50/30/20-sääntö

Yksi nyrkkisääntö budjetointiin on All your worth -kirjassa esitelty 50/30/20-sääntö.

50/30/20 -säännön mukaan budjetin pitäisi jakautua seuraavasti ollakseen tasapainossa:

• Perustarpeet (50 %). Perustarpeisiin kuuluu asuminen, liikkuminen, ruokaostokset, vakuutukset ja välttämättömät vaatteet.
• Halut (30 %). Haluihin kuuluu Netflix, vaatetus joka ei ole välttämätöntä, ulkona syöminen, konserttiliput, sarjakuvat, askartelutarvikkeet jne.
• Säästäminen (20 %). Säästäminen sisältää asuntolainan nopeutetun takaisinmaksun.

Käyttämäni ja paljon hehkuttamani tietoisen kuluttamisen malli perustuu juuri tähän 50/30/20 -sääntöön.

Perustarpeet

Vain 50 % käyttäminen perustarpeisiin voi kuulostaa aika rajulta. Monista meistä kun voi tuntua että kaikki rahat menevät välttämättömiin, pakollisiin menoihin.

Perustarpeisiin budjetoidaan vain puolet tuloista koska tämä on:

1. Kestävää. Jokainen voi elää riisikakuilla – päivän ajan. Kuka tahansa voi pidättää hengitystään – viisitoista sekuntia. Ja kuka vain voi käyttää kaikki tulonsa pelkästään perustarpeisiin – hyvin lyhyen aikaa. Pitkällä aikavälillä kituutusbudjetit eivät kuitenkaan yleensä toimi. Budjetoimalla vain puolet tuloista perustarpeisiin budjetissa on tilaa myös hauskuudelle.
2. Turvallista. Kun kaikki menee hyvin, meillä on varaa sekä perustarpeisiin että haluihin. Joskus kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelman mukaan. Voimme joutua itse työttömäksi tai puolisomme voi joutua työttömäksi. Voimme sairastua tai vammautua. Kun budjetista vain 50 % on varattu perustarpeisiin, pystymme tyydyttämään perustarpeemme vaikka tulomme puolittuisivat.
3. Toimivaa. Perustarpeiden pitäminen alle puolessa budjetista on osoittautunut ajan saatossa toimivaksi.

Halut

50/30/20 -säännön mukaan sisään tulevista tuloista 30 % käytetään haluihin välittömästi. Ajatuksena on, että jos työskentelet lujasti, ansaitset osan palkkiosta heti.

Halujen osuudesta maksetaan esimerkiksi lentoliput kaupunkilomalle, personal trainerin palkkiot, joululahjat ja niin edelleen. Haluihin kuuluvat myös tupakat, alkoholi, pizzat, karkit sekä kaikki ruoka joka oliyttää perustarpeet.

Halut voivat olla mitä tahansa haluat niiden olevan. Ainoa rajoite on että haluihin käytettävä rahamäärä on tiukasti rajattu. Kun haluihin varattu raha on käytetty loppuun, se on käytetty loppuun. Haluihin ei saa käyttää säästöjä eikä haluihin käytettyä rahaa voi lainata seuraavalta kuulta.

Halujen tiukka budjettirajoite voi tuntua rajoittavalta mutta se on myös vapauttavaa. Tiedät että voit oikeasti käyttää tämän verran ja nauttia esimerkiksi lomastasi täysin rinnoin. Koska budjettisi on kontrollissa, sinun ei esimerkiksi tarvitse pelätä sitä lomalta palatessa odottavaa Visa-laskua tai stressata että rahat eivät riitä joululahjoihin.

Halujen budjetoiminen auttaa pääsemään eroon monia perinteisiä budjetteja vaivaavasta ehdottomuudesta. Jos budjetissa ei ole tilaa haluille ja sitten kerran ostatkin sen yhden Starbucks-kahvin, sinusta tuntuu että olet totaalinen luuseri joka ei osaa pysyä budjetissa ja koko budjetti lentää heti roskakoriin.

Säästäminen

50/30/20-budjetissa säästäminen on tavallaan automaattista. Jos perustarpeisiin menee 50 % ja haluihin 30 %, jää säästöihin automaattisesti jäljelle 20 % tuloista.

Kirjoittajat perustelevat säästämisprosenttia seuraavasti:

1. Voit lopettaa murehtimisen.
2. Voit maksaa pois vanhat velkasi.
3. Voit kasvaa vanhaksi mukavasti.
4. Voit rakentaa rikkauksia jotka kestävät koko eliniän.

50/30/20 -säännön ajatuksena on asettaa budjetti niin että voit sekä säästää että pitää hauskaa.

Kirjan kirjoittajien mukaan tärkein keino tasapainoiseen budjettiin pääsemiseksi on omien pakollisten menojen vähentäminen.

Kuten Dave Ramsey, tämänkin kirjan kirjoittajat painottavat että jos omat tulot eivät riitä elämiseen, tulee omaa elintasoa laskea reilusti omien tulojen alapuolelle. Tässä on myös jotakin samaa kuin The richest man in Babylon -kirjan ajatuksessa siitä että loppujen lopuksi pakollisia menoja ei ole olemassa. Kuten todettua, menot on mahdollista tiputtaa nollaankin.

Ajatus siitä että pakolliset menot ovat liian suuret on loppujen lopuksi aika huikea. Tässä hyväksytään se, että kukaan ei halua kituuttaa ja kaikilla meillä on joitakin menoja, jotka eivät ole pakollisia vaan haluja.

Riskirajana pakollisisssa menoissa kirjoittajat pitävät 65 %. Jos pakollisten menojen osuus ylittää tämän verran tuloista, voi pienikin ylimääräinen menoerä keikauttaa koko talouden nurin.

Tietyissä erikoistapauksissa budjetti voi erota hetkellisesti 50/30/20 -säännöstä:

• Jos joudumme työttömäksi tai joudumme hoitamaan sairasta perheenjäsentä, valtaosa tuloista voi mennä perustarpeisiin.
• Yksityisyrittäjä voi todeta että hänen säästämisprosenttinsa tulee olla suurempi, jotta hänellä olisi puskuria tilanteita varten jolloin bisnes ei luista niin hyvin.
• Vanhempi pariskunta, jolla on jo tarpeeksi rahaa säästössä voi todeta, että heillä on varaa käyttää suurempi osa tuloistaan haluihin.

Nämä ovat kuitenkin poikkeustapauksia, jotka kestävät rajallisen aikaa. Opiskelu, työttömyys tai toimeentulotuella eläminen tuskin on kenenkään lopullinen strategia.

Ps. Kiitos Kimmolle, joka vuonna 2009 vinkkasi minulle tästä All your worth -kirjasta.