Et voi saada kaikkea

Kerroin täällä blogissa viime elokuussa, kuinka minä ja tyttöystäväni otamme yleensä pizzalla tai kebabilla käydessämme yhteiset annokset ruokaa. Olin jo itse unohtanut koko jutun kun joitakin kuukausia sitten sählyn jälkeisessä saunassa eräs kaveri kysyi minulta, että kuinka köyhä oikein olen, kun minulla ei ole varaa ostaa pizzeriassa omaa pizzaa.

Olen huomannut, että tämä on varsin monen ihmisen reaktio kun he kuulevat tai huomaavat jonkun säästävän rahaa. Esimerkiksi Ellit-keskustelupalstalla on keskusteluketju ”Hyvätuloisten köyhäily ihmetyttää”, jonka aloittaja oli kauhistunut löytäessään hyvätuloisten naapuriensa jääkaapista kaupan omia merkkejä.

Vaikka nämä kysymykset menevätkin hieman retorisen puolelle, olen silti halunnut jo pidemmän aikaa kirjoittaa näihin jonkin vastauksen. Tässä on kuitenkin mielestäni kysymys sellaisesta säästämisen perusasiasta, jota olisi ihan kiva tässäkin blogissa jotenkin käsitellä.

Säästämisessähän on kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että menojen pitää olla pienemmät kuin tulot (tai tulojen suuremmat kuin menot). Jos näin on, saat rahaa säästöön.

Kuitenkin, vaikka tulosi olisivat kuinka suuret, et voi saada kaikkea. Tämä on totta riippumatta siitä oletko työtön yksinhuoltajaäiti vai maailman rikkain mies.

Ihmisluonto on kuitenkin sellainen, että me haluamme aivan mahdottomasti kaikenlaisia erilaisia asioita. Jos emme itse onnistu keksimään itsellemme uusia haluja, mainokset kyllä antavat meille ideoita mielin määrin. The richest man in Babylon -kirja muotoilee saman asian näin runollisesti: ”Kaikki miehet joutuvat kantamaan taakkanaan suurempaa määrää mielihaluja, kuin mitä he pystyvät tyydyttämään.” (ks. Pakollisia menoja ei ole olemassa)

Niin kauan kuin käytämme vähemmän rahaa kuin ansaitsemme on kaikki ainakin pankkitilin saldon kautta tarkasteltuna hyvin. Jos menomme kuitenkin ylittävät tulomme (niin kuin joskus käy), on lyhyellä aikavälillä helpoin tapa saattaa menot ja tulot tasapainoon yleensä menojen karsiminen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että menojen karsiminen tuppaa onnistumaan menojen kasvattamista nopeammin.

Säästämisoppaat ovatkin täynnä erilaisia enemmän tai vähemmän moralisoivia ja määräileviä säästövinkkejä, kuten:

• lopeta tupakointi
• älä osta take away -kahvia
• leivo leipäsi itse

Myös minä olen jakanut elämäni aikana useamman kuin yhden saarnaavan säästövinkin. Mikään ei ole niin mukavaa kuin neuvoa muille, miten heidän kannattaisi elää omaa elämäänsä.

En kuitenkaan tunne ketään, joka olisi lopettanut tupakanpolton siksi, että hän olisi lukenut jostakin säästämisoppaasta moraalisaarnan tupakoinnin typeryydestä ja kalleudesta.

Säästämisessä ei kuitenkaan ole (ainakaan minun mielestäni) kysymys siitä, että tingitään kaikista asioista ja yritetään ostaa kaikki mahdollinen mahdollisimman halvalla tai siitä, että lopetetaan kuluttaminen kokonaan.

Suosittelen itse enemmin jotakin, jota Ramit Sethi kutsuu tietoiseksi kuluttamiseksi. Tietoinen kuluttaminen tarkoittaa sitä, että säästät rahaa sinulle yhdentekevistä asioista, jotta voit käyttää rahaa niihin asioihin, joita rakastat.

Jos siis tyttöystäväsi haluaa käyttää kuukaudessa viisi sataa euroa kenkiin, on se hänen oma valintansa ja hänellä on siihen täysi oikeus varsinkin, jos hän käyttää näihin kenkiin omia, jo ansaittuja rahojansa.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö se, että tyttöystäväsi käyttää kuukaudessa satoja euroja kenkiin voisi johtua siitä, että hän haluaa tuntea itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi ja etteikö tähän samaan lopputulokseen päästäisi sillä, että hän kuulisi sinulta muutaman kauniin sanan. On kuitenkin täysin mahdollista, että kengät ovat oikeasti hänen intohimonsa ja että hän nyt vain ihan oikeasti haluaa käyttää ylimääräiset rahansa kenkiin.

Rahan käyttö muuttuukin tuhlailuksi oikeastaan vasta silloin kun käytämme rahojamme asioihin, joita emme oikeasti halua. Tällöin emme tuhlaa pelkästään rahojamme vaan myös rahojen ansaitsemiseksi käyttämäämme aikaa ja vaikka olisimme kuinka rikkaita, emme voi ikinä saada kerran käytettyä aikaa takaisin.

Sen lisäksi, että itselle tärkeiden asioiden miettiminen auttaa meitä pysymään kuukausittaisessa budjetissamme, on itselle tärkeiden asioiden tunnistamisesta hyötyä myös pidemmän aikavälin säästötavoitteiden saavuttamisessa. Pankkien mainoksissa tämä asia muotoillaan niin, että kannattaa olla jokin konkreettinen (ja materialistinen) säästötavoite.

On totta, että säästäminen on helpompaa silloin, kun säästää jotakin konkreettista tavoitetta varten. Muotoilisin tämän asian kuitenkin ehkä niin, että säästämisestä ei tee helpompaa niinkään säästötavoitteen konkreettisuus vaan nimenomaan se, että usein tuo meidän konkreettinen säästötavoitteemme on jotakin, jota todella haluamme.

Muiden ihmisten rahankäytön ja säästökohteiden arvosteleminen on helppoa (ja varsinkin parisuhteessa tuhoisaa). Kukaan meistä ei voi saada kaikkea, mutta sinulla on vapaus valita, mihin rahasi (ja elämäsi) käytät.