Blogi

Early to bed and early to rise, makes a man healthy, wealthy, and wise.

Benjamin Franklin

Kesä on tunnetusti sitä aikaa kun yrityselämä Suomessa hiljenee. Juhannuksen jälkeen on mahdotonta saada enää ketään palaveriin. Vähän alasta riippuen töihin palataan (pienessä kohmelossa) aikaisintaan elokuun alussa. Joillakin aloilla lomafiilikset tuntuvat jatkuvan syyskuun puolelle.

Minulle tällainen tekemättömyys kesällä ei sovi ollenkaan. Tarvitsen päivääni rutiineja. Tämän vuoksi kehittelimme kaverini kanssa viikko sitten minulle hauskan kesähaasteen.

Haasteen kantava ajatuksena on saada minut sadan päivän ajaksi opiskelijasta tekijäksi. Tämä onnistuu pääasiassa niin että minun tulee tuottaa seuraavan 100 päivän aikana verkkoon niin paljon sisältöä kuin mahdollista. Fokus on sisällön tuottamisessa lähinnä siksi että tämä on se aihe jossa suurimmat henkiset blokkini ovat.

Nimesimme tämän haasteen englanniksi Hundred day hustle -haasteeksi (#hundreddayhustle?) tai tuttavallisemmin sadan päivän häsläykseksi.

Valtaosa (yli 90 %) tuottamastani sisällöstä on jäänyt piiloon. Osittain tämä johtuu siitä että luon tämän sisällön deep webiin. Minusta on tullut myös (omasta mielestäni) liian itsekriittinen. Luodakseni jotakin uutta, minun täytyy tulla uudelleen aloittelijaksi.

Tavoitteeni seuraavan sadan päivän ajalle ovat seuraavat:

1. Avata Instagram-tilini ja verifioida tilini (ns. verified badge).
2. Tehdä joka päivä jotakin videosisältöä sekä Instagramiin (Stories) että Youtubeen.
3. Julkaista yksi uusi artikkeli Tarkan markan blogissa joka päivä.
4. Päivittää yksi Tarkan markan sivu joka päivä.
5. Julkaista kolme uutta blogijuttua Pikkutarkassa viikottain.
6. Lähettää Tarkan markan uutiskirje joka viikko.
7. Edistää uusien sivustojen julkaisua jollakin merkittävällä tavalla joka päivä.

Näiden lisäksi minulla on yksi holy grail -tavoite, jonka jätän kertomatta julkisesti. Jaan tämän tavoitteen ainoastaan lähipiirilleni.

Minulla on myös yksi pienempi tavoite, jonka toteutuminen olisi niin sanottu kirsikka kakun päälle.

Viitekehykseksi tekemiselle otan Gary Vaynerchukin ohjeet, spesifimmin hänen Garyvee Content Model -nimellä tunnetun deckin. Aion lisäksi lainata toimintamalleja Timothy Ferrisin kirjasta Tools of Titans. Kolmas esikuvani tulee olemaan Joe Rogan.

Koska rakastan kilpailuja ja vedonlyöntejä, loimme kaverini kanssa tietyt tavoitteet, joihin minun tulee päästä. Aina kun tavoite on saavutettu, seuraa palkinto. Kun pääsen tavoitteeseeni, julkaisen sekä palkinnon että sen mikä tavoite oli.

Noudatimme tavoitteiden asettamisessa aikoinaan Startup Schoolissa kuulemaani ohjetta siitä että tavoitteita pitää asettaa kaikille tasoille.

Koska tiedostan omat taipumukseni, haasteelle on asetetut tietyt reunaehdot sekä stop loss -mittarit. Ideana ei ole että ajan itseni piippuun tekemällä hommia 20 tuntia Red Bullin voimalla ensimmäisen viikon aikana. Kysymys on itseni ja erityisesti omien pelkojeni voittamisesta. Jotta tämä ei unohtuisi, seuraan seuraavia mittareita (leposyke + HRV, treenikerrat / vko, peruskuntotunnit / vko, yöuni, verensokerin vaihtelut).

J.K. Kyllä, tiedän. Olen tehnyt sitä kahdeksan viikon juttua jo 7 päivää. 

Kirjoitin kaksi päivää sitten siitä miten henkilötunnusta ei kannata antaa ostoksia tehdessä. Vietin eilen lisää aikaa saman aiheen parissa. Mietin miten voisin säästää rahaa asettamalla estoja henkilötietojeni käytölle.

Väestörekisterikeskus

Ensimmäisenä kävin Väestörekisterikeskuksen sivuilla estämässä tietojeni luovutuksen markkinointitarkoituksiin. Väestörekisterikeskuksen sivut eivät olleet helpoimmasta päästä käyttää. Hetken klikkailtuani löysin kohdan “Ilmoita itse”, jonka alta löytyi “Tietojenluovutuskiellot”.

Asetin seuraavat kiellot:

• Yhteystietojen luovutuskielto
• Suoramarkkinointikielto
• Henkilömatrikkelikielto
• Sukututkimuskielto

Jätin asettamatta asiakasrekisterin päivityskieltoa. Ajattelin tämän niin että jos asetan asiakasrekisterin päivityskiellot, yritykset voivat muutettuani lähettää laskuni vanhaan osoitteeseeni. Tämä kielto voisi siis kääntyä tavoitettavani (rahan säästäminen) vastaan.

Trafi

Trafin sivutkin olivat melko hankalat. Lopulta tajusin klikata etusivulla omaa nimeäni. Tämän alta löytyi välilehti “Tiedonluovutus”.

Laitoin Trafissa kaikki kiellot päälle. Näen tämän haittapuolina että en saa enää postitse katsastustarjouksia. Myös automerkkien asiakaslehdet jäävät todennäköisesti jatkossa saamatta.

Postitse tulleet katsastustarjoukset olivat tänä vuonna kalliimpia kuin halvimman ajan hakeminen vertailemalla. En siis usko menettäväni tällä mitään.

Muut toimenpiteet

Näiden lisäksi pohdin joitakin muitakin toimenpiteitä. Näitä olivat:

• Luottokiellon asettaminen. Tämä maksoi Suomen asiakastiedossa 19,90 euroa. Bisnodessa se oli ilmaista. Mielestäni luottokieltojen asettamisen pitäisi olla ilmaista. En asettanut luottokieltoa.
• Puhelimitse tapahtuvan suoramarkkinoinnin kieltäminen. En voinut tehdä tätä vielä koska puhelimestani ei voi soittaa 0600-numeroihin. Kielto on maksullinen mutta sen suuruus on vain muutama euro.
• Postitse tapahtuvan suoramarkkinoinnin kieltäminen. Tämä onnistuu postikonttorista käsin.
• Luottokortin luottorajan muuttaminen. Luottokorttini luottoraja on varsin korkea. Tarvitsen kuitenkin korkeaa luottorajaa yritystoimintani vuoksi.
• Kaksivaiheisen tunnistuksen lisääminen verkkopalveluihin. Suosittelen ehdottomasti lisäämään kaksivaiheisen tunnistuksen sosiaalisen median verkkopalveluihin sekä sähköpostiin. Tiedän useita henkilöitä joiden sosiaalisen median tilit on varastettu. Tällä voi olla todellinen taloudellinen kustannus.
• Matkapuhelimen suojaaminen. Matkapuhelin on yhä useammin kytketty suoraan luottokorttin. Lisään oman puhelimeni suojaa puhelimen vaihdolla.
• Papereiden silppuaminen. Hankin meille kotiin jo aiemmin halvan paperisilppurin. Tuhoan tämän avulla kaikki roskiin menevät laskut ja muut tärkeät paperit.

Ps. Jos olet yrittäjä yksi tärkeimpiä hommia on huolehtia että oma puhelinnumero ei näy YTJ:ssä. Mokasin tämän itse pari vuotta sitten.

Jos tiedät muita hyviä vinkkejä, laita kommenttia alle!

Televisiossa ja netissä pyörii nyt Mash-nimisen luoton mainoksia.

Mainosvideolla juopon näköinen mies menee kauppaan ostamaan jotakin ja myyjät kehottavat hänelle “Mash it, mash it real good”.

Törmäsin itsekin eräässä liikkeessä tähän uuteen maksupäätteen nappiin.

Mistä tässä on kysymys? No, tämä on taas uusi tapa saada ihmisille myytyä luottoja. Tätä markkinoidaan ilmaisena maksuaikana.

Kuten olen moneen kertaan paasannut, valtaosa ilmaisen maksuajan valinneista päätyy luottoasiakkaiksi.

Mashin tapauksessa 2000 euron ostoksen hinnaksi tulee kulujen jälkeen 2265,75 euroa. Mitä pienempi ostos, sitä korkeammaksi todellinen vuosikorko kasvaa.

Ongelmana näissä uusissa palveluissa on että luottoasiakkaaksi voi päätyä vahingossa. Vahinkojen välttämiseksi annan seuraavan perusohjeen:

Älä anna henkilötunnustasi kaupassa. Jos sinulta kysytään kaupassa henkilötunnusta, olet todennäköisesti ottamassa lainaa.

Joissakin tapauksissa kauppias voi pyytää henkilötunnusta nähtäväksi myös pankkikortilla maksettaessa. Tällöin on kysymys henkilöllisyyden todentamisesta. Kysyisin tällaisessa tilanteessa suoraan kauppiaalta mistä on kyse.

Sama ohje pätee myös verkkokaupassa. Jos sinulta kysytään henkilötunnusta, olet todennäköisesti ottamassa lainaa.

Jos et halua ottaa lainaa vahingossa, älä anna henkilötunnustasi.

Opin tänään veroilmoitusta tehdessä jotakin mielenkiintoista. Työkorvausta saadessa matkakulut eivät ole verovapaita.

Tämä on jotakin mitä en aiemmin ole edes ajatellut. Verovapaita matkakuluja voidaan korvata vain silloin jos on työsuhteessa yritykseen.

Tämä on minulle tärkeä asia koska minua pyydetään paljon luennoimaan, esitelmöimään ja asiantuntijaksi.

Tähän liittyen opin että luennot ja esitelmät ovat aina palkkaa:

Luento- ja esitelmäpalkkio on kyseisen henkilön veronalaista palkkatuloa riippumatta siitä, onko hän työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan vai ei.

Samoin jos käyn vetämässä jonkin luennon, joka liittyy jonkin koulun opetussuunnitelmaan liittyvään opintokokonaisuuteen on tuo aina palkkaa.

Koska luennot ja esitelmät ovat palkkaa, ovat niistä korvattavat matkakulutkin verovapaita.

Minun pitää jatkossa miettiä mitä teen tilanteissa, joissa ei ole aivan selvää onko kysymyksessä esitelmä. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa minua pyydetään asiantuntijaksi radio- tai televisio-ohjelmaan.

Jos tätä ei katsota palkaksi ja minulle luvataan maksaa matkakorvaukset toteutuneen mukaan, jään tästä tappiolle. Tämä johtuu siitä että joudun maksamaan matkakorvauksistani ansiotuloveron.

Jotta pääsen edes omilleni, minun pitää pyytää paikalle tulemisesta ainakin matkakulujen verran erillistä työkorvausta.

Kaikkea sitä oppii.

 

Huomasin (Salkunrakentajan jutun kautta) Akavan ekonomistien laskelman siitä paljonko kuukaudessa pitäisi säästää jotta on miljonääri 30 vuoden kuluttua.

Akavan blogijuttua lainaten:

Tämän laskuharjoituksen mukaan (reaalisesti) tonnin kuukausisatsauksella saa 30 vuoden kuluessa miljoona euroa kokoon hieman runsaan 25 prosentin todennäköisyydellä. Näillä tuotto-odotuksilla pitää sijoittaa lähes 1 400 euroa kuukaudessa, jotta yltää miljoonaan euroon 50 prosentin todennäköisyydellä.

Tässä oli odotettu sijoitusten vuotuiseksi tuotoksi 4 % ja keskihajonnaksi 15 %. Tämä oli minulle tärkeä tieto sillä olen käyttänyt suunnilleen samaa reaalituotto-odotusta omissa laskelmissani.

Sain tästä kuitenkin idean. Jos miljonääriksi tuleminen 30 vuodessa on fifty-fifty 1400 euron kuukausisäästämisellä, paljonko minun pitäisi säästää kuukaudessa jotta tulen 100 % varmasti miljonääriksi 30 vuodessa?

Aivan kuten Akavan ekonomistit, edellytän että olen 30 vuoden päästä miljonääri nykyrahassa. Lisäksi edellytän että tuo miljoona euroa on kasassa 100 % varmuudella.

Haarukoidakseni inflaation jälkeistä riskitöntä tuottoa, kävin vilkaisemassa TIPS-sijoitustuotteiden tuottoja. TIPS:t ovat USA:n valtion inflaatiosuojattuja velkakirjoja. Kolmenkymmenen vuoden TIPS:n tuotto on näppärästi 1 %. (Kyllä, vedän tässä pari mutkaa suoraksi.)

Olettaen 1 % inflaatiosuojatun riskittömän tuoton, kävin tiputtamassa luvut paikalleen sijoitustuottolaskuriin.

Tullakseni miljonääriksi 30 vuodessa, minun pitäisi sijoittaa kuukaudessa 2384,77 euroa. 

Olen aiemmin todennut että Mr. Money Mustache -tyyppinen “Financial independence, retire early” -ajattelu edellyttää tosimaailmassa melkoisen kovia tuloja. Tämä tukee omaa ajatustani.

Sijoituskerhon Facebook-ryhmässä oli eilen hyvää keskustelua lyhyen aikavälin sijoituksista. Eräs ryhmän jäsen että voiko indeksirahastoihin sijoittaa jos sijoitusajasta ei ole varmuutta.

Kaivoin tähän vastaukseksi alla näkyvän kaavion.

Perinteinen viisaus on että osakesijoitukset pitäisi tehdä vähintään kymmeneksi vuodeksi. Tässä on ajatuksena estää tilanne, jossa sijoitusportfolion arvo olisi alkuperäistä sijoitusta alhaisempi silloin kun rahat tarvitaan käyttöön.

Jos rahat tarvitaan käyttöön nopeammin, perinteinen tapa on kasvattaa velkakirjojen osuutta salkussa. Mitä nopeammin rahat tarvitaan käyttöön, sitä enemmän ja sitä riskittömämpiä velkakirjoja salkkuun laitetaan.

Omaisuusluokkien riskisyys menee järjestyksessä USA:n näkövinkkelistä katsottuna näin:

• Rahamarkkinarahastot
• Valtion velkakirjat
• Yritysvelkakirjat
• Suurten yhtiöiden osakkeet
• Kansainväliset osakkeet
• Pienten yhtiöiden osakkeet

Katsotaan tuota ylle laittamaani kuvaa. Vaaka-akselilla on keskihajonta, joka kuvaa riskiä. Pystyakselilla on arvioitu tuotto. Eri värit ovat eri sijoitusperiodeja. Pisteissä näkyvät painot velkakirjoihin ja osakkeisiin.

Mitä enemmän salkussa on velkakirjoja, sitä pienempi on sijoitusten tuottojen keskihajonta lyhyellä, viiden vuoden sijoitusperiodilla. Pieni määrä osakkeita salkussa kuitenkin sekä vähentää keskihajontaa että kasvattaa tuottoja. Sijoitusperiodin pidetessä suuremmat osakepainot alkavat voittaa.

Jos oma sijoitusperiodi on vain pari vuotta, miettisin itse että kuinka paljon rahoista oikeasti tarvitsee käyttöön silloin parin vuoden päästä. Jos tarvitsee oikeasti kaikki rahat käyttöön, rahat pitäisi laittaa talletussuojatusti pankkiin. Tässä joutuu hyväksymään että tuottoa inflaation päälle ei tule.

Loppuhuomautuksina vielä että hajauttaminen ei ole ainoa tapa suojata salkkua. Osakkeet ja korot eivät myöskään ole ainoat käytössä olevat omaisuusluokat. Se, millä omaisuusluokilla salkku kannattaa rakentaa riippuu pitkälti sijoitusvarallisuudesta. Ja kuten aina, nämä “faktat” pohjautuvat yleensä enemmän tai vähemmän historiallisiin tuottoihin ja kovariansseihin.

Huomasin tänään (kiitos, Mona) Kemikaalicocktailin postauksen tupakantumpeista. En tätä tiennyt mutta tupakantumppi muuttuu luonnossa mikromuoviksi. Tämä oli aika yllättävä tieto.

Koska en saanut oikein unta, selvittelin lisää näitä mikromuovin lähteitä.

(Yritän välttää näitä ituhippijuttuja tässä blogissa mutta aina välillä joku sisäinen pikku viherpipertäjä pulpahtaa minussa pintaan.)

Pesuainetabletit

Pesuainetabletit voivat sisältää samoja mikromuoveja, joiden käyttö kosmetiikkatuotteissa on kielletty.

Keinokuituvaatteet

Moni on varmasti kuullut että fleece-vaatteista irtoaa mikromuoveja. Mutta tiesitkö, että keinokuituvaatteiden myrkyt päätyvät sisäilman kautta elimistöömme?

Vauvojen puhdistuspyyhkeet

Vauvojen puhdistuspyyhkeet ja meikinpoistopyyhkeet ovat merkittävimpiä viemäritukosten aiheuttajia. Ja kyllä, ne ovat mikromuovin lähde.

Appelsiinit

Appelsiinit ja muut sitrushedelmät suojataan synteettisellä vahalla, joka sisältää mikromuoveja. Nämä synteettiset vahat tulivat minulle aivan puskista.

Teepussit

Tämä oli jotakin mitä en todellakaan tiennyt. Olen aina olettanut että teepussit ovat paperia. Teepussit onkin rakennettu yleensä polypropyleenillä. Tästä johtuen teepussit eivät kompostoidu.

Juon vihreää pussiteetä joka aamu. En todellakaan arvannut että tuosta syntyisi muovijätettä.

Glitter

Glitterissä yhdistyy monta huonoa asiaa. Se on valmistettu hankalista muoveista (PET ja PVC) ja se on valmiiksi pieninä muruina. Lisäksi se päätyy suoraan vesistöön ihmisten pestessä käsiään ja kasvojaan glitteristä.

Autojen renkaat

Kun auton renkaat kuluvat, kulunut kumi jää teiden varsille. Tämä on loogista. Yllättävämpää voi olla että merien mikromuovista jopa 10 % on peräisin autojen renkaista. Renkaiden lisäksi muovia päätyy vesistöihin myös jarrupaloista.

Maalit

Maaleista suuri osa on akryylimaaleja. Kun maalit kuluvat, niiden muovi päätyy maaperään ja vesistöihin.

Pehmolelut

Varsinkin pienet lapset saavat elimistöönsä paljon mikromuovia. Tämä johtuu siitä että lapset viettävät paljon aikaa lattialla. Mikromuovin lähteitä huoneilmassa ovat keinokuituvaatteiden lisäksi keinokuituiset huonekalukankaat sekä lasten pehmolelut. Pehmoleluista päätyy mikromuoveja lasten elimistöön myös lelujen suuhun laittamisen vuoksi.

Saan suunnilleen kerran kuukaudessa päähäni ajatuksen vaihtaa nykyinen automme Teslaan.

Katselin tällä kertaa Rich Rebuilds -kanavaa Youtubesta. Hän selitti videolla miten Teslan Model 3 -hintojen tiputtua monilla on jäänyt käytetty Model 3 käsiin. Tähän oli kolme pääsyytä:

1. Tehostunut tuotanto on poistanut viiveet auton hankinnassa
2. USA:ssa on lähtenyt sähköautoilta jokin 7500 dollarin tuki
3. Autojen hinta uutena on tippunut huomattavastikin

Opin kuitenkin jotakin muutakin uutta. Teslan vakuuttaminen on USA:ssa on järkyttävän kallista. Autovakuutus Tesla Model 3 -malliin maksaa 2814 dollaria vuodessa. Teslan halpamallin vakuuttaminen on käytännössä yhtä kallista kuin Porsche 911:n vakuuttaminen!

Syy Teslojen korkeaan vakuutushintaan on varsin yksinkertainen. Teslojen varaosat ovat harvinaisia ja kalliita. Toisin kuin muiden autojen korjauksessa, Teslojen korjauksessa ei ole myöskään kilpailua.

En tiedä mikä on tilanne Suomessa. Vielä vuonna 2017 Tesloja oli hankala saada vakuutettua suoraan verkosta.

Sekä Economist-lehti että Kiplinger’s personal finance raportoivat uudesta, mielenkiintoisesta Selling fast and buying slow -tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan salkunhoitajien ostopäätökset olivat hyviä. Osakkeen lisääminen sijoitussalkkuun paransi sitä. Myyntipäätöksen olivat sen sijaan huonoja. Salkkujen tuotto olisi ollut parempi jos myyntipäätökset olisi tehty satunnaisesti.

Selityksenä tälle on että salkunhoitajat ovat varovaisia ostajia. He käyttävät paljon aikaa ostopäätöksen tekemiseen ja analysoivat yrityksen huolellisesti.

Myyntipäätöksiin ei käytetä läheskään yhtä paljon aikaa. Tämä on totta varsinkin jos salkku on menestynyt huonosti. Salkunhoitajat vaikuttavat myyvän osakkeita, jotka ovat menestyneet joko erittäin hyvin tai erittäin huonosti. Tämä johtunee siitä että nämä osakkeet ovat salkun näkyvimpiä.

Economist-lehden mukaan toinen tutkimus selittää syytä tälle käytökselle. Yksittäiset sijoittajat pyrkivät myymään erityisesti hyvin menestyneitä osakkeitaan.

Selitys on henkinen. Voiton tekeminen tuottaa mielihyvää, jonka tavoittelu johtaa voittajien myymiseen liian aikaisin. Tappion välttäminen taas johtaa huonojen yritysten pitämiseen salkussa liian pitkään.

Ps. Economist-lehden artikkelista löytyi myös hyvä vinkki hyväksi sijoituskirjaksi nimeltään Market wizards. Tämä sekä Power of myth menevät seuraavaksi ostolistalleni.

 

Tämä ei ole säästövinkki. Tämä on sijoitusvinkki.

Sijoittamisen perusprosessi on seuraava:

1. Tavoitteet ja riskiprofiili
2. Varojen allokointi
3. Toteutus

Aluksi määritetään tavoitteet ja selvitetään riskiprofiili. Tavoitteisiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka nopeasti rahat halutaan käyttöön. Riskiprofiiliin vaikuttaa objektiivinen ja subjektiivinen riskinsietokyky. Objektiiviseen riskinsietokykyyn vaikuttaa esimerkiksi työpaikka, palkka ja ikä. Subjektiivinen riskinsietokyky liittyy siihen kuinka hyvin kestää epävarmuutta ja tappioita.

Tämän blogijutun aiheena on subjektiivinen riskinsietokyky.

Subjektiivinen riskinsietokyky on jotakin, minkä ihmiset yliarvioivat. Luulemme, että kestämme enemmän tappioita ja epävarmuutta kuin mitä oikeasti kestämme.

Koska yliarvioimme riskinsietokykymme, laitamme liian suuren osuuden varallisuudestamme riskisiin sijoitusinstrumentteihin. Pörssikurssien notkahtaessa 25 % myymme kaikki osakkeemme pois (yleensä juuri väärällä hetkellä).

Todellisen kuvan saaminen subjektiivisesta riskinsietokyvystä on hankalaa. Pankit yrittävät selvittää tämän kyselylomakkeilla, joissa kysytään asioita kuten “jos pörssikurssit laskevat 30 %, mitä teet?”.

Minulla on tehokkaampi keino subjektiivisen riskinsietokyvyn selvittämiseen.

Otetaan aluksi jokin rahasumma, joka on omaan varallisuuteen nähden merkittävä. Käytän tässä esimerkkinä 2500 euroa.

Tämän jälkeen valitaan jokin uhkapeli, jossa voi teoriassa hieman vaikuttaa omaan menestykseen. Ruletti ja lotto ovat tähän huonoja vaihtoehtoja. Parempia ovat esimerkiksi jokin pokerin variaatio, blackjack tai urheiluvedonlyönti. Tämän testin puitteissa parasta olisi jos ei tunne täysin pelin sääntöjä.

Tämän jälkeen valitaan sopiva uhkapelisivusto. Jättäisin melkein Veikkauksen väliin ihan vain siksi ettei vain pääse perustelemaan itselle että kyseessä oli rahojen laittaminen hyväntekeväisyyteen. Nyt on tavoitteena hävitä rahat oikeasti.

Kun sopiva uhkapelisivusto on valittu, alkaa subjektiivisen riskinsietokyvyn testaaminen. Tavoitteena on pelata koko 2500 euron potti hiljalleen samalla pelin sääntöjä opetellen. Tim Ferriss on suositellut kirjassaan prosessin venyttämistä kolmeen tuntiin.

Kun kolme tuntia on ohi (ja 2500 euroa toivottavasti hävitty), on aika reflektoida.

Jos sijoitat esimerkiksi vain 10 000 euroa niinkin hajautettuun tuotteeseen kuin S& 500 -indeksi, tulet todennäköisesti menettämään ainakin kerran kymmenen vuoden aikana (tämä on hatusta revetty tilasto) tuon 2500 euroa muutaman tunnin aikana.

Ps. Subjektiivista riskinsietokykyä voi testata muillakin tavoilla. Tämä on aika konkreettinen.

Pps. Tämä pitää tehdä selvänä.