrat nykyhetkeen. Kassavirtojen diskonttaamista ei ole tarkoitettu startup-yrityksen arvon määrittämiseen.

Paul Graham määrittelee startup-yrityksen yritykseksi joka on suunniteltu kasvamaan nopeasti. Nopeasti kasvava yritys ei yleensä palauta voittojaan sijoittajille osinkoina vaan sijoittaa ne uudelleen esimerkiksi markkinointiin.

Koska startup-yritys sijoittaa tuotot kasvuun, ei se yleensä tee voittoa. Mikäli yritys on ottanut kasvua varten lainaa tai tehnyt osakeanteja, voi startup-yritys tehdä rajuakin tappiota.

Mielestäni reilu miljoona euroa voi olla aivan pätevä valuaatio näille omistuksille. Miljoonan euron valuaatio on kuitenkin pätevä ainoastaan sijoituskierroksen kontekstissa.

Oma käsitykseni on  että projektin tavoite oli taloudellinen riippumattomuus. 

Taloudellinen riippumattomuus määritellään tilanteena jossa sijoitusten tuotto ylittää vuosittaisten menojen suuruuden.

Ajattelin itse että sijoitukset startup-yrityksissä voivat viedä lähemmäs taloudellista riippumattomuutta kolmella eri tavalla:

  1. Startup-yritys listautuu ja sijoittaja myy osan osakkeistaan listautumisannin tai yrityskaupan yhteydessä.
  2. Pääomasijoittaja ostaa enkelisijoittajan ulos myöhemmällä sijoituskierroksella (ns. secondary sale).
  3. Startup-yritys kasvaa ja muuttuu tasaista tuottoa tahkoavaksi osinkokoneeksi.

Oma näkemykseni on että koska startup-yrityksistä ei (yleensä) voi saada ulos vuosittaista tuottoa, ei niiden omistaminen sellaisenaan vie lähemmäs taloudellista riippumattomuutta.

Omistus startup-yrityksissä on pikemminkin vetämässä oleva lottokuponki. Tästä johtuen en ottaisi startup-yritysten omistusosuuksia mukaan taloudellisen riippumattomuuden laskelmiin.

Mitä tulee itse miljoona euroa 500 päivässä -projektiin oletan ja toivon että se on vienyt tekijänsä lähemmäs taloudellista riippumattomuutta. Hänelle on tätä kautta tullut varmasti lisää osaamista, kontakteja sekä julkisuutta. Nämä kääntyvät varmasti jotakin kautta kasvaneiksi tuloiksi, tulot säästöiksi, säästöt sijoituksiksi ja sijoitukset tasaiseksi tulovirraksi.

Mitä olette mieltä? Miten omistukset listaamattomissa (ja toistaiseksi tappiota tekevissä) yrityksissä pitäisi huomioida taloudellisen riippumattomuuden laskelmissa?

Yksi ajatus artikkelista “Rutiköyhä vai miljonääri?”

  1. Itse kyllä mieluummin ajattelen asiaa ykinkertaisemmin eli siten että kun vaihdan osakkeet rahaksi niin arvo on just se mitä käteen siittä saan. Juuri spekuloimalla kaikenlaisia huuhaa indeksejä huijaa muita kuten myös itseään. Vai nraha ratkaisee varsinkin jos haluaa eläkkeelle. Siksi en sijoita itse koska juuri nuin siinä käy kun ottaa miljoonan tavoitteeksi niin todellisuudessa sieltä saisi parhaimmillaan nyhdettyä tuon 100 000. Ja se tarkoittaa että joutuu laittamaan vitusti raha sijoituksiin. Mitäpä muut luulette että kyä sijoittajan joka laittaa sinne vain vaivaiset 30€ kk kuten ylisenen suositus sijoitusyhtiöillä on markkinoidessaan palveluja? Arvelisin että puolet mene kuluihin joten joutuu pyrkimään voittamaan ensin kulut takaisin jonka jälkeen voi vasta ajatella saavansa sen “miljoonan” kasaan. PAhempaa itsepetosta ei ole kuten myös veikkauspeleissä. Ja säälittävintä lienee se että kummassakin tapauksessa jopa yli seitenkymppisillä vanhuksilla elämä on kiinni nuista “lottokupongeista”. Itse ainakin yritän ettei elämä ole kiinni kummastakaan “lotto”-kupongista. Tahtoo olla yleensä ettei tämä arpa voita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.