Opin tänään että vakuutusten puolesta puhelin kannattaisi päivittää uuteen aina alkuvuonna.
Ainakin Osuuspankilla vakuutuksen ikävähennykset laukeavat aina kalenterivuoden vaihtuessa. Jos puhelin on ostettu jouluksi, tipahtaa korvaushinta 25 % heti vuoden vaihteessa.
Oma puhelimeni tippui asfalttiin Espanjassa maaliskuussa. Puhelin oli vuodelta 2014. Ikävähennykset menivät niin että vuonna 2015 arvosta lähti 25 %, 2016 50 % ja 2017 maksimit eli 70 %. Korvaussummaksi jäi alle 100 euroa.
Kaiken lisäksi korvaussumma lasketaan lähimmän vastaavan puhelimen myyntihinnasta. Vaikka puhelin maksoi uutena lähes 1000 euroa, laskettiin ikävähennykset lähimmän nyt myynnissä olevan puhelimen (tässä tapauksessa iPhone SE) nykyisestä myyntihinnasta. Tämä myyntihinta oli 300 euroa.
Koska puhelimen myyntihinta on tippunut 70 % ja ikävähennykset olivat 70 %, lähtivät ikävähennykset tavallaan tuplana.
Ps. Jos tiedät vakuutuksen, jossa ehdot ovat paremmat, laita kommenttia.
Tällä hetkellä katselen ensisijaisesti American Expressiä sekä OP:n kulta- ja platinakorttien vakuutuksia.
Tämä blogi lähti liikkeelle Muropaketin keskustelufoorumilta. Joku kysyi tuolla jotakin sijoittamisesta. Koska olin juuri opiskellut aihetta Kanadassa, ajattelin että teen jonnekin nettiin sivun jonne kokoan omat vinkkini aiheesta. Nopeinta oli avata blogi Blogspotiin.
Blogini kohderyhmä oli selkeä. Kirjoitin blogiani muille muroille.
Jossakin vaiheessa blogilleni tuli muitakin lukijoita. Aloin saada sähköpostiini kysymyksiä ihmisiltä, joilla oli ongelmia pikavippien kanssa. Koska olen kuka olen, yritin parhaani mukaan vastata kaikille kysyjille. Jos en tiennyt vastausta, yritin selvittää sen. Kävin joskus jopa Hämeenlinnan kaupungin talous- ja velkaneuvonnassa kysymässä apua erään blogini lukijan ongelmiin. Koin että pystyin oikeasti auttamaan ihmisiä blogini kautta.
Jossakin vaiheessa jokin meni kuitenkin pahasti metsään. Minusta tuntui että päädyin keskelle keskusteluja, joissa en halunnut olla enää osallisena. Luulen että iso osasyy tähän oli että olin ajautunut kirjoittamaan sisältöä henkilöille, jotka eivät enää oikeasti olleet kohderyhmääni.
Kuka kohderyhmäni sitten on? Ketä ajattelen kun kirjoitan näitä blogijuttuja?
Ensisijaisesti ajattelen itseäni. Suurin osa tänne blogiini kirjoittamistani jutuista on kirjoitettu minua itseäni varten minun omista lähtökohdistani.
Koska “minä itse” on vähän huono ostajapersoona, tässä kaksi muuta.
Teemu Nieminen
Teemu opiskeli teknillisessä korkeakoulussa tietojenkäsittelyä. Teemu on kotoisin keskisuuren kaupungin maaseutulähiöstä. Teemun isä oli diplomi-insinööri ja äiti sairaanhoitaja. Teemun koti oli Kastellin pakettitalo, jonka hänen isänsä rakensi kavereidensa kanssa. Teemulla oli kultainen noutaja, isoveli ja vuotta nuorempi sisko.
Kun Teemu oli pieni, Teemu kävi partiossa. Teemu ansaitsi jo lapsena lisätuloja myymällä jouluisin partiolaisten joulukalentereita ovelta ovelle. Teini-iässä Teemu toimi seurakuntansa isosena.
Lukiossa Teemu teki teki paikallisille yrityksille verkkosivuja. Teemu haaveili työpaikasta McKinseyn tai BCG:n kaltaisessa liikkeenjohdon konsulttitalossa. Teemu päätyi kuitenkin perustamaan kavereidensa kanssa pienen ohjelmistoyrityksen.
Teemu on nyt 37-vuotias. Hänellä ei ole vielä lapsia. Teemu on sijoittanut harkitsen varojaan joihinkin yksittäisiin osakkeisiin. Hänellä on lisäksi 250 000 euroa Seligsonin Pharos-varainhoitorahastossa.
Teemulla on talousasioista kohtuulliset perustiedot. Hän opiskeli TKK:ssa peruskurssit laskentatoimesta, tuotantotaloudesta ja rahoituksesta. Teemu ymmärtää hyvin korkoa korolle -ilmiön matemaattiset perusteet. Teemu on erittäin kiinnostunut sijoittamisen psykologisesta puolesta.
Teemu rakastaa matkustamista mutta kokee että siihen on liian vähän aikaa. Kun Teemu ostaa jotakin, hän vertailee hintoja ensin verkossa. Hän on ostajana varovainen mutta löydettyään mielestään sopivan tuotteen, hän on valmis sijoittamaan siihen suuriakin summia.
Jenni Korhonen
Jenni on 28-vuotias. Jenni on asunut koko ikänsä kaupungissa. Jennin vanhemmat erosivat kun Jenni oli 15. Jennin isä on yrittäjä. Jennin äiti oli töissä kaupungilla.
Teini-ikäisenä Jenni harrasti aktiivisesti taitoluistelua. Harrastus kuitenkin jäi Jennin huomattua että hän ei pärjäisi tässä enää SM-tasolla. Jenni on hakenut opiskelemaan oikeustieteelliseen mutta ei ole päässyt sinne sisälle. Jenni on kuitenkin lukenut itsensä odotellessaan liiketalouden tradenomiksi.
Jenni rakastaa matkustamista, muotia ja terveysasioita. Jenni joogaa paljon, matkustaa paljon ja rakastaa valokuvien ottamista. Jennillä onkin blogi ja Instagram-sivu, joiden kautta Jenni ansaitsee merkittäviä sivutuloja. Yhdessä palkkatulojen kanssa Jennin vuositulot nousevat 85 000 euroon.
Jenni on kiinnostunut erityisesti asuntosijoittamisesta. Jenni ei ole vielä ostanut osakkeita.
Ostopäätökset Jenni tekee nopeasti. Jenni tekee jonkin verran ostoksia ulkomaisista verkkokaupoista. Pääasiassa Jenni ostaa vaatteensa ulkomaan matkoiltaan. Jennin vaatteissa brändit eivät ole esillä. Jennin tyyliä kuvastaa enemminkin klassinen tyylikkyys.
Tavoitteena on kirjoittaa tätä blogia jatkossa pääasiassa Teemua varten.
Kun korot nousevat, määräaikaistalletukset alkavat taas näyttää houkuttelevilta. Ongelmana on että jossakin vaiheessa omasta määräaikaistalletuksesta saatava korko voi alkaa näyttää surkealta uusien korkotarjousten rinnalla (engl. rate regret). Tätä voi välttää porrastamalla määräaikaistalletukset (engl. CD ladder).
Määräaikaistalletusten porrastamisessa hankitaan määräaikaistalletukset niin, että ne erääntyvät tasaisin väliajoin.
Kiplingerin esimerkissä rahaa on 15 000 dollaria. Näillä ostetaan kolme määräaikaistalletusta: vuoden, kahden vuoden ja kolmen vuoden talletukset.
Kun 12 kuukautta on kulunut, ostetaan vapautuvilla rahoilla uusi kolmen vuoden määräaikaistalletus.
Näin varoista on aina vuoden välein käytössä kolmasosa ilman mahdollisia sakkomaksuja.
Jos korkotaso nousee, pääsee varoista kolmasosan sijoittamaan uudelleen korkeammalla korolla joka vuosi. Jos korkotaso laskee, pääsee korkeammasta korosta nauttimaan pidempään.
Minulla on ollut vuodesta 2011 osakeyhtiö. Olen pyörittänyt tämän osakeyhtiön kautta muun muassa tämän blogin mainostuloja.
Viimeisen kahden vuoden aikana osakeyhtiöni tulot ovat pienentyneet. Tästä huolimatta olen maksanut tilitoimistolle joka kuukausi kirjanpidon tekemisestä 177,94 euroa.
Kirjanpitäjäni ehdotti viime vuonna että siirtyisimme pidempään verokauteen. Tällä hetkellä tuo menee niin että jos yrityksen liikevaihto on alle 30 000 euroa vuodessa, voi verokausi olla vuosi.
Tein tämän muutoksen joulukuussa. Tämän ansiosta yritykseni kirjanpitokulut pienenivät arviolta 1700 eurolla vuodessa.
Olen harkinnut myös yritykseni lakkauttamista. Tähän liittyen minun pitää vielä selvittää mitä tässä tilanteessa tapahtuisi yritykseni omistamille listaamattoman yrityksen osakkeille.
Let’s say I make you do pullups. And let’s say that the maximum amount of pullups you could do – the maximum amount of pullups – is ten. Let’s keep it a nice round number.
At eleven… you couldn’t do eleven if I pointed a gun at you. You couldn’t do eleven.
Should I make you do ten pullups on a workout? No! I’m gonna make you do five. Why? Because I’m setting you up to work the next day. The next day we’re gonna do five. And the next day we’re gonna do another five. And then we’re gonna do six. When six is really easy, we’re gonna do seven.
Why?
If you count… if you did ten pullups on Monday, you’re gonna be sore ’til Thursday. Let’s say it’s really your max. So, Thursday, you’ve only done ten pullups. From Monday to Thursday, you’ve only done ten pullups.
Me, I’ve been doing five pullups every day. So, I’m at twenty pullups already, twentyfive pullups. I have more volume than you. Now, if you add up at the end of the year, who trained more… I’ve trained way more than you.
Yksi viime vuonna kokeilemistani jutuista oli Firas Zahabin suosittelema consistency over intensity. Yllä on lainaus Zahabin ja Joe Roganin keskustelusta Roganin podcastissa.
Zahabin ideana on karkeasti että treenejä pitäisi tehdä sellaisella teholla että pystyy treenaamaan myös seuraavana päivänä. Ajatuksena on että kaveri, joka treenaa kevyesti viisi kertaa viikossa tekee vuoden aikana paljon enemmän toistoja kuin kaveri, joka treenaa täysiä kerran-kaksi viikossa.
Sovelsin tätä aluksi salilla. Jos en ollut palautunut edellisestä treenistä, pistin tankoon rautaa vain 60 % Rx:stä.
Kuukausittaiset treenikerrat
Tulokset näkyvät suoraan yllä olevasta käppyrästä. Treenikertojen määrä on noussut noin viidestä (kerran viikossa) keskimäärin 12 kertaan (melkein kolme kertaa viikossa).
Tämän vuoden testinäni on kokeilla tätä samaa taktiikkaa muuhunkin tekemiseen. Erityisesti aion kokeilla tätä näihin säästämisprojekteihin. Sen sijaan että pyrkisin täydellisyyteen, kokeilen tehdä asioita vuoden ajan vähän sinne päin. Vuoden päästä nähdään mihin tämä minut vei vai veikö mihinkään.
Laskeskelin eilen miten voisin ottaa osakeyhtiöstä käyttööni varoja verotehokkaasti.
Osakeyhtiöni jakokelpoiset varat ovat 200 000 euroa. Lisäksi minulla on palkkatuloja 39 000 euroa.
Kysyin tähän apua asiantuntijoilta. Opin että minulla on kolme vaihtoehtoa.
Vaihtoehto 1: Osakaslaina
Verot: 66 800 euroa
Osakaslaina on kokonaan pääomaverotettavaa. Kolmeenkymmeneen tuhanteen euroon asti vero on 30 % ja sen ylittävältä osalta 34 %.
Vaihtoehto 2: Purkaminen
Verot: 53 200 euroa
Yhtiön purussa on hankintameno-olettama. Omassa yhtiössä se on 20 %, yli 10 vuotta vanhassa yhtiössä 40 %.
Verot ovat purussa 53 200 euroa. Purkutuloksesta vähennetään hankintaolettama 40 000 euroa ja lopputulos verotetaan kuten pääomatulo.
Vaihtoehto 3: Osinko
Verot: 70 408 – 83 432 euroa
En oikein ymmärrä miten tämä 8 % osuus osingoissa vaikuttaa verotukseen. Nostin vuoden 2018 kesällä yhtiöstäni tuon 8 % osuuden eli 16 000 euroa. Tästä meni veroja 7,5 % eli 1200 euroa.
Tämän yli menevä osinko on 25 % verovapaata ja 75 % ansiotuloa.
Koska en osannut löytää lokaaleja ja globaaleja minimejä laskemalla, aloin hakata eri arvoja Google Sheetsiin.
Osinkojen verot
Halusin tutkia miten verot muuttuvat jos nostan osingot kahdessa erässä. Kokeilemani erät olivat:
Pelkkä 16 000 euroa vuonna 2018 ja loput 184 000 euroa vuonna 2019
25 000, 50 000, 75 000, 100 000, 125 000, 150 000 vuonna 2018 ja loput vuonna 2019
Kaikki 200 000 euroa vuonna 2018
Olin yllättynyt siitä miten lähellä verojen määrät olivat toisiaan. Vasta yli 200 000 euron tulojen kohdalla veroihin tuli järkyttävä hyppy. Tuleekohan jossakin tässä kohdassa voimaan jokin raippavero?
Kaikilla muilla arvoilla kokonaisveroaste vaihteli 32,89 % – 34,10 % välillä. Parhaimman ja huonoimman vaihtoehdon ero veroissa oli 2900 euroa.
Minut yllätti hieman että alhaisin verotus toteutuu nostamalla osingot ulos kahdessa tasasuuruisessa erässä. Luulin että palkkatuloni olisi vaikuttanut tässä laskussa enemmän. Jotenkin ajattelin että verotus minimoituisi siinä suunnilleen siinä kohdassa missä ansiotulot ovat yhtä suuret.
Lopputulos
Jos haluan lopettaa yhtiön kokonaan, verotehokkainta näyttäisi olevan nostaa ulos 8 % osuus ja sen jälkeen purkaa yhtiö.
Jos yhtiölle olisi vielä käyttöä, verotehokkainta voisi olla ottaa osakaslaina. Täytyisi vielä selvittää tarkemmin miten tuon osakaslainan verojen vähennyskelpoisuudet menevät.
Näin jälkikäteen olisi ollut paljon helpompaa pitäytyä toiminimessä.
Kävin viime viikolla sijoitusmessuilla kuuntelemassa Hyvän päivän varalle -blogia pitävän Jasmin Hamidin esityksen “Kun haikara tulee taloon”. Nimensä mukaisesti esitys käsitteli sijoittamista ja säästämistä perheenlisäyksen hetkellä.
Alta löytyy joitakin huomioitani Jasminin esityksestä. Kaikki mahdolliset virheet ja omituisuudet seuraavassa ovat minun.
Säästäminen vaati tulojen kasvattamista
Jasmin aloitti esityksensä kertomalla että hän huomasi hyvin nopeasti että säästäminen vaatii tulojen kasvattamista. Oma reaktioni tähän oli lähinnä kateellisuus. Minulla meni tämän tajuamiseen hävettävän kauan. Oli kuitenkin mukava kuulla Jasminin sanovan tämän ääneen.
Perheen sisäinen allokaatio on tärkeä
Jasmin nosti esiin todella mielenkiintoisen pointin heidän perheensä sisäisestä allokaatiosta.
Jasmin on osakepoimija. Häntä kiehtoo tässä se että osakkeiden valitseminen itse on kivaa ja jännää. Hänen miehensä on kasvuyrittäjä, jolla on “all in” omassa yrityksessä.
Koska lopun perheen sijoitusten allokaatio on korkea tuotto, korkea riski -tyyppinen, hän on laittamassa lapsensa rahat rahastoihin. Jasminin ajatus oli että ainakin jonkun perheessä pitäisi hajauttaa varansa.
Tämä ajatus perheen sisäisestä allokaatiosta on jotakin, jota en ole itse huomioinut ollenkaan. Tämä vinkki taisi olla Helsingin reissun väärti.
Pääkaupunkiseudulla voi ostaa lähes käyttämättömiä lastenvaatteita puoli-ilmaiseksi
Yksi mielenkiintoinen tieto, jonka Jasminilta nappasin on, että pääkaupunkiseudulla on helppoa löytää halpoja vaatteita ja “ökyjä” lastenvaatteita lähes ilmaiseksi.
Helsinki on täynnä rikkaita vanhempia, jotka ostavat lapsilleen vain parasta, eivät juurikaan käytä ostamaansa ja lahjoittavat ne lopuksi pois puoli-ilmaiseksi.
Jasmin löysi itse lähes kaiken tarvittavan lapselleen parilla satasella.
Vauva ei ymmärrä materiaa
Yksi Jasminin hyvä pointti oli että tuoreet vanhemmat:
vaihtavat auton parempaan
hankkivat isomman asunnon
ostavat vauvalle vaikka mitä
Jasmin kuitenkin huomautti esityksessään, että eihän vauva tajua materian päälle. Hän taisi mainita kulkevansa itse edelleen julkisilla.
Jasminin mukaan myös hänen omat menonsa ovat pienentyneet raskauden ja vauvan myötä. Varsinkin ulkona syömisen kulujen vähentyminen oli helpottanut budjettia merkittävästi.
Äidin kannattaa tehdä töitä sunnuntaisin
Olen kuullut tästä jotakin ennenkin mutta ilmeisesti äidit voivat tehdä sunnuntaisin töitä tukiaan menettämättä.
Tämä tarjoaa Jasminin mukaan varsinkin oman työn tekijöille melkoisen mahdollisuuden. Jasmin kommentoi lisäksi että liiton rahat ovat tosi kovat Suomessa.
Muistuta itseäsi korkoa korolle -kuvaajalla
Jasmin sanoi että hänelle itselleen korkoa korolle -kuvaajan näkeminen räjäytti tajunnan (ks. kuvituskuva). Tämä ilmiö on syy, miksi lasten kannattaisi alkaa sijoittaa heti syntyessään.
Inderesin podin Mikael on kuulemma laskenut että syntymässä lahjaksi saatu 3000 euroa sijoitettuna 8 % vuosituotolla kasvaa lapsen eläkeikään mennessä yli 600 000 euroon.
Jasmin on itse sijoittanut 6-7 vuotta. Summat eivät ole vielä niin isoja että hän voisi elellä osingoilla. Hän muistuttaakin itseään katsomalla tuota korkoa korolle -kuvaa.
Lapsen pitkän sijoitushorisontin voi huomioida tekemällä kestäviä osakevalintoja
Jasmin kommentoi että pidemmän sijoitushorisontin näkökulmasta tuntuisi pahalta valita lapselle väärät osakkeet. Hän haluaisi sijoittaa yksinkertaisesti indeksiin.
Tästä huolimatta hän haluaisi huomioida sijoitusasioissa muun muassa ilmastonmuutoksen ja digitalisaation kaltaiset megatrendit.
Jasminin valinta tulee ilmeisesti olemaan jonkinlaiset vastuulliset (ETF?) rahastot.
Ota lapsi mukaan keskusteluun raha-asioista
Jasminilla oli esityksessä paljon hienoja esimerkkejä siitä miten lapsen voi ottaa kotona mukaan keskusteluun raha-asioista. Hänen mainitsemiaan asioita olivat esimerkiksi:
Osta lapselle sellaisia osakkeita, jotka liittyvät hänen mielenkiintoihinsa. Lätkänpelaajalle voi ostaa Ameria ja kalastajalle Rapalaa. Tämä tekee sijoittamisesta kivaa ja tekee sen näkyväksi arjessa. Lapsi saa olla edelleen lapsi mutta on kuitenkin messissä sijoittamisessa.
Jasminin omat vanhemmat eivät sijoittaneet vaan säästivät. Laman aikana heillä sovittiin kotona yhdessä että kiristetään vyötä eikä osteta uutta barbitaloa.
Kun vanhemmat ostivat mökin, he kertoivat mökkilainasta ja selittivät että nyt ei voi kinuta uusia vaatteita tai stereoita.
Jasmin kuitenkin muistutti että kun lapsi täyttää 18, ovat hänen rahansa hänen rahoja. Jos lapsi haluaa viedä rahoilla kaverinsa Ibizalle, on hänellä siihen oikeus.
Jos haluan jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle, minulla pitää olla säästettynä kaksikymmentäviisi kertaa niin paljon rahaa kuin mitä käytän vuodessa.
Käytän tällä hetkellä rahaa 60 000 euroa vuodessa. Eläkkeelle jäädäkseni minulla pitäisi olla säästettynä 1,5 miljoonaa euroa.
Ps. En oikein tiedä mikä tuossa on että nuo prosenttilaskut vievät fokuksen pois itse asiasta. Ehkä tuossa on vähän sama ilmiö kuin trigonometrian kreikkalaisissa kirjaimissa. Kyllähän ne tajuaa kun miettii. Saman asian tajuaisi kuitenkin nopeammin ilman kreikkalaisia kirjaimia. Luin tuosta joskus jonkun tutkimuksen, joka taisi pohjautua David Pimmin Speaking mathematically -artikkeliin.
Mikäli luteet valtaavat kodin, ei kotivakuutuksista ole apua, vaan kulut jäävät pääsääntöisesti omasta pussista maksettaviksi.
Vertailun kahdeksasta vakuutusyhtiöstä yksikään ei maksa esimerkkitapauksessamme korvauksia kotivakuutuksesta.
Jos haluaa turvan esimerkiksi luteita vastaan, ainoa vaihtoehto on If:
Pääsäännöstä on kuitenkin yksi poikkeus sillä If korvaa tuhoeläinten torjunnan ja hävittämisen laajimmista kotivakuutuksistaan. Ifin LaajaPlus ja Laaja -vakuutus omakotitalolle sekä LaajaPlus-vakuutus huvilalle sisältävät maksuttoman tuhoeläintorjuntapalvelun.
Lainaukset ovat vakuutus- ja rahoitusneuvonnan oppaasta “Ludevahinkojen korvaaminen koti- ja matkatavaravakuutuksista”.
Minulla on taas menossa perinteinen kesäloman projekti eli asunnon järjestäminen. Tähän liittyen olen yrittänyt löytää hyvää tapaa tärkeiden paperien säilytykseen.
Tämän blogijutun tavoite on saada omia ajatuksia kasaan sekä toivottavasti saada joltakin tämän lukevalta hyviä vinkkejä ja kommentteja.
Paperikaaoksen selättäminen olisi tärkeää ainakin kolmesta syystä:
Paperikaaos aiheuttaa turhaa stressiä.
Papereiden etsimiseen menee turhaa aikaa.
Olen saanut maksumuistutuksia maksamattomista laskuista.
Jos googletan tärkeiden papereiden säilytystä, suurin osa tuloksista on sisustusblogeja. Näissä blogijutuissa keskitytään lähinnä säilytysratkaisuihin, ei niinkään itse prosessiin.
Ensimmäinen vaihe olisi varmaankin tunnistaa tärkeät paperit. Nämä voi jakaa kolmeen pääkategoriaan:
Laskut
Kuitit
Muut paperit
Laskut
Martha Stewartin mukaan laskuissa on kaksi vaihetta: maksaminen ja säilytys.
Parasta olisi jos laskun voisi maksaa heti kun se tulee.
Teemme tällä hetkellä niin että avovaimoni laittaa minulle tulleet laskut olohuoneessa olevaan lokerikkoon. Omat laskunsa hän hoitaa itse.
Tämä tapa on toiminut kohtuullisen hyvin. Ongelmia tulee lähinnä siitä jos tuon laskut tietokoneen eteen mutta en maksa niitä heti. Tällöin ne hautautuvat helposti tietokonepöydän paperi- ja tavaravuoren alle.
Maksetut yrityksen laskut menevät omaan lokerikkoonsa. Sieltä kokoan ne kerran kuukaudessa kirjanpitäjää varten. Tähän prosessiin menee 2-3 tuntia kuukaudessa.
Maksetuille henkilökohtaisille laskuille meillä ei ole mitään järkevää tapaa. Maksettuja laskuja ei voi oikein heittää roskiinkaan. Viranomaiset, pankit ja vuokranantajat tuntuvat olevan niistä joskus kiinnostuneita.
Paras näkemäni idea maksettujen laskujen säilytykseen on A4-kokoinen laatikko. Laskut heitettäisiin laatikkoon maksujärjestyksessä. Mapittaminen vaikuttaa minusta turhan työn tekemiseltä.
Kuitit
Kuitit ovat aivan oma lukunsa. Kuitit jakaantuvat meidän taloudessa näihin kategorioihin:
ruokakaupan kuitit
tavaroiden kuitit
odottavat kulukorvaukset ja matkalaskut
odottavat vakuutuskorvaukset
matkojen kuitit
Ruokakaupan kuitit pitää säilyttää kunnes on todettu että ostetussa ruoassa ei ollut vikaa. Tähän voisi toimia pieni laatikko keittiössä. Käytimme tällaista laatikkoa kerätessämme kaikki kuitit talteen kuukauden ajan.
Tavaroiden kuitit pitää säilyttää kunnes tietää palauttaako ostoksen. Jos kuitti toimii takuukuittina, pitäisi se säilyttää kauemmin. Takuukuitit ja käyttöohjeet ovat meillä omassa, isossa muovilaatikossaan.
Odottavat kulukorvaukset ja matkalaskut ovat viheliäisiä. Näitä on minulla joka paikassa: sähköpostissa, korttikotelossa, auton keskikonsolissa sekä keittiön työtasolla.
Odottavat vakuutuskorvaukset ovat toinen viheläinen kategoria. Meillä on jatkuvat sekasorto siitä mistä kuiteista on jo haettu korvaukset ja mistä ei.
Matkalta säästämme yleensä kaikki kuitit. Käytämme kuitteja jakaaksemme matkan kulut kaveriporukan kesken. Näitä on hukkunut aika paljon matkan aikana. Pyrimme laittamaan kuitit matkan aikana ns. ziploc-pusseihin.
Lisäksi kuitit voivat koskea verovähennyskelpoisia ostoja tai sijoituksia.
Muut paperit
Muita meidän taloudessa liikkuvia tärkeitä säilytettäviä papereita:
Lisäksi tulevat asiakirjat, jotka liittyvät omiin yrityksiini ja niiden toimintaan.
Säilytettävien muiden paperien lisäksi minulla pyörii ympäri kämppää erilaisia papereita, jotka ovat työn alla. Näitä kertyy varsinkin työpöydälle. Näitä ovat esimerkiksi ostoslistat, tehtävälistat, kurssien ja tenttien suunnittelupaperit, blogijuttujen aihiot sekä sekalaiset muistilaput.
Avoimia kysymyksiä:
Unohdinko jonkin tärkeän paperin?
Pitäisikö nämä lajitella?
Kauanko mitäkin kategoriaa pitää säilyttää?
Mikä olisi paras säilytyspaikka?
Mistä papereista pitäisi ottaa elektroniset kopiot?
Mitkä paperit pitäisi säilyttää pankin tallelokerossa?
